Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Apostolien teot, luku 20

Ap. t. 20:1. Mellakan (jonka Demetrios hopeaseppä Efesoksessa aiheutti) laannuttua Paavali kutsui opetuslapset koolle ja puhui heille rohkaisevasti. Sitten hän hyvästeli heidät ja lähti kohti Makedoniaa.

Paavali ei tämän jälkeen enää käynyt Efesoksessa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo Efesoksen seurakunnasta seuraavaa;

Efesoksen seurakunta perustettiin vuonna 53 Paavalin ollessa matkalla Jerusalemiin. Paavali palasi Efesokseen vuotta myöhemmin kolmannella lähetysmatkallaan ja jäi sinne kolmeksi vuodeksi saarnaamaan ja opettamaan. Toisella kertaa hän tapasi Efesoksen seurakunnan vanhimmat ja lähetti Timoteuksen seurakunnan johtajaksi. (1. Tim. 1:3). Vain muutamaa vuotta myöhemmin Paavali vietiin vankina Roomaan. Siellä häntä kävi tapaamassa lähettejä useista seurakunnista, myös Tykikos niminen mies Efesoksesta. Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeen Efesoksen seurakunnalle (Roomassa vankeudessa ollessaan) ja lähetti sen Tykikoksen mukana. Kirjeen tarkoitus ei ollut kumota väärää oppia tai ratkaista ongelmia vaan rohkaista lukijoita.

1. Tim. 1:3-8. Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua (Timoteus) jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. (Timoteus oli ilmeisesti onnistunut tässä, koska Paavali ei kirjeessään efesolaisille käsittele vääriä oppeja.) Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. (Vieraita oppeja ei kannata lähteä opiskelemaan, vaan tutustua Raamattua opiskelemalla Jeesukseen.) Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä (Vain Jeesuksen verellä puhdistetun sydämen voi Jumala täyttää omalla rakkaudellaan; Hes. 36:25-27, 1. Joh. 4:19-21.), hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. (Paavali pyrki ohjaamaan kuulijoitaan ja lukijoitaan Jeesuksen Kristuksen yhteyteen, joka on ja jossa on Jumalan rakkaus. Vieraat opit pyrkivät viemään meitä eroon Jeesuksesta muuttamalla Raamatun ilmoitusta.) Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät. (Jos alamme puhua falskisti Jumalan armosta, joka saadaan ainoastaan turvautumalla Jeesuksen sovintovereen, menetämme viisauden ja tiedon; Kol. 2:-4.) Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. (Lain tehtävänä on näyttää todeksi meidän syntisyytemme että hyväksyisimme myös armon; Room. 3:20, Room. 7:7-8:4.)

Ap. t. 20:2-3. Matkansa varrella hän kaikkialla rohkaisi uskonveljiä. Saavuttuaan Kreikkaan hän viipyi siellä kolme kuukautta.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Kreikassa ollessaan Paavali vietti suuren osan ajastaan Korintissa, josta hän kirjoitti kirjeen roomalaisille. Vaikka Paavali ei vielä ollut käynyt Roomassa, uskovat olivat jo perustaneet sinne seurakunnan. Kirjeessään Paavali kertoi, että hän aikoi tulla vierailemaan Roomassa asuvien uskovien luona. Roomalaiskirje on opillinen tutkielma uskon ja pelastuksen merkityksestä. Samalla siinä selitetään juutalaisten ja kristittyjen välistä suhdetta Kristuksessa ja annetaan myös käytännön ohjeita seurakunnalle.

Paavali tiesi Hengen vaikutuksesta päätyvänsä Roomaan (Apt. 19:21).

Apt. 19:21. … Paavali Hengen johdatuksesta päätti matkata Makedonian ja Akhaian kautta Jerusalemiin ja sanoi: "Siellä käytyäni minun on mentävä myös Roomaan."

Ap. t. 23:11. Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: "Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa." (Tämä Herran ilmoitus oli kyllä Paavalin mielessä silloin, kun hän oli vankina laivalla matkalla Roomaan ja myrskyssä roomalaiset sotilaat aikoivat tappaa vangit, Paavalin muiden mukana, etteivät vangit olisi päässeet karkuun; Apt. 27:41-44.)

Ap. t. 20:3. Kun hän oli aikeissa jatkaa matkaansa meritse Syyriaan, hän sai kuulla juutalaisten salahankkeesta ja päättikin kiertää Makedonian kautta.

Jeesuksen Messiaanaan hylänneet juutalaiset olivat saman puhdasoppisuuden hengen vallassa, mikä Paavalillakin oli ollut ennen pelastumistaan ja siksi he suunnittelivat Paavalin tappamista laivamatkan aikana (Apt. 21:3-8). Ihmislähtöisiä oppeja puolustetaan vaikka väkivalloin. Ellei ruumiillista väkivaltaa voi käyttää, turvaudutaan henkiseen väkivaltaan (Mark. 7:21-23). Juutalaisuus, hylättyään Messiaansa Jeesuksen, tukeutui lain kirjaimeen ja siitä tehtyihin vanhinten perinnäissääntöihin. Puhdasoppisuus, niin tärkeää kuin se oikeana puhdasoppisuutena onkin, on suurta julmuutta ilman Jumalalta saatua rakkautta. Puhdasoppisuus keskittyy lähimmäisen virheisiin, tuo ne esille ja korostaa niitä. Kun Jeesus Kristus on Herrana sydämessä, tulee armo mukaan kuvioihin (1. Piet. 3:15-16).

Apt. 21:3-8. "Minä (Paavali) olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette. Minä olin tälle tielle (Jeesus-tielle) lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan. Tämän voi ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangitsemaan siellä olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi. "Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' (Koska meillä on taistelu henkivaltoja vastaan, ei maailma itse asiassa meitä vainoa vaan Jeesusta Kristusta meissä; Ef. 6:12.)

Mark. 7:21-23. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." (Kaikkeen tähän meillä jokaisella on luontaiset taipumukset. Sitä sanotaan perisynniksi. Kasvatus ja sivistys voivat pitää pahimpia taipumuksen esiintymisiä kurissa. )

1. Piet. 3:15-16. … pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana

Ap. t. 20:4. Hänen mukanaan lähtivät beroialainen Sopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundos, derbeläinen Gaios, Timoteus ja aasialaiset Tykikos ja Trofimos.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Paavalin matkatoverit edustivat seurakuntia, jotka Paavali oli perustanut Aasiaan. Jokainen mies toi kotiseurakunnastaan uhrilahjan Jerusalemin uskoville, mikä teki lahjoista henkilökohtaisia ja vahvisti uskovien yhteyttä. Samalla se oli tehokas tapa opettaa seurakunnille anteliaisuutta, sillä miehet olivat omin silmin nähneet lahjojensa vaikutukset ja pystyivät palatessaan kertomaan niistä kotiseurakunnalleen. Paavali kirjoitti tästä lahjasta kirjeessään Korintin seurakunnalle (2. Kor. 8:1-21).

2. Kor. 8:1-21. Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. … he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, (Jerusalemissa olevien) pyhien avustamiseen. … Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. …

Lisäksi seurakunnat ovat valinneet hänet (Tiituksen) meidän matkatoveriksemme viemään tätä rakkaudenlahjaa, …

Ap. t. 20:5-6. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Troaksessa. Me muut purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä, ja viisi päivää matkattuamme saavuimme Troakseen heidän luokseen. Viivyimme sitten siellä viikon ajan.

Me -muoto tarkoittaa sitä, että Luukas oli mukana matkaseurueessa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo happamattoman leivän juhlasta seuraavaa;

Vaikka juutalaiset eivät olleetkaan Jerusalemissa, he viettivät pääsiäistä, jota seurasi happamattoman leivän juhla. Kaikki tapahtui Mooseksen ohjeiden mukaan (2. Moos. 12:43-51).

2. Moos. 12:43-46. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Nämä säännökset koskevat pääsiäislammasta. … Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta.

Ap. t. 20:7-12. Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina), kokoonnuimme murtamaan leipää (sisältää ehtoollisen vieton). Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. Ylimmän kerroksen huoneessa, jossa olimme, paloi monta lamppua. Muuan Eutykos-niminen nuorukainen (Kreikankielinen sana viittaa noin 8 – 14 vuoden ikään.) istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuksissa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta. (Luukas, joka oli lääkäri, oli mukana toteamassa tilanteen.) Mutta Paavali meni alas, painautui häntä vasten, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, hän on hengissä." Paavali palasi sitten yläkertaan, mursi leipää ja söi. Hän keskusteli opetuslasten kanssa vielä pitkään, aina aamunkoittoon saakka, ja lähti sitten. Poika vietiin elävänä kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja rohkealla mielin (tulivat lohdutetuiksi).

Paavalin kautta tapahtui ihmeteko, vaikka Paavali ei omaa osuuttaan korostakaan. Paavalista olisi jäänyt aivan erilainen muisto Troaksen seurakuntaan, mikäli Eutykos olisi jäänyt kuolleeksi.

Ap. t. 20:13-16. Menimme sitten laivaan ja purjehdimme kohti Assosta, jossa meidän oli määrä ottaa Paavali mukaamme; näin hän oli päättänyt, koska halusi mennä sinne jalan. Kun tapasimme toisemme Assoksessa, otimme hänet laivaan ja jatkoimme Mityleneen. Lähdettyämme sieltä taas merelle tulimme seuraavana päivänä Kiossaaren kohdalle, sitä seuraavana olimme Samoksessa, ja päivää myöhemmin saavuimme Miletokseen. Paavali oli näet päättänyt purjehtia Efesoksen ohi, ettei häneltä kuluisi liiaksi aikaa Aasiassa. Hän piti kiirettä ehtiäkseen, mikäli mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Paavali halusi ehtiä Jerusalemiin helluntaiksi, jota vietettiin 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Hän toi mukanaan lahjoja Aasian ja Kreikan seurakunnilta Jerusalemin uskoville (Room. 15:25-26, 1. Kor. 16:1-4). Jerusalemin seurakunnassa elettiin vaikeita aikoja. Paavali saattoi kiirehtiä myös siksi, että hän halusi antaa mukanaan olevan lahjan uskoville nimenomaan helluntaina, joka oli kiitosjuhla Jumalalle kaikesta huolenpidosta.

Room. 15:25-26. Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille. Makedonian ja Akhaian seurakunnat ovat näet päättäneet antaa yhteisen lahjan Jerusalemin seurakunnan köyhille.

1. Kor. 16:1-4. Kun keräätte varoja Jerusalemin pyhille, noudattakaa niitä ohjeita, jotka olen antanut Galatian seurakunnille: kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne. Sitten kun tulen, lähetän teidän valitsemanne ja valtuuttamanne henkilöt viemään lahjaanne Jerusalemiin. Jos minun itsenikin on syytä lähteä matkaan, niin matkustamme yhdessä.

Ap. t. 20:17-20. Miletoksesta Paavali lähetti sanan Efesokseen ja kutsui seurakunnan vanhimmat luokseen. Kun nämä olivat tulleet, Paavali puhui heille: "Te tiedätte, millä tavoin minä kaiken aikaa, siitä päivästä alkaen jona tänne Aasiaan tulin, olen toiminut teidän keskuudessanne. Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa, joita juutalaiset juonillaan ovat minulle aiheuttaneet. En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Uskovan tie ei ole helppo, eikä kristittynä eläminen ratkaise kaikkia ongelmia. Pelastuksen sanoma oli niin tärkeä, ettei Paavali hukannut yhtäkään tilaisuutta kertoa sitä eteenpäin. Vaikka hän valitsi saarnatyylin yleisönsä mukaan, sanoma pysyi aina samana: Hän kehotti ihmisiä kääntymään pois synnistä ja uskomaan Jeesukseen. Kohtaamme elämässä niin itkua ja murhetta kuin myös iloa, mutta Jumalan siunaus on paljon suurempi kuin mitkään elämän vaikeudet.

Ap. t. 20:21. Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään (olen julistanut parannusta ja kääntymistä) Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen.

Kirkkoraamatun 1992 raamatunkäännös on jättänyt sanan ”parannus” pois ja puhuu vain Jumalan puoleen kääntymisestä. Ajatus on sikäli oikea, että oikea parannuksen teko seuraa vasta uskoa Jeesukseen Kristukseen omana Herranaan.

Ap. t. 20:22-23. "Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Pyhä Henki näytti Paavalille, että tätä odotti vangitseminen ja tämä kohtaisi kärsimyksiä. Silloinkaan Paavali ei lakannut hoitamasta tehtäväänsä. Hänen vahva luonteensa oli hyvä esimerkki Efesoksen seurakunnan vanhimmille, koska myös jotkut heistä joutuivat kärsimään Kristuksen tähden.

Ap. t. 20:24-25. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta. "Nyt tiedän, että te ette enää näe minua, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen elänyt ja julistanut Jumalan valtakuntaa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Usein ajattelemme epäonnistuneemme, jos emme saa elämässä hyvää mainetta, mukavia kokemuksia, runsaasti rahaa emmekä ajallista menestystä. Paavali sen sijaan piti elämää turhana, ellei hän käyttänyt sitä Jumalan työhön. Hänelle tärkein kysymys oli se, mitä hän oli valmis laittamaan likoon elämässään, eikä suinkaan se, mitä hän itse sai elämän aikana.

Ap. t. 20:26-27. Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun: minä olen avoimesti julistanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu.

Joskus kuuluu julistettavan, että ”kerran pelastunut on aina pelastunut”. Tämä kohta, yhdessä usean muun raamatunkohdan kanssa, kumoaa ko. väitteen. Väitteen puolustukseksi ei riitä se oletus, että joku näistä Efesoksen seurakunnan vanhimmista olisi ollut uskovien joukossa ilman todellista uskoa ja päätyisi siksi kadotukseen.

Paavali julisti Jumalan pelastussuunnitelmaa, jonka luovuttamattomat osat ovat Jeesuksen kuolema ristillä meidän syntiemme vuoksi Jumalana ja ihmisenä, ylösnousemus ja muutkin uskontunnustuksessa mainitut asiat.

Ap. t. 20:28. "Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut.

”Pitäkää huoli itsestänne.” Jokainen joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään, sillä mitään ei voi Jumalalta salata (Room. 14:12, Hepr. 4:13).

”Pitäkää huoli seurakunnasta.” Jokainen johtaja joutuu tekemään tilin Jumalalle myös jokaisesta alaisestaan ja johdettava olleesta henkilöstä (Hepr. 13:17).

Room. 14:12. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

Hepr. 4:13. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Hepr. 13:17. Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He (johtajat) valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. (Poikkeuksena sellaiset johtajat, jotka ovat julmia susia. He pyrkivät itse hyötymään laumasta. ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”; Apt. 5:29.)

Ap. t. 20:29-30. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Julmimmat sudet kristittyjen ”lammasten” joukossa ovat niitä auktoriteettiasemassa olevia tai johtoasemaan pyrkiviä, jotka uskosta luovuttuaan haluavat edelleen opettaa muita kristittyjä. Joissakin, vain näennäisesti ”kristillisissä” kirjoissa, kirjan suomalainen kirjoittaja itse kertoo, miten Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa opiskelu on vienyt häneltä uskon. Itse olen parinkin papin suusta kuullut lentävän lauseen; ”aloitti Hengessä, päätti Helsingissä”. Stalinkin luopui ortodoksisesta pappisurastaan luettuaan Darvinin kirjoittaman esityksen kehitysopista.

Rovasti Matti Vuolanne kertoo eräällä äänitteellään tapauksen ollessaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa pappiskoulutuksessa;

Matin opiskelukaveri tuli surulliseksi opettajaprofessorin väitteestä, että meidän kaikkien esi-isä on apina. Kun hän murehti asiaa, Matti lohdutti häntä. ”Ei tässä asiassa ole mitään epäselvää. Professori pitää omana esi-isänään apinaa, sinun esi-isäsi on Jumala (Luuk. 3:23-38, Matt. 6:9).”

Luuk. 3:23-38. Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen aloittaessaan työnsä. Hän oli - näin luultiin - Joosefin poika. Joosefin isä oli Eeli, tämän isä Mattat, … tämän Aadam, tämän Jumala. (Aadam oli ensimmäinen ihminen ja me kaikki olemme hänen jälkeläisiään.)

Matt. 6:9. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! ...

Ap. t. 20:31. Olkaa siis valveilla ja muistakaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä.

”Olkaa siis valveilla” Mitä se tarkoittaa käytännössä? (Matt. 26:41, Luuk. 12:35-38, Matt. 24:48-51, Luuk. 21:34-36, 1. Kor. 16:13-14, Kol. 4:2, 1. Tess. 5:6, 1. Tim. 4:16, 1. Piet. 5:8-11, Ilm. 3:3, Ilm. 16:15).

Matt. 26:41. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." (Meidän vanha luontomme vie meitä kuin pässiä narusta, ellemme tiedosta syntejä, joihin helposti lankeamme. Näitä ovat mm. ahneus, ylpeys, itsensä korottaminen muita halventamalla ja itsensä halventaminen. Jatkuva yhteydenpito Jeesukseen, Jumalan Sanaan ja rukous auttavat valvomaan; Ps. 19:13-14.)

Luuk. 12:35-38. "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! (Jeesus puhuu tässä kohdassa paluustaan, siitä hetkestä kun Hän tulee takaisin noutamaan omiaan kotiin. Osa meistä odottaa Jeesuksen paluuta iäisyydessä, osa on elossa Jeesuksen palatessa. Koska kukaan ei tiedä päiviensä määrää, on parasta valvoa joka hetki. Pahinta mitä valvomattomuuttaan voi tehdä, on alkaa lyömään kanssapalvelijoitaan; Matt. 24:48-51.)

Matt. 24:48-51. "Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan', ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee, hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Luuk. 21:34-36. "Pitäkää varanne, etteivät juopottelu ja päihtymys tai jokapäiväisen elämän huolet turruta teitä, niin että se päivä yllättää teidät niin kuin ansa. Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä." (Tämäkin kohta puhuu Jeesuksen paluusta. Ainoa voima, jonka varassa kestämme maailmaa kohtaavat tulevat tapahtumat ja ainoa voima, jolla pysymme Jeesuksen yhteydessä, on Hänen sovintoverensä voima; Room. 1:16, Room. 15:13, 1. Kor. 1:18 ja 24, 2. Kor. 12:9, 2. Tim. 1:7.)

1. Kor. 16:13-14. Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin! (Lopun aikana, jota parhaillaan elämme, kylmenee useiden kristittyjen rakkaus; Matt. 24:3-13. Koska Raamatun sana pitää tätä tosiasiana, on meidän valvottava itseämme, että emme olisi siinä kylmenevien joukossa.)

Kol. 4:2. Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. (Rukousyhteys Jumalaan ja myös ahdingon vastaanottaminen Jumalan sallimana, kiittäen Jumalan armosta, ovat osa valvomista.)

1. Tess. 5:6. Emme siis saa nukkua niin kuin muut (pelastumattomat), vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. (Ellei kristitty tunnusta ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi, ei hän ole pelastunut kristitty. Valvominen tässä mielessä ei tarkoita muiden arvostelemista vaan omien tekojen, tekemättä jättämisien, puheiden tai puhumattomuuden vertaamista Jumalan sanaan. On muistettava, että meillä on eri tehtäviä. Useimmille riittää, että he ”vievät leiviskänsä rahanvaihtajille / pankkiin”, eli eivät jätä raamatunlukua, rukousta eikä seurakuntayhteyttä. Kristittyjen yhteydessä oma leiviskä kasvaa automaattisesti korkoa; Matt. 25:26-27.)

1. Tim. 4:16. Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua. (Tämä on kirjoitettu niille, jotka toimivat muiden opettajina tai ohjaajina. Opetuksen on ehdottomasti oltava Raamatun kokonaissisällön mukaista. Se sisältää mm. seuraavat; Jeesus ennen ihmiseksi syntymistään Jumalan luona kirkkaudessa ja yhtenä kolmiyhteisen Jumalan persoonana, Jeesus ihmiseksi ja Jumalan uhrikaritsaksi syntyneenä ja meidän syntiemme vuoksi kuolleena, Jeesus ylösnousseena ja Pyhän Henkensä kautta läsnä olevana niiden keskuudessa ja sydämessä, jotka uskovat Häneen, ja Jeesus tulevana tuomarina.)

1. Piet. 5:8-11. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen. (Vain sillä, joka valvoen uskoo Jeesukseen, on Jeesuksen Nimen ja Pyhän Hengen antama suoja pahoja henkivaltoja vastaan. Se, että maailma ahdistaa meitä, on oikeastaan merkki tästä suojasta.)

Ilm. 3:3. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. (Tässä oikeastaan kehotetaan palaamaan sellaiseen oppiin, jossa Raamatun sanaan ei ole lisätty omia ajatuksia eikä siitä ole poistettu mitään itselle epämieluista.)

Ilm. 16:15. "Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden." (Ainoa Jumalalle kelpaava vaate on Jeesuksen Kristuksen itsensä meille lahjoittama. Room. 3:21-26, Ef. 4:22-24. ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”, Ilm. 7:14. Sellaisen ihmisen, jonka vaatteita Karitsan veri ei ole valkaissut, kaikki synnit tulevat kerran kaikkien nähtäville; Mark. 4:22, Luuk. 12:2-3.)

Ap. t. 20:32. "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.

Raamatun sanassa on voima, sillä Jumala on sitoutunut toteuttamaan sanansa.

Ap. t. 20:33-34. Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Jos kaipaa koko ajan jotain sellaista, mitä itsellä ei ole eikä iloitse siitä, mitä jo on, voi pohtia, mikä elämässä on tärkeintä.

Paavali elätti itsensä teltantekijänä. Hän ei tehnyt töitä rikastuakseen vaan halusi tulla toimeen omillaan. Paavali huolehti omista kuluistaan ja myös matkatovereistaan. Katso esim. Fil. 4:11-13 ja 1. Tess. 2:9.

Fil. 4:11-13. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.

1. Tess.2:9. Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne.

Ap. t. 20:35. Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Näitä Jeesuksen sanoja ei ole kirjoitettu evankeliumeihin. On selvää, ettei kaikkia Jeesuksen sanoja pystytty kirjoittamaan muistiin (katso Joh. 21:25). Apostolit ovat saattaneet kertoa sanontaa suullisesti eteenpäin, ja Luukas tallensi sen Apostolien tekoihin.

Joh. 21:25. Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Ap. t. 20:36-38. Näin puhuttuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. Kaikki itkivät ja syleilivät ja suutelivat häntä. Kaikkein suurinta tuskaa he tunsivat siitä, etteivät he, niin kuin Paavali oli sanonut, enää näkisi häntä. He saattoivat sitten hänet laivaan.