Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 8:22 – 8:56 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Jeesus ja ihmeteot

Luuk. 8:22-25. Eräänä päivänä Jeesus astui opetuslastensa kanssa veneeseen ja sanoi heille: "Nyt lähdemme vastarannalle." He lähtivät vesille. Matkalla Jeesus nukahti. Mutta järvelle syöksyi myrskytuuli, ja veneeseen tuli vettä niin että he olivat vaarassa. Silloin opetuslapset herättivät Jeesuksen ja sanoivat: "Opettaja, opettaja, me hukumme!" (pelko oli vallannut heidät.) Jeesus nousi ja nuhteli tuulta ja järven aaltoja. Ne asettuivat, ja tuli tyven. "Missä teidän uskonne on?" kysyi Jeesus. Opetuslapset joutuivat pelon valtaan ja sanoivat hämmästyneinä toisilleen: "Mikä mies tämä oikein on? Hän käskee jopa tuulta ja vettä, ja ne tottelevat häntä."

Jeesus oli väsynyt sillä kansanjoukko oli ollut jatkuvasti hänen luonaan. Myrskyyn joutuneet kalastajat pelkäsivät havaittuaan tilanteen vaarallisuuden ja he turvautuivat Jeesukseen.

Tämä vuoden 1992 käännös saa ehkä virheellisesti ajattelemaan, että opetuslapsien puutteellinen usko olisi tullut esiin siinä, että he ensin herättivät Jeesuksen ja sen jälkeen pelkäsivät Jeesusta. 1933/38 käännös on tässä kohtaa parempi. Opetuslasten uskon puute tuli näkyviin siinä että he pelkäsivät myrskyn hukuttavan heidät, vaikka he tiesivät Jeesuksen olevan heidän kanssaan. He eivät olleet lähteneet vesille uhmatakseen luonnonvoimia ja siten kiusatakseen Jumalaa, vaan Jeesus itse oli käskenyt heitä lähtemään vesille.

Monet saattavat itse itsensä hankalaan tilanteeseen kun eivät noudata Jumalan sanaa ja sitten vaativat Jumalaa ihmeenomaisesti pelastamaan heidät pulasta mutta se on Jumalan kiusaamista (Matt. 4:6-7, 5. Moos. 6:16-17). Jos haluaa kokea elämässään Jumalan ihmeitä, on ensin lähdettävä elämään Jumalan sanan mukaan. On tehtävä siten kuin Jeesus sanassaan Raamatussa ohjaa meitä tekemään (Matt. 13:58, Apt. 14:3).

Matt. 4:6-7. Hän (Paholainen) sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"

5. Moos. 6:16-17. "Älkää koetelko Herran, Jumalanne, kärsivällisyyttä (kiusatko Herraa), niin kuin teitte Massassa, vaan noudattakaa tinkimättä hänen käskyjään, niitä määräyksiä ja säädöksiä, jotka hän on teille antanut.

Matt. 13:58. Ja koska he eivät uskoneet häneen (Jeesukseen), hän ei tehnyt siellä (kotikaupungissaan Nasaretissa) montakaan voimatekoa.

Apt. 14:3. He (apostolit) puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.

Mieleeni tulee kertomus pastorista, joka määräsi päivän, jolloin hän kävelee veden päällä. Hän uskoi kahteen asiaan. Siihen, ettei Jumala saata häntä häpeään antamalla hänen epäonnistua ja siihen että kun tarpeeksi moni hänen seurakuntalaisistaan rukoilee, hän onnistuu. Päivä koitti, pastori astui laiturilta veteen ja upposi. Myöhemmin hän kysyi Jeesukselta, että miksi hän ei kävellyt veden päällä vaikka uskoi. Kävelihän Pietarikin vaikka ei lopulta uskonutkaan. Jeesus oli vastannut hänelle näin: Pietarille minä sanoin "tule" (Matt. 14:24-31). Sinulle minä en niin sanonut.

Vanha luonto ihmisessä alkoi kohdistaa uskoa omien tulkintojen oikeellisuuteen, ihmismäärän rukousten voimaan ja siihen että voisi itse tuottaa kunniaa Jumalalle – eli ylpeyden suuntaan.

Matt. 14:24-31. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"

Luuk. 8:26. He laskivat maihin Gerasan alueella, joka on vastapäätä Galileaa.

Alueella asui sekä juutalaisia että pakanoita. Alueella paimennettiin sikoja roomalaisten ja muiden pakanoiden ruuaksi.

Luuk. 8:27-28. Kun Jeesus nousi rannalle, häntä vastaan tuli kaupungista mies, jota vaivasivat pahat henget. Mies oli jo kauan kulkenut vaatteitta, eikä hän asunut ihmisasumuksessa vaan oleskeli hautaluolissa. Jeesuksen nähdessään hän parkaisi (hätähuuto), heittäytyi (kaatui) hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Minä pyydän: Älä kiduta minua!" (Jo Jeesuksen läsnäolo oli pahalle hengelle kiduttavaa.)

Pahat henget tiesivät Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Ne tunnistivat Jeesuksen ja tunnustivat Jeesuksen suunnattoman vallan ylitseen. Pahoissa henkivalloissa liikkui myöhemmin tieto myös niistä kristityistä, joissa Kristus Jeesus on saanut muotoa ja jotka niin ollen voisivat olla pahoille hengille vaaraksi (Apt. 19:15).

Kristityistäkin monet luulevat, että he voisivat itse karkottaa pahoja henkiä. Paha henki ei kuitenkaan pelkää eikä tottele ihmistä vaan ainoastaan Jeesusta Kristusta, joka asuu ihmisen sydämessä Pyhän Henkensä kautta. On myös ihan eri asia toimia Jeesuksen käskyjen mukaan kuin käskyttää Jeesusta ajamaan henki pois.

Apt. 19:11-16. Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta. Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois. Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa." Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta.

Luuk. 8:29. Jeesus näet oli käskenyt (oli käskemäisillään) saastaisen hengen lähteä miehestä. Se oli jo pitkän aikaa pitänyt miestä otteessaan. Hänet oli köytetty ja kahlehdittu, että hän pysyisi aloillaan, mutta kerran toisensa jälkeen hän oli katkonut siteensä ja pahan hengen ajamana paennut ihmisten ilmoilta.

Pahat henget, riivaajat, voivat käyttäytyä eri tavoilla päästyään ihmiseen, jolla ei ole Jeesuksen Kristuksen Pyhää henkeä. Tässä Gerasan alueella olleessa miehessä pahat henget olivat ottaneet täydellisen ylivallan. Ne puhuivat miehen suulla, alistivat täysin, häpäisivät hänet, käyttivät hänen kauttaan ihmisvoimaa suurempaa omaa voimaansa sekä eristivät hänet omaisistaan ja muistakin ihmisistä.

Toisessa tilanteessa paha henki esiintyi ihmisessä tiedon henkenä ja korrektisti käyttäytyen yritti "hienovaraisesti" antaa Paavalille ja Silakselle sen kunnian, joka kuuluu yksin Jeesukselle Kristukselle (Apt. 16:16-18).

Apt. 16:16-18. Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen hyvät rahat. Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi: "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!" Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä, kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" Siinä samassa henki lähti.

Vain harva kristitty kykenee erottamaan toisistaan sen, mikä on ihmisen oman vanhan luonnon vaikutusta ja mikä mahdollisesti pahan hengen toimintaa. Siihen tarvitaan Jumalan sanan sisäinen tunteminen ja hengen erottamisen armolahja (Hepr. 4:12-13, 1. Kor. 12:10). Ihmisen mielelle tehdään tuhoa, jos hänen epätoivottavia luonteenpiirteitään aletaan ajaa ulos demoneina. Liian moni yrittää lisäksi "oikotietä onneen", ettei hänen itsensä tarvitsisi tehdä parannusta vääristä tavoistaan ja syntitottumuksistaan. Ihminen muuttuu sitä mukaa kuin Hengen hedelmä hänessä kasvaa ja se kasvaa vain ristiinnaulitun Jeesuksen seurassa pysymällä (Jaak. 1:17, Gal. 5:22-24).

Hepr. 4:12-13. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

1. Kor. 12:7-11. Hän (Jumala) antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. hden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

Jaak. 1:17. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.

Gal. 5:22-24. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

Alfa-kurssilla eräs vihtiläinen pappi kertoi havainnoistaan, joita hän oli tehnyt lähetystyössä ollessaan. Ryhmä aikuisia oli saanut kasteopetuksen. Kastepäivänä, juuri ennen kastamistaan, jotkut kastettavista heittäytyivät maahan ja yrittivät poistua kastealtaan läheltä ryömimällä kuin käärme. Koska he olivat ilmaisseet tahtonsa tulla kastetuiksi, heidät kastettiin. Kasteessa he vapautuivat siitä, mistä he itse eivät olleet voineet itseään vapauttaa. Minulle tämä kertoo sen, että kristillinen kaste Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen on paljon enemmän, kuin vain ihmisen itsensä Jumalalle osoittama kuuliaisuuden osoitus.

Luuk. 8:30-33. "Mikä sinun nimesi on?" kysyi Jeesus. Mies vastasi: "Legioona", sillä häneen oli mennyt monta pahaa henkeä. (Legioonan vahvuus oli 3000 – 6000 miestä.) Ne pyysivät, että Jeesus ei käskisi niiden syöksyä kadotuksen kuiluun (syvyyteen). Läheisellä vuorella oli iso sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta lupaa mennä sikoihin, ja hän salli sen. Silloin henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.

Se, että Jeesus salli pahojen henkien mennä sikoihin, puoltaisi sitä, että sikojen omistajat olisivat olleet juutalaisia. Pakanoilta eivät siat olleet kiellettyjä kuten juutalaisilta (5. Moos. 14:8).

5. Moos. 14:8. Saastainen on myös sika, jolla tosin on kaksijakoiset sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden eläinten lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin.

Luuk. 8:34-37. Kun sikopaimenet näkivät tämän, he lähtivät pakoon ja kertoivat kaiken kaupungissa ja kylissä. Monet lähtivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta pahat henget olivat lähteneet. Mies istui Jeesuksen jalkojen juuressa vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, millä tavoin pahojen henkien vaivaama oli parantunut. Silloin kaikki Gerasan seudun ihmiset pyysivät Jeesusta poistumaan sieltä, sillä he olivat hyvin peloissaan (mahdollisesti siitä, että voisivat menettää lisää omaisuuttaan). Jeesus nousikin veneeseen ja lähti paluumatkalle.

Tässä tulee mielestäni esiin ihmisten rahanhimo. Vaikka ihmiset olisivatkin olleet iloissaan riivatun parantumisesta, vaakakupissa painoi enemmän pelko omaisuuden menettämisestä. Olihan sikalauma kuollut – entä jos Jeesus parantaisi muitakin riivattuja vastaavalla seurauksella.

Luuk. 8:38-39. Mies, josta pahat henget olivat lähteneet, pyysi, että saisi jäädä hänen seuraansa, mutta Jeesus lähetti hänet luotaan sanoen: "Palaa kotiisi ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Jumala on sinulle tehnyt." Mies lähti, kulki ympäri kaupunkia ja julisti, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle.

Jeesus pyysi miestä kertomaan Jumalan teosta. Mies kertoi Jeesuksen teosta, mikä onkin sama asia. Monessa muussa yhteydessä Jeesus taas kielsi avunsaanutta kertomasta (Mark. 5:43, Luuk. 5:14).

Israelin ulkopuolella Jeesuksesta kertominen valmisti kansaa Jeesuksen ristinkuoleman jälkeiseen aikaan, jolloin evankeliumi alkoi levitä. Kertominen Juudeassa vaikeutti Jeesuksen työtä, kun hän valmisti opetuslapsiaan ristinkuolemaansa ja ylösnousemukseensa kuolleista (Mark. 6:31, Matt. 16:21).

Mark. 5:43. Jeesus kielsi ankarasti heitä (kuolleista herätetyn tytön vanhempia) kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.

Luuk. 5:14. Jeesus kielsi häntä (spitaalista parantunutta) kertomasta tästä kenellekään ja sanoi: "Käy näyttämässä itsesi papille ja anna puhdistumisestasi Mooseksen lain mukainen uhri todisteeksi heille."

Mark. 6:31. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä.

Matt. 16:21. Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Luuk. 8:40-42. Kun Jeesus tuli takaisin, häntä vastassa oli suuri joukko ihmisiä, sillä kaikki olivat odottaneet häntä. Silloin Jeesuksen eteen tuli Jairos, synagogan esimies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa. Hänen ainoa lapsensa, noin kaksitoistavuotias tytär, oli kuolemaisillaan. Matkalla Jairoksen kotiin väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä.

Tässäkään tilanteessa Jeesus ei kieltänyt apuaan siltä, joka sitä häneltä pyysi.

Luuk. 8:43-44. Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kuluttanut kaikki varansa lääkäreihin, mutta kukaan ei ollut kyennyt parantamaan häntä. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja verenvuoto lakkasi heti.

Markus kertoo evankeliuminsa vastaavassa kohdassa, että naisen tavoite oli päästä koskemaan Jeesuksen viittaa. Nainen luotti siihen, että kosketus Jeesuksen vaatteeseen parantaa hänet (Mark. 5:27-28). Nainen ei voinut kuitenkaan lähestyä Jeesusta julkisesti, sillä Mooseksen lain mukaan hänen olisi pitänyt pysyä erillään muista ihmisistä sairautensa aikana (4. Moos. 5:1-2). Nainen otti riskin ja lähestyi Jeesusta salaa väkijoukossa.

Mark. 5:27-28. Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen."

4. Moos. 5:1-2. Herra sanoi Moosekselle: "Käske israelilaisten lähettää leiristä pois jokainen spitaalia tai vuotoa sairastava sekä jokainen, joka on tullut epäpuhtaaksi menemällä vainajan lähelle.

Tupsut Jeesuksen viitassa ovat osoitus siitä, että Jeesus todellakin noudatti lakia viimeistä piirtoa myöten
(4. Moos. 15:37-39).

4. Moos. 15:37-39. Herra sanoi Moosekselle: "Käske israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. Teillä tulee olla tällaiset tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta.

Luuk. 8:45-46. Jeesus kysyi: "Kuka koski minuun?" Kukaan ei myöntänyt koskeneensa, ja Pietari sanoi: "Opettaja, joka puoleltahan tässä ihmiset tunkevat päällesi." Mutta Jeesus sanoi: "Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa."

Jeesus oli tässäkin armollinen. Vaikka hän tiesi, kuka häneen oli koskenut, hän odotti, että nainen itse olisi sen tunnustanut. Naiselle olisi jäänyt paha omatunto siitä, että hän oli hankkinut itselleen parantumisen Mooseksen lakia rikkomalla.

Luuk. 8:47-48. Kun nainen huomasi, ettei hän voinut pysyä salassa, hän tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Kaiken kansan kuullen hän kertoi, miksi oli koskenut Jeesukseen ja miten hän heti oli tullut terveeksi. Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa (Mene rauhaan.)."

Jeesus lähetti naisen Jumalan antamaan rauhaan. Raamattu ei kerro, antoiko nainen lisäksi temppelissä parantumisestaan todisteeksi uhrin (3. Moos. 15:28-30). Jeesus ei sitä häneltä edellyttänyt. Jeesus itse on Jumalan uhrikaritsa, joka otti pois maailman synnin (Joh. 1:29).

3. Moos. 15:28-30. Jos nainen paranee vuodostaan, hän laskekoon paranemisestaan seitsemän päivää; sen jälkeen hän on puhdas. Kahdeksantena päivänä hän hankkikoon kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä ja vieköön ne papille pyhäkköteltan oven luo. Pappi uhratkoon hänen puolestaan toisen syntiuhrina ja toisen polttouhrina ja toimittakoon näin vuodosta aiheutuvan epäpuhtauden sovitusmenot Herran edessä.

Joh. 1:29. Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Luuk. 8:49-50. Hänen (Jeesuksen) vielä puhuessaan tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: "Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa." Mutta kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi esimiehelle: "Älä pelkää. Usko, niin hän pelastuu (paranee)."

Jairos oli pyytänyt apua sairaalle tyttärelleen. Nyt tytär oli kuollut ja Jairos aikoi mahdollisesti luopua. Jeesus ei kuitenkaan kääntynyt pois vaan pyysi Jairosta uskomaan kaikesta huolimatta. Jairoksella oli nyt kaksi mahdollisuutta;

• Kulkea edelleenkin Jeesuksen seurassa ja katsoa mitä ajan kuluessa tapahtuu.

• Sanoa Jeesukselle, että ei enää tarvitse häntä.

Mekin joudumme usein vastaavaan tilanteeseen. Viemme huolemme Jumalalle mutta asiat alkavatkin meidän mielestämme muuttua pahempaan suuntaan. Luulemme, että Jumala ei auta jos Hän ei auta heti tai ei auta meitä meidän haluamallamme tavalla. Martan ja Mariankin luo Jeesus tuli vasta sitten kun heidän veljensä Lasarus oli ollut neljättä päivää kuolleena (Joh. 11:32-44).

Joh. 11:32-44. Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli." Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?" Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää." Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?" Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut." Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!" Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."

Luuk. 8:51-52. Perille saavuttuaan hän ei antanut kenenkään muun tulla mukanaan sisään kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. Kaikki itkivät ja valittivat tytön kuolemaa, mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän nukkuu."

Jeesus vertasi kuolemaa nukkumiseen. Tässä tulee taas jälleen kerran esille Jeesuksen Jumaluus. Jeesukselle, joka on Jumala, ovat kuolleetkin eläviä (Luuk. 20:37-38).

Luuk. 20:37-38. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

Luuk. 8:53-54. He nauroivat hänelle, koska tiesivät, että tyttö oli kuollut. Mutta Jeesus otti tyttöä kädestä ja sanoi kuuluvalla äänellä: "Tyttö, nouse!"

Jeesus korotti ääntään ilmeisesti siksi, että halusi tehdä selvän eron vainajahenkien kanssa pelaaviin tietäjiin (Jes. 8:19).

Jes. 8:19. Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat."

Luuk. 8:55-56. Silloin henki palasi tyttöön. Hän nousi heti jalkeille, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. Tytön vanhemmat olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut.

Kun Jeesus eli ihmisenä maan päällä, hänen ensisijainen tehtävänsä ei ollut tehdä ihmeitä tai parantaa sairaita. Hän oli ottanut tehtäväkseen kuolla synnittömänä sijaisuhrina (Hepr. 10:5-10) ja tulla Jumalan kiroamaksi ja hylkäämäksi meidän sijastamme – meidän, jotka olemme, tai olemme olleet, synteihimme rakastuneita (Gal. 3:13-14, 5. Moos. 21:22-23, Matt. 27:45-46, Joh. 3:19).

Hepr. 10:5-10. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä (Jumala) et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. (Vanhan liiton uhripalvelus, joka oli esikuvaa Kristuksesta.) Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.

Gal. 3:13-14. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.

5. Moos. 21:22-23. Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun, ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama.

Matt. 27:45-46. Mutta keskipäivällä (Jeesuksen oltua ristillä kolme tuntia), kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Joh. 3:19. Ja tuomio on tämä: valo (Jeesus Kristus) on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden (rakastivat pimeyttä). (Myös me elimme pimeydessä, ennen kuin suostuimme Isän Jumalan kutsuun tulla Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, ennen rakastumistamme Jeesukseen.)

Jeesus teki ihmeitä siksi, että se kuului Kristuksen (Messias, Voideltu) ennalta ilmoitettuihin tehtäviin ja oli Messiaan tuntomerkki ja lisäksi rakkaudestaan meitä ihmisiä kohtaan.