Vanha ja uusi eivät sovi yhteen

Tämä asiakokonaisuus alkaa Luukkaan evankeliumissa siten, että Jeesus opettaa ja häntä kuuntelemassa istuu myös fariseuksia ja lainopettajia. Jeesuksen maine oli jo niin suuri, että häntä tultiin kuuntelemaan myös kauempaa.

Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 5:17–39 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Luuk. 5:17. Eräänä päivänä, kun Jeesus taas opetti, häntä kuulemassa istui fariseuksia ja lainopettajia. Heitä oli tullut kaikista Galilean kylistä ja myös Juudeasta ja Jerusalemista. Herran voima vaikutti Jeesuksessa niin että hän saattoi parantaa sairaita.

Luukas kertoo että "Herran voima vaikutti Jeesuksessa". Jumalan voima ilmeni Jeesuksessa voimallisena puheena, ihmetekoina ja siinä että Jeesuksessa toteutuivat Vanhan testamentin kirjoitukset.

Ristiriita fariseusten ja lainopettajien kanssa johtui pääasiassa siitä syystä, että heillä vanhinten perinnäissäännöt ohjasivat Mooseksen lain tulkintaa jopa virheelliseen suuntaan. He odottivat tulevaksi Eliaa, Mooseksen kaltaista profeettaa sekä oikeastaan kahta erilaista messiasta, kuningas-messiasta ja kärsivää messiasta (Joh. 1:25). Vallalla oli sellaisen kuningas-messiaan odotus, joka vapauttaisi Israelin Rooman sorron alta. Kärsivän messiaan roolia ei ymmärretty ja se sivuutettiin epäolennaisena. Jeesus sen sijaan oli ennen ihmiseksi syntymistään itse antanut lain Moosekselle. Vaikka Jeesus olikin ihmisenä olonsa ajaksi "tyhjentänyt itsestään jumaluuden", tiesi Hän lain sisällön, koska piti yllä jatkuvaa yhteyttä Isään Jumalaan (Fil. 2:6-7).

Jeesuksen mukaan Johannes Kastaja oli Elia (Matt. 11:13-14). Jeesus itse on sekä Mooseksen kaltainen profeetta (Apt. 3:22) että kärsivä Messias. Jeesus on kyllä myös voittoisa Kuningas-messias, mutta se käy selväksi useimmille vasta tuomiolla.

Joh. 1:25-27. He (fariseukset) kysyivät häneltä (Johannes kastajalta): "Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?" Johannes vastasi: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja."

Fil. 2:6-7 ed.käännös. joka ei, vaikka hänellä (Jeesuksella) olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

Matt. 11:13-14. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.

Apt. 3:22. Mooses on sanonut: 'Herra, teidän Jumalanne, on veljienne joukosta nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni. Kuulkaa häntä, tehkää kaikessa niin kuin hän teille sanoo.

Luuk. 5:18-19. Paikalle tuli miehiä, jotka kantoivat vuoteella halvaantunutta. He yrittivät tuoda hänet sisälle taloon asettaakseen hänet Jeesuksen eteen. Tungoksessa he eivät kuitenkaan saaneet tuoduksi häntä sisään, ja niin he kiipesivät katolle, irrottivat tiiliä ja laskivat sairaan vuoteineen kaikkien keskelle Jeesuksen eteen.

Katto oli tehty joko liuskekivilevyistä tai poltetuista savitiilistä.

Luuk. 5:20. Kun Jeesus näki heidän uskonsa (joka näkyi myös tekoina), hän sanoi (halvaantuneelle): "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi."

Kantajien usko tuli näkyviin tekoina. Kantajat ja halvaantunut olivat kuulleet Jeesuksen tekemistä teoista ja hyväksyvästä suhtautumisesta vähäosaisiin. Luottamus Jeesukseen sai heidät toimimaan.

Mekin olemme kuulleet tai ainakin lukeneet Raamatusta sekä Jeesuksen teoista että Hänen hyväksyvästä suhtautumisestaan vähäosaisiin. Viemmekö mekin Jeesuksen luo niitä, jotka eivät itse jostain syystä siihen kykene? Pyydämmekö me Jeesusta antamaan vain ruumiillisen terveyden vai laskemmeko mekin tarvitsijan Jeesuksen eteen luottaen Jeesuksen hyvyyteen. Silloin Jeesus yleensä antaa paljon enemmän kuin mitä me pyydämme. Hän antaa meille sen mitä me todellisesti tarvitsemme. (Vai emmekö me itse enää ole vähäosaisia, niin että tarvitsisimme Jeesusta mihinkään?)

Jeesus puhutteli halvaantunutta sanalla "ystäväni", mikä kuvaa Hänen suhtautumistaan vähempiosaisiin.

Luuk. 5:21. Silloin lainopettajat ja fariseukset ajattelivat: "Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"

DigiNovumin mukaan; Ellei Jeesus olisi ollut Jumalan Poika, fariseukset olisivat olleet oikeassa. Heidän teologiansa (uskonoppinsa) oli oikea, mutta he sovelsivat sitä väärin. Jeesus on yhtä Jumalan kanssa. Jumala oli heidän keskellään eivätkä he tienneet sitä. (Tai hyväksyneet sitä.)

Luuk. 5:22. Mutta Jeesus oli selvillä siitä, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Mitä te oikein ajattelette?

Mark. 2:8. Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette?

Luuk. 5:23-26. Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'? Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Heti paikalla mies kaikkien nähden nousi jalkeille, otti vuoteen, jolla oli maannut ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan ja ylistivät Jumalaa. Pelon vallassa he sanoivat: "Me olemme tänään nähneet sellaista, mitä ei voisi todeksi uskoa."

Lainopettajien ja fariseusten mielessään esittämään kysymykseen; "Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?", Jeesus vastasi; "jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi", Hän paransi halvaantuneen.

Myöhemmin ilmenee, että tämä ei riittänyt näille fariseuksille ja lainopettajille. He olivat liian lukkiutuneita uskonoppiinsa, jonka he olivat itselleen muotoilleet Mooseksen laista ja Vanhan testamentin profeetoista. Jeesus kuitenkin oli ja on selkeästi löydettävissä jo Mooseksen laista ja Vanhan testamentin profeetoista, mikä käy ilmi mm. apostolien teoista. (Apt. 17:10-12.)

Apt. 17:10-12. Vielä yötä myöten veljet auttoivat Paavalin ja Silaksen matkalle Beroiaan. Sinne saavuttuaan he menivät synagogaan. Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon

Jeesus parantaa halvaantuneen omalla nimellään, "Minä sanon". Tässä on yhtymäkohta Jumalaan ja Jumalan nimeen "Minä olen".

1. Moos. 1:1-3. Alussa ("alussa"-sanan rinnakkaismerkitys alkukielessä on "esikoisen kautta") Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.

Halvauksesta parantuneen piti lähteä kotiinsa, ettei ihmisten huomio kiinnittyisi Jumalan tekoihin pois Jumalasta itsestään.

Luuk. 5:27-28. Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Jeesus rabbina (lainopettajana) teki tässä jotain sellaista, joka ei olisi tullut mieleenkään muille lainopettajille. Muillakin opettajilla oli kyllä opetuslapsia ja osalla jopa oma seuraajakunta mutta yksikään heistä ei olisi kelpuuttanut seuraajakseen publikaania, roomalaisille veroja keräävää tullimiestä, "maanpetturia". Jeesus katsookin ihmisen sydämeen, ei siihen, mikä näkyy ulospäin.

Matt. 8:21-22. Eräs toinen, hänen opetuslapsensa, sanoi hänelle: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua! Anna kuolleiden haudata kuolleensa."

Erään tulkinnan mukaan poika olisi halunnut tehdä ratkaisunsa vasta isänsä kuoleman jälkeen ja seurata Jeesusta vasta sitten. Perhesidokset voivat estää Jeesuksen seuraamisen.

Matt. 19:21. Jeesus sanoi hänelle (rikkaalle nuorukaiselle): "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Täydellisyyden tavoittelu (lainalaisuus) tai rikkauden viettelys voivat estää Jeesuksen seuraamisen.

Luukas kertoo tässä lyhyesti, mitä Jeesuksen seuraaminen on. Leevi lähti seuraamaan Jeesusta, moni muu ei ole lähtenyt.

• Ensin tarvitaan Jeesuksen kutsu. Evankeliumin ilosanoma Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta meidän syntiemme tähden, on se kutsu. Mutta jos esitetään kutsu seurata esim. "rakkauden Jeesusta" tai "voiman Jeesusta", se on kutsu epäjumalien palvontaan.

• Toiseksi tarvitaan kutsun vastaanottaminen, joka on entisen (tai nykyisen) elämän jättämistä Jeesuksen Kristuksen käsiin. Jumala vaikuttaa kutsun vastaanottamisen.

• Kutsun vastaanottamiseen liittyy "nouseminen", joka sekin on yksinomaan Jumalan teko. Kaikille Jeesuksen kutsun vastaanottaneille Jumala antaa Pyhän Henkensä ja ihminen uudestisyntyy. Hänestä tulee uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa, tosin hengellisesti vielä vauvan tasolla oleva.

• Loppuelämä onkin sitten Jeesuksen seuraamista ja Hänen sanansa noudattamista. Se, kuinka hyvin siinä onnistumme, on sen seurausta, annammeko me vanhan luontomme Jumalan vastaisine mielipiteineen johdattaa meitä, vai Jumalan kirjoitetun Sanan, Raamatun.

Luuk. 5:29-30. Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!"

Jeesuksen kohtaamisen jälkeen alkoi Leevin malja vuotaa ylitse muillekin. Fariseukset ja lainopettajat eivät voineet ajatellakaan että he voisivat osallistua näihin juhliin vaikka Jeesus opetuslapsineen oli siellä. He ajattelivat saastuvansa syntisten seurassa. Fariseuksen rukous, Luuk. 18:11-12, kertoo paljon fariseusten asenteesta "syntisiä" kohtaan.

Luuk. 18:11-12. Fariseus asettui paikalleen (temppelissä) seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' (Fariseus oli ihmisenä esimerkillinen. Ongelma oli siinä, että hän eristäytyi syntisenä pitämistään ihmisistä. Hänen ylpeytensä oli naamioitunut hengellisen opin noudattamiseksi.)

Luuk. 5:31-32. Jeesus vastasi heille (fariseuksille ja lainopettajille): "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

Jeesus myöntää fariseuksille ja lainopettajille, että nämä ihmiset, joiden kanssa hän aterioi, todella ovat sairaita ja syntisiä mutta juuri siksi Hän on heidän kanssaan. Ellei Hän olisi heidän kanssaan, he eivät kääntyisi (tulisi mielenmuutokseen ja parantuisi).

Jeesuksen vastaus on kaksiosainen. Alkuosa, "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat", on sellainen, että kuulijat voivat olla siitä samaa mieltä. Jälkimmäinen osa on tilanteeseen liittyvä laajennus, jossa on hengellinen ulottuvuus. "En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Juuri syntisten seurassa syömistä ja juomista fariseukset ja lainopettajat olivat paheksuneet. Jeesus itse asiassa sanoo, että ellei Hän vietä aikaa syntisten seurassa, nämä eivät käänny. (Paheksunnalla ja moittimalla ei ketään saa parannukseen.)

Kuten sairaat tarvitsevat parantajaa tullakseen terveiksi, samoin syntiset tarvitsevat Jeesusta voidakseen kääntyä pois syntielämästään. Alussa kerrottu halvaantunutkin, saatuaan syntinsä anteeksi, alkoi ylistää Jumalaa, mikä kertoo mielenmuutoksesta.

Luuk. 5:33. (Niin he, fariseukset ja lainopettajat sanoivat hänelle) Jeesukselle sanottiin:

Vanhempi käännös kertoo uutta paremmin, että tämä seuraava teksti kuuluu edellisen yhteyteen.

Luuk. 5:33. "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat."

Fariseukset ja lainopettajat halusivat sanoa Jeesukselle, että eihän tuollainen syöminen ja juominen, jota sinun omat opetuslapsesikin harjoittavat, mitään kääntymistä (mielenmuutosta) osoita. Oikea osoitus mielenmuutoksesta olisi paasto ja rukous, ei syöminen ja juominen.

Luuk. 5:34-35. Hän (Jeesus) vastasi: "Ette kai te voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin kun sulhanen vielä on heidän kanssaan? Vielä tulee toinenkin aika. Kun sulhanen on otettu pois, silloin, niinä päivinä he paastoavat."

Jeesus ei kumoa fariseusten ja lainopettajien väitettä mutta Jeesus sanoo, että sitä ei voi soveltaa Häneen eikä kyseessä olevaan tilanteeseen. Nyt ovat alkaneet häät ja silloin pitää juhlia. Tässä Jeesus kertoo verhotusti myös tulevasta ristinkuolemastaan, joka on uuden liiton syntymisen edellytys (Luuk. 22:20).

Jeesuksesta Kristuksesta alkoi se Jumalan lupaama uusi liitto, josta Vanhan testamentin profeetta Jeremia jo puhui (Jer. 31:31-33).

Luuk. 22:20. Aterian jälkeen hän (Jeesus) samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se (lakiliitto), jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Hepr. 8:13. Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto (lakiliitto) on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian.

2. Kor. 3:6. ja hän (Jeesus) on myös tehnyt meidät (jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen) kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse (lain) kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman (yritys noudattaa lakia omassa voimassa), mutta Henki tekee eläväksi.

Jeesuksessa Kristuksessa syntyvää uutta liittoa (Kristus sydämessä, "sydämen ympärileikkausta") on mahdotonta sovittaa yhteen vanhan lakiliiton kanssa (lain ulkoinen noudattaminen). Se on yhtä mahdotonta kuin on sovittaa hääjuhlapitoja yhteen surupaaston kanssa. Näiden kahden liiton eroa, Hänessä syntyvän uuden liiton eroa fariseusten ja lainopettajien noudattamaan vanhaan liittoon, Jeesus avaa seuraavissa vertauksissa.

Luuk. 5:36. Jeesus esitti heille (fariseuksille ja lainopettajille) vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan.

Uusi liitto Jeesuksessa Kristuksessa ei ole vanhan luontomme paikkausta eikä vanhan luontomme jalostamista. Tätä me kristityt kuitenkin yritämme. Me emme halua viedä itseämme (vanhaa luontoamme) Jeesuksen kanssa ristille niin että kuolisimme synnille, että Jeesus itse saisi Henkensä kautta meissä vallan.

Room. 6:10-11. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Kol. 3:3-10. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. ... Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Luuk. 5:37-38. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin."

Jumala ei anna uutta viiniä (Pyhää Henkeään) vanhoihin leileihin koska pelastumaton ihminen ei kestä Jumalan pyhyyttä tuhoutumatta. Kun ihminen hyväksyy pelastajakseen, Herrakseen ja syntiensä sovittajaksi ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen, hän saa sydämeensä asumaan itsensä Kristuksen. Ja vasta Kristuksen mukana hän saa Pyhän Hengen.

Ilm. 3:20. Minä (Jeesus) seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Joh. 16:7. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois (kuolen ristillä). Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,

Luuk. 5:39. "Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää."

Liian moni hylkää Jeesuksen Kristuksen koska rakastaa vanhaa elämäänsä.

On Jumalan teko ja Jumalan ihme, kun joku pelastuu. Sitä voisi verrata viholliselle ehdoitta antautumiseen, koska Kristusta Jeesusta ja Hänen ristinkuolemaansa ihmisen vanha luonto pitää ainaisena vihollisenaan (Room. 8:7).

Room. 8:6-14. Lihan (ihmisen vanha luonto) pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne (vanha luontonne) tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne (saamme ylösnousemusruumiin Kristuksen tullessa) teissä asuvan Henkensä voimalla.

Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.