Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 7:36 – 8:21 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luuk. 7:36. Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Simon niminen fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle. Pöydän ympärille asetuttiin osittain makaavaan asentoon vasemmalle kyljelle jalat poispäin pöydästä. Jeesus ilmeisesti valitsi itselleen vaatimattoman paikan. Ulkoa oli näköyhteys sisälle. Ruokailutilassa saattoi lisäksi olla katselijoita sisälläkin.

Myöhemmin ilmenee, että isäntä oli lyönyt laimin Jeesuksen kohdalla sen vieraalle osoitettavan vieraanvaraisuuden, jota hyvä tapa edellytti. Jeesus ei tästä kuitenkaan loukkaantunut vaan tyytyi osaansa vähäisellä paikalla juuri siten, kuin hän itse muita opetti (Luuk. 14:7-11). Jeesus ei ehkä olisi edes ottanut esille Simonin laiminlyöntejä isäntänä, ellei syntistä elämää viettäneen naisen huomioiminen olisi sitä edellyttänyt.

Luuk. 14:7-11. Jeesus pani merkille, että vieraat pyrkivät aterialla asettumaan parhaille paikoille. Niinpä hän esitti heille vertauksen: "Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi, ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: 'Anna tämä paikka hänelle.' Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle. Ei - kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: 'Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi', ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Se, että isäntä ilmeisesti jätti Jeesuksen vaatimattomalle paikalle, osoitti vieraanvaraisuuden laiminlyönnin lisäksi, miten vähän hän lopulta Jeesusta arvosti. Tämä vaatimaton paikka oli ilmeisesti myös ruokailutilassa ovelle päin. Vaikuttaa siltä, että Jeesus oli kutsuttu paikalle "esiintymään" muille ruokavieraille.

Luuk. 7:37. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Naisella oli näköyhteys ja pääsy ruokailutilaan. Hän oli joko tullut paikalle ennakkoon ja huomannut isännän laiminlyönnit vieraanvaraisuuden suhteen tai sitten siinä mahdollisesti tapahtui seuraavaa;

- Nainen oli jossain yhteydessä pannut merkille, että Jeesus ei torjunut luotaan "syntisiä", joten hänkin uskaltautui tulemaan Jeesuksen luo. Jeesuksen jalat osoittivat pöydästä poispäin, siksi nainen luontevasti kykeni asettumaan Jeesuksen jalkopäähän. Nainen vuodatti sydämensä tunnot Jeesukselle itkemällä, kuten Vanhassa testamentissa Hannan kerrotaan tehneen (1. Sam. 1:9-10).

Koska isäntä ei ollut pessyt Jeesuksen jalkoja niin kuin hyvä tapa olisi edellyttänyt, ne olivat pölyiset ja kyyneleet tekivät jalkojen pölypintaan raitoja. Nainen pyyhki Jeesuksen jaloista kyynelistä kostuneen pölyn pitkillä hiuksillaan. Muut vieraat olisivat tässä vaiheessa jo potkineet naisen pois luotaan mutta Jeesus antoi hänen olla.

Erään selityksen mukaan syntistä elämää viettävällä naisella oli tuoksuöljyllä täytetty, alabasterista tehty pullo, kaulallaan roikkumassa. Voiteen tuoksu tihkui alabasterin läpi, joten sitä käytettiin hajuveden tapaan. Jotain tapahtui naisen sydämessä, sillä luopuessaan kalliista tuoksuöljystä, hän samalla luopui sellaisesta, jota hän olisi tarvinnut entisessä elämässään. Voiteen tuoksu täytti nyt koko ruokasalin.

Vastaava tilanne tapahtui uudelleen kuusi päivää ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista (Joh. 12:1-7). Raamattu ei kerro, oliko molemmilla kerroilla kyseessä sama nainen vai oliko Betanian Maria, joka suoritti tämän jälkimmäisen voitelun, mahdollisesti vain kuullut tästä ensimmäisestä jalkojen voitelusta.

1. Sam. 1:9-10. Kerran, kun he (profeetta Samuelin vanhemmat) olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä. Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti

Joh. 12:1-7. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.

Luuk. 7:39. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen (mitä nainen teki) ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen."

Mark. 2:8. Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, …

Nykyajan fariseuskin ajattelee, että synti tarttuu häneen ulkopuolelta. Synti, kuten erilaiset himot ja ylpeys, kuitenkin asuu jo valmiina jokaisen ihmisen sydämessä (Room. 7:21, Mark. 7:21-23). Siksi ihmisen on mahdotonta itse pelastaa itseään edes osittain tai itse edes lähestyä Pyhää Jumalaa. Itselleen laatiman Jumalan irvikuvan kanssa hän kyllä kykenee elämään. Tämän vuoksi Jumalan itsensä pitää tehdä kaikki – lähestyä ihmistä - pelastaa hänet – ja elää hänen syntisessä sydämessään pyhittääkseen hänet.

Room. 7:21. Niin huomaan siis itsessäni, minä (Paavali), joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

Mark. 7:21-23. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."

Luuk. 7:40-43. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi. "Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus.

Jeesus aloittaa vertauksella, johon on yksi oikea vastaus ja jatkaa sitten soveltamalla sitä vallinneeseen tilanteeseen ja fariseus Simoniin itseensä.

Luuk. 7:44-47. Hän (Jeesus) kääntyi naiseen päin (Jeesus ei puhunut naisen ohi vaan huomioi tämän.) ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. (Tähän asti nainen oli ollut Simonille pelkkää ilmaa. Nyt Jeesus pakotti Simonin huomaamaan naisen.) Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."

Mikäli fariseus Simon oli yrittänyt osoittaa Jeesukselle "kaapin paikan", eli sen, mikä Jeesuksen asema rabbien (lainopettajien) joukossa hänen mielestään oli, se oli nyt epäonnistunut. Simon oli fariseuksena kyllä tietoinen myös lain kaksoiskäskystä, jota hän itse ei nyt ollut noudattanut alkuunkaan (Mark. 12:28-33).

Me emme aina huomaa, mitä kaikkea Jeesuksen sanat Simonille sisältävät. Jeesus sanoi Simonille antavansa anteeksi myös Simonin laiminlyönnit Jeesusta kohtaan. "Niinpä sanonkin sinulle: … joka saa anteeksi vähän …"

Mark. 12:28-33. Muuan lainopettaja oli seurannut heidän (Jeesuksen ja saddukeusten) väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit."

Luuk. 7:48-49. Ja hän (Jeesus) sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi."

Tässä tulee jälleen kerran esille uuden ja vanhan liiton ero. Jeesus Jumalan Poikana kykenee antamaan synnit anteeksi koska Hän antoi itsensä uuden liiton uhrikaritsaksi, joka kuoli ristillä meidän puolestamme. Ellei Jeesus olisi suostunut kantamaan syntejämme ristille, olisi tälle naiselle luettu synninpäästökin jäänyt turhaksi sanahelinäksi (Matt. 26:27-28, Room. 5:6).

Matt. 26:27-28. Sitten hän (Jeesus) otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille (opetuslapsille) ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Room. 5:6. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.

Luuk. 7:50. Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa (mene rauhaan)."

Vuoden 1933/38 käännös kertoo v. 1992 käännöstä paremmin, että Jeesus lähetti naisen Jumalan antamaan rauhaan. Siihen rauhaan, jonka Jeesuksen läheisyys ja syntien anteeksisaaminen saavat aikaan. Jeesuksen Kristuksen sovintoveren hyväksyminen omalle kohdalle takaa Jumalan kaikenkattavan anteeksiannon. Ilman Jeesuksen sovintoverta mitään anteeksiantoa ei edes ole, sillä Jumalan pyhyys vaatii pienimmällekin rikkeelle rangaistuksen.

Fariseus jäi ilman Jumalan rauhaa vaikka olikin kutsunut Jeesuksen kotiinsa sillä hän osoitti rakkautta vain mieleisilleen ihmisille (Ef. 6:23-24, 1. Joh.4:20). Entä me? Hakeudummeko me Jeesuksen seuraan saadaksemme itsellemme etuuksia vai oppiaksemme tuntemaan Jeesusta ja Hänen sanaansa paremmin? (2. Piet. 1:2)

Ef. 6:23-24. Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet (ja sisaret), rauhan, rakkauden ja uskon. Armo tulkoon kaikkien niiden osaksi, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta, armo ja katoamattomuus.

1. Joh.4:20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa (ei rakasta) veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.

2. Piet. 1:2 ed. käännös. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Luuk. 8:1. Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta.

Jumalan valtakunta / taivasten valtakunta tuli maan päälle Jeesuksen mukana (Luuk. 16:16). Missä Jeesus on, siellä on läsnä Jumalan valtakuntakin (Matt. 12:28, Matt. 18:20), sillä Jeesus Kristus ja Jumalan valtakunta liittyvät yhteen (Apt. 8:12).

Luuk. 16:16. "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.

Matt. 12:28. Mutta jos minä (Jeesus) karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.

Matt. 18:20. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun (Jeesuksen) nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."

Apt. 8:12. Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

Jumalan valtakuntaan päästään vain Jumalan työn ja toiminnan kautta (Mark. 10:25-27). Joka ottaa vastaan Jumalan meille valmistaman pelastuksen, joka on Jeesuksen sovintokuolema ristillä, hänet Jumala synnyttää uudesti (Joh. 3:3). Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän siirtyy kuolemasta elämään (Joh. 5:24). Hän saa Kristuksen sydämeensä ja samalla Jumalan valtakunnan sydämeensä sillä siellä missä Kristus on, siellä on läsnä myös Jumala itse ja Jumalan valtakunta (Joh.14:23-24, Luuk. 17:20-21).

Mark. 10:25-27. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Joh. 3:3. Jeesus vastasi hänelle (Nikodemokselle): "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni (Isään Jumalaan), on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Joh.14:23-24. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani

Luuk. 17:20-21. Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (sisäisesti teissä)."

Jumalan valtakunta on otettava vastaan niin kuin lapsi (Luuk. 18:15-17). Mietipä, mikä ero on lapsella ja hänen isällään, kun he kulkevat käsi kädessä polkua pitkin. Lapsi luottaa siihen, että hänen isänsä kuljettaa häntä oikeaa reittiä. Lapsi ei syytä isäänsä polun mutkista. Vanhempi sen sijaan on valinnut oman tiensä nojautuen omaan voimaansa ja viisauteensa.

Jeesus itse on tie (Joh. 14:6) ja Hänen sanansa Raamattu on meillä matkaohjeena tällä tiellä. Suhtaudummeko me siihen yhtä luottavaisesti kuin lapsi isänsä ohjaukseen, kyseenalaistamatta sitä? (Joh.14:23-24)

Luuk. 18:15-17. Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."

Joh. 14:6. Jeesus vastasi (Tuomaalle): "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Joh.14:23-24. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani

Kun meidät on adoptoitu Jumalan valtakunnan kansalaisiksi ja meidät on nostettu Kristus-tielle sekä kätketty Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman osallisuuteen, me emme vielä ole perillä taivaassa. Me olemme sinne vielä matkalla ja tämä vaellus Jeesuksen yhteydessä kestää tämän maanpäällisen loppuelämän ajan. Jumalan lapsella on kolme vastustajaa, jotka sekä yrittävät estää häntä pääsemästä Kristus-tielle että yrittävät saada hänet lankeamaan Kristus-tieltä pois. Ne ovat;

• Paholainen, joka matkallaan kadotukseen yrittää saada sinne muitakin.

• Ihmisen oma vanha luonto, joka haluaa pelkästään maailmallisia asioita. Kristityllä vanha luonto usein naamioituu hengelliseksi saadakseen itselleen esim. hengellistä valtaa tai kunniaa. (Itse kielsin tämän totuuden aikanaan omalla kohdallani, kunnes Jumala pysäytti minut.)

• Maailma ja sen viettelykset, kuten; raha, omaisuus, valta, kunnia ja himojen tyydytys.

Raamattu on yksiselitteinen siinä, että joidenkin asioiden aktiiviset harjoittajat eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa, elleivät he tee parannusta – eivät saa, vaikka he itse luulisivat harjoittavansa rakkautta, (1. Kor. 6:9-11, Gal. 5:19-21, Ef. 5:5). Kun sydän on kiintynyt näiden Raamatussa mainittujen väärien asioiden harjoittamiseen, se on osoitus siitä, että silloin ei olla Kristus-tiellä, vaan maailmassa omia himoja tyydyttämässä. Tällainen ihminen ei kunnioita Jumalaa eikä pidä Häntä pyhänä (Hepr. 12:28-29).

1. Kor. 6:9-11. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat (kuten Juudas Iskariot) eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Gal. 5:19-21. Lihan (ihmisen vanha luonto) aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen (tällaista harjoittavat), eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Ef. 5:5. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.

Hepr. 12:28-29. Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa (joka on ilmoitettu Hänen sanassaan Raamatussa) mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.

Jumalan valtakunnan kansalaisinakaan me emme kykene omassa voimassamme eli vanhan luontomme varassa, pysymään Kristus-tiellä. Me tarvitsemme siihen Jumalaa itseään. Hän onkin läsnä lapsensa sydämessä Pyhän Henkensä kautta (Joh. 14:16-18). Hän on luvannut pitää meistä huolta (Matt. 6:33). Meidän tehtävämme on pysyä Hänen sanansa yhteydessä, pyrkiä noudattamaan sitä – "pitää Isän kädestä kiinni". Siihenkin Hän on luvannut antaa meille voimaa (Room. 14:16-17, Ef. 3:16-21).

Joh. 14:16-18. Minä (Jeesus) käännyn Isän (Jumalan) puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan (Pyhän Hengen), joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

Matt. 6:33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin (muukin elämiseen tarvitsemamme).

Room. 14:16-17. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.

Ef. 3:16-21. Rukoilen, että hän (Isä Jumala) sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

Luuk. 8:1-3. Hänellä (Jeesuksella) oli seurassaan kaksitoista opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan.

Jeesuksella oli myös naisia opetuslapsinaan.

Luuk. 8:4-8. Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: (Jeesusta kuuntelemassa oli hänen opetuslastensa lisäksi myös paljon muita ihmisiä.) "Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon." Tämän sanottuaan Jeesus huusi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Jeesus huusi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!" Suurin osa kuulijoista antoi kuitenkin Jeesuksen sanojen mennä ohi. He olivat tulleet paikalle vain katsomaan kuuluisaa miestä ja kokemaan ihmeitä, jotkut liittyivät seuraan mahdollisesti vain leivän vuoksi (Joh. 6:26-27).

Joh. 6:26-27. Jeesus vastasi (ihmisille): "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään."

Sama ilmiö on havaittavissa nykyisinkin. Ihmeet ja merkit vetävät enemmän yleisöä, kuin julistus ristiinnaulitusta Kristuksesta. Jumalan valtakuntaan ei pääse ihmeiden ja merkkien katsomisella ja kuulemisella vaan katsomalla ja kuulemalla Jeesusta Kristusta itseään ja Häntä ristiinnaulittuna.

Room. 6:6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen (Jeesuksen) kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

1. Kor. 1:23-24. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille (evankeliumin sanoman kuulleille), niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

1. Kor. 2:2. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.

2. Kor. 13:4-5. Hän (Jeesus Kristus) oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne (sisäisesti teissä)? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.

Gal. 2:19-20. ... Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Gal. 3:1. Te mielettömät galatalaiset (tai me suomalaiset kristityt), kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!

Gal. 5:24-25. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Gal. 6:14. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.

1. Kor. 1:17. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Luuk. 8:9-10. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti. Hän sanoi: "Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi.

Jumalan valtakunnan salaisuudet opitaan tuntemaan vain lähtemällä elämään todeksi Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa omassa elämässä. Evankelista Markus kertoo, että juuri ne opetuslapset, jotka jäivät Jeesuksen luo, halusivat saada vertauksesta tarkemman selon (Mark. 4:10-12). Muut eivät viettäneet aikaa Jeesuksen seurassa ja paholainen pääsi nyppimään heidän sydämestään ja sielustaan sinne kylvetyt Jumalan sanan siemenet pois. Heillä ei ollut "korvia kuulla".

Mark. 4:10-12. Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat. Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus (joka on Jeesus Kristus), mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." (Syntien anteeksisaaminen ja Jumalan valtakuntaan pääsy on mahdollista vain pysymällä Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.)

Luuk. 8:11-15. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana.

Seuraavaksi Jeesus kertoo vertaukseen liittyen neljästä erilaisesta ihmisryhmästä, jotka kukin suhtautuvat toisistaan poikkeavilla tavoilla Jumalan sanaan. Meille Jumalan sana on kirjoitettuna Raamattuun.

Luuk. 8:12. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. (Osa kylvöstä putosi tien laitaan, jyvät tallautuivat ja linnut söivät ne.)

Nämä ihmiset kyllä kuulevat Jumalan sanan mutta paholaisella on pääsy näiden ihmisten sydämeen. Se saa nämä ihmiset suhtautumaan halveksien Raamattuun Jumalan sanana. He tallaavat sanan jalkoihinsa ja taivaan linnut, joka vertauksessa on kuva paholaisen toiminnasta, syövät sanan siemenet.

Tässä on liittymäkohta toiseen Jeesuksen vertaukseen (Matt.13:31-32), jossa suureksi kasvaneen kasvin oksille, joka on vertauskuva kirkosta, on pesiytynyt "lintuja", jotka paholaisen harhauttamina pyrkivät tuhoamaan kirkosta uskon Raamattuun Jumalan kokonaisvaltaisena sanana.

Matt.13:31-32. "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille." (Kristus-puu ja ristinpuu eivät saa enää huomiota vaan puussa pesivät linnut.)

Luuk. 8:13. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. (Kalliolle pudonnut siemen lähti kasvuun mutta kuoli, koska se ei juurtunut kun ei saanut kosteutta.)

Kallio on mainittu Raamatussa kahdessa erilaisessa hengellisessä merkityksessä. Toinen merkityksistä on Kristus-kallio, mutta sitä ei tässä vertauksessa tarkoiteta. Kristus-kalliolle paetaan turvaan. Tässä tarkoitettu kallio on ihmisen kivisydän, ihmisen oma vanha luonto, jonka vain Jumala voi murtaa, tosin ihmisen omalla suostumuksella (Hes. 36:26-27). Vasta silloin Jumalan sanan juuret saavat kasvutilaa. Onneksi joidenkin ihmisten sydän on ikään kuin Lähi-idän rapakiveä, kuten Pietarilla (petrus, "kivenmurikka", Matt. 16:18), jonka läpi Jumalan sana pääsee hiukan helpommin (Jer. 23:29).

Hes. 36:26-27. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

Matt. 16:18. Ja minä (Jeesus) sanon sinulle: Sinä olet Pietari (petrus, kalliosta lohkaistu osa), ja tälle kalliolle (petra, kallio) minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.

Jer. 23:29. Eikö minun (Herran) sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion?

Nämäkin ihmiset kuulevat Jumalan sanan ja ovat "fiiliksessään" mutta heidän oman vanhan luontonsa kivikova kalliopohja ei päästä sanaa juurtumaan sydämeen. Ihmistä hallitseva vanha luonto on sodassa Jumalaa vastaan ja siksi hänen valintansa koetukseen joutuessaan on aina pois Jumalasta (Room. 8:7-9).

Jumalan sanan siemenen on päästävä ihmisen sydämeen asti ja sen jälkeen saatava olla siellä elävän veden, Pyhän Hengen yhteydessä (Joh. 7:37-39). Näin ei näiden ihmisten kohdalla ole käynyt.

Room. 8:7-9. Lihan (vanha luonto) pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Joh. 7:37-39. Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.

Luuk. 8:14. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. (Ohdakkeet kasvoivat mukana ja tukahduttivat kasvun.)

Tämän ihmisryhmän harhauttaa pois Jumalan sanasta maailma houkutuksineen. Nämä ihmiset kulkevat "toinen jalka maailmassa". He tuntevat kyllä vetoa Jumalan puoleen mutta hakevat kuitenkin ilonsa ja lohdutuksensa maailmasta. Elleivät he tee parannusta, vaarana on, että he voivat kokonaan tukahtua ja langeta pois Kristus-perustalta (Jaak. 1:7-8, 4:7-10, ). Tässä tilassaan he ovat hyödyttömiä, sillä he eivät tuota hedelmää Jumalalle (Joh. 15: 1-6).

Jaak. 1:7-8, 4:7-10.. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee. … Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.

Joh. 15: 1-6. "Minä (Jeesus) olen tosi viinipuu, ja Isäni (Isä Jumala) on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Olen miettinyt sitä, mikä voisi olla näiden ihmisten iäisyyskohtalo? Jumala sen yksin tietää. Lähinnä tässä yhteydessä tulee mieleeni seuraava Raamatun kohta (1. Kor. 3:11-15).

1. Kor. 3:11-15. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

Luuk. 8:15. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin (Kristus sydämessä) ja kestävinä tuottavat satoa (Pyhä Henki saa vaikuttaa kestävyyden ja sadon tuoton). (Hyvään maahan pudonnut siemen kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.)

"Hyvä maa" on ihminen, jonka sydämen Jumala omalla läsnäolollaan tekee hyväksi (Mark. 10:18). Jumala itse, omalla läsnäolollaan, saa tällaisessa ihmisessä aikaan sen, että Jumalan sana tulee esille sekä ihmisen olemuksessa että sanoissa (Fil. 2:13-16), niin että Jumala voi moninkertaistaa sen.

Mark. 10:18. Jeesus vastasi hänelle (kysyjälle, joka käytti Jeesuksesta nimeä "hyvä opettaja"): "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.

Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa

"Hyvä maa" ei ole itsestään selvyys. Ihmisen vanha luonto pyrkii aina jäädyttämään maan tai ainakin nostamaan kiviä esiin maan alta niin, että kylvötyö vaikeutuu. Joissakin ihmisissä Jumalan työ etenee helpommin kuin toisissa (Jes. 28:27-28). Jumala puhdistaa meitä ja saa siten meissä enemmän hedelmää aikaiseksi, jos me vain annamme Hänelle siihen luvan (Joh. 15:1-5).

Jes. 28:27-28. Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet. (joistakin ihmisistä "hedelmä" irtoaa helpommin.) Vilja tosin puidaan jyräämällä, mutta ei sitäkään loputtomiin puida. Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse, ei niiden anneta jauhaa sitä rikki. (Joistakin "hedelmän" irtoaminen vaatii rankempia toimenpiteitä. Muutkin jyvät ovat puimajyrän alla samanaikaisesti niiden kanssa, joista eivät akanat tahdo irrota. Se on armoa, jos kärsii muiden vuoksi.)

Joh. 15:1-2. "Minä (Jeesus) olen tosi viinipuu, ja Isäni (Jumala) on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.

Seuraavaksi Jeesus vertaa Jumalan sanaa lampun valoon.

Luuk. 8:16. "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla (sammuttaakseen sen heti) tai pane sitä vuoteen alle (piilottaakseen valon). Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon.

Raamatun mukaan; Ihminen on lamppu (Joh. 5:35, Sananl. 21:4, Luuk. 11:34-35), seurakunta on lampunjalka (Ilm. 1:20 ed. käännös) ja Jeesus Kristus on valo (Luuk. 11:35, Joh. 1:3-5, 9.).

Joh. 5:35. Johannes (Kastaja) oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.

Sananl. 21:4. Ylpeät silmät, pöyhkeä sydän - jumalattoman lyhdyt synnin tiellä.

Luuk. 11:34-35. Silmäsi on sinun ruumiisi lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Kun silmäsi ovat huonot, ruumiisi on pimeä. Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

Ilm. 1:20 ed. käännös. … ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa."

Joh. 1:3-5, 9. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. … Todellinen valo (Jeesus Kristus), joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.

Ei kukaan sytytä lamppuun valoa vain siksi, että sammuttaisi sen tai piilottaisi sen heti. Samoin Jumalakin huolehtii siitä, että kaikissa niissä, jotka ottavat vastaan sanan Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen sanansa valo alkaa näkyä myös ulospäin.

Jumalan sanan valon tultua sydämeen, se paljastaa vähitellen oman sydämen kovuuden ja vajavuuden. Jeesuksen sovintovereen turvaava kristitty uskaltaa kuitenkin kohdata oman syntisyytensä, koska Jeesus Kristus on kärsinyt hänen puolestaan hänen syntiensä rangaistuksen.

Luuk. 8:17. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon.

Jumala tuo esiin sanansa valon uudestisyntyneissä kristityissä jo täällä maan päällä. He eivät pyri pitämään syntejään salassa, vaan tulevat valoon, tunnustavat syntinsä ja saavat ne anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.

Ne, jotka eivät halua tulla valoon, kohtaavat viimeisellä tuomiolla kaikki kätketyt ja salatut tekonsa, tekemättä jättämisensä sekä niiden aiheuttaman syyllisyyden, elleivät he ole elämänsä aikana käsitelleet niitä Kristuksen kanssa turvaten Hänen sovintovereensä (Ps. 90:8, Jes. 1:18-20, 1. Piet. 4:17-19).

Ps. 90:8. Sinä (Herra) otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

Jes. 1:18-20. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.

1. Piet. 4:17-19. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.

Luuk. 8:18. Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan."

Jeesus oli aikaisemmin huutanut (Luuk. 8:8); "Jolla on korvat, se kuulkoon!" Nyt hän selventää sitä.

Jolla on; Jolla on Jumalan sana kasvamassa sydämessä ja joka kulkee Jumalan sanan valossa pyrkien sitä noudattamaan, saa Jumalalta muunkin tarpeellisen (Psalmi 23). Hän oppii tuntemaan Herransa Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan tahdon sydämensä tasolla (Joh. 14:23, Jer. 9:22-23).

Jolla ei ole; Joka torjuu Jumalan Sanan, se turvaa katoavaan maalliseen (Joh. 6:27, Matt. 4:4) ja omaan sielulliseen voimaansa joka otetaan kerran pois (Luuk. 12:20-21).

Psalmi 23: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Joh. 14:23. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.

Jer. 9:22-23. Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon.

Joh. 6:27. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään."

Matt. 4:4. Mutta Jeesus vastasi (paholaiselle): "On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta."

Luuk. 12:20-21. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

Luuk. 8:19-21. Jeesuksen äiti ja veljet tulivat tapaamaan häntä, mutta eivät tungoksessa päässeet hänen luokseen. Jeesukselle ilmoitettiin: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat tavata sinut." Mutta hän vastasi: "Minun äitini ja veljeni (ja sisareni) ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan."

Matt. 12:48-50. Mutta Jeesus vastasi sanantuojalle: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: "Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Tämä liittyy oleellisella tavalla edellä olevaan Jumalan sanan kuulemiseen.

Me emme voi Jumalan edessä vedota mihinkään sellaiseen, kuten;

• Olemmehan me tietyn kristillisen seurakunnan jäseniä. Tähän vetoaminen on lahkolaisuutta (Gal. 5:19-20).

• Onhan minut kastettu. Vedotaan kasteeseen ilman Kristusta (Mark. 16:16), ilman aikomustakaan elää kasteen velvoitusten mukaisesti (Room. 6:4).

• Minähän rukoilen Jeesuksen äitiä, Mariaa. Asetetaan luottamus kuolleeseen ihmiseen Luojan sijasta (Ps. 118:8, Jes. 8:19).

Gal. 5:19-20. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: … vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, …

Mark. 16:16. Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Room. 6:4. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen (Jeesuksen) kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.

Ps. 118:8. On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun.

Jes. 8:19. … Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa?

Jeesuksen omaiset, myös veljet Marian puolelta, uskoivat Jeesukseen Herranaan ja Pelastajanaan Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen (Apt. 1:14). Hekin pelastuvat yksinomaan uskon kautta Jeesuksen Kristuksen sovintovereen, eivät siksi että ovat Jeesuksen omaisia lihan puolelta (Room. 3:22-25).

Apt. 1:14. He (opetuslapset) pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.

Room. 3:22-25. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

Jeesus osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: "Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Matt. 12:48-50).

Jeesuksen selitys on kaksiosainen;

• Vain Jeesuksen kanssa olevat opetuslapset ovat Jumalan lapsia. Jeesus Kristus asuu itse Henkensä kautta uudestisyntyneen Jumalan lapsen sydämessä. Vasta tämä tekee mahdolliseksi sen, että Jeesuksen vastauksen jälkimmäinenkin osa toteutuu.

• Vain Jumalan lapsi pyrkii noudattamaan Raamattuun kirjoitettua Jumalan tahtoa. Ihminen ei luonnostaan kykene noudattamaan Jumalan tahtoa vaikka kuinka yrittäisi. Se on mahdollista vasta Jeesuksen opetuslapsena, elämällä lähellä Jeesusta ja Hänen sanaansa, jolloin Pyhä Henki tuottaa Hengen hedelmää.