Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Apostolien teot, luku 21

Paavali on matkalla Jerusalemiin. Hänen mukanaan olivat seurakuntien lähettiläät, jotka veivät rahalahjoitusta Jerusalemin köyhälle seurakunnalle.

Ap. t. 21:1-3. Niin siis erosimme heistä (Miletokseen tulleista Efesoksen kristityistä.). Lähdimme merelle ja purjehdimme suoraan Kosin saareen, seuraavana päivänä Rodokseen ja sieltä Pataraan. Patarassa löysimme laivan, joka oli lähdössä Foinikiaan, ja jatkoimme siinä matkaamme. Kun Kypros tuli näkyviin, suuntasimme kulkumme sen eteläpuolitse Syyriaa kohti, ja niin saavuimme Tyrokseen, missä laivan oli määrä purkaa lastinsa.

Paavalin lähetysmatkalla mukana ollut Luukas on kirjoittanut apostolien teot Pyhän Hengen vaikuttamana. Joku voisi ajatella, että miksi tällainen matkakuvaus on näin tärkeässä uskonnollisessa kirjassa? Eikö se ole turhaa sivujen haaskausta? Raamatun tärkein tavoite on saada usko syntymään ihmisen arjessa - ja myös näkymään arjessa. Raamatussa kerrotut tapahtumat ovat todellisia tapahtumia. Niissä kerrotut ihmiset ovat todella eläneet ao. tapahtumat läpi. Jumalan Pyhä Henki on ollut tapahtumissa todellisesti mukana ja vaikuttanut sen, että kyseiset tapahtumat on kirjoitettu Raamattuun. Jumala ei siirrä meitä ihmeitä tekemällä paikasta toiseen, niinkin joskus tapahtuu, vaan kyllä me itse joudumme näkemään siirtymisen vaivan. Tämä matkakuvaus tuo esiin myös Luukkaan kirjallisen lahjakkuuden, jonka Luukas on antanut Jumalan käyttöön. Me kaikki olemme saaneet Jumalalta paljon. Sallimmeko Jumalan käyttää meille antamiaan lahjoja omaksi kunniakseen?

Ap. t. 21:4. Tapasimme sikäläiset opetuslapset ja viivyimme heidän luonaan viikon ajan. Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.

Tästä voisi saada sen käsityksen, että Henki olisi kehottanut muita estämään Paavalin matkan ja samanaikaisesti kehottanut Paavalia matkustamaan Jerusalemiin vankeuteen. Näin ei ole.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali ei ollut tottelematon Pyhälle Hengelle lähtiessään Jerusalemiin. Kyse oli siitä, että Pyhä henki varoitti uskovia kärsimyksistä, jotka odottivat Paavalia Jerusalemissa, ja nämä päättelivät, ettei Paavalin pitäisi lähteä sinne lainkaan. Tätä tukevat jakeet 21:10-12, joissa uskovien kerrotaan anoneen Paavalia kääntymään takaisin, jotta tämä säästyisi joutumasta Roomalaisten vangiksi.

Kärsimys tai ahdistus ei aina ole merkki siitä, että olisimme väärällä tiellä (Joh. 16:33). Sairaudet ja ruumiillinen kuolema kuuluvat langenneen ihmiskunnan olotilaan (1. Moos. 6:3). Joskus ahdistus voi jopa olla merkki oikealla tiellä olemisesta (1. Piet. 2:19-21).

Joh. 16:33. Olen puhunut teille (opetuslapsille) tämän, jotta teillä olisi minussa Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

1. Moos. 6:3. Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."

1. Piet. 2:19-21. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.

Ahdistus / ahdinko maailman tai ihmisten taholta saa meidät joko syyttämään Jumalaa tai turvautumaan entistä kiinteämmin Häneen. Jumalaa me syytämme siksi, että olemme ymmärtäneet Hänen kaikkivaltiutensa väärin. Meidän on vaikea luopua vääristä tavoistamme, luopua oman edun tavoittelusta toisen kustannuksella, luopua ylimielisyydestä joka on ylpeyttä tai alimittaisuuden korostamisesta. Me haluaisimme Jumalan kaikkivaltiudessaan vapauttavan meidät vain meidän itsemme valitsemista asioista. On vaikeaa rukoilla Jumalan tahdon todellista tapahtumista. Meidän suurin ongelmamme ei ole meidän ulkopuolellamme langenneessa maailmassa tai muissa ihmisissä vaan meidän omassa sydämessämme, vanha luontomme. Se on pysyvässä sodassa Jumalaa vastaan. Onneksi Jumala kaikkivaltiutensa lisäksi on myös Rakkaus ja siksi Hän löytää keinot saada meiltä luvan tehdä sydämeemme slummikämpän itselleen. Hän ei korjaa vanhaa vaan tekee meissä täysin uutta.

Room. 5:3-5. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. (Tämä oli Paavalin henkilökohtainen kokemus. Se on myös monen muun uskovan kokemus.) Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. (Jeesus on meidän vanhurskautemme. Hän on taivaassa - me kipuilemme vielä vanhan luontomme kanssa täällä maan päällä. Toivo pelastumisesta on kuitenkin varma, sillä Jeesus on läsnä elämässämme Pyhän Hengen välityksellä.)

1. Kor. 11:31-32. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. (Tämä tarkoittaa lyhyitä tilivälejä Herran Jeesuksen kanssa. Raamatun lukemista ja omien motiivien arviointia rukouksessa.) Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi. (Herra armossaan pyrkii palauttamaan lähelleen ne, jotka ovat Hänen luotaan maailmaan harhautumassa.)

Hepr. 12:5-11. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen (lapsekseen) ottaa. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia. Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Ap. t. 21:5-9. Kun viikko oli kulunut, lähdimme taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme, ja sitten jätimme toisillemme hyvästit. Me nousimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. Tyroksesta lähdettyämme purjehdimme Ptolemaikseen; sinne merimatkamme päättyi. Menimme tervehtimään veljiä ja viivyimme päivän heidän luonaan. Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Profetoimisen lahja annettiin sekä miehille että naisille. Naiset olivat vahvasti mukana Jumalan valtakunnan työssä (Apt. 2:17, Fil. 4:3). Profetoivia naisia olivat esimerkiksi Debora (Tuom. 4:4), Hulda (2. Kun. 22:14), Nooadja (Neh. 6:14), Jesajan vaimo (Jes. 8:3) ja Hanna (Luuk. 2:36-38).

Apt. 2:16-18. Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.

Fil. 4:3. Pyydän myös sinua, uskollinen työtoverini, auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani taistelleet evankeliumin puolesta samoin kuin Clemens ja muutkin työtoverini, joiden kaikkien nimet ovat elämän kirjassa.

Tuom. 4:4. Israelissa oli siihen aikaan tuomarina naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo. (Tämän naisen Jumala nosti Israelin kansan korkeimmaksi johtajaksi.)

2. Kun.22:14. Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaja lähtivät kuulemaan naisprofeetta Huldaa, jonka mies oli pyhien vaatteiden vartija Sallum, Harhasin pojan Tikvan poika. Profeetta asui Jerusalemin uudessa kaupunginosassa. He esittivät hänelle asiansa,

Neh. 6:14. Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua. (Tämä naisprofeetta profetoi muiden profeettojen kanssa tarkoituksellisesti väärin palkkaa vastaan.)

Jes. 8:3, 1933/38 -käännös. Sitten minä lähestyin profeetta-vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Niin Herra sanoi minulle: "Pane hänelle nimeksi Maher-Saalal Haas-Bas. (Pidä kiirettä, saalis, ryöstö rientää.)

Luuk. 2:36-38. Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Ap. t. 21:10. Olimme olleet kaupungissa (Kesarea) jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Agabos oli ennustanut Jerusalemin tulevan nälänhädän 15 vuotta aiemmin (Apt. 11:27-29).

Apt. 11:27-28. Tuohon aikaan tuli Jerusalemista profeettoja Antiokiaan. Muuan heistä, nimeltään Agabos, ilmoitti Hengen vaikutuksesta, että koko maailmaan oli tuleva suuri nälänhätä. Näin tapahtuikin Claudiuksen aikana.

Ap. t. 21:11-14. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: "Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Kun hän ei antanut periksi, me rauhoituimme ja sanoimme: "Toteutukoon Herran tahto."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali tiesi, että hänet vangittaisiin Jerusalemissa. Vaikka ystävät pyysivät, ettei hän menisi sinne, hän lähti matkaan, koska tiesi sen olevan Jumalan tahto. Uskollinen opetuslapsi haluaa miellyttää Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Halu noudattaa Jumalan tahtoa on jopa vahvempi kuin halu välttää vaikeudet ja kärsimykset. Jos on valmis tekemään Jumalan tahdon, on otettava vastaan kaikki, mitä sen mukana tulee. Kuten Paavalin ystävät sanoivat: ”Tapahtukoon Herran tahto”.

Paavali kirjoitti useita kirjeitä vangittuna ollessaan, mitä hän ilmeisesti ei muuten olisi tehnyt. Nämä kirjeet ovat Raamatussa.

Ap. t. 21:15-18. Oltuamme Kesareassa jonkin aikaa varustauduimme matkaan ja lähdimme Jerusalemiin. Muutamat opetuslapset lähtivät mukaan ja saattoivat meidät majapaikkaan Mnason-nimisen kyproslaisen miehen luo. Mnason oli varhaisimpia opetuslapsia. Kun saavuimme Jerusalemiin, veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Heti seuraavana päivänä Paavali lähti meidän kanssamme tapaamaan Jaakobia, ja kaikki vanhimmatkin kokoontuivat paikalle.

Jaakob oli Jeesuksen veli. Jaakob toimi Jerusalemin seurakunnan johtajana.

Ap. t. 21:19-25. Paavali tervehti heitä ja kertoi seikkaperäisesti kaikesta, mitä Jumala hänen palvelutyönsä kautta oli tehnyt pakanoiden parissa. Sen kuultuaan vanhimmat ylistivät Jumalaa, mutta sitten he sanoivat Paavalille: "Sinä tiedät, veli, että juutalaisia on tuhansittain tullut uskoon, ja he kaikki vaativat kiivaasti lain noudattamista. Heille on sinusta kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen keskuudessa eläviä juutalaisia hylkäämään Mooseksen lain ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja elämästä kansamme tapojen mukaisesti. Mitä siis tehdä? Varmastikin he saavat kuulla, että olet täällä. "Tee neuvomme mukaan: Täällä on neljä miestä, jotka ovat antaneet uhrilupauksen. Ota heidät mukaasi, puhdistaudu yhdessä heidän kanssaan ja maksa heidän puolestaan, että he voivat leikkauttaa tukkansa. Siitä kaikki ymmärtävät, että sinusta levitetyissä puheissa ei ole mitään perää vaan sinäkin pidät kiinni laista ja elät sen mukaisesti. Uskoon tulleiden pakanoiden asian me jo olemme ratkaisseet. Me olemme kirjeitse ilmoittaneet heille, että heidän tulee karttaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja myös lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta."

Kristinuskon vastustajat eivät olleet saaneet Paavalia hengiltä, mutta he olivat valheillaan kyenneet pilaamaan Paavalin maineen Jerusalemin juutalaisten keskuudessa. Nykyisin Paavalista levitetään mm. sellaista valhetta, että hän olisi ollut naisvihaaja.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jerusalemin kokouksessa, Apt. 15:1-36, oli tehty päätös, pakanauskovien ympärileikkausta koskevassa kysymyksessä. Ilmeisesti huhuttiin, että Paavali oli vienyt päätöksen paljon pitemmälle ja jopa kieltänyt juutalaisia ympärileikkaamasta lapsiaan. Se ei ollut totta, joten Paavali halusi osoittaa kunnioittavansa kokouksessa tehtyä päätöstä ja noudattavansa edelleen juutalaisia tapoja. Joskus on nähtävä ylimääräistä vaivaa, ettei loukkaa toisia tai estä Jumalan työtä.

Ap. t. 21:26. Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päivänä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali oli hylännyt ajatuksen, että Vanhan testamentin laki toisi pelastuksen sitä noudattavalle. Jumala antaa pelastuksen armosta ja se vastaanotetaan uskon kautta. Laki edistää pelastumista ainoastaan näyttämällä todeksi synnin, ja sen tehtävänä oli valmistaa Jeesuksen tuloon. Tullessaan Jeesus täytti lain ja poisti meiltä syyllisyyden taakan.

Paavali halusi kuitenkin noudattaa joitakin lain tapoja, jottei olisi loukannut niitä, joille halusi julistaa evankeliumia.

Koska Paavali aikoi näiden neljän miehen kanssa tehdä lupauksen mukaan ja maksaa osan kuluista, hänen täytyi ottaa osaa puhdistautumiseen temppeliin menoa varten. Paavali suostui juutalaiseen käytäntöön turvatakseen rauhan Jerusalemin seurakunnassa. Hänellä oli voimakkaat mielipiteet, mutta hän oli valmis tekemään myönnytyksiä epäolennaisissa kysymyksissä, jotta joku voisi sitä kautta pelastua. Seurakunnat hajoavat monesti melko pieniä kysymyksiä koskevien riitojen takia. Paavalin tavoin meidän tulee olla lujia kristinuskon perusasioissa ja joustaa epäolennaisissa kysymyksissä. Kenenkään ei silti tarvitse toimia vakaumustaan vastaan.

Ap. t. 21:27-30. Juuri kun seitsemän päivän määräaika oli päättymässä, Aasian maakunnasta tulleet juutalaiset näkivät Paavalin temppelissä. He yllyttivät väkijoukkoa mukaansa, kävivät käsiksi Paavaliin ja huusivat: "Israelilaiset, tulkaa auttamaan! Tässä on se mies, joka kaikkialla levittää oppiaan ja puhuu meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan. Nyt hän on jopa tuonut kreikkalaisia temppeliin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." He näet olivat vähän aikaisemmin nähneet efesolaisen Trofimoksen kaupungilla Paavalin seurassa ja luulivat Paavalin tuoneen hänet temppeliin. Koko kaupunki joutui kuohuksiin, ja ihmisiä virtasi paikalle joka puolelta. Väkijoukko ryntäsi Paavalin kimppuun, hänet raastettiin ulos temppelistä, ja temppelin portit lyötiin hänen takanaan kiinni.

Paavali estyi sekä rahanmenolta, että uhraamiselta temppelissä. Jerusalemin kristityille tuli kuitenkin selväksi se, että Paavali oli edelleen valmis noudattamaan Juutalaisia tapoja. Nyt alkoi tapahtua se, mistä Pyhä Henki oli ilmoittanut Paavalille, se että Paavali vangittaisiin.

Ap. t. 21:31-32. Väkijoukko olisi tappanut Paavalin, mutta silloin roomalaisen sotaväenosaston komentaja sai tiedon, että koko Jerusalem kuohui. Hän otti kiireesti sadanpäälliköitä ja sotamiehiä mukaansa ja riensi paikalle.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jerusalem oli Rooman hallintovallan alla, ja kaupungissa syntyneiden levottomuuksien tutkinta kuului roomalaisille viranomaisille.

Ap. t. 21:32-38. Kun juutalaiset näkivät komentajan ja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia. Komentaja astui lähemmäs, pidätti Paavalin ja käski panna hänet kaksiin kahleisiin. Hän kysyi sitten ihmisiltä, kuka mies oli ja mitä hän oli tehnyt. Väkijoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä, ja kun komentaja ei meteliltä saanut varmaa selkoa asiasta, hän käski viedä Paavalin kasarmiin. Kun oli päästy portaille saakka, sotilaiden oli pakko kantaa häntä, sillä raivostunut väkijoukko tunki heidän peräänsä ja huusi: "Kuolema sille miehelle!" Kun Paavalia jo oltiin viemässä sisälle kasarmiin, hän kysyi komentajalta: "Saanko sanoa sinulle pari sanaa?" "Puhutko sinä kreikkaa!" ihmetteli komentaja. "Etkö siis olekaan se egyptiläinen, joka jonkin aikaa sitten nousi kapinaan neljäntuhannen murhamiehen kanssa ja vei heidät autiomaahan?"

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Historioitsija Josefus on kirjoittanut egyptiläisestä, joka oli johtanut 4000 ihmisen kansannousua Jerusalemissa vuonna 54 ja sitten kadonnut. Komentaja sekoitti Paavalin tuohon mieheen.

Paavali puhui kreikkaa ja osoitti siten sivistyneisyytensä ja oppineisuutensa.

Ap. t. 21:39-40. Paavali vastasi: "Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tarsoksesta, jonka kaikki varmaankin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle." Komentaja suostui tähän. Paavali asettui portaille seisomaan ja viittasi kädellään, ja kaikki vaikenivat. Hän alkoi puhua heille heprean kielellä:

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali puhui arameaa, joka oli yleinen kieli Israelin juutalaisten keskuudessa. Roomalaisille virkamiehille Paavali puhui kreikkaa ja juutalaisille arameaa (hepreaa).

Wikipedia kertoo heprean kielestä mm. seuraavaa:

Juutalaisten puhekieli Raamatun syntyaikoina oli muinaisheprea, ja Raamatun vanhimmat kirjat on kirjoitettu hepreaksi. Hallinto- ja yleiskielenä käytetty aramean kieli alkoi syrjäyttää hepreaa Israelin juutalaisten yleiskielenä Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen 500 -luvulla eKr. Juutalaiset puhuivat hellenistisenä aikana myös laajalti kreikan kieltä. Raamatun heprea kuoli puhuttuna kielenä noin 200 eKr., jolloin sen korvasi niin sanottu Mišnan heprea, jossa oli eurooppalaisten kielten vaikutteita. Heprea kuoli kokonaan puhuttuna kielenä noin 200 jKr. kun juutalaiset joutuivat siirtymään pois Juudeasta.

Heprea kuitenkin säilyi juutalaisten kirjallisena pyhänä kielenä, ja juutalaiset käyttivät sitä kirjallisessa ilmaisussa 1800-luvulle asti. Silloin Eliezer Ben-Jehudan aloitteesta heprea elvytettiin nopeasti myös puhekielenä, ja se otettiin käyttöön Israelin alueelle muuttaneiden juutalaisten yhteiseksi yleiskieleksi. Nykyheprea on kuitenkin monessa suhteessa hyvin erilainen kieli kuin muinaisheprea.