Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 9:1-17 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Jeesus valtuuttaa

Luuk. 9:1-6. Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita ja sanoi heille: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan. (Markuksen evankeliumin mukaan, Mark. 6:8, sauvan sai ottaa. Se, jolla oli jo sauva, sai siis pitää sen edelleen. Sen jolla sauvaa ei vielä ollut, ei sitä edelleenkään tarvinnut. Toisin sanoen; Lähtekää evankelioimaan "niillä eväillä" jotka teillä on ja luottakaa Jumalan huolenpitoon. Jumala käyttää meitä sellaisina ja sellaisella varustuksella, joka meillä jo on. Hän antaa ajallaan kaiken matkalla tarvittavan. Jumala haluaa, että me turvautuisimme Häneen itseensä rahan ja tavaran sijasta.) Ja mihin taloon majoituttekin, siellä asukaa ja sieltä taas lähtekää. Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. (Pölyn pudistaminen kengistä oli juutalainen tapa joka tehtiin, kun palattiin pakanamaalta takaisin luvattuun maahan. Missä evankeliumia Jeesuksesta ei oteta vastaan, se on pakanamaahan verrattava paikka.) Tämä on oleva todiste heitä vastaan." Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. (Sanoma evankeliumista on aina pääasia. Sairaiden parantamisenkin tulisi palvella sitä.)

Ensin Jeesus kutsuu luokseen, vasta myöhemmin Hän antaa voiman kun lähettää julistamaan Jumalan valtakuntaa. Jumala kutsuu eri ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Toimintaa varten tarpeellinen voima ja valta, kuten armolahjat, annetaan usein meille saadun tehtävän mukana. Armolahjat virittyvät meissä palaviksi vasta toteuttaessamme Jumalan meille antamaa tehtävää (Joh. 15:2, Ps. 84:6-8). Armolahjojen kääntöpuolella oleva välttämätön painolasti on tarpeen ylpistymistä vastaan. Jumala tekee meissä puhdistustyötään että me luopuisimme omavoimaisuudestamme ja turvaisimme entistä enemmän Häneen.

Me kyllä mielellämme ottaisimme itsellemme suurimmat armolahjat mutta emme niiden kylkiäisinä annettavaa heikkoutta (2. Kor. 12:7-10). Vanha itsekäs luontomme yrittää houkutella meitä pitämään armolahjat mutta luopumaan heikkoudesta ja samalla Kristuksen läsnäolosta.

Joh. 15:2. … jokaisen hedelmää tuottavan oksan (Kristukseen liitetyn uskovan) hän (Isä Jumala) puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.

Ps. 84:6-8. Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta (Herra Sebaot), ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.

2. Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Kaikkein tärkeintä Jumalan valtakunnan työtä on rukous. Vastustavat henkivallat voitetaan rukouksessa. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että suurin jumalan valtakunnassa on sellainen vuoteeseen sidottu henkilö, joka lakkaamatta rukoilee, pitää esirukouksia, kiittää ja ylistää Jumalaa. Mutta juuri heitä, me jotka olemme väärällä tavalla voimakkaat, emme pidä minään ja juuri heidät me unohdamme (1. Kor. 12:21-22, Luuk. 18:17, 1. Kor. 1:28-29). Raamatussa ei tarkoiteta, että vanhurskas, Jumalalle kelpaava, Jumalan Sanan todesta ottava, olisi itsessään voimallinen, vaan että vanhurskaan rukous saa paljon aikaan (Jaak. 5:16, Sananl. 15:29).

1. Kor. 12:21-22. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.

Luuk. 18:17. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.

1. Kor. 1:28-29. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Jaak. 5:16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Sananl. 15:29. Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee.

Juudas Iskariotkin sai Jeesukselta voiman ja vallan parantaa tauteja ja karkottaa pahoja henkiä. Eli hänkin sai lukuisia armolahjoja. Armolahjat eivät kuitenkaan estäneet häntä varastamasta ja myöhemmin kavaltamasta Jeesusta. Juudas kykeni oleskelemaan Jeesuksen lähettyvillä päästämättä Häntä sydämeensä. Jumala antaa armolahjansa meille työkaluiksi ja työkalun kanssa kulkeminen on eri asia kuin itsensä Jeesuksen Kristuksen seurassa kulkeminen. Armolahjat saavat ihmisen helposti lankeamaan ylpeyteen. Ristiinnaulitun Kristuksen seura tekee nöyräksi. Armolahjoja tulee anoa mutta niihin ei saa kiinnittää sydäntään.

Tästä 12 opetuslapsen lähettämisestä kertovat Myös Matteus ja Markus evankeliumeissaan, Matteus muita laajemmin (Mark. 6:7-13, Matt. 10:1-11:1).

Mark. 6:7-13. Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen lähettääkseen heidät matkaan. Heidän tuli lähteä kaksittain, (Kristus itse on aina Pyhän Henkensä kautta kolmantena.) ja hän antoi heille vallan ajaa ihmisistä saastaisia henkiä. Hän kielsi heitä ottamasta mukaan muuta kuin sauvan: ei leipää, ei laukkua eikä rahaa vyöhön. Sandaalit he saivat ottaa, mutta eivät pukea ylleen kahta paitaa. Ja hän sanoi heille: "Mihin taloon majoituttekin, jääkää asumaan sinne lähtöönne saakka. Jos teitä jossakin paikassa ei oteta vastaan eikä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan." Niin opetuslapset lähtivät matkaan ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä. He karkottivat monta pahaa henkeä sekä voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät.

Matt. 10:1-11:1. Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja. Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen. Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. (Pakanalähetyksen aika tulisi vasta myöhemmin.) Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. "Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut. (Täysiaikainen Jumalan valtakunnan työntekijä on oikeutettu toimeentuloon. Mutta jos hän käyttää virkaansa rikastuakseen, hän on väärä profeetta.) Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen (Oikea evankeliumin julistaja on Jumalan lähettiläs, joka puhuu Pyhän Hengen antamalla arvovallalla. Hän tuntee Jumalan ja tietää mitä Jumala tahtoo.), ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka. Kun menette taloon, toivottakaa talon väelle rauhaa (tullessanne taloon tervehtikää sitä), ("tervehtiä, sanoa terveiset"). Jos talo on sen arvoinen, saakoon se toivottamanne rauhan ("rauha, lepo, sopu, eheys"), mutta jos se ei ansaitse sitä, palatkoon toivotus (rauhanne) teille takaisin. (Vaarana on, että torjuttu evankeliumin julistaja pahoittaa mielensä tai alkaa kantaa kaunaa torjujaa kohtaan.) Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki. "Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. "Pitäkää varanne, ("huomioikaa tämä", tekstissä ei kehoteta varomaan tai pelkäämään) sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen (tätä yritetään jo Suomessakin) ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. "Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. "Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee. (Ei ole pakko jäädä vainottavaksi, vaan on lupa paeta.) "Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää (Jeesusta) nimitetään Belsebuliksi, ("Baal-Sebub" tai "Baal-Sebul", kanaanilainen epäjumala joka kuvaa saatanaa) kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki! "Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta. (Tässä ei tarkoiteta juoruilua vaan evankeliumin julistamista.) Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. (Tämä on arkipäivää mm. islamista kääntyneiden keskuudessa.) "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. "Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, (Kristus itse kulkee jokaisen evankeliumin julistajan mukana.) ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen (Isän Jumalan), joka on minut lähettänyt. Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, (Profeetta on Jumalan palvelija siinä missä sekin, joka ottaa profeetan vastaan.) ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." Annettuaan kaikki nämä ohjeet kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus lähti muihin sen seudun kaupunkeihin opettamaan ja julistamaan.

Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan nimenomaan Jumalan valtakuntaa. Muu toiminta, kuten sairaiden parantuminen, edesauttoi julistusta. Tässä vaiheessa Jeesus kutsui tähän saarnatehtävään vain nämä 12 opetuslasta. Myöhemmin Jeesus kutsui samaan tehtävään isomman joukon opetuslapsiaan, ei silloinkaan heitä kaikkia (Luuk. 10:1).

Luuk. 10:1. Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.

Kaikkia ei Jumala valitse evankelistan tehtävään. Evankelistan tehtävä on kuitenkin välttämätön sillä he menevät Jeesuksen lähettäminä sinne, minne Jeesus aikoo itse mennä. Jeesus ei lähetä enkeleitään viemään evankeliumin sanomaa, vaan evankelistansa. Me muut, jotka emme ole evankelistoja, meidänkin tehtävämme on elää Jeesuksen läsnäolo todeksi omassa elämässämme, kuten evankelistan, mutta "saarnaamisen" sijasta meidän tehtävämme on kertoa kysyjille toivomme perustasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen ristinkuolemastaan syntiemme sovitukseksi (1. Piet. 3:14-16).

1. Piet. 3:14-16. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Evankelistan työ menee pitkälti hukkaan, jos julistuksen seurauksena seurakuntaan sisälle tulija ei löydä itselleen kasvupaikkaa, sellaista yhteisöä, joka hyväksyy tulijan keskeneräisenä (Matt. 10:42, Room. 14:1, Room. 15:1-7, 1. Kor.3:5-7).

Evankelistan työ menee kuitenkin täydellisesti hukkaan jos seurakunta ei enää hyväksy Jumalan sanaa sellaisena kuin se on vaikka hyväksyisikin sisälle tulijan sellaisena kuin tämä on. Tällainen seurakunta ei ole enää kasvupaikka (Matt. 15:8-9, Mark. 7:13, Apt. 20:32, 1. Joh. 2:4, Ilm. 22:19).

Matt. 10:42. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi - totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.

Room. 14:1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. (Oma näkemys kannattaa kertoa mutta siitä ei kannata tehdä kiistakysymystä.)

Room. 15:1-7. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään. … Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.

1. Kor.3:5-7. Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. (Seurakunnan pienpiirit ovat luontevin kasvupaikka Jumalan lapselle.)

Matt. 15:8-9. Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."

Mark. 7:13. Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan.

Apt. 20:32. "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.

1. Joh. 2:4. Joka sanoo tuntevansa hänet (Jeesuksen Kristuksen) mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

Ilm. 22:19. Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, (ilmestyskirjasta) ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Luuk. 9:7-9. Neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta tästä eikä tiennyt mitä ajatella. Jotkut näet sanoivat, että Johannes (kastaja) oli noussut kuolleista, jotkut arvelivat Elian ilmestyneen maan päälle, ja toisten mukaan joku entisajan profeetoista oli noussut ylös. Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut. Kuka sitten on tämä mies, josta minulle kerrotaan tuollaista?" Hän halusi nähdä Jeesuksen ja etsi tilaisuutta siihen. (Hän tapasikin Jeesuksen myöhemmin mutta pilkkasi tätä. Luuk. 23:6-11.)

Luuk. 23:8-11. Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo.

Ihmiset yrittävät tänäänkin selittää Jeesusta jollain tavalla. Ateistille Hän on joulupukkiin verrattava, jota ei saa ottaa vakavasti. Muiden uskontojen edustajille Hän on vain opettaja muiden kaltaistensa joukossa. Monille kristityn nimellä kulkeville Hän on "rakkauden" nimellä kulkeva epäjumala, joka Pyhän Jumalan korvikkeena hyväksyy senkin, mikä Jumalan sanan mukaan on syntiä. Meille, jotka tunnustamme Hänelle syntimme ja saamme ne Hänen sovintoveressään anteeksi, Hän on Kaikkivaltias, Elävän Jumalan Poika (Matt. 16:15-16).

Matt. 16:15-16. "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."

Liian moni seurakunnan kokouksessa ollessaan liikuttaa vain huuliaan uskontunnustusta lausuessaan, ilman että sydän ja ajatus ovat siinä mukana. Oheisena Nikean uskontunnustus. Siihen koottiin 300 luvulla jKr. lyhyesti ja ytimekkäästi se, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta.

Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.

Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Luuk. 9:10. Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet. Jeesus otti heidät mukaansa ja lähti Betsaidan kaupungin lähistölle saadakseen olla siellä kaikessa rauhassa.

Jeesus halusi viettää kahdenkeskistä aikaa opetuslastensa kanssa. Ajan viettäminen Jeesuksen kanssa rukouksessa ja Raamatun luvussa on tärkeää meillekin. Varsinkin silloin, kun kaikki näyttää ulkonaisesti menevän hyvin, koska silloin me emme useinkaan koe tarvitsevamme Jeesusta muuhun kuin hyvinvointimme siunaamiseen. Vasta vaikeudet yleensä ajavat meitä pitämään yhteyttä Jeesukseen. Tärkeintä ei ole se, mitä me teemme Jumalan valtakunnan hyväksi, vaikka sekin on tärkeää. Tärkeintä on se, mitä Kristus ensin tekee meissä, koska vasta sen jälkeen Hän tekee jotain meidänkin kauttamme (Luuk. 10:20, Joh. 15:5).

Luuk. 10:20. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan."

Joh. 15:5. "Minä (Jeesus) olen viinipuu, te (opetuslapset) olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Jumalan työ lähtee etenemään levosta ja rukouksesta käsin. Turhaan ei Raamattu sano, että Herra vie minut lepäämään ja virvoittaa minun sieluni (Ps. 23:2-3). Mutta suostunko minä lepäämään ja antamaan Herran virvoittaa sieluni. Sanalla "sielu" tarkoitetaan Raamatussa ihmistä kokonaisuutena. Vasta kreikkalainen filosofia paloitteli ihmisen kolmeen osaan, sieluksi, ruumiiksi ja hengeksi.

Ps. 23:2-3 ed. käännös. Viheriäisille niityille hän (Herra) vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Kun kristitty on vanhan luontonsa ohjauksessa, se vie häntä kunnian ja maineen toivossa joko yliyrittämiseen, jolloin viedään muidenkin työt ja väsytään tai sitten laiskuuteen jolloin teetetään omat työt muilla.

Raamatussa on erilaisia "aikaa" merkitseviä sanoja. "Kronos" tarkoittaa tunti tunnilta ja vuosi vuodelta etenevää aikaa. "Kairos" merkitsee oikea-aikaista tapahtumahetkeä, joka toteutuu juuri silloin kun sen oikea aika on. Kun Herra saa paimentaa meitä, Hän vaikuttaa sen, että olemme oikeaan aikaan oikeassa paikassa tekemässä oikeita asioita. "Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat", Sananl. 25:11.

Moni ottaa vaatimuksena senkin raamatunlauseen, "rukoilkaa työmiehiä elonkorjuuseen" Matt. 9:38. Miksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen "rukoilkaa"? Miksei Hän sanonut; Lopettakaa jo tuo rukoileminen ja lähtekää töihin? Rukoileminen ei ole ajan haaskausta vaan ensisijaista ja välttämätöntä toimintaa. Elonkorjuuseenkin täytyy kasvaa Jumalan koulussa. Ei vastasyntynyttä lastakaan laiteta heti työhön vaan ensin vierihoitoon, sitten opiskelemaan ja sitten kun oikea "kairos"-aika koittaa, varsinaiseen työhön. Jumalan lapsikin, vaikka olisi aikuisena uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, saa kasvaa Jumalan sylissä. Lapsi taitamattomana repii taimetkin maasta, aikuinen tuntee kypsän viljan.

Matt. 9:37-38. Silloin hän (Jeesus) sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen."

Luuk. 9:11. Ihmiset saivat kuitenkin tietää, missä hän (Jeesus) oli, ja lähtivät hänen peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa.

Jeesuksella julistus Jumalan valtakunnasta on aina etusijalla. Ihmeillä ja merkeillä Hän vahvistaa sen, että julistus Jumalan valtakunnasta on totta.

Jeesus ei saanut olla rauhassa opetuslastensa kanssa edes asumattomalla seudulla. Hän luopui taas kerran "omista oikeuksistaan" ja palveli muita.

Luuk. 9:12-17. Kun päivä alkoi kallistua iltaan, Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Lähetä ihmiset pois, että he menisivät lähiseudun kyliin ja taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Tämä on aivan asumatonta seutua." "Antakaa te heille syötävää", sanoi Jeesus. He vastasivat: "Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa - vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?" Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin." He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista.

Tässä on kerrottu useita merkittäviä hengellisiä periaatteita.

• "Antakaa te, opetuslapset, tarvitseville." Jumala toimii pääasiassa meidän vajavaisten ihmisten kautta. Jumala pitää kyllä aikanaan huolen, että vähästään antava saa siunauksen. Liian usein me kuljemme tarvitsevan ohi omavanhurskaasti rukoillen, että; "Anna sinä Jumala tuolle, mitä hän pyytää." Tai; "Pysähdy sinä Jumala auttamaan, minä en nyt ehdi."

• "Kiittäminen siitä (vähästä), mitä meillä jo on." Kiitollinen mieli ja rauha (rauha, lepo, sopu, eheys) kulkevat aina käsi kädessä.

• "Antakaa ensin Jeesukselle." Kun me olemme antaneet itsemme Jeesukselle että Hän saa olla meidän Herranamme, silloin emme enää pidä omaisuuttamme epäjumalana, niin että Herran ja Hänen sanansa sijasta se olisi meidän turvamme ja ilomme lähde. Jeesus Kristus osaa kyllä yllättää positiivisella tavalla. Tässäkin tapauksessa kun opetuslapset luopuivat pienestä ruoka-annoksestaan, he saivat seuraavien päivien leivän tähteeksi jääneistä paloista.

• Jumala on Herra myös luomiensa luonnonlakien yli. Häntä rajoittaa meidän epäuskomme lisäksi se, mitä Hän itse on sanassaan sanonut tekevänsä tai jättävänsä tekemättä. Jumala ei koskaan toimi omaa ilmoitustaan vastaan, sitä ilmoitusta, joka on kerrottu meille Raamatussa. Siksi Jumalan sanan, Raamatun tunteminen, on tärkeää.

Matteus, Markus ja Johannes kertovat evankeliumeissaan myös tästä samasta tapahtumasta. Luukas kertoo lyhyesti sen, mitä hän on muita haastattelemalla saanut selville. Matteus ja Johannes kertovat evankeliumeissaan, mitä ovat omin silmin nähneet. Markus kertoo joko Pietarin näkemyksen tai sitten hän itse on ollut paikalla.

Matt. 14:15-21. Illan suussa opetuslapset menivät hänen (Jeesuksen) luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa." Mutta Jeesus sanoi: "Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää." "Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat. "Tuokaa ne tänne minulle", sanoi Jeesus. Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista. Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

Mark. 6:35-44. Kun päivä oli jo illassa, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja on jo myöhä. Lähetä heidät pois, että he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää." "Antakaa te heille syötävää", vastasi Jeesus. He sanoivat hänelle: "Pitäisikö meidän mennä ostamaan kahdellasadalla denaarilla leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?" Jeesus kysyi: "Montako leipää teillä on? Käykää katsomassa." He tekivät niin ja ilmoittivat: "Viisi, ja kaksi kalaa." Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle. Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa. Kaikki söivät kyllikseen. Leiväntähteitä kerättiin kaksitoista täyttä korillista, ja kalaakin jäi. Aterioimassa oli ollut viisituhatta miestä.

Joh. 6:5-15. Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: "Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?" Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: "Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin." Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?" Jeesus sanoi: "Käskekää kaikkien asettua istumaan." Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan." He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä. Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan." (Juutalaiset odottivat Mooseksen kaltaista profeettaa, jonka Mooses oli sanonut tulevan. Jumala oli ruokkinut mannalla ihmiset Israelin erämaavaelluksen aikana.) Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. (Nämä ihmiset olivat siinä oikeassa, että Jeesus todellakin on se profeetta, jonka Mooses sanoi tulevan ja olevan hänen kaltaisensa. Mutta he olivat väärässä siinä, kun odottivat että Jeesus aina täyttäisi heidän maallisen nälkänsä. Jeesus antoi itsensä meille ikuisen elämän leiväksi.)