Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin todistus

Ap.t. 24:24-25. Jonkin ajan kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa vankilaan, lähetti hakemaan Paavalia ja kuunteli, mitä tämä kertoi uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: "Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavalin keskustelu Felixin kanssa meni niin henkilökohtaiseksi, että maaherra pelästyi. Felix, kuten Herodes Antipas, oli ottanut itselleen toisen miehen vaimon (Mark. 6:17-18). Paavalin sanat kiinnostivat häntä siihen asti, kunnes puheeksi tulivat vanhurskaus, itsehillintä ja tuleva tuomio.

Monet puhuvat Raamatun sanomasta kiinnostuksen vuoksi, kunhan se ei kosketa heidän elämäänsä liian läheltä. Jos niin tapahtuu, toiset sanovat vastaan ja toiset väistävät kohtaamasta totuutta itsestään. Evankeliumissa on elämää muuttava voima. Siksi sen täytyy päästä periaatteiden ja oppikeskustelujen tasolta koskettamaan ihmisten elämää. Jos joku vastustaa evankeliumia tai torjuu sen, sanoma on todennäköisesti osunut häneen henkilökohtaisesti.

Mark. 6:17-18. Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa."

Ap.t. 24:26. Hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän tavan takaa haetti Paavalin luokseen ja keskusteli hänen kanssaan.

Paavali oli tuonut merkittävän raha-avustuksen Jerusalemin seurakunnalle ja Felix tiesi sen (Apt. 24:10 ja 17). Vaikka Felix oli tarkoin perillä Herran tiestä, Apt. 24:22, rahanhimo ja valta estivät häneltä pääsyn Jumalan valtakuntaan. Tieto Jeesuksesta tai tieto evankeliumista ei pelasta ketään. Jeesus on kutsuttava omaan sydämeen poistamaan sieltä rahanhimo ja vallantavoittelu.

Apt. 24:10 ja 17. Maaherra nyökkäsi Paavalille, ja tämä alkoi puhua: … "Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja.

Ap.t. 24:27. Kahden vuoden kuluttua Felixin tilalle tuli Porcius Festus, ja koska Felix halusi pysyä hyvissä väleissä juutalaisten kanssa, hän jätti Paavalin vankeuteen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jumala oli luvannut, että Paavali saarnaisi evankeliumia Roomassa (Apt. 23:11), mutta apostoli joutui ensin kestämään Felixin päättämättömyyttä kahden vuoden ajan. Paavali ei voinut tehdä muuta kuin luottaa Jumalaan ja odottaa hänen puuttumistaan asioihin.

Mikään ei koettele uskoa ja kärsivällisyyttä niin kuin odottaminen. Ehkä juuri sen vuoksi kaikkivaltias Jumala laittaa uskovat välillä tilanteisiin, joissa ei voi muuta kuin odottaa ja turvata häneen.

Apt. 23:11. Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: "Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa."

Ap.t. 25:1-8. Maaherran virkaan astuttuaan Festus lähti kolmen päivän kuluttua Kesareasta Jerusalemiin. Ylipapit ja juutalaisten johtomiehet esittivät hänelle syytteensä Paavalia vastaan ja pyysivät sitä suosionosoitusta, että hän haettaisi Paavalin Jerusalemiin. He näet suunnittelivat väijytystä surmatakseen Paavalin matkalla. Festus kuitenkin vastasi, että Paavalia säilytettiin Kesareassa ja että hän itse aikoi kohta lähteä sinne. "Tulkoot teidän johtajanne mukaan", hän sanoi, "ja syyttäkööt häntä siellä, jos hän on jonkin rikoksen tehnyt." Festus viipyi Jerusalemissa vain kymmenkunta päivää ja palasi sitten Kesareaan. Heti seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelleen ja käski tuoda Paavalin eteensä. Paavalin saavuttua kerääntyivät Jerusalemista tulleet juutalaiset hänen ympärilleen ja ahdistivat häntä monin raskain syytöksin. He eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään syytöksiään toteen. Paavali kiisti ne sanoen: "Mitään väärää en ole tehnyt, en juutalaisten lakia, en temppeliä enkä keisaria vastaan."

Tämä oikeudenkäynti oli toisinto kaksi vuotta aikaisemmasta sillä poikkeuksella, että päinvastoin kuin Felix, Festus ei ollut perillä kristinuskosta.

Ap.t. 25:9. Festus kuitenkin halusi päästä hyviin väleihin juutalaisten kanssa. Siksi hän kysyi Paavalilta: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin? Asiasi ratkaistaisiin siellä minun johdollani."

Jos Festus olisi toiminut juutalaisten johtomiesten ehdotuksen mukaan, olisivat heidän välinsä huonontuneet entisestään. Sillä juutalaisten johtomiesten pysyvä tavoite oli tappaa Paavali eikä sillä ollut väliä, kuinka paljon roomalaisia tai omaa väkeä siinä sivussa kuolisi.

Tässä on selvä yhtymäkohta Iranin aseistamaan Hamasiin. Paavalin asemassa on nyt Israelin kansa. Hamasin terroristit haluavat oikeastaan mahdollisimman monen palestiinalaisen siviilin kuolevan pitääkseen lännen sympatiat Israelin vastaisina.

Ap.t. 25:10-12. Paavali vastasi: "Minä seison nyt keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minun asiani on ratkaistava. Juutalaisia vastaan en ole millään tavoin rikkonut, niin kuin itsekin hyvin tiedät. Jos kuitenkin olisin syyllistynyt johonkin rikokseen, josta seuraa kuolemanrangaistus, olen kyllä valmis kuolemaan. Mutta jos näiden miesten syytöksissä ei ole mitään perää, ei kukaan voi luovuttaa minua heidän käsiinsä. Minä vetoan keisariin." Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten vastauksensa: "Olet vedonnut keisariin, niinpä menet keisarin eteen."

Olisimmeko me valmiita kuolemaan marttyyreina uskomme puolesta vai kieltäisimmekö Herramme Jeesuksen? Tätä me emme voi varmaksi tietää, ennen ao. tilanteeseen joutumista. Ne, jotka kiivaimmin väittävät pystyvänsä kuolemaan marttyyreina, toimivat oman voimansa varassa ja siksi myös todennäköisimmin luopuisivat Herrasta.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali tiesi oikeutensa Rooman kansalaisena. Jokaisella Rooman kansalaisella oli oikeus vedota keisariin. Se ei tarkoittanut, että keisari itse kuulisi hänen puolustuspuheensa, mutta tapaus tutkittaisiin valtakunnan korkeimmissa oikeusistuimissa.

Festus tarttui Paavalin vetoomukseen, koska se tarjosi hänelle mahdollisuuden lähettää Paavali pois maasta ja samalla saada juutalaiset rauhoittumaan. Paavali halusi mennä Roomaan julistamaan evankeliumia (Room. 1:10) ja tiesi, että keisariin vetoaminen veisi hänet sinne.

Room. 1:10. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto.

Ap.t. 25:13. Jonkin ajan kuluttua tulivat kuningas Agrippa ja Berenike Kesareaan tervehdyskäynnille Festuksen luo.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Kuningas Herodes Agrippa II oli Herodes Suuren jälkeläinen. Hän hallitsi temppeliä ja temppelirahastoa, ja hänellä oli valta nimittää ja erottaa ylipappi. Berenike oli Herodes Agrippa II:n sisar. Berenikestä oli tullut veljensä Agrippa II:n rakastajatar. Koska Agrippa oli juutalaista sukua, Rooman maaherra toivoi saavansa häneltä apua Paavalin tapauksen selvittämisessä.

Ap.t. 25:14-19. Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus otti esille myös Paavalin tapauksen. Hän kertoi kuninkaalle: "Täällä on muuan mies, jonka Felix on jättänyt vankeuteen. Jerusalemissa käydessäni juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytteen häntä vastaan ja vaativat hänelle tuomiota. Vastasin heille, ettei roomalaisten ole tapana jättää ketään syyttäjien armoille, vaan syytetyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä vastaan. Niinpä he tulivat tänne, ja viipymättä, heti seuraavana päivänä minä ryhdyin istumaan oikeutta ja käskin tuoda miehen eteeni. Syyttäjät asettuivat hänen ympärilleen mutta eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikkomuksesta kuin odotin. He olivat eri mieltä kuin tämä Paavali joistakin omaa uskontoaan koskevista kiistakysymyksistä ja puhuivat jostakin Jeesuksesta, joka on kuollut mutta jonka Paavali väittää elävän.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Vaikka Festus tiesi kristityistä vain vähän, hän näytti vaistoavan, että ylösnousemus oli keskeistä kristillisessä uskossa.

Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus kuolleista ovat kristillisyyden perusta (1. Kor. 15:14-23).

1. Kor. 15:14-23. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. … Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. ... (Jeesuksen herääminen kuolleista ja nouseminen taivaaseen Isän Jumalan oikealle puolelle osoittaa sen, että Jeesuksen uhrikuolema syntiemme sovittamiseksi on hyväksytty taivaassa.) Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä (Aadamista; 1. Moos. 2:16-17), samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. (Jeesuksesta, joka on 100 % Jumala mutta myös 100 % ihminen.) Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi (Kaikki ovat Aadamista osallisia mutta kaikki eivät halua olla Kristuksesta Jeesuksesta osallisia.), jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.

Ap.t. 25:20-27. Kun en ole perehtynyt tällaisten riitojen selvittelyyn, kysyin, tahtoisiko hän lähteä Jerusalemiin ja antaa ratkaista asiansa siellä. Tämä Paavali kuitenkin vaati päästä keisarillisen majesteetin tutkittavaksi ja pyysi vartiota siihen saakka, ja niin käskin pitää häntä vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä." "Huomenna kuulet", vastasi Festus. Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat kaikessa loistossaan. Ylimpien sotilashenkilöiden ja kaupungin johtomiesten saattamina he menivät juhlasaliin, ja Festus käski tuoda Paavalin sisään. Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki te muut, jotka olette täällä! Tässä näette miehen, jonka tähden juutalaiset sekä Jerusalemissa että täällä ovat joukolla ahdistaneet minua ja vaatimalla vaatineet, ettei hänen saa antaa elää. En ole kuitenkaan todennut hänen tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi kuolemanrangaistus. Mutta nyt hän on itse vedonnut keisarilliseen majesteettiin, ja siksi olen päättänyt lähettää hänet keisarin eteen. Minulla vain ei ole mitään täsmällisiä tosiasioita kirjoitettavaksi hänestä herralleni. Siksi olenkin tuonut hänet teidän eteenne - ennen kaikkea sinun kuultavaksesi, kuningas Agrippa - jotta tämän tutkinnan jälkeen tietäisin, mitä kirjoittaa. Eihän olisi asianmukaista lähettää vankia matkaan ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Oikeussalissa oli koolla sotapäälliköitä ja kaupungin vaikutusvaltaisia johtajia, jotka olivat tulleet Agrippan mukana kuuntelemaan tapauksen käsittelyä. Paavali ei valittanut olosuhteistaan vaan piti tilannetta mahdollisuutena tavoittaa uusia kuulijoita evankeliumin sanalla.

Ap.t. 26:1 - 26:3. Agrippa sanoi Paavalille: "Saat puhua puolestasi." Silloin Paavali kohotti kätensä ja piti puolustuspuheen: "Kuningas Agrippa! Olen todella onnellinen, kun saan tänään juuri sinun edessäsi puolustautua kaikkia niitä syytöksiä vastaan, joita juutalaiset ovat esittäneet. Sinähän tunnet perin pohjin kaikki juutalaisten säädökset ja kiistakysymykset. Siksi pyydän, että kärsivällisesti kuuntelet minua.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavalin puhe on hyvä esimerkki hänen puhujanlahjoistaan. Hän aloitti esittämällä kuningas Agrippalle kohteliaisuuden. Sen jälkeen hän kertoi oman tarinansa ja liitti siihen mukaan sanoman Kristuksen ylösnousemuksesta. Kuninkaallinen yleisö kuuli joka sanan.

Ap.t. 26:4-7. "Minun elämäni on alusta alkaen kaikkien juutalaisten tiedossa. He tietävät, miten minä nuoruusvuosinani olen elänyt kansani parissa Jerusalemissa. He tuntevat minut jo entuudestaan ja voivat todistaa - jos vain haluavat - että olin fariseus ja elin siis uskontomme ankarimman suunnan mukaan. Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme. Yötä päivää meidän kansamme kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Tämän toivon takia, kuningas, juutalaiset syyttävät minua.

Jumala lupasi Messiaan, Vaimon siemenen, joka polkisi rikki käärmeen pään (1. Moos. 3:15). Jeesus on tämä Messias.

Jumala lupasi tehdä uuden liiton Siinain lakiliiton tilalle (Jer. 31:31-33). Jeesuksessa tämä uusi liitto toteutui.

1. Moos. 3:15. … ihminen (Jeesus Kristus) on iskevä sinun (käärmeen) pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Ap.t. 26:8-12. Miksi teistä on niin uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? "Minäkin elin ennen siinä luulossa, että minun tulee kaikin voimin taistella Jeesus Nasaretilaisen nimeä vastaan. Niin minä myös tein Jerusalemissa. Hankin ylipapeilta valtuudet ja toimitin vankilaan monia pyhiä, ja kun tuli kyse heidän surmaamisestaan, äänestin sen puolesta. Kerran toisensa jälkeen minä synagogissa rankaisin heitä ja yritin pakottaa heidät herjaamaan Jeesusta, ja ankarassa kiihkossani minä ulotin vainoretkeni oman maamme ulkopuolelle asti. "Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet.

Paavali oikeastaan kertoo tässä kuulijoille, että ylipapit kannattajineen taistelevat Jeesusta vastaan ja haluavat siksi hänetkin hengiltä. Paholainen oli saanut kannattajansa juutalaisten hengellisille johtopaikoille. Sama tavoite paholaisella on kristillisen kirkon suhteen ja hyvin pitkälti hän on siinä onnistunutkin.

Ap.t. 26:13-18. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.' Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.'

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa (Apt. 26:17-18):

Paavali muistutti kuulijoita kaikissa tilanteissa siitä, että pakanoilla oli yhtäläinen oikeus Jumalalta saatuun perintöön. Tämä perintöosa, josta Paavali puhuu, sisältää sen liiton lupauksen ja siunauksen, jonka Jumala on tehnyt Abrahamin kanssa (katso Ef. 2:19 ja 1. Piet. 1:3-4). Paavalin päämääränä oli saarnata evankeliumia pakanoille.

Ap.t. 26:19-20. "Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.

Jumalan puoleen, oikealla tavalla, ei ole mahdollista kääntyä katumatta syntejään. Olen itse tästä esimerkki.

Nuorempanakaan en koskaan asettanut Jumalan olemassaoloa kyseenalaiseksi, mutta Jeesuksesta en välittänyt. Mihin minä, hyvin omillani toimeentuleva mies, häntä olisin tarvinnut? En ollut pelastunut enkä matkalla taivaaseen, vaikka itse niin luulin (Joh. 5:23, 1. Joh. 2:23). Jumala itse toi minut Jeesuksen luo ”minulle räätälöimällään tavalla”. Siellä, Jeesuksen veren suomassa turvallisessa ympäristössä, Jumala näytti minulle, etten minä niin hyvä ollutkaan, kuin olin luullut. Vasta syntieni havaitsemisen, tunnustamisen ja katumisen jälkeen käännyin oikealla tavalla Jumalan puoleen, sillä käännyin Jeesuksen puoleen, hänen sovintoverensä alle.

Joh. 5:23. ... Joka ei kunnioita Poikaa (Jeesusta), se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

1. Joh. 2:23. Kuka ikinä kieltää Pojan (Jeesuksen), hänellä ei ole Isääkään (Isää Jumalaa). Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Tekoja, joissa parannus näkyy, on mahdollista tehdä ainoastaan kun pysyy Jeesukseen liitettynä, sovintoveren suojassa. Ellei pysy, ovat teot joko omaksi kunniaksi tai niillä yritetään maksaa taivaspaikasta (Joh. 15:5).

Joh. 15:5. "Minä (Jeesus) olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Ap.t. 26:21-23. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille."

Messiaan tuli kärsiä kuolema (Jes. 53:3-6),

ja ensimmäisenä nousta kuolleista (Apt. 2:27, Ps. 16:10),

sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille (Apt. 15:14-17, Aam. 9:11).

Jes. 53:3-6. Hyljeksitty hän (Jeesus) oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. (Israelin kansa hylkäsi Messiaansa) Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. … meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Apt. 2:27. sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua. (Tässä lainataan psalmin 16:10 tekstiä.)

Apt. 15:14-17. Simon (Pietari) kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet: - Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut. Näin sanoo Herra, (Tässä lainataan Aamos 9:11 tekstiä.)

Ap.t. 26:24. Paavalin näin puolustautuessa Festus sanoi kovalla äänellä: "Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa (Apt. 26:24):

Puhuessaan Paavali asettui hengenvaaraan, koska sanoma loukkasi juutalaisia ja pakanat puolestaan pitivät sitä epäuskottavana. Jeesuksen sanoma sai samanlaisen vastaanoton (Mark. 3:21, Joh. 10:20). Jeesuksen seuraajia odottaa kuitenkin taivaallinen palkinto, jonka arvoa ei voida verrata edes suurimpaan ajalliseen omaisuuteen.

Ap.t. 26:25-26. Mutta Paavali vastasi: "En ole järjiltäni, arvoisa Festus. Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti. Kuninkaalle nämä asiat kyllä ovat tuttuja, ja siksi voinkin avoimesti puhua niistä hänelle. Yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma - eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali vetosi tosiasioihin. Jotkut Jeesuksen puheiden kuulijoista ja ihmeiden todistajista olivat edelleen elossa. Ihmiset pystyivät näkemään hänen tyhjän hautansa ja kristittyjen sanoma muutti maailmaa. Jeesuksen elämä ja varhaisen kristillisen seurakunnan historia ovat tapahtuneita tosiasioita, joita mekin pystymme tutkimaan. Silminnäkijöiden todistukset Jeesuksen elämästä on talletettu Raamattuun, ja tarjolla on myös historiankirjoituksia ja arkeologista tutkimusaineistoa. Niiden tutkiminen vahvistaa uskoa.

Ap.t. 26:27-29. Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot." "Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn", Agrippa sanoi. "Vähällä tai paljolla", vastasi Paavali. "Suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen - näitä kahleita lukuun ottamatta."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Agrippa vastasi Paavalin esitykseen ivallisella huomautuksella. Paavali ei suuttunut siitä, vaan esitti kuulijoilleen vetoavan kutsun, johon hän toivoi heidän kaikkien vastaavan. Paavalin vastaus on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisille voi kertoa Jumalan pelastussuunnitelmasta. Vilpitön vetoomus ja omakohtainen todistus toimivat parhaiten, kun osoitamme välittävämme ihmisistä.

Paavalin sydämen asenne paljastuu näissä sanoissa. Hän oli enemmän huolissaan vieraiden ihmisten pelastumisesta, kuin omista kahleistaan.

Ap.t. 26:30-32. Silloin kuningas nousi, samoin maaherra ja Berenike sekä koko heidän seurueensa. Salista poistuessaan he puhuivat keskenään: "Tuo mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsisi kuoleman tai kahleet." Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin."