Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Pyhän Hengen teot

Ap.t. 28:1-2. Päästyämme turvaan (haaksirikosta) saimme tietää, että saari oli Malta. Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa.

Saarelaiset osoittivat haaksirikkoutuneita kohtaan todellista lähimmäisenrakkautta, sillä he eivät voineet hyötyä näistä mitenkään.

Ns. lähimmäisenrakkautta on erilaista:

• Hyvästä sydämestä lähtevää, kuten näillä saarelaisilla. Hyvästä sydämestä huolimatta he eivät olleet pelastuneet eivätkä matkalla taivaaseen, sillä he palvelivat epäjumalia (Apt. 28:3-6, 1. Kor. 6:9). Ihmisarvo on kaikilla sama, niin pelastuneilla kuin pelastumattomillakin. Osa vain menee tämän ihmisarvonsa kanssa kadotukseen. Jumalan sana ratkaisee tämän asian, emme me.

1. Kor. 6:9-11. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta. (Ihminen, joka tulee Jeesuksen luo ja tunnustaa Hänelle syntinä mm. edellä mainitut asiat ja pyytää armoa, saa syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintoveressä. Hän uudestisyntyy Jumalan lapseksi ja saa lapseutensa vakuudeksi Pyhän Hengen. Tämän jälkeen hän vasta voi vastustaa synnin harjoittamista voimalla, jonka Pyhä Henki antaa.)

• Vallankäytön halusta lähtevää, joka usein on tiedostamatonta. Esim. kun ns. lähimmäisenrakkaus kohdistuu lapsiin, vanhuksiin tai holhottaviin, näitä vaaditaan käyttäytymään siten, että he tuottaisivat kunniaa vallankäyttäjälle tai että vallankäyttäjän elämä olisi helpompaa. Aito rakkaus sen sijaan saa näkemään vaivaa (1. Tess. 1:3). Halu käyttää valtaa tappaa rakkauden ja yllättävän usein saa kohteessaan aikaan vihaa.

Kun loukkaantuu siitä, että omaa työtä toisten hyväksi ei huomata tai sitä ei palkita, se on selvin merkki itsekkäistä motiiveista. Näistä motiiveista on mahdollista päästä eroon vain tunnistamalla ne, tunnustamalla ne synniksi ja menemällä niiden kanssa Jeesuksen luo saamaan syntinsä anteeksi (Joh. 15:5).

1. Tess. 1:3. Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.

Joh. 15:5. "Minä (Jeesus) olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

• Pelosta lähtevää, joka tulee näkyviin mielistelynä ja vaikenemisena. Tämä kohdistuu yleensä esimies- tai auktoriteettiasemassa olevia kohtaan. Jumalan antama rakkaus sen sijaan karkottaa pelon (1. Joh. 4:17-18).

1. Joh. 4:17-18. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Otan tähän kirjasta ”Kristitty ja ihmisluonne”, kirjoittanut Tim LaHaye, kohdan sivulta 113.

Vaikka emme haluaisikaan kohdata tätä rumaa sanaa ”itsekkyys”, se on siitä huolimatta pelon perussyy. Olemme pelokkaita, koska olemme itsekkäitä. Miksi pelkään? Koska keskitän huomion itseeni (enkä Jumalaan ja Jumalan lupauksiin). Miksi nolostun seistessäni kuulijakunnan edessä? Koska en halua nolata itseäni. Miksi pelkään työpaikkani menettämistä? Koska pelkään, etten vastaa perheeni odotuksia tai etten kykene hankkimaan perheelleni ja itselleni elämän välttämättömyyksiä. Mutta selittelipä asiaa miten tahansa, aina joudutaan siihen, että pelko juontaa juurensa itsekkyyden synnistä.

• Sitten on lähimmäisenrakkautta, jonka Jumalan Pyhä Henki on saanut aikaan. Suostuminen Jumalan Pyhän Hengen ohjauksen alle kasvattaa meissä Hengen hedelmää ja saa meissä vähitellen aikaan muutoksen myös suhtautumisessa lähimmäiseen.

Me koemme sen vääryytenä, että Jumalan sana tuomitsee kadotukseen myös hyväsydämiset, lähimmäisiään palvelevat ihmiset. Näin ajatellessamme, olemme joutuneet sen harhan valtaan, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä. Niin kuin runossa sanotaan: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”. Tämä runo ei ole kristillinen. Ihan jokainen ihminen kulkee kadotukseen vievää tietä ja pelastuu (tai on pelastunut) Kristus-tielle, vain uskomalla Jeesukseen syntiensä sovittajana.

Ap.t. 28:3-6. Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen. Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: "Tuo on varmaankin murhamies. Merestä hän pelastui, mutta kostotar ei sallinut hänen elää." Mutta Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään, vaikka saarelaiset odottivat käden ajettuvan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jumala oli luvannut Paavalille, että tämä pääsisi turvallisesti perille, eikä hän antanut myöskään kyykäärmeen vahingoittaa palvelijaansa. Kristittyinä elämämme on Jumalan käsissä. Hän päättää, milloin se jatkuu ja milloin se päättyy. Jumalalla oli Paavalille vielä työtä tehtäväksi.

Paavalilla oli takana myös Jumalan lupaus (Mark. 16:14-20). Mutta jos joku tarttuisi tarkoituksella myrkylliseen käärmeeseen ilman pakottavaa syytä, se olisi Jumalan kiusaamista (Luuk. 4:10-12).

Mark. 16:14-20. Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. … Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." ... Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Luuk. 4:10-12. (Paholainen sanoi) Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. … Jeesus vastasi: "On myös sanottu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"

Ap.t. 28:6. Kun he olivat aikansa odottaneet ja näkivät, ettei Paavalille tapahtunut mitään merkillistä, he tulivat toisiin ajatuksiin ja sanoivat: "Hän on joku jumala."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Saaren asukkaat olivat taikauskoisia ja uskoivat moniin jumaliin. Kun he näkivät, ettei myrkyllinen käärme vahingoittanut Paavalia, he luulivat häntä jumalaksi. Samanlaisesta päätelmästä kerrotaan jakeissa Ap.t. 14:11-18.

Apt. 14:8-12. Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, … Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi." Mies hypähti pystyyn ja käveli. Kun ihmiset näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet alas meidän luoksemme!" ...

Ap.t. 28:7-10. Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ylin virkamies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolmen päivän ajan. Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili (Paavalin rukouksesta kaikki tiesivät, että Jeesuksen nimeen ja Jeesuksen voimassa Paavali teki parantamisihmeet.), pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa. Monin tavoin he sitten osoittivat meille kunnioitustaan, ja kun taas jatkoimme matkaa, he antoivat meille kaikkea, mitä tarvitsimme.

Jumala julisti Paavalin kautta saarella evankeliumia sekä paransi sairaat (Apt. 28:9). Jeesuksen omien sanojen mukaan sairaiden parantuminen seuraa evankeliumin julistusta, harvemmin toisinpäin (Mark. 16:15-18). Tässä tapauksessa niin kuitenkin tapahtui. Paavali kertoi saarelaisille evankeliumin, vaikka Raamatussa ei sitä suoraan sanotakaan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Haaksirikkoutuneena vankinakin Paavali jatkoi muiden palvelemista. Matkan aikana hänen todistuksensa kosketti sadanpäällikkö Juliuksen, Maltan saaren johtavan miehen Publiuksen ja monien muiden elämää.

Ap.t. 28:16-20. Kun sitten olimme perillä Roomassa, Paavalille annettiin lupa asua omassa asunnossa yhdessä häntä vartioivan sotilaan kanssa. Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui juutalaisten johtomiehet luokseen. Kun nämä olivat saapuneet, hän sanoi: "Veljet! Minut luovutettiin Jerusalemissa roomalaisten käsiin, vaikka en ole millään tavoin rikkonut kansaamme enkä isiltä perimiämme säädöksiä vastaan. Nyt minut on tuotu vangittuna tänne. Roomalaiset kyllä olisivat kuulustelun jälkeen päästäneet minut vapaaksi, koska en ollut tehnyt mitään, mistä olisin ansainnut kuolemanrangaistuksen, mutta juutalaiset olivat sitä vastaan. Niinpä minun oli vedottava keisariin - ei kuitenkaan siinä mielessä, että mitenkään tahtoisin syyttää kansaani. Tämän kaiken takia minä kutsuin teidät tänne saadakseni tavata teidät ja puhua kanssanne. Olen näet kahleissa Israelin toivon tähden."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali halusi julistaa evankeliumia Roomassa ja lopulta hän pääsi sinne – tosin kahleissa. Hän olisi ehkä etukäteen toivonut helpompaa matkaa, mutta silti hän tiesi Jumalan siunanneen häntä runsaasti. Paavali sai tavata Rooman uskovia ja julistaa sanomaa sekä juutalaisille että pakanoille Rooman valtakunnan pääkaupungissa. Kaikessa Jumala vaikutti asioihin niin, että ne kääntyivät Paavalin parhaaksi (Room. 8:28).

Voimme luottaa siihen, että Jumala tekee saman myös meille. Hän ei aina anna tien varrelle kaikkia mukavuuksia, mutta hän huolehtii siitä, että meillä on monia mahdollisuuksia tehdä hänen työtään.

Room. 8:28. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

Ap.t. 28:21-22. Juutalaiset vastasivat: "Emme ole saaneet Juudeasta mitään kirjettä, jossa kerrottaisiin sinusta, eikä kukaan veljistä ole täällä käydessään puhunut sinusta pahaa, ei julkisesti eikä yksityisesti. Mielellämme kuitenkin kuulisimme, mitä sinä näistä asioista ajattelet. Sen näet olemme saaneet tästä lahkosta tietää, että se kaikkialla herättää vastustusta."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Roomalaiset vastustivat kristittyjä, koska heitä pidettiin uhkana Rooman yhteiskunnalle. Kristityt uskoivat yhteen Jumalaan, kun taas roomalaisilla oli monia jumalia ja he pitivät myös keisaria jumalana. Kristityt olivat uskollisia keisaria korkeammalle hallitsijalle.

Ap.t. 28:23-28. He sopivat Paavalin kanssa uudesta tapaamisesta, ja määräpäivänä heitä tuli useampia hänen majapaikkaansa. Aamuvarhaisesta iltamyöhään Paavali todisti heille Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja profeettoihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen. Jotkut vakuuttuivatkin siitä, mitä hän puhui, mutta toiset pysyivät epäuskoisina. He eivät päässeet keskenään yhteisymmärrykseen, ja heidän lähtiessään Paavali sanoi ainoastaan nämä sanat: "Oikein on Pyhä Henki profeetta Jesajan suulla puhunut teidän isistänne: - Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Tietäkää siis: Jumala on lähettänyt pelastussanomansa pakanakansoille, ja ne myös kuulevat sitä!"

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali opetti juutalaisille Vanhan testamentin kirjoituksista, että Jeesus oli Messias ja Jumalan lupausten täyttymys. Vuosikymmen aiemmin kirjoitetusta kirjeestä roomalaisille käy ilmi, että Paavali kävi jatkuvaa vuoropuhelua Roomassa asuneiden juutalaisten kanssa.

Ap.t. 28:30-31. Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Roomassa Paavali asui kahden vuoden ajan vuokra-asunnossa, jossa häntä vartioitiin. Kristinuskon suurin puhemies ja mahtavin apostoli ei saanut liikkua vapaasti ulkona. Paavali ei kuitenkaan valittanut vaan teki mitä pystyi. Hän sai ottaa vastaan vieraita ja opettaa, saarnata ja keskustella omassa asunnossaan. Hän kirjoitti kirjeet efesolaisille, kolossalaisille ja filippiläisille. Nämä vankilakirjeinä tunnetut kirjoitukset ovat rohkaisseet miljoonia kristittyjä vuosisatojen aikana. Paavali kirjoitti Roomassa ollessaan myös henkilökohtaisia kirjeitä, kuten kirjeen Filemonille. Luukas oli Roomassa Paavalin kanssa (2. Tim. 4:11), samoin Tykikos ja Markus (Kol. 4:10). Paavali todisti koko Rooman henkivartiostolle (Fil. 1:13) ja piti tiivistä yhteyttä kaupungin uskoviin. Jumalan palveleminen ja ylistäminen on mahdollista aina – kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa.

2. Tim. 4:11-12. Vain Luukas on täällä kanssani. Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. Tykikoksen olen lähettänyt Efesokseen.

Kol. 4:10. Teille lähettää terveisiä vankitoverini Aristarkos, samoin myös Markus, Barnabaksen serkku, josta olette saaneet ohjeet. Ottakaa hänet vastaan, jos hän tulee luoksenne.

Fil. 1:12-13. Veljet, tahdon teidän tietävän, että se, mitä minulle on tapahtunut, onkin ollut eduksi evankeliumille. Koko henkivartiostolle ja kaikille muillekin on käynyt selväksi, että olen vangittuna Kristuksen tähden.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Perimätiedon mukaan Paavali vapautui kahden vuoden kuluttua ja lähti neljännelle lähetysmatkalleen. Vapautumisen puolesta puhuu se, ettei Luukas kerro Paavalin oikeudenkäynnistä keisarin edessä, vaikka hän kirjoitti kaiken muistiin hyvin tarkasti. Syyttäjillä oli kaksi vuotta aikaa viedä tapaus oikeuteen, joten aika ehkä loppui. Kirjeessään filippiläisille Paavali mainitsee pääsevänsä pian vapaaksi ja suunnittelevansa uutta matkaa. Hän mainitsee useita paikkoja, joihin hän aikoi viedä evankeliumia ja joissa hän ei ollut käynyt kolmen ensimmäisen matkansa aikana. Myös varhainen kristillinen kirjallisuus kertoo Paavalin muista matkoista.

Vapauduttuaan Paavali saattoi jatkaa matkustelua ja käydä myös Espanjassa ja uudelleen Kreikan seurakunnissa. Hän kirjoitti tuona aikana ensimmäisen kirjeensä Timoteukselle sekä kirjeen Titukselle. Myöhemmin Paavali vangittiin taas, luultavasti Roomassa, jossa hän kirjoitti viimeisen kirjeensä, toinen kirje Timoteukselle.

Apostolien teot eivät ole kirja Paavalin elämästä vaan evankeliumin leviämisestä. Se tuntuu loppuvan kesken, mutta Jumala ei ilmeisesti pitänyt välttämättömänä jatkaa seurakunnan historian kuvaamista enää pitemmälle. Evankeliumi oli julistettu, ja silloisen maailman liike-elämän ja hallinnon keskuspaikoissa oli toimivat seurakunnat. Sanoma oli lähtenyt leviämään koko maailmaan.

Apostolien teot käsittelee kristillisen seurakunnan historiaa ja laajenemista yhä etäämmälle niin, että sanoma kuultiin ensin Jerusalemissa ja sen jälkeen Antiokiassa, Efesoksessa ja Roomassa, jotka olivat läntisen maailman vaikutusvaltaisimpia kaupunkeja. Apostolien teoissa kerrotaan Jumalan voimallisista teoista, jotka tapahtuivat tavallisten ihmisten kautta – kalastajien, matkamiesten, orjien, vanginvartijoiden, seurakunnan johtajien, miesten ja naisten, pakanoiden ja juutalaisten sekä rikkaiden ja köyhien. Siihen on kirjattu varhaisten kristittyjen vaikuttajien, kuten Pietarin, Stefanoksen, Jaakobin ja Paavalin todistukset. Kaikkia tapahtumia ohjasi Jumalan Pyhä henki. Seuraavien sukupolvien aikana monet uskonsankarit jatkoivat työtä Pyhän Hengen voimassa ja maailma muuttui tämän muuttumattoman sanoman seurauksena: Jeesus Kristus on Herra ja Pelastaja jokaiselle, joka huutaa avuksi hänen nimeään.

Tänään me saamme vuorostamme olla osa samaa jatkumoa ja viedä evankeliumia eteenpäin. Sanoma on edelleen sama. Se annettiin, jotta veisimme sen omaan maailmaamme, niin että mahdollisimman monet voisivat kuulla ja uskoa.