Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 6:1 – 7:35 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Autuas se, joka ei torju Jeesusta

Luuk. 6:1-2. Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?"

Fariseukset olivat määritelleet tähkäpäiden käsissä hiertämisen puimiseksi. Heidän mielestään se oli työntekoa ja siksi sitä ei saanut tehdä sapattina.

Neljäs käsky, joka on länsimaissa siirretty kolmanneksi, kuuluu seuraavasti.

2. Moos. 20:8-11. "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

5. Moos. 5:12-14. "'Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin.

Jeesus oli kyllä nähnyt, mitä hänen opetuslapsensa tekivät eikä ollut puuttunut siihen. Jeesuksella ja fariseuksilla oli erilainen näkemys siitä, mikä on työntekoa ja mitä tarkoitetaan pyhittämisellä.

Ristiriitaan Jeesuksen opetusten kanssa joudutaan aina, jos Jumalan lain vaatimustasoa yritetään saavuttaa käskyjen ja kieltojen avulla. Jumalan lain sisällön noudattaminen oikealla tavalla on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä pysyen, kun Hänen Henkensä saa ohjata, nuhdella ja palauttaa lankeamisen jälkeenkin takaisin Kristuksen Jeesuksen ja Hänen sanansa yhteyteen. Käsky sapatin vietostakaan ei ole ihmiselle helppo ymmärtää, mikä käy ilmi jo Joosuan kirjasta, jossa Jerikon valloittamiseen käytettiin Jumalan käskystä myös sapatinpäivä (Joos. 6:1-27).

Joos. 6:14-15. Myös toisena päivänä he (israelilaiset) kiersivät (Jerikon) kaupungin yhden kerran ja palasivat sitten leiriin. Näin he tekivät kaikkiaan kuutena päivänä. Seitsemäntenä päivänä he lähtivät liikkeelle jo aamun sarastaessa ja kiersivät kaupungin samalla tavoin, mutta nyt seitsemän kertaa. ...

Luuk. 6:3-5. Jeesus vastasi (fariseuksille): "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä? Hän meni Jumalan huoneeseen (Jerusalemin temppeliä edeltänyt ilmestysmaja) ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille." (1. Sam. 21:2-7.) Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra." (Jeesus oli ennen ihmiseksi syntymistään antanut lain sapattikäskyineen Israelille ja on siten myös sapatin Herra.)

1. Sam. 21:2-7. Daavid meni Nobiin pappi Ahimelekin luo (Saulin vainoa paetessaan). … Onko sinulla täällä mitään ruokaa? Anna minulle viisi leipää tai mitä sinulla sattuu olemaan." Pappi vastasi Daavidille: "Minulla ei ole täällä tavallista leipää, mutta pyhää leipää on, jos vain palvelijasi ovat pysyneet erossa naisista." Daavid sanoi papille: "Varmasti ovat. Aina kun lähdemme sotaan, on naisiin koskeminen meiltä kielletty, jotta mieheni pysyisivät pyhinä ja puhtaina. Vaikka tämä ei olekaan sotaretki, he ovat tänäänkin täysin puhtaat." Silloin pappi antoi hänelle pyhiä leipiä. Siellä ei näet ollut muuta leipää kuin uhrileipiä, jotka oli otettu pois Herran edestä silloin kun niiden tilalle oli pantu tuoreet leivät.

Ahimelek (ylipappi) edellytti kultillista puhtautta ennen kuin antoi uhrileivät Daavidille syötäväksi. Jeesuksen Kristuksen (meidän ylipappimme) sana oli puhdistanut opetuslapset (Joh. 15:3). Joten, vaikka jyvien käsissä hiertäminen olisi ollut puimista, olisivat Jeesuksen opetuslapset voineet sitä kuitenkin tehdä.

Joh. 15:3. Te (opetuslapset) olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.

Toisessa kohtaa Jeesus sanoi, että papit tekevät sapattina työtä (Matt. 12:3-8), uhraavat teurasuhreja ja ympärileikkaavat lapsia (Joh. 7:23) eikä se silti ole sapatin viettoa koskevan lain rikkomista.

Matt. 12:3-8. Mutta Jeesus vastasi heille (fariseuksille): "… ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra."

Mark. 2:25-28. Mutta Jeesus vastasi heille (fariseuksille): … "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra."

Joh. 7:23. Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä (Jeesus) sapattina paransin koko ihmisen?

Käsitteet "pappeus" ja "laki" tai oikeastaan niiden muuttuminen ovat avain Jeesuksen fariseuksille antaman vastauksen ymmärtämiseen. Fariseukset pitivät kiinni vanhasta lain kirjaimesta, jota ei voinut enää soveltaa Jeesukseen eikä Hänen opetuslapsiinsa. Tätä asiaa on selitetty heprealaiskirjeessä (Hepr. 7:11-22). Fariseukset eivät ymmärtäneet että Hän, sapatin Herra, joka oli Mooseksen lain heille aikoinaan Siinailla antanut, oli nyt itse tullut heidän keskelleen tekemään Israelin kanssa uuden liiton lakiliiton tilalle (Hepr. 7:19, 22). Laki itsessään pysyy kuitenkin voimassa, vaikka liitto uudistuu (Matt. 5:17-19). Tähän uuteen liittoon on aikaisemmasta poiketen pääsy myös köyhillä, sokeilla, vammaisilla ja jopa meillä pakanoilla.

Hepr. 7:11-22. Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa (Mooseksen laki), olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? (Ps. 110:4) Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki. Se (Jeesus Kristus), josta tässä on puhe, kuuluukin aivan toiseen heimoon, jonka jäsenistä ei yksikään ole toimittanut alttaripalvelusta. Kaikkihan tietävät, että meidän Herramme on noussut Juudan heimosta, eikä Mooses ole puhunut mitään sille kuuluvasta pappeudesta. Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan (Mooseksen) lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. (Jeesus mm. paransi sairaita oman nimensä voimalla.) Hänestä kirjoitukset todistavat: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon (itsensä Jeesuksen Kristuksen lain täyttäjänä), joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa. On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä, mutta tämän toisen (Jeesuksen Kristuksen) pappeus vahvistettiin valalla, näillä sanoilla: Herra on vannonut valan eikä sitä peruuta: sinä olet pappi ikuisesti. Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se (uusi) liitto, jonka takaajana Jeesus on.

Ps. 110:1-4. Daavidin psalmi. Herra sanoo minun herralleni: … Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta."

Matt. 5:17-19. "Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

Jeesuksessa ja Jeesuksesta alkoi Jumalan Israelille lupaama uusi liitto (Jer. 31:31-34) ja siihen liittoon liittyvä uusi pappeus. Jakeen 34 mukaan tässä uudessa liitossa synnit annetaan anteeksi. Koska Jumalan pyhyys vaatii kuitenkin aina synnille rangaistuksen, on syntien anteeksi antaminen meille mahdollista tässä uudessa liitossakin vain siksi, että Jeesus suostui tulemaan Jumalan kiroamaksi meidän syntisten sijasta, vaikka oli itse synnitön (5. Moos. 21:22-23, Luuk. 22:19-20).

Jer. 31:31-34. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. (Jumalan lupaama Pyhä Henki niille, jotka hyväksyvät Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi.) Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."

5. Moos. 21:22-23. "Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun, ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. (Jeesus ripustettiin ristinpuuhun.)

Luuk. 22:19-20. Sitten hän (Jeesus) otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne."

Saako siis sapattina tehdä työtä? Tämä kysymys kannattaa esittää toisessa muodossa; Mikä olisi se peruste, joka saa minut itseni tekemään lepopäivänä työtä tai vaihtoehtoisesti pidättäytymään työn teosta? Jos vetoan Jumalan käskyyn ja olen siitä omassa mielessäni varma, se on hyvä peruste (Room. 14:5). Muiden työnteon motiiveja tai työstä pidättäytymisen motiiveja voin kyllä kysellä, se on sallittua, mutta kiistellä ei kannata eikä tuomita saa (Room. 14:7-13).

Toinen, yhtä tärkeä kysymys on; Suonko muille levon, entä lepäänkö itse riittävässä määrin. Vanha kristillinen viisaus sanoo mielestäni osuvasti; Lepopäivänä tulee tehdä vain se, mitä välttämätön tarve ja lähimmäisen rakkaus edellyttävät.

Entä miten pyhitän (erotan Herralle kuuluvaksi) lepopäiväni? Elänkö lepopäiväni Herran kunniaksi vai moitinko mielessäni muita Herran palvelijoita, niitä, jotka eivät sitä vietä samalla tavalla kuin minä?

Ehkä tärkein kysymys on kuitenkin se, että onko Herra Jeesus Kristus mukanani myös muissa päivissä, vaikka ne eivät lepopäiviä olekaan? Elänkö kaikki päiväni niin, että ne ovat Herralle kunniaksi? (Room. 15:1-7)

Room. 14:5-22. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, …

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. …

Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. … Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. … Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.

Room. 15:1-7. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään. Onhan kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet minuun." Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.

Luukas kertoo seuraavaksi toisesta tilanteesta, jossa lainopettajat ja fariseukset etsivät jo todisteita Jeesusta vastaan syyttääkseen häntä. Koska Jeesus tiesi (hengessään) heidän tarkoituksensa, hän toimi niin, että he eivät saaneet todisteita syytöksilleen, vaikka sairas parantuikin.

Mark. 2:8. Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, …

Luuk. 6:6-8. Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. Lainopettajat ja fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus sapattina, sillä he etsivät tilaisuutta nostaakseen syytteen häntä vastaan. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä. Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Nouse ja tule tänne eteen." Mies nousi paikaltaan ja astui esiin.

Jeesus ei itse mennyt sairaan luo, sillä lainopettajat olisivat tulkinneet sen lääkärin käynniksi potilaan luona. Sairas itse oli tässä tapauksessa se, joka "teki työtä".

Luuk. 6:9. Jeesus sanoi: "Vastatkaa minulle: kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tuhota ihminen?"

Lainopettajat ja fariseukset eivät vastanneet Jeesuksen kysymykseen sillä he itse yrittivät sapattina tuhota Jeesuksen, joka opetti Jumalan lakia toisella tavalla kuin he. Siinä tarkoituksessa he käyttivät apunaan sapattikäskyä, myöhemmin myös muitakin keinoja (Joh. 11:47 ja 53). Jos Jeesus olisi tässä tilanteessa jättänyt parantamatta luonaan olleen ihmisen, hän olisi jättänyt tämän hengellisesti heitteille, "tuhonnut tämän" ja tehnyt sapattina pahaa. Yhtä pahaa kuin on tehdä vääriä tekoja, on jättää oikeat teot tekemättä.

Joh. 11:47 ja 53. Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies (Jeesus) tekee paljon tunnustekoja. … Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.

Luuk. 6:10-11. Hän (Jeesus) katsoi heitä kaikkia ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen. Tämä sai lainopettajat ja fariseukset mielettömän raivon valtaan, ja he rupesivat suunnittelemaan, mitä tekisivät Jeesukselle.

Sairas oli tässäkin toimijana ("teki työn"). Mahdollisesti Jeesus ei edes katsonut mieheen sanoessaan "ojenna kätesi". Yritys saada Jeesus kiinni sapattikäskyn rikkomisesta meni kaikilta osin mönkään ja sekös suututti.

Sairaita parantaessaan Jeesus lähes joka kerta toimi eri tavoilla. Hyvä niin, sillä nyt me emme voi ainakaan siitä tehdä itsellemme "lakia", että sairaat tulisi parantaa aina jotain tiettyä menetelmää käyttäen.

Luukas kertoo, että edellä kerrottu tapahtui "samoihin aikoihin" kuin tämä seuraava tapahtuma, jolloin Jeesus valitsi 12 apostolia niiden opetuslastensa joukosta, jotka olivat seuranneet häntä vuorelle. Ennen apostolien valintaa, Jeesus vietti koko yön rukouksessa keskustellen Isänsä Jumalan kanssa.

Luuk. 6:12-16. Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen (kanssaan vuorella olevat) opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi. (Jeesus teki valinnastaan julkisen.) Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veli Andreas, Jaakob ja Johannes, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, Juudas Jaakobin poika ja Juudas Iskariot, josta tuli kavaltaja.

Jeesus tiesi jo tässä vaiheessa, että hänen tiensä vie ristille ja myös sen, kuka hänet tulisi kavaltamaan. Silti hän antoi Juudas Iskariotille saman opetuksen ja samat mahdollisuudet seurata itseään kuin muillekin. Juudas itse valitsi kavaltajan osan. Mahdollisesti Juudas kasvoi kavaltajaksi vähitellen ryhtymällä ensin varkaaksi ja harrastamalla sitten varastamista Jeesuksen seurassakin (Joh. 12:4-6).

Joh. 12:4-6. Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.

Luuk. 6:17-19. Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä heidän kanssaan (vuorella kanssaan olleiden opetuslasten kanssa) ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen (muita) opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta. Kaikki he olivat tulleet kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi. Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki.

Tässä kohtasi toisensa kaksi erilaista Jeesuksen seuraajajoukkoa. Toinen joukko seurasi Jeesusta koko ajan minne Jeesus menikin, tässä tapauksessa yön ajaksi vuorelle rukoilemaan. Toinen joukko tuli Jeesuksen seuraan satunnaisesti itse valitsemallaan ajalla. Tämä joukko ei halunnut pysyvästi sitoutua Jeesukseen. Heille oman elämän mukavuudet olivat tärkeämpiä kuin seurata Jeesusta "vuorelle rukoilemaan".

Tässä vaiheessa kannattaa pysähtyä miettimään, kumpaan joukkoon itse kuulun sillä seuraavaksi Jeesus tekee selkeän eron näiden kahden joukon välillä.

Luuk. 6:20-21. Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaita olette te köyhät (köyhä, nöyrä, ahdistettu), sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa.

Köyhä ei ole köyhyytensä vuoksi autuas vaan siksi, että hän on Jeesuksen opetuslapsi. Jeesushan katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaita olette te köyhät, nälkäiset, surulliset.

Luuk. 6:22-23. "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alla pysyminen erottaa uudestisyntyneen Jumalan lapsen maailmasta. Pyrkimys Jumalan sanan, Raamatun, noudattamiseen saa maailmalliset ihmiset (ja varsinkin maailmalliset kristityt) inhoamaan niitä kristittyjä, jotka ottavat todesta Jumalan sanan, Raamatun.

Seuraavaksi Jeesus kohdistaa puheensa rikkaille. Niille, joille väärä rikkaus (omaisuus, terveys, kunnia, maine) on tärkeämpää kuin Jumalan Sanan, Jeesuksen Kristuksen seuraaminen.

Luuk. 6:24-26. Mutta te rikkaat - voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet. (Onni on ollut väärässä rikkaudessa, ei Jeesuksen seuraamisessa.) Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset! Te näette vielä nälkää. Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä. "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

Ei siinä ole mitään väärää, että on rikas, kylläinen ja iloinen tai siinä, että kenelläkään ei ole itsestä pahaa sanottavaa. Kysymys on siitä, mitä puuttuu. Avainjae edellä olevan ymmärtämiseen on; "Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille". Nämä olivat kuunnelleet vain niitä profeettoja, jotka puhuivat kuulijoiden "korvasyyhyyn". Liian moni seuraa Jeesusta vain rakkauden, voiman tai hyvinvoinnin vuoksi jättäen syrjään ristiinnaulitun Jeesuksen syntien sovittajana. He seuraavat epäjumala-jeesusta.

Seuraavaksi Jeesus osoittaa sanansa sekä opetuslapsilleen että näille "rikkaille", kaikille niille, jotka vain suostuvat Häntä kuulemaan. Jeesus opitaan tuntemaan vain silloin, kun Hänen sanaansa kuullaan ja sitä myös noudatetaan.

Luuk. 6:27-38. "Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Yllä olevaa on usein sanottu sellaiseksi ohjelmajulistukseksi, jota ei kukaan kykene noudattamaan. Se on totta, mutta yhdellä poikkeuksella, Jeesus noudatti. Kun suostumme olemaan Jeesuksen ristinkuolemaan kätkettyinä, vanha luontomme on voimaton ja silloin Jeesus itse voi toteuttaa hyvää tahtoansa meissä ja meidän kauttamme.

Fil. 2:13-15. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä.

1. Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Joh. 15:5. "Minä (Jeesus) olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Luuk. 6:39-40. Hän (Jeesus) puhui heille vielä vertauksin: "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.

Kuka on hengellisessä mielessä sokea? Edellisen Jeesuksen puheen perusteella sokeita voisi olla kahdenlaisia. Toiset lukevat Jeesuksen sanat ja toteavat: "Mahdotonta, ei Jeesus ole tosissaan tätä tarkoittanut. Unohtakaa koko juttu." Toisella tavalla sokeat yrittävät toteuttaa Jeesuksen sanoja omassa voimassaan mutta joutuvat madaltamaan rimaa. Nämä kummatkin sokeat vievät seuraajansa harhaan. He eivät rakenna oppiaan Kristuksen varaan vaan ihmisyyden eli "maan" varaan.

Onko sitten mahdollista elää Jeesuksen sanojen mukaan? Ihmiselle se on mahdotonta mutta ei Jumalalle itselleen. Siksi Jumala antaa jokaiselle lapselleen Pyhän Hengen. Tällainen ihminen rakentaa Kristuskalliolle.

Luuk. 18:27. Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Luuk. 6:41-42. "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Miksi me olemme sokeita hirrelle omassa silmässämme? Siksi, koska me emme halua sitä nähdä. Helmasynti kun on niin kivaa ja kun siitä on niin äärettömän vaikea luopua. Parannuksen teko lähtee kuitenkin aina ensin itsestä liikkeelle.

Luuk. 6:43-45. "Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Jeesus on puu, jossa me olemme oksia (Joh. 15:5). Niin kauan kun me pysymme Jeesuksen Kristuksen, Hänen ristinkuolemansa ja sanansa yhteydessä, Hän tuottaa meissä ja meidän kauttamme hedelmää.

Joh. 15:1-6. "Minä (Jeesus) olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Luuk. 6:46. "Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? (Kuuntelemassa ovat sekä opetuslapset että kansa.)

Tässä palataan taas kahteen erilaiseen Jeesuksen seuraajajoukkoon. Kumpikin kyllä sanoo Jeesusta Herraksi, mutta vain toinen joukko pyrkii elämään Jeesuksen sanan, Raamatun, mukaan joka päivä. Opetuslapsena olo ei riitä, ellei myös pyri elämään Raamatun sanan mukaan.

Luuk. 6:47-49. Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle."

Jos tämä vertaus kerrottaisiin meille suomalaisille, voitaisiin sanoa että toinen rakentajista rakensi talonsa jäälle. Alueella, jossa on ikirouta, ajatus näyttää viisaalta. Toinen kaivaa ikiroudan pois kallioperään saakka, mikä aiheuttaa kustannuksia. Se kuulostaa tyhmältä siihen asti kunnes ilmastonmuutos sulattaa kaiken.

Kristus ja Hänen sanansa on kallio, jonka varaan kannattaa elämäänsä rakentaa. Ja vaikka elämäntyö tuhoutuisikin, perusta kestää (1. Kor. 3:11-15). Jos ihminen rakentaa maan varaan (eli jonkun muun kuin Kristus-kallion varaan), tuho vie mennessään aikanaan sekä rakennuksen että sen maavaraiset perustukset.

1. Kor. 3:11-15. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Luuk. 7:1-5. Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. He tulivat Jeesuksen luo ja vetosivat häneen sanoen: "Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa."

Sadanpäällikkö oli roomalainen upseeri. Hänestä kerrotaan, että hän arvosti palvelijaansa ja oli hyvissä väleissä juutalaisten kanssa. Hän oli kuitenkin pakana ja juutalaiset eivät vierailleet pakanoiden luona (Apt. 11:1-3). Jeesus oli nyt kuitenkin tekemässä toisin, minkä Simeon oli jo profeetallisesti ilmoittanut (Luuk. 2:27-32).

Apt. 11:1-3. Apostolit ja eri puolilla Juudeaa olevat veljet saivat kuulla, että muutkin kuin juutalaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. (Roomalainen sadanpäällikkö Cornelius perhekuntineen.) Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut veljet syyttelivät häntä siitä, että hän oli vieraillut ympärileikkaamattomien luona ja aterioinut heidän kanssaan.

Luuk. 2:27-32. Hengen johdatuksesta hän (Simeon) tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut, valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Luuk. 7:6-8. Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee."

Sadanpäällikkö tiesi, kenen kanssa oli tekemisissä, sillä hän kutsui Jeesusta Herraksi. Tässä on jotain samaa kuin Johannes Kastajan sanoissa (Mark. 1:7);

Mark. 1:7. … Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen (Kristuksen) kenkiensä nauhoja.

Sadanpäällikkö kuuluu siihen joukkoon, joka pitää Jeesuksen sanoja jumalallisina. Toiseen joukkoon kuuluvat eivät pidä Jeesusta Pyhänä vaan halveksivat Hänen sanojaan.

Luuk. 7:9-10. Jeesus hämmästyi näistä (sadanpäämiehen) sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Luuk. 7:11-17. Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: "Älä itke." Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" (Jeesus herätti kuolleen oman nimensä voimalla.) Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä.

Ihmisten mielestä Jeesus oli "Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista". (Matt. 16:13-14). Opetuslapset pitivät Jeesusta Messiaana (Matt. 16:15-16).

Matt. 16:13-16. Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."

Luuk. 7:18-20. Johanneksen opetuslapset kertoivat kaikesta tästä opettajalleen (Johannes Kastajalle). Silloin hän kutsui kaksi heistä luokseen ja lähetti heidät kysymään Herralta: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?" Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: 'Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?'"

Johannes Kastaja oli tässä vaiheessa vankina Herodeksen linnassa. Myöhemmin hänet mestattiin. Johannes Kastaja oli kuulopuheiden varassa eikä voinut itse seurata Jeesuksen toimia. Jeesus kuitenkin huolehti siitä, että Johannes Kastajalla oli mahdollisuus vakuuttua ennen kuolemaansa siitä, että Jeesus on Messias.

Luuk. 7:21-23. Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön. Niinpä hän vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju."

Johannes Kastaja kuului pappissukuun, joten hän tunsi kirjoitukset (Vanhan testamentin). Jeesus vastasi Johannes Kastajalle siteeraamalla tälle kirjoituksia ja näyttämällä, että Hän, Jeesus, täytti ne.

Luuk. 4:17-19. ja hänelle (Jeesukselle) ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Ps. 146:7-8. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.

Luuk. 7:24-27. Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.

Jes. 40:3-9. Ääni huutaa: Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut. … Julista Juudan kaupungeille: - Teidän Jumalanne tulee!

Luuk. 7:28. "Minä (Jeesus) sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän."

Johannes Kastaja kuului vielä vanhan (laki)liiton aikakauteen. Hän on "vain" sulhasen (Jeesuksen) ystävä, uuden liiton seurakunta on Kristuksen morsian (Joh. 3:27-29).

Joh. 3:27-29. Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.

Luuk. 7:29-30. Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen. Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

Matteuksen mukaan (Matt. 3:7) Johanneksen kasteelle tuli myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, mutta he eivät tunnustaneet syntejään eikä Johannes suostunut kastamaan heitä. Johannes Kastaja "näki", että he olivat omasta mielestään hurskaita (sokeita omille synneilleen), joten heillä ei ollut tarvetta parannuksen tekoon.

Matt. 3:5-7. Hänen (Johannes Kastajan) luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa. Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan?

Luuk. 7:31-35. (Jeesuksen puhe jatkuu.) "Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.' Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on paha henki.' Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset."

Tässäkin tulee esille kaksi joukkoa. Toinen joukko on kuin torilla istuvat lapset jotka eivät halua sopia, mihin leikkiin menisivät mukaan. Näitä "lapsia" ei saa parannuksen tekoon millään. Heille ei kelpaa Johannes Kastajan esittämä vanhan liiton vaatimus eikä Jeesuksen Kristuksen esittämä uuden liiton iloinen kutsu.

Viisauden lapset (Jumalan lapset) sen sijaan tunnustavat Viisauden (Jeesuksen Kristuksen).

Jeesuksen Johannes Kastajalle antama vastaus sopii vastaukseksi myös meille. Menkää ja kertokaa Johannekselle (ja kaikille muillekin kysyjille), mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat (näin on todella tapahtunut Jeesuksen ajoista meidän päivinämme asti ja tapahtuu edelleen), kuolleet herätetään henkiin (tätäkin tapahtuu) ja köyhille julistetaan ilosanoma. (Vielä kuulee myös aitoa julistusta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen kuolemastaan ristillä meidän syntisten puolesta.) Autuas se, joka ei minua (Jeesusta) torju. (Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna.)