25.11.2023 Sakari Tuunainen Beeta-alustus; Kristityn usko


Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.


Kristityn usko


Ap.t. 27:1-2. Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit annettiin Juliuksen, keisarillisen sotaväen sadanpäällikön, valvontaan. Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli myös makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta.

Luukas, joka on kirjoittanut Apostolien teot, oli myös mukana.

Kartta Paavalin matkasta vangittuna Roomaan.


Ap.t. 27:3. Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa.

Se pistin, josta Paavali ei rukouksistaan huolimatta päässyt eroon, vaivasi häntä taas. Tämä kohta viittaa siihen, että Paavalin pistin olisi ollut joku sairaus. Sairaus ei estänyt Jumalaa toimimasta Paavalin kautta, vaan sairaus oli jopa edellytys sille (2. Kor. 12:7-10). ”Eivät terveet tarvitse parantajaa” (Luuk. 5:30-32), ja siksi Jeesus Kristus, ei useinkaan voi toimia heidän kauttaan.

2. Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. (Hankaluus oli Paavalille todella rankka, koska hän vertaa sitä Saatanan enkeliin.) Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Luuk. 5:30-32. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

Ap.t. 27:4-8. Lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme vastatuulen takia Kyproksen suojaan, jatkoimme sitten matkaamme Kilikian ja Pamfylian edustalla olevan merenselän yli ja laskimme maihin Lykian Myrassa. Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen laivan, joka oli lähdössä Italiaan, ja siirsi meidät siihen. Useiden päivien ajan purjehduksemme sitten edistyi hitaasti, ja vain vaivoin pääsimme Knidoksen kohdalle. Tuuli esti meitä jatkamasta aikomaamme suuntaan, ja niin purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan. Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraten ja saavuimme sitten paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Muinaisissa laivoissa ei ollut kompasseja, joten merenkävijät suunnistivat tähtien avulla. Pilvinen sää teki purjehtimisesta vaarallista. Syyskuussa purjehtimista jatkettiin vain harkiten, ja marraskuussa se oli jo mahdotonta. Tämä tapahtui lokakuussa vuonna 59.

Ap.t. 27:9-12. Olimme olleet matkalla jo pitkän aikaa, paastopäiväkin oli ohitse, ja merenkulku alkoi olla vaarallista. Paavali varoitti toisia: "Miehet, minä tiedän, että purjehduksestamme tulee työläs ja vaarallinen. Siinä ei ole vaarassa vain lasti ja laiva, vaan myös oma henkemme." Sadanpäällikkö kuitenkin uskoi laivuria ja aluksen omistajaa enemmän kuin Paavalin puhetta. Kun paikkakin oli talvisatamaksi soveltumaton, useimmat olivat sitä mieltä, että oli jatkettava matkaa ja yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.

Hyvätsatamat –paikkakuntaa ei yleensä käytetty talvisatamana, joten siellä ei ilmeisesti ollut merimiesten haluamia palveluja, ilmeisesti siksi useimmat halusivat ottaa riskin ja jatkaa matkaa eteenpäin. Paavalin puhetta voisi sanoa profetiaksi tulevasta matkasta, mutta sitä ei otettu vakavasti.

Ap.t. 27:13-17. Kun sitten alkoi puhaltaa heikko etelätuuli, he luulivat onnistuvansa aikeessaan, nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan rannikkoa pitkin. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun saaren yli syöksyi raju tuuli, koillismyrsky. Se tempasi laivan mukaansa, ja meidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä emme kyenneet nousemaan tuuleen. Päästyämme Kauda-nimisen saaren suojaan saimme työllä ja tuskalla laivaveneen talteen. Kun vene oli vedetty ylös, merimiehet ryhtyivät varotoimiin ja sitoivat köysiä laivan ympäri. Koska laiva oli vaarassa ajautua Syrtin hiekkasärkille, he laskivat ajoankkurin, ja ajelehtiminen jatkui näin.

Syrtin hiekkasärkät sijaitsivat Afrikan pohjoisrannikolla.

Oikealla periaatekuva ajoankkurista, joka estää tuulta viemästä laivaa mukanaan.



Ap.t. 27:18-26. Kun rajumyrsky yhä vain ahdisti laivaamme, miehet heittivät seuraavana päivänä osan lastista yli laidan, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat kaiken irtaimen kannelta mereen. Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: "Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.' Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme."

Paavali, Luukas ja Aristarkos kyllä rukoilivat tässä tilanteessa vaikka Raamattu ei sitä kerrokaan. Jumala vastasi rukouksiin Paavalille. Jumala oli kyllä jo aikaisemmin ilmoittanut Paavalille, että hän pääsee Roomaan, nyt Jumala ilmoitti, että muutkin laivassa jäävät henkiin.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali ei viisastellut, vaan muistutti miehistöä siitä, että hän oli Jumalan johdatuksessa varoittanut myrskyn tulosta. Tästä eteenpäin miehistö kuunteli häntä.

Roomalainen sadanpäällikkö vartioi Paavalia ja joutui siksi pysyttelemään apostolin lähellä. Ilmeisesti hän alkoi sen seurauksena kunnioittaa Paavalia.

Ap.t. 27:27-28. Tuli neljästoista yö, ja yhä me ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyttiin maata. He luotasivat ja totesivat syvyydeksi kaksikymmentä syltä, ja kun he vähän ajan perästä luotasivat uudelleen, syvyyttä oli enää viidentoista sylen verran.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Luotaaminen tapahtui heittämällä veteen painolla varustettu köysi. Köyteen oli tehty valmiiksi merkkejä, ja kun paino osui pohjaan, merimiehet pystyivät merkkien perusteella arvioimaan syvyyden.

Ap.t. 27:29-37. Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan karikkoihin, ja siksi he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja jäivät odottamaan päivän valkenemista. He yrittivät sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen vesille muka mennäkseen laskemaan keulasta ankkureita. Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotamiehille: "Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua." Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät sen menemään. Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään. Hän sanoi: "Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta. Siksi kehotan teitä nyt syömään jotakin. Se on välttämätöntä, jos mieli pelastua. Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään." Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä. Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi henkeä.

Jumala oli antanut Paavalille tilanteen haltuun, vaikka tämä oli vanki. Laivalla oli sotilaiden lisäksi yli sata muutakin matkustajaa.

Ap.t. 27:38-44. Kun oli kylliksi syöty, merimiehet kevensivät laivaa heittämällä viljalastin mereen. Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata laivan sinne. He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun peräsinairot oli päästetty köysistään, he nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. Laiva kuitenkin ajautui päin särkkää ja törmäsi siihen. Keula juuttui tiukasti paikoilleen, ja aallokossa perä alkoi hajota liitoksistaan. Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon. Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen ja pyrkiä rantaan ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jos vanki pääsi karkaamaan, sotilaat joutuivat maksamaan sen omalla hengellään. Siksi sotilaat ennemmin surmasivat vangit kuin päästivät heidät pakenemaan. Sadanpäällikkö Julius oli kuitenkin vaikuttunut Paavalista ja halusi säästää tämän hengen. Koska Julius oli laivan korkein viranomainen, hänellä oli päätösvalta. Juliuksen päätöksen ansiosta kaikki laivalla olleet pelastuivat, kuten Paavali oli ennustanut.

Sadanpäällikössä alkoi kehittyä usko – ei Paavaliin – vaan Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen, jonka evankeliumia Paavali julisti. Sadanpäällikön usko näkyi siinä, että hän asetti oman tulevaisuutensa vaaraan pelastaakseen Paavalin hengen.


Otan tähän Xee –kirjasta osan, kohdasta ”Uskon olemus”:

Se, mitä Raamattu kutsuu pelastavaksi uskoksi, on luottamista yksin Jeesukseen Kristukseen iankaikkisen elämän saamiseksi. Kristus ei tullut alas maan päälle vain auttaakseen meitä selviytymään umpisuolenleikkauksesta tai varjelemaan lentomatkaamme Helsinkiin. Kristus tuli viedäkseen meidät taivaaseen, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä.

Raamattu sanoo: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.” (Ap.t. 16:31) Ihmiset luottavat joko itseensä tai Kristukseen. Ja minä (Xee kirjan kirjoittaja) luotin ennen aivan samoihin asioihin kuin sinäkin – omiin yrityksiini elää tarpeeksi hyvää elämää. Sitten tajusin, että minun täytyy lakata luottamasta itseeni ja alkaa luottaa Jeesukseen Kristukseen.

Ja vuosia sitten tein juuri niin – panin luottamukseni Kristukseen – ja otin vastan iankaikkisen elämän lahjan.



En ansainnut sitä silloin enkä ansaitse sitä nytkään, mutta hänen armonsa tähden minulla on se! Havainnollistan asiaa tämän tuolin avulla. (Näyttää tyhjää tuolia.) Sinähän uskot, että tämä tuoli on olemassa, vai mitä?

Niin uskon.

Uskotko, että se kestäisi minut, jos istun sille?

Uskon.

Mutta se ei kanna minua nyt hyvin yksinkertaisesta syystä, en istu sen päällä. Kuinka voisin todistaa sinulle, että todella luotan tähän tuoliin?

Istumalla siihen.

Kuvatkoon tämä tuoli nyt Jeesusta Kristusta. Pitkän aikaa uskoin, että hän on olemassa ja että hän voisi auttaa minua, mutta minulla ei ollut iankaikkista elämää, koska luotin omiin hyviin tekoihini päästäkseni taivaaseen. Muistatko, mitä kerroit sanovasi Jumalalle, jos hän kysyisi, millä perusteella hänen pitäisi päästää sinut taivaaseen? Sanoit: ”Minä yritän tehdä parhaani…” Kuka oli se ainoa henkilö, johon viittasit vastauksessasi?

Minä.

Keneen luotit päästäksesi taivaaseen, kun sanoit sen?

Itseeni.

Saadaksesi iankaikkisen elämän sinun tulee siirtää luottamuksesi itsestäsi Kristukseen (istuutuu tyhjälle tuolille). … Nyt Jumala kysyy sinulta: Haluatko ottaa vastaan iankaikkisen elämän lahjan?


Voin edelleen elää hyvää elämää – itse asiassa elämä Kristuksen yhteydessä on hyvää elämää vaikeuksista ja sairauksista huolimatta, koska elämä on nyt annettu Jeesuksen Kristuksen käsiin – mutta enää en vetoa hyvään elämääni kelvatakseni Jumalalle. Kun sitten elämään tulee tahroja, menen tahroineni välittömästi Jeesuksen luo pyytäen, että Hän puhdistaisi minut myös näistä päivittäisistä tahroista.

Otan tähän katkelman kirjasta Evankeliumin ääni, kirjoittanut Jonas Lagus, sivulta 30.

Oma luonto tahtoo mielellään juonitella ja etsiä syytä, ettei tarvitsisi esiintyä tämmöisessä kerjäläisen muodossa. Rohkaise kumminkin mielesi! Kristus ei tahdo tietää uskollisuudestasi ja kestäväisyydestäsi. Hän tahtoo antaa niitä molempia sinulle, kun rukouksessa tunnustat, ettei sinulla niitä ole, ja pyydät häntä pitämään ne tallella sinua varten tulemisensa päivään asti.

Silloin et kulje penseiden ja epäuskoisten joukossa, jotka ovat tekevinään parannusta, mutta joiden pyrkimys tosiasiallisesti suuntautuu omaan vanhurskauteen. Me olemme aina mitättömiä, Kristus on kaikki. Autuaita ovat hengellisesti vaivaiset.


Ihmisen ongelma on se, että hän ei ymmärrä olevansa samaan aikaan sekä suunnattoman arvokas, että mitätön. Arvokas, sillä antoihan Jumala oman Poikansa kuolemaan edestämme. Mitätön, koska jokainen ihminen on itsessään synteihinsä kuollut eikä omin voimin, ajatuksin tai pyrkimyksin kykene tekemään mitään Jumalalle kelpaavaa. Synteihinsä kuollut alkaa elää vasta Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.

Ja edelleen kirjasta Evankeliumin ääni, kirjoittanut Jonas Lagus, sivulta 35-36.

Seuraavassa ”herännyt” tarkoittaa sellaista ihmistä, joka on herännyt huomaamaan Jumalan pyhyyden olemassaolon mutta myös sen, että hänen tekonsa eivät kelpaa tälle Pyhälle Jumalalle. Löyhä kristillisyys ja suruttomuus tarkoittavat sitä, että ihminen luulee, ettei ole tarpeen tehdä parannusta esim. siksi, koska Jumala on rakkaus.

Väärä parannuksen järjestys on seuraavanlaista. Niin pian kuin omatunto tai tieto ilmaisee, että koko parannuksen asia on ihmiselle vieras (”ei tässä ehkä ollakaan taivaskelpoisia”), herännyt alkaa puristaa itsestään katumusta, parannusta, valvomista, synnintuntoa, ym. jotka kyllä ovat välttämättä tarpeen parannuksen tiellä, jos tahdotaan välttää löyhää kristillisyyttä. Mutta vika on siinä, että heränneet pakottamalla vaativat näitä ominaisuuksia kirotulta, langenneelta ja kuolleelta luonnoltaan ja rupeavat niitä itse anastamaan itselleen eivätkä heti paikalla mene Herran Kristuksen luo pyytäen ja odottaen, että hän antaisi heille nämä lahjat. Näin he hakevat apua omatekoisesta lainharjoituksesta eivätkä lankea Kristuksen jalkojen juureen, Kristuksen, joka antaa Jumalan mielen mukaisen murheen, elämän, hengen ja kaiken.

Ilman minua te ette voi mitään tehdä (Joh. 15:5).” ”Kaikki istutus, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä maasta (Matt. 15:13).” Miten heränneet (herännyt ei vielä ole pelastunut) silloin käyttäytyvät, kun he tuntevat varmuuden lapsen oikeudesta ja siitä että saavat omistaa Kristuksen auttajakseen? Silloin he unohtavat olla alituisesti Herran edessä kadotettuina syntisinä armoa kerjäämässä. He antautuvat löyhästi ilonsa valtaan, joka pian muuttuu lihalliseksi iloksi, kuluu vähitellen loppuun ja jättää heidät tyhjiksi ja suruttomiksi. Sitä seuraavat epäusko ja uusi lain alla oleminen.


Mistä tiedämme, onko meillä Jumalan lapseus ja iankaikkinen elämä?

Johannes, Jeesuksen opetuslapsi, kirjoittaa seuraavaa:

1. Joh. 5:13. Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.

Kristitylle on tärkeää tietää, että hänellä on iankaikkinen elämä. Ettei tieto olisi pelkkää luulottelua, on myös tiedettävä, mihin se perustuu. Ellei perustetta tiedä, ei mahdollisesti ole vielä sisällä iankaikkisessa elämässä.


Minkä kaiken apostoli Johannes kirjoitti Jumalan Poikaan uskoville – jotta tietäisimme?


1. Joh. 1: 1-3. … me puhumme: elämän Sanasta (Jeesuksesta Kristuksesta). ... Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän (Jumalan) luona ja ilmestyi meille. (Jeesus Kristus on iankaikkinen elämä. Jolla on Jeesus syntiensä sovittajana asumassa sydämessään, hänellä on myös iankaikkinen elämä.) … Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. (Tämän yhteyden välittää Pyhä Henki – joten Jumalan lapsi tietää, että hänellä on Pyhä Henki)


5-9. Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä (Jumalalta) kuulleet ja jonka julistamme teille: … Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (Jeesuksen sovintoverestä pitäisi puhua joka saarnassa, koska mikään muu ei meitä synneistämme puhdista. Mikään muu ei tee meistä taivaskelpoisia.) … Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (Jeesuksen sovintoveri jää turhaksi sellaisen henkilön kohdalla, joka tietoisesti elää Raamatun ilmoituksen vastaisesti, sillä hän ei salli Jumalan puhdistaa itseään.)


1. Joh. 2:1-2. … Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, (Vanha syntinen luontomme saa meidät Jumalan lapsinakin tekemään syntiä. Niidenkin syntien kanssa meidän tulee mennä Jeesuksen luo.)


5. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa (Raamatun sanaa on noudatettava kokonaisuutena, jättämättä sieltä mitään itselle epämieluista pois. Tämä on mahdollista vain henkilölle, joka on Jumalan lapsena suostunut Pyhän Hengen ohjauksen alle.), hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. (Jumala ilmaisee itsensä meille sanassaan. Jumalaa ei opi tuntemaan ohi Raamatun. Ellei halua lukea tai kuunnella Raamatun sanaa, on pyydettävä Jeesukselta halua siihen, koska muuten varmasti näivettyy hengellisesti.)


13-14. Minä kirjoitan teille, … te olette oppineet tuntemaan hänet (Jeesuksen Kristuksen), joka on ollut alusta asti. ... te olette oppineet tuntemaan Isän (Jumalan). ... (Isä Jumala opitaan tuntemaan vain tutustumalla Jeesukseen. Jeesus opitaan tuntemaan vain lähtemällä elämään Raamatun ilmoituksen mukaan. Raamatun sanan mukaan ei voi elää, ellei tutustu sanaan.)


20. Te taas olette Pyhältä (Jumalalta) saaneet Hengen voitelun, (Jumala antaa Pyhän Henkensä vakuudeksi sille, joka on syntisenä tullut Jeesuksen Kristuksen luo armahdettavaksi. Pyhä Henki on vakuutena myös iankaikkisesta elämästä. Hengen voitelu tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus saa meissä ja meidän kauttamme kunnian ja että Hengen hedelmä alkaa vähitellen tulla meissä näkyviin.) ja kaikilla teillä on tieto. (Tieto Jeesuksen sovintoveren aikaansaamasta syntien sovituksesta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta uudestisyntyneen Jumalan lapsen elämässä tulee olla jokaisella Jumalan lapsella.)


24-25. ... Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti (evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta), pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. (Ilosanoma siitä, että Jeesus Kristus kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi sovittaen ne. Jos me otamme jotain pois Jeesuksen täydellisestä sovitustyöstä tai lisäämme siihen jotain omaamme, olemme erkautumassa pois Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta.) Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän. (Olemme silloin erkautumassa myös iankaikkisen elämän osallisuudesta.)


27-28. ... Hänen Henkensä (Pyhä Henki) opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. (Jos joku ottaa Raamatusta jotain pois sanoen, ei Jumala ole tätä tarkoittanut, hän väittää Jumalaa valehtelijaksi.) Niin kuin hän on teitä opettanut (Tämä opetus on kirjoitettu Raamattuun.), niin. … pysykää Kristuksessa, jotta hänen ilmestyessään voimme astua rohkeasti esiin emmekä joudu häveten väistymään hänen luotaan, kun hän saapuu. (Voimme pysyä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä lukemalla sanaa, rukoilemalla, käymällä sanankuulossa ja tunnustamalla päivittäiset syntimme.)


1. Joh. 3:1-2. Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä (Jumala) on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. (Maailman ihmiset näkevät meidän maallisen olemuksemme ja valitettavan usein myös meidän vanhan luontomme edesottamukset. Me emme voi omilla voimillamme tai taidoillamme ketään pelastaa. Jumala voi kuitenkin käyttää meitä muiden pelastamiseen vajavuuksistamme huolimatta - tai oikeastaan niiden avulla.) Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. … meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. (Pyhä Henki on jokaisella Jumalan lapsella. Jeesus muuttaa jokaisen Jumalan lapsen maallisen olemuksen ylösnousemusruumiinsa kaltaiseksi, tullessaan toisen kerran kuninkaana tuomitsemaan maailman ja sen ihmiset.)


4-5. Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Mutta te (Jumalan lapset) tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. (Niin kauan kun olemme elossa maailmassa, teemme Jumalan lapsinakin syntiä. Siksi me tarvitsemme joka hetki Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna, omien syntiemme vuoksi.) Syntiä ei tee (ei harjoita) kukaan, joka hänessä (Jeesuksessa Kristuksessa) pysyy. Ei kukaan, joka tekee (harjoittaa) syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä (Jeesusta). (Synnin tekeminen ja synnin harjoittaminen ovat eri asioita. Syntiä tehtyään Jumalan lapsi tunnustaa syntinsä ja haluaa päästä siitä eroon. Synnin harjoittaja taas puolustelee syntiään voidakseen jatkaa sen tekemistä.)


13. Älkää ihmetelkö, veljet (ja sisaret), jos maailma teitä vihaa. (Nykyään Suomessakin on haastettu oikeuteen niitä, jotka pitävät Jumalan sanaa esillä sellaisena kuin se alusta alkaen on Raamattuun ollut kirjoitettuna. Hovioikeus antoi kuitenkin vapauttavan tuomion Päivi Räsäselle vastoin valtakunnansyyttäjän kantaa. Joten tapaus kääntyi evankeliumin voitoksi.)


19-20. … me voimme hänen (Jumalan) edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. (Jumalan anteeksianto, jota ei voi saada muuten kuin turvautumalla Jeesuksen Kristuksen sovintovereen, kattaa meidän menneet syntimme, nykyiset syntimme ja tulevat synnit. Meidän on vain hyväksyttävä tällä tavalla saatu anteeksianto omalle kohdallemme ja pysyttävä Jeesuksen Kristuksen suojassa. Silloin Jumalan meille lahjoittama Pyhä henki vaikuttaa meissä rauhan ja ilon.)


1. Joh. 4:1-3. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. ... (Nykyisin väärät profeetat ja väärät opettajat puhuvat rakkaudesta mutta eivät ihmisten syntisyydestä eivätkä Jeesuksen sovintoveren tuomasta syntien anteeksiannosta. He puhuvat Hengen voimasta mutta eivät siitä, että Pyhä Henki ensisijaisesti kirkastaa Jeesusta ristiinnaulittuna meidän syntiemme vuoksi. He eivät puhu siitä, että Jeesus tulee tuomitsemaan ne, jotka muuttavat Raamatun sanan omaan korvasyyhyynsä sopivaksi.)


9-10. ... Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (Meidän vanha luontomme on sodassa Jumalaa vastaan, joten me emme oman luontomme varassa kykene rakastamaan Jumalaa. Se onkin Jumalan ihme, että Hän saa meidät avaamaan sydämemme oven Jeesukselle Kristukselle.)


19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. (Kun olemme avanneet sydämemme Jeesukselle, me uudestisynnymme. Vasta tämän jälkeen voi Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen sydämessä rakastavaa mieltä oikealla tavalla. Kannattaa huomata, että uudestisyntyneinä me olemme vasta pieniä lapsia Kristuksessa ja tarvitsemme paljon Jumalan rakkautta, huolenpitoa ja ohjausta.)


1. Joh. 5:2-3. ... Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. (Jumala itse vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta uudestisyntyneessä lapsessaan sen, että tahdomme, sekä myös sen, että teemme Hänen tahtomiaan asioita.)


9-13. ... Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. (Tämä todistus on kirjoitettuna meille Raamattuun.) Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. (Jumalan lahjoittama Pyhä Henki kirkastaa meille ja meissä Jeesusta Kristusta.) Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan (Jeesuksessa). Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (Tätä todistaa Pyhä Henki, ja Hänet Jumala on lahjoittanut jokaiselle lapselleen.) Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.



4