Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavali kertoo uskoontulostaan

Paavali puhuu väkijoukolle, joka yritti tappaa hänet.

Ap.t. 22:1-3. "Veljet ja isät! Kuulkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni." Väkijoukko hiljeni entisestään kuullessaan hänen puhuvan hepreaksi, ja Paavali jatkoi: "Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Gamaliel oli ensimmäisen vuosisadan arvostetuin rabbi, tunnettu uskonnollisen lain asiantuntija ja maltillinen ja sovitteleva persoona (Apt. 5:34). Paavali esitteli suosituksensa ja kertoi saaneensa korkean koulutuksen kaikkein kunnioitetuimman juutalaisen opettajan ohjauksessa.

Paavali tunnusti kuulijoiden vilpittömyyden todetessaan itsekin ennen kiivailleensa Jumalan puolesta.

Apt. 5:33-35. Tämän kuullessaan (kuinka apostolit todistivat Jeesuksesta) neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja aikoivat tappaa heidät. Silloin nousi neuvoston keskeltä eräs fariseus, Gamaliel-niminen lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa. Hän käski viedä miehet hetkeksi ulos ja sanoi sitten: "Israelilaiset, harkitkaa tarkoin, ennen kuin teette mitään näille miehille.

Paavalilla oli ennen uskoontuloaan heikko Jumala, jonka puolia täytyi pitää ihmisvoimin. Tällainen on merkki siitä, että harjoittaa uskontoa ilman uskoa. Uskoontulon jälkeen Paavalin ja Jumalan osat vaihtuivat. Paavali suostui siihen, että Jumala pitää huolen omasta kunniastaan ja myös Paavalista itsestään.

Ap.t. 22:4-5. Minä olin tälle tielle lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan. Tämän voi ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangitsemaan siellä olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Paavali ei syyttänyt kuulijoitaan, vaikka he olivat halunneet surmata hänet, vaan kertoi ajatelleensa kristittyjen johtajista aiemmin samalla tavalla. Paavali pyrki aina löytämään yhteisen maaperän kuulijoittensa kanssa ennen kuin ryhtyi puolustamaan kristinuskoa. Yleisö kuuntelee puhetta todennäköisemmin, jos kokee puhujaan jonkinlaista yhteyttä.

Saatuaan yhteyden kuulijoihin Paavali kertoi, miten oli kääntynyt kristityksi. Järkipuhe on hyvä tapa edetä, mutta yhtä tärkeää on kertoa rehellisesti, mitä Jeesus on tehnyt omassa elämässä. Paavali tiesi, etteivät kaikki pystyisi vastaanottamaan hänen todistustaan. Silti meidän tehtävämme on kertoa ihmisille evankeliumi ja pyytää Jumalaa huolehtimaan tuloksista.

Ap.t. 22:6-8. "Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'

Voimme joutua toisten vainon kohteeksi esim. seuraavista syistä;

- jos olemme olleet muille ilkeitä ja he maksavat potut pottuina,

- jonkun seikan tähden, jota joku käyttää meidän alistamiseksemme voidakseen korostaa omaa ylemmyyttään, kuten; koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, esim. eristäminen tiimin ulkopuolelle yms. Tätä tapahtuu meidän maassamme yllättävän paljon.

- uskonnollisluonteisen kiihkon tähden joka voi liittyä puoluepolitiikkaan, oppirakenteisiin, saavutetun aseman säilyttämiseen tai eri uskontoihin,

- tai koska ei siedetä evankeliumia syntiemme vuoksi ristinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta.

Evankelistan armolahjan saanut henkilö joutuu varautumaan siihen, että myös vastustusta tulee. Paavali on siitä hyvä esimerkki. Me muut Jumalan lapset pääsemme tässä mielessä vähemmällä, koska me kerromme evankeliumin elämällämme ja teoillamme ja vastaamme sanallisesti vain kysyjille (1. Piet. 3:13-16).

1. Piet. 3:13-16. Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Ap.t. 22:9-10. Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Minä kysyin: 'Herra, mitä minun tulee tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.'

Me emme tiedä, miten esim. Stefanoksen sanat hänen kuollessaan olivat vähitellen alkaneet vaikuttaa Paavaliin (Apt. 7:59-60). Emme myöskään sitä, miten Paavaliin oli vaikuttanut niiden kristittyjen käytös, joita hän riisti kodeistaan uskonsa tähden tuomittavaksi (Apt. 8:3). Tällaista tekevä ihminen vähitellen joko murtuu tai paatuu.

Apt. 7:59-60. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.

Apt. 8:3. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.

Olav Valen-Sendstad kertoo kirjassaan ”Sovinto Jumalan kanssa” seuraavasti, sivuilla 46-55

Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin hän luottaa kaikissa hengellisissä ja ajallisissakin asioissa omaan tahtoonsa.

On toisenlaisiakin aikoja: Ihminen on oppinut tuntemaan heikkoutensa ja alkaa uskoa ja toivoa, että Jumala voimistaisi hänen heikkoa tahtoaan. He alkavat pönkittää tahtoaan ”Jumalan avulla”. Tämä on teeskentelyä. Jumala ei halua tukea tahtoamme, vaan sen on kuoltava, ja Jumalan on synnytettävä uudestaan toisenlainen tahto.

Oma tahtomme on itsekeskeinen, itserakas ja Jumalasta erossa. Haluamme taivuttaa Jumalan ajatustemme mukaiseksi emmekä halua omaksua Jumalan näkemystä maailmasta ja ihmisestä, vaikka Jumalan näkemykset on ilmoitettu sanassa. Meidän on pakko myöntää, että minämme on läpikotaisin paha ja turmeltunut huolimatta kaikesta rukouselämämme syvyydestä ja kaikista jaloina ja hyvinä pitämistämme asioista.

Jumalan Pyhä Henki saa ihmisen havaitsemaan totuuden. Tässä (edellä) ovat paljastuneet synti ja syntinen eikä (vielä tässä vaiheessa) Jumala ja Jumalan armo. Jumala vihaa syntiä. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, sanoo apostoli; 2. Kor. 7:10.

Monet eivät halua ymmärtää puhetta Jumalan vihasta. He sepittävät Jumalan olevan pelkkää rakkautta. Näiden ihmisten itselleen muotoilema jumala antaa heidän olla rauhassa synneissään ja katumattomuudessaan. Nämä ihmiset ovat oman viisautensa ja itsevanhurskautensa varassa. Jumala vihaa syntiä ja synnin tekemistä, mutta koska Jumala haluaa pelastaa synnintekijän kadotukselta, Jumala pelästyttää syntisen antamalla hänen aavistaa jotain siitä vihasta, jota Jumala tuntee syntitekoja kohtaan.

2. Kor. 7:10. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

Vanha luontomme, se vanha aatu, yrittää uskotella meille, että meidän moraalisen elämämme käy huonosti, jos emme omalla tahdonvoimallamme pidä lihan syntejä kurissa. Joten kiinnitän huomion synteihini ja alan viettää aikaa niiden kanssa vaikka minun tulisi viettää aikaa Jeesuksen seurassa. Joku on aika kivasti sanonut: ”Joka lähtee painimaan nokikolarin kanssa, tulee vain itse nokiseksi.”

Tämä, mitä Olav Valen-Sendstad kertoo, on sitä ”vanhan viitan paikkaamista uudesta viitasta otetulla paikalla” (Luuk. 5:36-39). Eli, oman vanhan, Jumalan vastaisen luonnon pönkittämistä Pyhän Hengen avulla, luulotellen itselle, että Jumala suostuu siihen vastoin omaa sanaansa. Vanha luontomme yrittää vakuuttaa meille, että Jumalan meille tarjoama uusi luomus on juuri se uusilla asioilla paikattu vanha minä.

Luuk. 5:36-39. Jeesus esitti heille (fariseuksille ja lainopettajille) vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. (Ihmisen on ensin synnyttävä uudesti ylhäältä, ennen kuin Jumala antaa hänelle Pyhän Hengen.) Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää." (Luonnollinen ihminen ja vanhan luontonsa vallassa oleva pelastunut ihminen eivät halua luopua vanhan luontonsa ohjauksesta. Jumalan täytyy suostutella meidät uuteen.)

Paavali joutui nyt sokeana miettimään näitä tosiasioita.

Ap.t. 22:11. Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.

Jumala otti Paavalilta niitä asioita pois, joihin Paavali oli turvannut. Vahvasta miehestä tuli heikko, oppineen viisaus osoittautui tunkiotavaraksi. Seuranneiden kolmen päivän sokeuden aikana Paavali alkoi luopua viisauden nimellä kulkevasta ihmislähtöisestä opetuksesta sekä oppineisuuden aikaansaamasta harhasta ja palata takaisin Raamatun tekstiin. Paavali löysi Vanhan testamentin teksteistä sen Jeesuksen, joka ilmestyi hänelle tiellä.

Meillekin Jumala rakkaudessaan sallii pimeyden aikoja. Hän tietää, että ne vaikuttavat meidän parhaaksemme (Room. 8:28). Pelastumattomia Hän vetää pelastumaan Jeesuksen sovintoveren ääreen, pelastuneille Hän haluaa ilmaista itsensä syvemmin.

Room. 8:28. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

Ap.t. 22:12. "Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa.

Tällaisia ihmisiä Paavali olisi tuonut Jerusalemiin rangaistavaksi, mikäli hän ei olisi kohdannut Jeesusta. Tällaisten ihmisten ainoa ”rikos” on se, että he Raamatun totuuteen pyrkiessään tulevat samalla kyseenalaistaneeksi uskonnollisen eliitin Raamatun sanan vastaisen elämäntavan ja mielipiteet.

Ap.t. 22:13-16. Hän tuli luokseni ja sanoi: 'Saul, veljeni, palautukoon näkösi!' Samassa näköni palasi ja näin hänet. Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'

Ananias ei olisi mennyt Paavalin luo, ellei Jeesus olisi ilmestynyt näyssä myös hänelle. Jumala tietää tulevaisuuden ja oli kertonut Paavalille, että juuri Ananias tulee hänen luokseen (Apt. 9:10-16).

Apt. 9:10-16. Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin." Ananias vastasi: "Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi." Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni (työ- tai tarvekalu), tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden."

Paavali jättää todistuksensa tässä vaiheessa kertomatta, että uskonkiihkoiset juutalaiset aikoivat tappaa hänet jo Damaskoksessa (Apt. 9:19-23).

Apt. 9:19-23. Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. He sanoivat: "Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien eteen?" Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan. Jonkin ajan kuluttua juutalaiset päättivät tappaa Saulin.

Ap.t. 22:17-21. "Kun sitten olin palannut Jerusalemiin ja olin temppelissä rukoilemassa, jouduin hurmoksiin ja näin Herran. Hän sanoi minulle: 'Lähde heti Jerusalemista, älä viivyttele. Täällä sinua ei kuunnella, kun todistat minusta.' Minä sanoin: 'Herra, hehän tietävät, että minä kuljin synagogasta synagogaan ja vangitsin ja ruoskitin niitä, jotka uskovat sinuun. Silloinkin, kun Stefanos, sinun todistajasi, surmattiin, minä olin paikalla, hyväksyin kaiken ja vartioin hänen murhaajiensa vaatteita.' Mutta hän sanoi minulle: 'Mene, minä lähetän sinut kauas toisten kansojen keskuuteen.'"

Paavali oli palannut pian kääntymyksensä jälkeen Jerusalemiin ja julisti siellä evankeliumia Jeesuksesta samalla paatoksella, millä oli vainonnut seurakuntaa. Hän sai seurakunnan sekaisin, sillä Jumala ei ollut tarkoittanut häntä työhön Jerusalemissa vaan pakanoiden keskuudessa. Kukaan ei ole seppä syntyessään – ei edes silloin kun Jumala synnyttää hänet uudesti. Jumala laittoi Paavalin sivuun kypsymään muutamaksi vuodeksi, ennen kuin otti hänet käyttöönsä Antiokiassa (Apt. 9:28-31, Apt. 11:25-26).

Apt. 9:28-31. Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän (opetuslasten) parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta. Hän puhui myös kreikankielisille juutalaisille ja väitteli heidän kanssaan, mutta he yrittivät tappaa hänet. Kun uskonveljet saivat tietää tämän, he veivät Saulin Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsokseen. Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi.

Apt. 11:25-26. Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he toimivat seurakunnan keskuudessa kokonaisen vuoden, ja suuri joukko ihmisiä sai heiltä opetusta. Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Ihmiset kuuntelivat herkeämättä Paavali puhetta, mutta pakanoiden mainitseminen sai heidät raivostumaan ja paljasti heidän ylpeytensä. Juutalaisten oli tarkoitus olla valona pakanoille ja kertoa elävästä Jumalasta, mutta he olivat unohtaneet tehtävänsä ja eristäytyneet omiin oloihinsa. Jumalan suunnitelma ei kuitenkaan keskeytynyt siihen, vaan pakanat kuulivat evankeliumin Paavalin ja Pietarin kaltaisten juutalaiskristittyjen kautta.

Ap.t. 22:22-29. Tähän asti juutalaiset olivat kuunnelleet Paavalia, mutta nyt he alkoivat huutaa: "Pois elävien joukosta! Tuollainen ei saa elää!" He huusivat huutamistaan, raastoivat vaatteitaan ja heittelivät hiekkaa ilmaan. Silloin komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Hän käski ruoskia Paavalia ja kuulustella häntä, jotta saisi selville, miksi juutalaiset niin raivokkaasti hyökkäsivät häntä vastaan. Mutta kun miehet olivat sitoneet Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: "Onko teillä oikeus ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä tutkimatta ja tuomitsematta?" Tämän kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luo, ilmoitti asiasta ja sanoi: "Mitä olet tekemässä? Se mies on Rooman kansalainen." Komentaja tuli paikalle ja kysyi Paavalilta: "Oletko todella Rooman kansalainen?" Kun Paavali vastasi myöntävästi, komentaja sanoi: "Minä olen maksanut kansalaisuudestani suuret rahat." "Minulla se on ollut syntymästä saakka", vastasi Paavali. Ne, joiden oli määrä kuulustella Paavalia, jättivät hänet heti rauhaan, ja komentaja pelästyi, kun havaitsi sidottaneensa Rooman kansalaisen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Paavalin kysymys pysäytti sadanpäällikön, koska Rooman kansalaista ei lain mukaan saanut rangaista ennen kuin hänet oli todettu syylliseksi rikokseen. Paavali oli syntyjään Rooman kansalainen, kun taas komentaja oli ostanut kansalaisuutensa. Sen ostaminen oli tavallinen käytäntö ja toi Rooman hallinnolle hyvät tulot. Ostettua kansalaisuutta pidettiin vähäarvoisempana kuin syntymässä saatua.

Paavali jäi kuitenkin edelleen vangiksi, koska komentaja ei vielä tiennyt, miksi kansanjoukko halusi tappaa Paavalin. Paavali oli puhunut kansalle hepreaa, jota komentaja ei ymmärtänyt.