Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 9:51-62 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Jeesuksen seuraaminen

Luuk. 9:51. Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti.

Jeesuksen viimeinen matka Jerusalemiin alkoi. Hän tiesi tulevansa siellä ristiinnaulituksi mutta tiesi myös nousevansa kolmantena päivänä kuolleista (Luuk. 18:31-33). Jeesus kertoi näistä asioista opetuslapsilleen, mutta he eivät vielä silloin, ennen Jeesuksen ylösnousemusta, kyenneet ottamaan tätä tietoa vastaan. Oli tärkeää, että Jeesus puhui näistä asioista jo ennen kuolemaansa sillä myöhemmin voitiin todeta, että kaikki oli mennyt täysin Jeesuksen ennakkoilmoituksen ja Vanhan testamentin kirjoitusten mukaan (Apt. 13:27).

Luuk. 18:31-33. Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: "Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista."

Apt. 13:27. Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan.

Luuk. 9:52-53. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin.

Jeesus oli aikaisemmin lähettänyt 12 opetuslastaan evankeliointimatkalle ja tämän tapauksen jälkeen lähetti heitä vielä 72 lisää. Jeesus lähetti opetuslapset paikkoihin, joihin aikoi itse mennä (Luuk. 10:1). Samantyyppisestä lähettämisestä on tässäkin kysymys, sillä opetuslapset lähetettiin valmistelemaan Jeesuksen tuloa.

Suorin reitti Jerusalemiin kulki Samarian kautta. Samarialaisten ja juutalaisten välisen uskonnollisen riidan (Joh. 4:19-20) ja keskinäisen halveksunnan (Joh. 8:48) takia varsinkaan Jerusalemin temppeliin juhlille matkalla olevia juutalaisia ei suvaittu. Jeesuksen lähettiläätkin torjuttiin, koska Jeesus oli matkalla Jerusalemiin (kohti ristinkuolemaa).

Luuk. 10:1. Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.

Joh. 4:19-20. Nainen (Samarian kaivolla) sanoi (Jeesukselle): "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa."

Joh. 8:48. Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?"

Mihin asioihin loukkaantuen me torjumme toiset Jeesuksen palvelijat ja heidän puheensa tai sitten itse Jeesuksen? Loukkaannummeko me siihen, että;

• Jeesus on juutalainen.

• Jeesusta julistetaan ristiinnaulittuna.

• Me emme tarvitse Jeesusta menestyäksemme maailmassa vaan syntiemme sovittajaksi.

• Jeesus on lasten, vammaisten, köyhien ja hyljeksittyjen Jumala mutta heistä piittaamattomat ja heitä sortavat vetävät itse Jumalan vihan päälleen.

• Jumala on Pyhä ja tuomitsee ne, jotka eivät pyri olemaan kuuliaisia Hänen sanalleen.

• Jumala valitsee lapsekseen vain hänet, joka hyväksyy kohdalleen sen, että Jeesus Kristus on vuodattanut verensä sovitukseksi hänenkin puolestaan eli pesee vaatteensa Karitsan veressä (Ilm. 7:13-17). Heille Hän antaa Pyhän Henkensä varjelijaksi, kasvattajaksi ja matkaoppaaksi.

• Ihminen ilman Jeesusta Kristusta on kuollut suhteessa Jumalaan ja menossa kadotukseen.

• Raamattu on totta myös siltä osin, mikä ei meitä miellytä (2. Piet. 1:20-21).

• Myös Raamatussa olevat apostoli Paavalin kirjoitukset ovat Jumalan meille antamia (2. Piet. 3:15-16).

Yllä olevat asiat ovat sellaisia, että niiden torjuja joko torjuu luotaan Jumalan Sanan tai ainakin murehduttaa Pyhän Hengen (Ef. 4:25-30, Jes. 63:10). Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka (Ps. 51:8).

Jos Jeesuksesta ja Raamatusta poistetaan ihmisille pahennukseksi olevat asiat, kyllä sellainen "korvike-Jeesus" otetaan vastaan. Mutta silloin ihmisille tuodaan palvottavaksi Jumalan Sanan sijasta Jeesukseksi nimetty epäjumala (2. Kor. 11:3-4, Juud. 1:17-19). Se epäjumala vie seuraajansa "rakkauden varjolla" ja "suvaitsevaisuuden nimessä" kieltämään Raamatun sanan ja pyrkii siten tuhoamaan heidät. Ei kaikki Jeesus-nimen käyttö ole oikeaa (Apt. 13:6).

Meidän ei auta muu kuin nöyrästi tunnustaa, että ilman Pyhää Henkeä me emme edes ymmärrä Jumalan sanan totuutta, emme kykene elämään Jumalan tahdon mukaan emmekä edes neuvomaan muita ihmisiä oikealla tavalla (1. Kor. 2:13-16, Hepr. 13:20-21). Jumala on luvannut antaa Pyhän Henkensä jokaiselle, joka Henkeä Häneltä pyytää (Apt. 10:13). Pyhän Hengen saamisen edellytyksenä on vain hyväksyä Jeesus Kristus ristiinnaulittuna omien syntiensä sovituksena ja syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi.

Ilm. 7:13-17. Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. … Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

2. Piet. 1:20-21. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään (Raamatussa oleva) profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

2. Piet. 3:15-16. Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.

Ef. 4:25-30. Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. … Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Jes. 63:10. Mutta he (israelilaiset) niskuroivat häntä vastaan ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä, ja hänestä tuli heidän vihollisensa, joka taisteli heitä vastaan.

Ps. 51:8 ed. käännös. Katso, totuutta sinä (Jumala) tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. (Ellemme halua noudattaa Jumalan sanaa, jäämme myös Jumalan viisaudesta osattomiksi. Silloin meille jää vain inhimillinen, riivaajien viisaus, Jaak. 3:13-15.)

Jaak. 3:13-15. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta.

2. Kor. 11:3-4. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.

Juud. 1:17-19. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

Apt. 13:6. He (Barnabas ja Saul) kulkivat sitten koko saaren halki Pafokseen saakka. Siellä he tapasivat Barjesus-nimisen juutalaisen miehen, joka oli noita ja väärä profeetta.

1. Kor. 2:13-16. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa (saattaa yhteen, yhdistää, todistaa, opettaa, selittää, neuvoa) häntä (toista ihmistä?)? Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Hepr. 13:20-21. Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.

Apt. 10:13. Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

Luuk. 9:54-56. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki (2. Kun. 1:9-15)?" Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan."

2. Kun. 1:9-15. Kuningas (Ahasja) lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön miehineen. Elia istui vuoren laella, kun päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla kaupunkiin." Mutta Elia vastasi päällikölle: "Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi." Silloin taivaasta löi alas tuli, ja se poltti päällikön ja hänen viisikymmentä miestään. Kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi: "Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla heti kaupunkiin." Mutta Elia vastasi heille: "Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi." Taas löi Jumalan tuli alas taivaasta ja poltti päällikön kaikkine miehineen. Kuningas lähetti vielä kolmannenkin viidenkymmenenpäällikön joukkonsa kanssa. Kun tämä kolmas päällikkö tuli paikalle, hän polvistui Elian eteen ja pyysi häneltä armoa sanoen: "Jumalan mies! Säästä minun henkeni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi henki! Taivaasta on lyönyt alas tuli, ja se on polttanut kaksi edellistä päällikköä miehineen, mutta säästä minun henkeni!" Herran enkeli sanoi silloin Elialle: "Lähde hänen kanssaan, älä pelkää häntä." Niin Elia lähti ja meni päällikön kanssa kuninkaan luo.

"Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette." Uudestisyntymätön ihminen, joka on ilman Jumalan pyhää Henkeä, ei sitä itse tiedäkään. Tässä vaiheessa opetuslapset olivat vielä ilman Pyhää henkeä, koska Jeesus ei vielä ollut ristiinnaulittu, noussut kuolleista, noussut taivaaseen ja vuodattanut Pyhää Henkeä.

1. Luonnollinen, pelastumaton ihminen	2. Lihallinen, pelastunut ihminen	3. Hengellinen, pelastunut ihminen
Ei ole Jumalan lapsi. Kristus on elämän ulkopuolella. Elämä epäjärjestyksessä. Minä hallitsee elämää ja elämän ratkaisuja.	On Jumalan lapsi. Kristus on elämän sisäpuolella. Elämä epäjärjestyksessä. Minä hallitsee elämää ja elämän ratkaisuja.	On Jumalan lapsi. Kristus on elämän sisäpuolella. Jumalan Sana hallitsee elämää ja elämän ratkaisuja. Elämä järjestyksessä.

Ihminen voi olla seuraavien henkien alainen;

• Ihmisen oma henki, maallinen vanha luonto, "aatu" (1. Kor. 2:11, Ef. 2:2). Myös uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi antaa itsessään vallan tälle maalliselle, vanhasta aatusta nousevalle Jumalan vastaiselle viisaudelle (Jaak. 3:14-15). Silloin kristitty ei käyttäytymiseltään juurikaan eroa kristityn nimellä kulkevasta pelastumattomasta ihmisestä. Tämänkään vuoksi toista kristittyä ei kannata lähteä tuomitsemaan, ainoastaan neuvomaan. Jeesus on jättänyt itselleen yksinoikeuden tuomita itse omat palvelijansa (Room. 14:4, 1. Kor. 3:11-16).

• Riivaajahenki. Opetuslapsissa ei ollut riivaajahenkeä, koska Jeesus oli heidän kanssaan. Juudas Iskariotkin, joka kavalsi Jeesuksen, antoi Paholaiselle vallan vasta vähän ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista (Luuk. 22:2-6, Joh. 13:25-28).

• Pyhä Henki (Ef. 1:13-14, Ef. 4:30-32, Tit. 3:5-7).

1. Kor. 2:11. Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.

Ef. 2:2. Ennen te elitte niiden (rikkomusten ja syntien) vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.

Jaak. 3:14-15. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta.

Room. 14:4. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Luuk. 22:2-6. Ylipapit ja lainopettajat miettivät miettimistään, millä keinoin saisivat Jeesuksen raivatuksi tieltä, sillä he pelkäsivät kansaa. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Hän lähti ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. He ilahtuivat ja tarjosivat hänelle rahaa. Juudas suostui tarjoukseen ja etsi nyt sopivaa tilaisuutta saattaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä kaikessa hiljaisuudessa.

Joh. 13:25-28. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on (joka sinut kavaltaa)?" Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin.

Ef. 1:13-14. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Ef. 4:30-32. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Tit. 3:5-7. hän (Jumala) pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.

Vanhan luontonsa vallassa oleva ihminen vaikenee helposti niistä asioista, joista luulee, etteivät kuulijat tykkää. Toiset voivat taas yhteisön mielipideilmaston vuoksi lähteä tuomiolinjalle.

Ihmisen oma vanha luonto haluaa näkyvyyttä, joten vanhan luontonsa vallassa oleva haluaa viedä evankeliumia eteenpäin ihmeillä, merkeillä ja tunnusteoilla. Eli; saarnataan ihmeitä, merkkejä ja tunnustekoja ja joskus jopa muistetaan mainita Hänetkin, joka odottaa syntisten, heikkojen ja vajavaisten tulevan luokseen, jotta Hänen seuransa voisi vähitellen parantaa ja eheyttää heitä.

Tähän yhteyteen yksi netistä kuulemani juttu. Mies kutsui toista mukaansa seurakuntaan. Tämä vastasi että; "Olen kyllä seurannut siellä kävijöitä, mutta että olen itse niin huono, etten kestäisi päivääkään teidän pyhien joukossa."

Ihminen haluaa esiintyä pyhempänä kuin on – hän näyttelee, eli hän on fariseus. Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton, sillä muutama fariseuskin pelastui, Paavali heidän joukossaan (Apt.15:5-6, Apt. 26:5).

Apt.15:5-6. Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia. Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. (Fariseus vaatii toiselta sellaista "pyhyyttä", johon toisella ei ole edellytyksiä.)

Apt. 26:5. He tuntevat minut (Paavalin) jo entuudestaan ja voivat todistaa - jos vain haluavat - että olin fariseus ja elin siis uskontomme ankarimman suunnan mukaan. (Paavali jopa vainosi toisia, koska he poikkesivat liikaa hänen opistaan.)

"Ihmisen Poika, Jeesus Kristus, ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan." (Joh. 3:16-18.) Kaikki eivät halua pelastua, koska Jeesuksen seuraaminen maksaa. Jeesuksen seuraajien tulee pyrkiä pysymään totuudessa ja Raamatun sanan noudattamisessa, ja huomatessaan tehneensä väärin, tunnustettava väärintekemisensä ja tarvittaessa pyrittävä korjaamaan seuraukset (2. Joh. 1:4, 1. Piet. 1:22—2:5). Kaikki tämä on myrkkyä maailmalliselle ihmiselle.

Joh. 3:16-18 ed. käännös. Sillä niin (sellaisella tavalla) on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen (Jeesukseen Kristukseen), sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

2. Joh. 1:4. Ilahduin suuresti, kun havaitsin lastesi (seurakuntasi jäsenten) joukossa sellaisia, jotka elävät totuudessa, sen käskyn mukaisesti, jonka olemme Isältä (Jumalalta) saaneet.

1. Piet. 1:22—2:5. Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu. Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä". Tulkaa hänen (Jeesuksen Kristuksen) luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

Luuk. 9:56. Yhdessä he (Jeesus ja opetuslapset) jatkoivat matkaa toiseen kylään.

Jeesus oli nuhdellut opetuslapsiaan siitä, että he halusivat käyttää aikaisemman lakiliiton menetelmiä, silmä silmästä ja hammas hampaasta, näyttääkseen kylälle, mitä seuraa, jos he hylkäävät uuden liiton evankeliumin (2. Moos. 21:23-25).

2. Moos. 21:23-25. Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta. (Lakiliiton säännökset oli säädetty ihmisten suojaksi suojelemaan liialliselta kostolta. Suvun tehtävänä oli sekä lunastaa sukulainen vapaaksi velkaorjuudesta että kostaa sukulaiselle tehty vääryys. Lakiliiton säätämisen aikana ei ollut sellaista instituutiota, joka olisi valvonut oikeudenmukaisuuden toteutumista.)

Sille, joka hylkää evankeliumin, käy tosiasiassa pahemmin kuin Jaakobin ja Johanneksen kyläläisille toivottama kuolema tulen liekeissä (Matt. 10:28). Synnin harjoittamisen seuraukset eivät kuitenkaan aina tule näkyviin tämän maallisen elämän aikana (Saarn. 8:11-13) – ei varsinkaan niissä asioissa, missä maallinen laki on muutettu Raamatun sanan vastaiseksi. Jumalan sana on luotettava siinäkin, että se, joka hylkää Jeesuksen sovintoveren, kohtaa aikanaan tuomiolla täysimääräisesti kaikki ne Jumalan sanan vastaiset asiat, joita hän elämänsä aikana on tehnyt tai jättänyt tekemättä (Kol. 3:23-25, Room. 12:19-21).

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä (Jumalaa), joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Saarn. 8:11-13. Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo.

Kol. 3:23-25. Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Room. 12:19-21. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Tuomiovaltaa ei ole annettu meille ihmisille sillä valevehnää poistaessamme me repisimme sen mukana aitoa vehnääkin (Matt. 13:24-30). Jos Samarian kylä olisi tuhottu, kuinka monelta kyläläiseltä olisi estetty mahdollisuus kääntyä myöhemmin, silloin kun Samariaan tuli herätys (Apt. 8:5-8). Joissakin tilanteissa on vain viisasta todeta, että se oikea aika, Jumalan kairos-aika, ei vielä ole koittanut – ja jatkaa matkaa.

Matt. 13:24-30. Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?' Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"

Apt. 8:5-8. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu.

Luuk. 9:56-58. Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."

Olisiko tämä "muuan mies" kyennyt seuraamaan Jeesusta ristille asti? Opetuslapsistakin vain Johannes ja naiset tulivat ristin juurelle. Mekin voimme uhota, että seuraamme Jeesusta minne vain, mutta vasta silloin kun Raamatun sanaan sitoutumisen tähden kohtaamme vaikeuksia ja vainoa, tunnistamme Jeesuksen seuraamisen todelliset kustannukset.

Nasaretissa, Jeesuksen kotikylässä, hänet oli yritetty tappaa (Luuk. 4:28-30). Jeesus majaili välillä Pietarin anopin kotona, välillä Martan ja Marian luona Betaniassa. Aika usein hän vietti yönsä opetuslasten kanssa ulkona.

Luuk. 4:28-30. Tämän kuullessaan (Jeesuksen puheen Nasaretin synagogassa) kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

Luuk. 9:59-60. Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."

Tämä halusi odottaa siihen asti, kunnes hänen isänsä, joka käytti perheessä määräysvaltaa, olisi kuollut ruumiillisen kuoleman. Vasta silloin hänellä olisi aikaa ja silloin hän olisi itsellinen. Hän ei tosin tiennyt, kuolisiko hän ennen isäänsä, jolloin Jeesuksen kutsu olisi jäänyt hänen kohdallaan turhaksi (2. Kor. 6:2). Ei myöskään ole ollenkaan varmaa, että me enää vanhoina ottaisimme Jeesuksen kutsun vastaan (Saarn. 12:1, 6-7). Liian moni siirtää elämänsä tärkeimmän päätöksen epävarmaan tulevaisuuteen. Ihmiselle kyllä annetaan useampia etsikkoaikoja, jolloin Jumala häntä erityisesti kutsuu pelastukseen, mutta niitä ei ole loputtomiin.

2. Kor. 6:2. Hänhän (Jumala) sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

Saarn. 12:1, 6-7. Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä, … Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. (Joko Karitsan häihin tai viimeiselle tuomiolle.)

Luuk. 9:61-62. Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua (minä tahdon seurata sinua), mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva (kunnollisesti paikallaan) Jumalan valtakuntaan."

Tämä taas halusi kahta asiaa samanaikaisesti, totella Jeesusta ja elää Jeesuksen unohtaen kotiväelleen mieliksi. Jeesus tuntee ihmisten motiivit. Näin toimittaessa käy niin kuin kävi eräälle amerikkalaiselle, joka moottoritiellä ajaessaan laittoi asuntoautonsa vakionopeussäätimen päälle ja lähti keittämään kahvia. Näitä kahta asiaa ei vain voi tehdä samanaikaisesti. Sydän ja ajatukset ovat vain toisessa asiassa.

Henkilö Jeesuksen vertauksessa on tarttunut auraan, joten hän seuraa Jeesusta. Kuitenkin hän katselee taakseen eli haikailee menneeseen elämäänsä. Tällainen Jeesuksen seuraaja ei ole alkutekstin mukaan "hyvin paikoilleen asetettu". Jeesus ei käytä tässä kohdassa sitä "sopiva" -sanaa, jota hän käyttää Matt. 10:37-38 kohdassa ja jonka vuoden 1992 käännös kääntää sanoilla "ei ole minulle kelpaava".

Matt. 10:37-38. "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle (ei ole samanarvoinen, vastaava), eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle (ei ole samanarvoinen, vastaava). Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle (ei ole samanarvoinen, vastaava).

Matt. 10:37-38 ed. käännös. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias (samanarvoinen, vastaava); ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias (samanarvoinen, vastaava); ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias (samanarvoinen, vastaava).

Matt. 10:37-38 kohdassa Jeesus itse sanoo, alkutekstin mukaan, joistakin Häntä seuraavista ihmisistä, että he eivät ole toisten Jeesusta seuraavien ihmisten kanssa samanarvoisia tai heitä vastaavia. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä agape-rakkaudella, eli tahtoisi pelastaa jokaisen. Tässä mielessä kaikki ovat samanarvoisia. Eri ihmisten iäisyyskohtalo on kuitenkin erilainen. Toiset ovat alkaneet elää uudestisyntyneinä Jumalan lapsina, toiset haluavat pysyä kuolleina. Toiset menevät Karitsan häihin, toiset valitsevat itselleen kadotuksen. Valinta on sekin, että ei lähde seuraamaan Jeesusta.

Mikä erottaa erilaiset Jeesuksen seuraajat toisistaan? Se käy ilmi mm. Matt. 10: jakeen 38 kohdasta, jossa Jeesus sanoo; "joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle".

Mitä on Jeesuksen seuraaminen ristiä kantaen? Liian usein risti sekoitetaan kristityn elämässä oleviin vaikeuksiin, sairauksiin, hankaliin ihmissuhteisiin, jne., mitä se ei ole. Kun apostoli Paavali pyysi Jumalalta kolme kertaa, että Jumala ottaisi pois häntä vaivaavan piikin, ei Paavali pyytänyt vapautusta rististä, vaan jostain sellaisesta asiasta, joka teki hänen elämänsä vaikeaksi (2. Kor. 12:7-10).

2. Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Näistä elämäämme hankaloittavista asioista me saamme pyytää Jumalalta vapautusta, risti sen sijaan on Jeesuksen seuraajalle välttämätön.

Kun ristiinnaulittu Kristus on kanssamme joka hetki, tai toisella tavalla sanottuna, kun me olemme joka hetki kätkettyinä Jeesuksen ristinkuolemaan, risti on aina meidän mukanamme. Koska me emme pääse tämän maallisen vaelluksemme aikana eroon vanhasta minästämme, "aatusta", me joudumme pitämään sitä ristillä. Toisin sanoen; Jeesuksen risti on ainoa oikea paikka meidän vanhalle syntiselle luonnollemme (Room. 6:3-6, Room. 6:10-12, 2. Kor. 13:4-5, Gal. 2:19-20, Gal. 5:24, Gal. 6:14, 1. Piet. 2:24), sillä vanha luontomme vastustaa aina Jumalan tahtoa (Gal. 5:16-17). Jeesus on jo meidän puolestamme itse kärsinyt kaikki ne kauheudet, joita ristiinnaulitseminen hänelle tuotti, meidän syntiemme vuoksi.

Room. 6:3-6. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

Room. 6:10-12. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.

2. Kor. 13:4-5. Hän (Kristus) oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te (Korintin seurakuntalaiset) saatte sen tuntea. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne (sisäisesti teissä)? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.

Gal. 2:19-20. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Gal. 5:24. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

Gal. 6:14. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.

1. Piet. 2:24. Itse, omassa ruumiissaan, hän (Kristus) "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet."

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Me kuitenkin teemme mielellämme itsellemme omatekoisia, kaunisteltuja ristejä, jotka ovat vanhalle luonnollemme sopivia. Tällainen kaunisteltu risti sopii myös monelle pelastumattomalle ihmiselle, koska se ei edellytä parannuksen tekoa synneistä eikä vanhan syntisen luonnon kuolettamista.

Mikä sitten on ylösnousseen ja Isän Jumalan oikealla puolella istuvan Jeesuksen merkitys kristityn elämässä?

Jeesuksella on ylösnousseenakin naulojen jäljet käsissään ja jaloissaan sekä keihään piston jälki kyljessään (Joh. 20:24-29). Tätä ristin sovitusta me tarvitsemme niin kauan kuin elämme täällä maailmassa. Mutta meillä on syntien anteeksisaamisen lisäksi varma toivo siitä, että me saamme kirkastetun ylösnousemusruumiin silloin, kun Kristus tulee takaisin noutamaan omiaan Karitsan häihin. Tätä ylösnousemusruumista ei vanha "aatu" enää saastuta. Tämän varman toivon, jota me kuitenkin vielä odotamme, sinetiksi Jumalan on antanut meille Pyhän Henkensä.

(Room. 5:1-2, Room. 8:24-26, 2. Kor. 5:4-10, Ef. 1:17-23, Ef. 4:4, Kol. 1:4-6, Kol. 1:21-23 ja 27, 1. Tess. 1:3,
1. Tess. 5:8-11, Hepr. 6:18-20, Hepr. 10:23, 1. Piet. 1:13-21, 1. Piet. 3:13-15, 1. Joh. 3:2-3.)

Joh. 20:24-29. Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."

Room. 5:1-2. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.

Room. 8:24-26. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja.

2. Kor. 5:4-10. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme (ihmisruumiissa), huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua (luopua vanhasta, pitää vanhaa minäämme Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuna) vaan pukeutua uuteen asuun (elää jo nyt synnitöntä ylösnousemuselämää vaikka se ei täällä maan päällä ole vielä mahdollista), niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. (Jumala pitää meistä vajavaisista lapsistaan huolen jo täällä maailmassa ja sen vakuudeksi Hän on antanut meille Henkensä.) Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota (Herrasta). Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. (Maailmassa meillä on ahdistus mutta myös Jumalan lahjoittama Pyhä Henki odottaessamme Kristuksen paluuta.) Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa. (Pyrimme noudattamaan Raamatun ilmoitusta myös siltä osin, joka ei ole meille mieluista.) Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. (Kristuksessa oleville ei kuitenkaan ole kadotustuomiota.)

Ef. 1:17-23. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

Ef. 4:4. On vain yksi ruumis (Kristuksen ruumis, seurakunta) ja yksi Henki (Pyhä Henki, Jumalan Henki), niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Kol. 1:4-6. Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa. Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli teidän luoksenne.

Kol. 1:21-23, 27. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. … Hän (Jumala) on tahtonut antaa heille (pyhilleen) tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne (sisäisesti teissä), kirkkauden toivo.

1. Tess. 1:3. Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.

1. Tess. 5:8-11. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.

Hepr. 6:18-20. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan (lupaus ja vala), joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta.

Hepr. 10:23. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän (Jumala), joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.

1. Piet. 1:13-21. Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä." Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

1. Piet. 3:13-15. Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.

1. Joh. 3:2-3. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.

Vielä taivaassakin ylistetään Jeesusta Kristusta Jumalan uhrikaritsana joka on vuodattanut verensä meidän tähtemme (Ilm. 5:11-12, Ilm. 7:13-17).

Ilm. 5:11-12. Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä: Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

Ilm. 7:13-17. Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. … Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

Kun jokin asia alkaa täällä maailmassa ahdistamaan niin, että siitä ei tunnu pääsevän eroon, olen havainnut seuraavan rukouksen auttavan.

"Herra, kätke minut itseesi, ristinkuolemaasi ristillä. Älä kätke ainoastaan vanhaa luontoani vaan kätke minut kokonaan, niin ettei mikään osa minusta jäisi Sinun ulkopuolellesi."

(Jos jokin osa minusta jäisi Herraan kätkemättä, kyllä vanha luontoni osaisi olla siinä osassa mukana.)

Tämän jälkeen kun lukee uskontunnustuksen, Isämeidän rukouksen ja psalmin 23, niin jo rauhoittuu.