Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Omatunto erehtyy ilman Jumalan sanaa

Ap.t. 22:30 – 23:1. Komentaja halusi saada varman selon siitä, mistä juutalaiset Paavalia syyttivät. Niinpä hän seuraavana päivänä päästi Paavalin kahleista, käski ylipapit ja koko Suuren neuvoston koolle ja vei Paavalin kasarmista heidän eteensä. Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Veljet! Koko elämäni, tähän päivään asti, minä olen elänyt Jumalan edessä vilpittömästi, omaatuntoani loukkaamatta."

Ennen uskoon tuloa Paavalin omatunto hyväksyi kristittyjen vainoamisen mutta tuomitsi sen Kristuksen kohtaamisen jälkeen. Paavali toimi silloinkin, ennen uskoon tuloaan, vilpittömästi silloisen uskonsa mukaan, mutta olisi vilpittömästä omastatunnostaan huolimatta päätynyt kadotukseen ellei olisi kohdannut Jeesusta (1. Joh. 3:15). Meidänkin omatuntomme alkaa antaa oikeaa ääntä vasta kun kasvamme Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sanansa tuntemisessa (Room. 9:1, Tit. 1:15, Hepr. 9:14, 1. Piet. 3:20-21). Vasta silloin meillä on edellytyksiä luottaa omantuntomme ilmoitukseen. Vasta uskoon tultuamme meillä on edellytykset kasvuun (Hepr. 12:1-2).

1. Joh. 3:15. Jokainen, joka vihaa veljeään (esim. toista kristittyä), on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

Room. 9:1. Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele. (Myös synnin likaama omatunto väittää ihmiselle, että tämän teot ovat oikeita, sillä hyödyttäväthän syntiteot näennäisesti häntä itseään. Ihmisen silmät alkavat avautua todellisuudelle vasta kun hän kohtaa Jeesuksen Kristuksen pelastajanaan ja alkaa turvata Jeesukseen ainoana edellytyksenä taivaaseen pääsylle.)

Tit. 1:15. Puhtaille (joiden opin ja elämän Jeesuksen sovintoveri on saanut puhdistaa) kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut. (Likaantunut omatunto ei erota puhdasta ja epäpuhdasta toisistaan. Likaantunutta omaatuntoa ei ohjaa Pyhä Henki eikä Jumalan sana vaan ihmisen oma itsekäs luonto.)

Hepr. 9:14. kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Kun viemme meitä menneisyydestämme syyttävät ajatukset Jeesuksen sovintoveren alle heti niiden tullessa mieleen, ne eivät kuluta voimiamme. Silloin kun menneisyys alkaa syyttää, voimme jopa kiittää Herraa Jeesusta siitä, että saamme olla kätkettyinä Hänen sovintoverensä anteeksiantoon. Niin kuin eräässä virressä sanotaan: ”En paremmaks voi tulla, en hyväks ollenkaan. Vaan aivan tällaisena, Sun käsiis jäädä saan.” Pitäköön Hän omastaan huolen.)

1. Piet. 3:20-21. … Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä (kaste ja uskoon tulo eivät vapauta meitä vanhasta luonnostamme), vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. (Uusi liitto on sinetöity Jeesuksen sovintoverellä, jonka Hän vuodatti meidän syntiemme vuoksi; Luuk. 22:20, 1. Kor. 11:25. Meidät on kätketty Kristukseen; Kol. 2:2-3, joten pitäkäämme omatuntommekin Jeesukseen kätkettynä, Hänen jatkuvan anteeksiantonsa alle. ”Me voimme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää”; 1. Joh. 3:19-20. Omatunto on liitossa Jumalan kanssa silloin, kun se vie meidät Jeesuksen yhteyteen, Hänen sovintoverensä suojaan.) Sen (kasteen ja liiton) perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, (Jeesuksen ylösnousemus on todiste siitä, että synnit on annettu anteeksi ja saamme lähestyä Jumalaa Isänä, vaikka olisimme kelvottomia tuhlaajalapsia.)

Hepr. 12:1-2. … pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. …

Jumalan lapsinakaan emme luota pelkästään omantunnon ääneen, vaan Jumalan kirjoitettuun sanaan, Raamattuun (1. Kor. 4:4-5). Jumalan lapsenkin omantunnon ääni voi antaa virheellisen signaalin siitä riippuen, millaisessa ympäristössä on kasvanut, millaisella materiaalilla on sisintään ruokkinut tai millainen fiilis sattuu olemaan. Omantunnon kasvattaminen Jumalan sanalla antamaan oikea ääni, on koko elämän mittainen prosessi (Ps. 19:13).

1. Kor.4:4-5. Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.

Ps. 19:13. Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo Paavalin todistamisalttiudesta seuraavaa:

Paavali näki kaikissa tilanteissa, jopa vainojen keskellä, mahdollisuuden todistaa Kristuksesta. Hänen vihollisensa tavallaan antoivat hänelle tässä avoimen tilaisuuden puhua juutalaisten Suurelle neuvostolle. Kun on herkkä Pyhän Hengen johdatukselle, näkee joka puolella mahdollisuuksia kertoa Jeesuksesta.

Ap.t. 23:2-3. Silloin ylipappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia miehiä iskemään häntä suulle. Paavali sanoi hänelle: "Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan, mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä minua."

Aikana, jolloin Rooma hallitsi Juudeaa, ylipapin arvo piti ostaa rahalla. Valtaosa papistosta keskittyi hoitamaan vain rituaalimenot ja turvaamaan oman toimeentulonsa. Vuonna 90 jKr. se loppui. Silloin Jerusalemin papisto sai todellakin iskun Jumalan kädestä, kun Jerusalemin temppeli hävitettiin ja temppelipalvelus loppui.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo ylipappi Ananiaksesta seuraavaa:

Josefus, arvostettu ensimmäisen vuosisadan historioitsija, kuvasi ylipappi Ananiasta ahneeksi ja kiivaaksi. Paavalin huudahdus oli seurausta Ananiaksen laittomasta käskystä. Tämä rikkoi juutalaisten lakia olettaessaan Paavalin olevan syyllinen ilman oikeudenkäyntiä ja määrätessään hänelle rangaistuksen (katso 5. Moos. 19:15). Paavali ei tunnistanut Ananiasta ylipapiksi luultavasti siksi, että Ananias rikkoi lakia, jota oli sitoutunut edustamaan. Meidän tehtävämme on edustaa Jeesusta maailmassa. Kun teemme hänen tekojaan, ihmiset tunnistavat meidän olevan kristittyjä.

5. Moos. 19:15-17. "Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tai syntiä tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. "Jos joku esittää toisen ihmisen tuhoksi perättömiä syytöksiä, riidan kummankin osapuolen on Herran edessä esitettävä riita-asiansa niille papeille ja tuomareille, jotka sillä hetkellä ovat virassa.

Ylipapin johdossa oleva Suuri neuvosto vastusti lähes poikkeuksetta Jeesuksen Kristuksen messiaanisuutta. Sekä heidän mielensä että omatuntonsa oli likaantunut (Tit. 1:15-16).

Tit. 1:15-16. Puhtaille (niille, jotka ovat tuoneet syntinsä Jeesuksen sovintoveren alle) kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille (niille, jotka luottavat johonkin itsessään olevaan ”hyvään” ominaisuuteen pelastuksensa perustana) ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. He ovat inhottavia ja tottelemattomia, kykenemättömiä tekemään mitään hyvää.

Ap.t. 23:4-8. Vieressä seisovat miehet sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylipappia?" (Paavali oli verrannut Ananiasta hautaluolan kalkittuun seinään.) Tähän Paavali vastasi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi. Onhan kirjoitettu: 'Älä kiroa kansasi päämiestä.'" Osa neuvostosta oli saddukeuksia, osa fariseuksia, ja tämän tietäen Paavali sanoi kuuluvalla äänellä: "Veljet! Minä olen fariseus, ja fariseuksia ovat isänikin olleet. Nyt olen täällä tuomittavana siksi, että panen toivoni kuolleiden ylösnousemukseen." Tuskin hän oli tämän sanonut, kun fariseusten ja saddukeusten kesken puhkesi ankara kiista ja koko joukko jakautui kahtia. Saddukeukset näet väittävät, ettei mitään ylösnousemusta ole, ei myöskään enkeleitä eikä henkiä, kun taas fariseukset uskovat näihin kaikkiin.

Paavali tiesi, että neuvosto halusi tuomita hänet todisteista riippumatta. Läsnä olevalle Roomalaiselle komentajalle, joka ei ymmärtänyt hepreaa, olisi voitu kertoa totuutena mitä tahansa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Saddukeukset ja fariseukset olivat uskonnollisia vallanpitäjiä mutta hyvin erilaisia. Fariseukset uskoivat ruumiin ylösnousemukseen, kun taas saddukeukset eivät. Saddukeukset pitäytyivät Viidennessä Mooseksen kirjassa, joka ei sisällä selkeää opetusta ylösnousemuksesta. Paavalin sanat käänsivät huomion kiistaan ylösnousemuksesta, jolloin neuvosto jakautui.

Paavali oivalsi neuvoston olevan kahden erilaisen ryhmän sekoitus. Hänen oivalluksensa on esimerkki viisaudesta, jota Jeesus lupasi antaa uskoville (Mark. 13:9-11). Kun meiltä kysytään uskostamme, Jumala auttaa meitä vastaamaan. Paavalin tavoin meidän tulisi olla valmiita kertomaan todistuksemme. Pyhä Henki antaa meille rohkeuden puhua.

Mark. 13:9-13. "Pitäkää varanne! Teidät viedään oikeuteen ja teitä piestään synagogissa. Maaherrojen ja kuninkaiden eteen te joudutte minun nimeni tähden, todistukseksi heille. Mutta sitä ennen on evankeliumi julistettava kaikille kansoille. Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette puhu te, vaan Pyhä Henki.

Kuolleiden ylösnousemus, niin hurskaiden kuin jumalattomien, on varma asia (Apt. 24:14-16, Ilm. 20:5).

Apt. 24:14-16. Mutta sen minä sinulle (maaherra Felix) tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat. Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. (Jumalan lapsi tietää, että maallisen kuoleman jälkeen on myös tuomiolle ylösnousemus. Siksi hän pakenee Jeesuksen sovintoveren turviin. Turva on asetettava Jeesukseen jo tämän elämän aikana, kuoleman jälkeen se on myöhäistä.)

Ilm. 20:5. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. (Kristuksen takaisin tuleminen tapahtuu ennen tuhat vuotta kestävän aikakauden alkamista. Jeesuksen takaisin tulemisessa Häneen turvansa asettaneet saavat ylösnousemusruumiin. Muut nousevat tuomiolle vasta tämän tuhat vuotta kestäneen aikakauden jälkeen.)

Ap.t. 23:9-11. Meteli kävi yhä kovemmaksi, ja fariseusten joukosta muutamat lainopettajat alkoivat jo väittää: "Me emme voi havaita tässä miehessä mitään pahaa. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle." Mellakka kiihtyi kiihtymistään, ja komentaja alkoi pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Hän komensi sotaväenosaston hakemaan Paavalin pois neuvoston käsistä ja viemään hänet kasarmiin. Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: "Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa."

Millä tavoin Paavali oli todistanut Herrastaan Jeesuksesta Jerusalemissa? Hänhän oli vankina ja tuomiolla. Kannattaa muistaa, että Jumalan Pyhä Henki oli johdattanut Paavalin Jerusalemiin vangittavaksi (Apt. 20:22-23). Paavali todisti Jeesuksesta elämällä niissä teoissa, jotka Jumalan hänelle oli ennalta valmistanut (Ef. 2:10). Meidän ei tarvitse murehtia siitä, miten todistaisimme Jeesuksesta vaan pikemminkin siitä, miten elämme Hänen yhteydessään. Kannattaa kuitenkin miettiä valmiiksi lyhyt todistus omasta uskoontulosta, jos joku sitä joskus kysyy.

Apt. 20:22-23. "Nyt on Pyhä Henki sitonut minut (Paavalin) ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko.

Ef. 2:10, 1933/38 käännös. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Komentaja pystyi nyt päättelemään, että Paavaliin kohdistetut syytteet aiheutuivat juutalaisten lakia koskevista kiistakysymyksistä (Ap.t. 23:29). Hän ei kuitenkaan vapauttanut Paavalia.

Herra lupasi pitää Paavalin hengissä Roomaan asti. Paavali vapautettiinkin joksikin aikaa Rooman kahden vuoden vankeudestaan mutta vangittiin myöhemmin uudelleen ja mestattiin.

Apt. 23:28-29. Saadakseni selville, mistä juutalaiset häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostonsa eteen. Siellä totesin, että syytteet aiheutuivat heidän lakiaan koskevista kiistakysymyksistä. Mistään sellaisesta häntä ei syytetty, mistä seuraisi kuolemantuomio tai vankeusrangaistus.

Ap.t. 23:12-15. Aamulla juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet Paavalin. Tässä hankkeessa oli mukana yli neljäkymmentä miestä. He menivät ylipappien ja kansan vanhimpien luo ja sanoivat: "Me olemme pyhästi vannoneet, ettemme pane mitään suuhumme, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. Esittäkää te nyt koko neuvoston nimissä komentajalle, että hän lähettäisi Paavalin luoksenne. Sanokaa, että haluatte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Me olemme valmiina ja surmaamme hänet, ennen kuin hän ehtii perille."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Kun fariseusten ja saddukeusten riita tasaantui, uskonnolliset johtajat käänsivät taas huomionsa Paavaliin. Valta-aseman säilyttämisestä oli tullut heille Jumalaa tärkeämpi asia. He olivat valmiita jopa suunnittelemaan murhan, niin kuin olivat tehneet Jeesuksen kohdalla. Jumala hallitsi kuitenkin kaikkia tapahtumia.

Ap.t. 23:16-22. Paavalin sisarenpoika sai kuitenkin tietää väijytyksestä. Hän meni kasarmiin, pääsi Paavalin puheille ja kertoi hänelle asiasta. Paavali kutsui yhden sadanpäälliköistä luokseen ja sanoi: "Vie tämä nuori mies komentajan luo. Hänellä on komentajalle viesti." Sadanpäällikkö otti nuorukaisen mukaansa, vei hänet komentajan luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan tämän nuoren miehen sinun puheillesi. Hänellä on sinulle jotakin asiaa." Komentaja otti nuorukaista kädestä, vei hänet syrjään ja kysyi: "Mitä asiaa sinulla on minulle?" Tämä vastasi: "Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät sinua tuomaan Paavalin huomenna Suuren neuvoston istuntoon, jotta muka voisivat ottaa tarkemmin selvää hänen asiastaan. Älä suostu siihen. Yli neljäkymmentä miestä heidän joukostaan on järjestänyt väijytyksen. He ovat vannoneet, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat surmanneet Paavalin. He ovat valmiina ja odottavat vain, että annat suostumuksesi." Komentaja sanoi sisarenpojalle: "Älä kerro kenellekään, että olet paljastanut hankkeen minulle." Sitten hän lähetti nuorukaisen pois.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Tämä on Raamatun ainoa viittaus Paavalin perheeseen. Paavalin sisarenpoika sai tavata hänet, koska sukulaisilla ja ystävillä oli lupa tuoda ruokaa ja muuta tarpeellista Roomalaisten vangeille.

Ap.t. 23:23-24. Komentaja kutsui sitten kaksi sadanpäällikköä ja sanoi: "Pitäkää yön kolmannesta tunnista alkaen kaksisataa jalkamiestä valmiina marssimaan Kesareaan. Ottakaa lisäksi seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä. Varatkaa myös Paavalille ratsuja ja viekää hänet vahingoittumattomana maaherra Felixin luo."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jerusalem oli juutalaisten hallinnollinen keskus, mutta Rooman hallinnon keskuspaikka oli Kesareassa.

Felix oli Rooman maaherra tai käskynhaltija Juudeassa vuosina 52-59. Hän oli samassa virassa kuin Pontius Pilatus aikoinaan. Juutalaisilla oli laajasti itsehallinnollista päätösvaltaa, mutta maaherra johti armeijaa, huolehti rauhan säilymisestä alueellaan ja keräsi verot.

Ap.t. 23:25-30. Sitten komentaja kirjoitti maaherralle näin kuuluvan kirjeen: "Claudius Lysias tervehtii hänen korkea-arvoisuuttaan maaherra Felixiä. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat tappaa hänet. Minä kuitenkin menin sotilaineni paikalle ja pelastin hänet, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen. Saadakseni selville, mistä juutalaiset häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostonsa eteen. Siellä totesin, että syytteet aiheutuivat heidän lakiaan koskevista kiistakysymyksistä. Mistään sellaisesta häntä ei syytetty, mistä seuraisi kuolemantuomio tai vankeusrangaistus. Koska tietooni on tullut, että tätä miestä vastaan on vireillä salahanke, lähetän hänet nyt viipymättä sinun luoksesi. Niille, jotka häntä syyttävät, olen myös tehnyt tiettäväksi, että heidän on esitettävä syytteensä sinun edessäsi."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Luukas käytti monia lähteitä, koska halusi kirjata tapahtumien yksityiskohdat muistiin mahdollisimman tarkasti (katso Luuk. 1:1-4). Kirje luettiin luultavasti ääneen oikeudessa, kun Paavali tuotiin Felixin eteen vastaamaan juutalaisten syytöksiin. Koska Paavali oli Rooman kansalainen, hän saattoi saada kopion kirjeestä.

Luuk. 1:1-4. Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.

Ap.t. 23:31-35. Sotilaat tekivät niin kuin oli käsketty, ottivat Paavalin mukaansa ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. Seuraavana päivänä lähtivät ratsumiehet edelleen saattamaan Paavalia, kun taas muut palasivat varuskuntaansa. Ratsumiehet saapuivat Kesareaan, toimittivat kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. Maaherra luki kirjeen ja kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli. Kuultuaan, että Paavali oli Kilikiasta, hän sanoi: "Kuulustelen sinua sitten kun täällä ovat paikalla myös ne, jotka sinua syyttävät." Hän antoi määräyksen, että Paavalia oli pidettävä vartioituna Herodeksen linnassa.