Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 10:25-42 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Lähimmäinen

Luuk. 10:25. Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"

Kysyjänä on lainopettaja, joka kyllä jo tiesi, että lain noudattaminen on edellytys iankaikkisen elämän saamiseksi. Hän tunsi Mooseksen lain ja 10 käskyn lisäksi niiden ympärille kirjanoppineiden aikojen saatossa rakentaman "lain aitauksen", jossa oli lain selitykset, lisäkäskyt ja kiellot. Esimerkkinä lain aitauksen selityksistä voisi ottaa seuraavat;

• Sapattina oli työnteko kielletty. Kiinni sidotun härän tai aasin sai kuitenkin viedä juomaan, jos liekanarun kykeni avaamaan yhdellä kädellä. Sapattina kulkemiseen sallittua matkaa ei saanut ylittää.

• Erokirjan kirjoittamisen vaimolle salli yksi koulukunta jo silloin, jos tämä poltti puuron pohjaan. Toinen koulukunta salli eron vain, jos vaimo teki aviorikoksen. Tulkinnan erimielisyys johtui siitä, kuinka tulkittiin lausetta; "jos mies havaitsee vaimossaan jotain häpeällistä" (5. Moos. 24:1).

5. Moos. 24:1 ed. käännös. "Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,

Lainopettajat olivat muodostaneet koulukuntia, joilla oli toisistaan poikkeavia tulkintoja. Mahdollisesti tämä lainopettaja tuli testaamaan sitä, mihin koulukuntaan Jeesus kuului. Jeesus ei kuulunut mihinkään koulukuntaan sillä olihan Hän itse ennen ihmiseksi syntymistään kaikki nämä lain säännökset ihmisille profeettojensa kautta antanut. Joten Jeesus kyllä tiesi lain sisällön paremmin kuin yksikään lainopettaja (Sananl. 8:23-30).

Sananl. 8:23-30. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän (Jumala) pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, (Syväntö kääntää alkutekstistä tämän jälkeen; "varmana ja vahvana työtoverina".)

Tämä sama kysymys "mitä minun pitää tehdä pelastuakseni", on monen kysymys nykyäänkin. Vastaus siihen on, että et mitään. Kaikki on jo tehty vajaa 2000 vuotta sitten Golgatalla. Tämä Jeesuksen Kristuksen sovintokuolema ristillä meidän puolestamme kattaa kaikki synnit, rikkomukset, kaiken mikä voisi syyttää meitä Jumalan edessä. Se tarvitsee vain hyväksyä omalle kohdalle, suostua pelastettavaksi (2. Kor. 5:21 – 6:1).

2. Kor. 5:21 – 6:1. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Lain täydellinen noudattaminen on edelleenkin edellytys iankaikkisen elämän saamiseksi. Siksi me emme kykene itse pelastamaan itseämme. Me voimme vain pyytää Jumalaa kätkemään meidät synteinemme Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaan. Jeesus täytti lain meidän puolestamme ja niin kauan kun pysymme hänessä, meillä on lahjana Hänen täydellisyytensä koska hänen sovintoverensä peittää meidän syntimme.

Luuk. 10:26. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?"

Jeesus ei lähtenyt tekemään kysyjälle luetteloa siitä, mitä tämän pitää tehdä ja mitä pitää jättää tekemättä. Laista (Vanha testamentti) löytyi se, miten Jumalan suosio saavutetaan (Miika 6:8, Sananl. 28:5, Jes. 33:14-15). Jeesus kysyikin lainopettajalta, mitä tämä itse oli kirjoituksista löytänyt.

Joku oli todennut eräälle saarnamiehelle, että "hänelle on ongelmana se, kun Raamattu on osittain niin vaikeaselkoinen kirja, että hän ei kaikkia kohtia ymmärrä. Siksi hän ei voi ottaa Raamattua todesta." Saarnamies oli vastannut, että "minulle ongelmaa tuottavat ne kohdat, jotka on kirjoitettu niin selkeästi että minä ymmärrän ne. Siksi minun on otettava Raamattu todesta." Epäusko etsii tarkoitushakuisesti kohtia, joiden perusteella voisi olla uskomatta. Ja luultuaan yhdenkin löytäneensä, toteaa, olin oikeassa. Usko etsii totuutta.

Miika 6:8. Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. (Vanhan testamentin kirjoitukset) Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

Sananl. 28:5. Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.

Jes. 33:14-15. Syntiset pelkäävät Siionissa, jumalattomat kauhistuvat: "Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa, kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?" Se, joka elää vanhurskaasti (noudattaa oikeutta, pyrkii elämään Jumalan sanan mukaisesti, pitää Jumalan kanssa solmitun liiton) ja puhuu oikein, joka hylkää laittoman hyödyn, joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista, joka sulkee korvansa murhajuonilta eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

Luuk. 10:27. Mies vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Lainopettajat olivat lain selitysten laajentamisen lisäksi myös tiivistäneet lain sanoman. Kun noudatti "lain aitauksen" käskyjä ja kieltoja, oli Jumalan rakastamisessa vahvoilla. Myös Jeesus käytti tätä tiivistelmää (Mark. 12:28-34).

Lainopettajilla oli erilaisia tulkintoja siitä, kuka on lähimmäinen. Joillekin se oli oma perhe tai suku, joillekin lähimmäisiä olivat Israelin kansaan kuuluvat. Pakanoita ei juurikaan pidetty lähimmäisinä vaikka Jumalan laki suojelikin kansan keskuudessa olevia muukalaisia ja käski jopa rakastaa heitä (3. Moos. 19:33-34). Vaikka muukalaisia tulikin rakastaa, heidän tekemiään syntejä ei saanut suvaita (3. Moos. 18:26-27, 4. Moos. 15:30).

Mark. 12:28-34. Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään.

3. Moos. 19:33-34. "Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

3. Moos. 18:26-27. Pitäkää sen tähden minun lakini ja käskyni. Älköön kukaan teistä, olipa hän pysyvä asukas tai teidän keskuudessanne asuva siirtolainen, tehkö mitään näistä iljettävistä teoista. Kaikkia näitä iljetyksiä ovat sen maan entiset asukkaat tehneet, ja näin he ovat saastuttaneet maansa.

4. Moos. 15:30. "Mutta jokainen, joka tekee rikkomuksen tahallaan, olipa hän syntyperäinen israelilainen tai muukalainen, loukkaa teollaan Herraa. Siksi hänet on poistettava kansansa keskuudesta.

Saddukeukset, joihin ylipapit ja heidän sukunsa kuuluivat ja heidän lisäkseen monet fariseukset, sulkivat pakanat ja tavallisen kansankin pois lähimmäistensä joukosta, koska nämä eivät kyenneet noudattamaan lain vaatimustasoa (Joh. 7:47-49). Sama vaara on meilläkin, sulkea lähimmäistemme joukosta pois ne, jotka eivät ajattele asioista kanssamme samalla tavalla. Kannattaa muistaa, että vaikka toisen lähimmäisekseen hyväksyykin, hänen tekojaan ei tarvitse hyväksyä (Juud. 1:21-23).

Joh. 7:47-49. Silloin fariseukset (ja ylipapit) sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!"

Juud. 1:21-23. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

Luuk. 10:28-29. Jeesus sanoi: "Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää." Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

Lainopettaja oli löytänyt laista oikeat kohdat. Jeesus totesi vain, että elä löytämäsi mukaan. Se, joka pyrkii elämään Raamatun sanan mukaan, tulee kyllä vakuuttuneeksi siitä, että se on Jumalan ilmoitusta (Joh. 7:16-17, Joh. 14:21).

Raamatun teksti ei kerro sitä, keitä lainopettaja piti lähimmäisinään. Mahdollisesti hän esitti jatkokysymyksen osoittaakseen, tai lähteäkseen jopa väittelemään, että hänen oma käsityksensä lähimmäisestä on paras.

Joh. 7:16-17. Jeesus sanoi heille (juutalaisille): "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. (Vain pyrkimällä noudattamaan Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa, vakuuttuu Raamatun sanan jumalallisesta alkuperästä.)

Joh. 14:21. Joka on ottanut vastaan minun (Jeesuksen) käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Joka pyrkii noudattamaan Raamatun sanaa jättämättä mitään siitä pois, hänelle Jeesus ilmaisee itsensä sillä Jeesus on yhtä sanansa kanssa.)

Jeesus vastasi lainopettajan kysymykseen kertomalla vertauksen. Kyseinen opetustapa vertauksia kertoen oli rabbien eli opettajien keskuudessa tavanomaista. Jeesuskin käytti sitä paljon. Vertauksien rakenne oli yleensä kolmiosainen. Ensin kerrottiin kahdesta tavanomaisesta tai epäonnistuvasta ja sitten kolmas toi ratkaisun.

Luuk. 10:30. Jeesus vastasi hänelle näin: "Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Tärkeää on huomata, että ryöstetyn kansalaisuutta tai asemaa ei voinut tunnistaa mistään. Hän ei voinut sitä itsekään ilmaista. Hän saattoi olla juutalainen, halveksittu samarialainen tai jopa vihattu roomalainen.

Toinen huomionarvoinen asia on se, että ryöstetty saattoi kuolla auttajansa käsiin.

Kolmas on matkan suunta, poispäin Jerusalemista.

Luuk. 10:31-32. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

Pappi oli jo työnsä Jerusalemin temppelissä tehnyt, koska oli matkalla sieltä pois. Puhtaussäännökset, joissa kiellettiin kuolleeseen koskeminen, eivät siis olleet esteenä, koska puhtauden saattoi palauttaa 7 päivää kestävällä uhrikäytännöllä (4. Moos. 19:16-20). Se, mikä esti pappia auttamasta, oli papin laiskuus (ei halunnut palata Jerusalemiin ja "hukata" seitsemää päivää) ja ehkä sekin, että hän ei halunnut kestää kultillisen saastumisen aiheuttamaa häpeää. Mahdollisesti hän lisäksi ajatteli, että se on kuitenkin samarialainen tai joku muu, joka ei ole edes lähimmäinen.

Leeviläisellä temppelipalvelijalla oli ilmeisesti samat syyt evätä apunsa kuin papilla.

Kuinka usein me menemme apua tarvitsevan ohi ajatellen; ei ole aikaa, auttakoon joku toinen, ei se (huom. se, ei hän) ole edes avun arvoinen?

4. Moos. 19:16-20. Jokainen, joka ulkosalla koskee taistelussa kaatuneen tai muulla tavoin kuolleen ihmisen ruumiiseen, jäännöksiin tai hautaan, on epäpuhdas seitsemän päivää. Puhdistamista varten tulee ottaa poltetun syntiuhrin tuhkaa astiaan, ja siihen on kaadettava virtaavaa vettä. … Jonkun, joka on puhdas, on pirskotettava puhdistusvettä epäpuhtaan päälle kolmantena ja seitsemäntenä päivänä saastumisesta ja näin puhdistettava hänet. Sitten puhdistettavan on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä. Iltaan mennessä hän on puhdas. Mutta se, joka on tullut epäpuhtaaksi eikä puhdistaudu, on poistettava kansansa keskuudesta, sillä hän on saattanut epäpuhtaaksi Herran pyhäkön. Hän on epäpuhdas, koska hänen päälleen ei ole vihmottu puhdistusvettä.

Vertauksen kaksikko oli mennyt ohi auttamatta. Vertauksen rakenteeseen kuului, että nyt tulisi joku kolmas ja auttaisi. Kuulijoiden tyrmistys oli melkoinen, kun auttaja olikin halveksittu samarialainen.

Luuk. 10:33-35. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'

Pappi ja leeviläinen olivat kovettaneet sydämensä mutta tälle kolmannelle ohikulkijalle tuli sääli henkihieverissä olevaa miestä kohtaan. Hän ei miettinyt, onko hänellä aikaa, koska toisen tarve oli kiireellisempi. Hän ei myöskään miettinyt sitä, että mitä jos avun tarvitsija olisikin samarialaisia halveksiva juutalainen.

Hän ei ainoastaan antanut ensiapua, vaan huolehti siitäkin, ettei miestä jätetä heitteelle hänen lähtönsä jälkeen. Hän antoi majatalonpitäjälle kahden päivän palkan maksuksi vahingoittuneen hoidosta. Lisäksi hän lupasi palata myöhemmin.

Monet raamatunselittäjät näkevät tässä samarialaisessa vertauskuvan Jeesuksesta itsestään.

• Jeesus on halveksittu niin kuin samarialainenkin.

• Jeesus auttaa jokaista avuntarvitsijaa kuten samarialainenkin. (Kaikki eivät kuitenkaan halua halveksimaltaan Jeesukselta apua.)

• Jeesus ei jätä meitä yksin, vaan jättää meidät Pyhän Hengen huomaan, kuten samarialainen jätti vahingoittuneen majatalonpitäjän huostaan.

• Kuten samarialainen maksoi vahingoittuneen puolesta tämän hoitokulut, huolehtii Jeesuskin omistaan. (Valitettavasti me usein vaadimme itsellemme enemmän kuin päivittäisen tarpeen.)

• Jeesus tulee varmasti takaisin noutamaan omansa luokseen, kuten samarialainenkin lupasi palata. (Kahden päivän kustannukset – Jumalalle yksi päivä on kuin 1000 vuotta.)

Luuk. 10:36-37. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Jeesus käänsi lainopettajan kysymyksen, "kuka on minun lähimmäiseni", toisin päin; "kenelle minä voin olla lähimmäinen". Ja antaa vastauksen lainopettajan alkuperäiseen kysymykseen, "mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän"; "Mene ja tee sinä samoin kuin samarialainen teki." Eli; "Älä koveta sydäntäsi avuntarvitsijan kohdatessasi, vaan anna säälin vallata sydämesi".

Lainopettajan suhdetta samarialaisiin lähimmäisinä kuvaa hyvin hänen vastauksensa, jossa hän ei edes mainitse sanaa "samarialainen". Sitä me emme tiedä, lähtikö tämä lainopettaja kuitenkin seuraamaan Jeesusta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Kun me kohtaamme sellaisen avun tarvitsijan, jolle me voisimme olla avuksi, pehmeneekö meidän sydämemme vai kovetammeko me sen?

Luuk. 10:38-39. Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan.

Mietitäänpä, mitä Martta teki. Kun Martta otti Jeesuksen vieraakseen, hän samalla otti vieraikseen Jeesuksen opetuslapset ja mahdollisesti muitakin Jeesuksen seurassa kulkeneita. Hän ruokki ja majoitti heidät.

Maria sen sijaan katsoi tarpeellisemmaksi siinä tilanteessa kuunnella Jeesuksen puhetta.

Jeesus opetti koko ajan opetuslapsiaan. Hän opettaa kirjoitetun sanansa kautta myös meitä, jos vain suostumme Jeesusta kuuntelemaan.

Luuk. 10:40-42. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. (Vähän on tarpeen, tai yksi ainoa.) Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

Jotkut ymmärtävät tämän Jeesuksen sanonnan "vain yksi (tai vähän) on tarpeen" siten, että vain hengellinen ruoka olisi tarpeen. Vaikka Jumalan sana; "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä", tarkoittaa sitä, että molemmat, sekä maallinen että hengellinen ruoka, ovat välttämättömiä (5. Moos. 8:3, Matt. 4:4).

5. Moos. 8:3. Tehdäkseen teidät (israelilaiset erämaavaelluksen aikana) nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.

Matt. 4:4. Mutta Jeesus vastasi (paholaiselle): "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"

Jonkun tulkinnan mukaan Jeesus olisi toppuuttanut Marttaa ja sanonut, että vain yksi ruoka-annos kullekin vieraalle riittäisi. Ja sanonut sen jälkeen siihen viitaten, että Maria on valinnut hyvän (hengellisen) ruoka-annoksen. Jos Martta olisi tarvinnut todellista apua ruoan laitossa, olisi Jeesus sen kyllä huomioinut.

Entäpä jos kysymyksen tekijänä olisikin ollut Maria; "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni tekee töitä eikä tule kuuntelemaan sinua? Sano hänelle, että hän lopettaisi ruoan valmistuksen ja tulisi kuuntelemaan." Jeesus olisi voinut vastata hänelle näin; "Maria, Maria, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Maallinenkin ruoka on tarpeen. Martta on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

Jos vertauskohdaksi otetaan edeltävä kertomus laupiaasta samarialaisesta, niin kumpi tässä tapauksessa, Martta vai Maria, oli laupias? Ja kumpi palveli Jeesusta? Me emme voi sitä ratkaista, koska Marian palvelutehtävä saattoi tulla myöhemmin, sellainen johon hän tarvitsi tätä Jeesuksen lähellä vietettyä aikaa. Kummallekin Jeesus oli pääasia, vaikkakin eri tavalla.

Hengellisissä kotikokouksissa tarjoilu on yleensä liiankin ylenpalttista. Eräässä tilaisuudessa kerrotaan käyneen kuitenkin seuraavasti;

Sunnuntaikokouksen aiheena oli juuri tämä kertomus Martasta ja Mariasta. Marian toimintaa ylistettiin mutta Martan toimintaa moitittiin. Keittiön puolella olevat naiset panivat tämän merkille. Kun puheet oli pidetty ja alettiin odottaa kutsua kahville, keittiöstä kuului viesti; Me olemme kuunnelleet puheita Marian tavoin joten Martan toimet jäivät tekemättä. Siksi tarjoilua ei nyt ole.

Se, mitä me emme tiedä, koska Raamattu ei siitä kerro, on mm. seuraava; Halusiko Martta ylimääräistä kiitosta tarjoilun runsaudesta (itsekkään vanhan luonnon kunnianhimo)? Vai halusiko hän antaa parhaan osaamisensa Jeesukselle ja halusi muitakin siihen toimintaan mukaan?

Sama on meidän jokaisen kanssa. Kun saamme mielestämme hyvän idean, miten palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme, mutta emme saa muita tulemaan siihen mukaan, voimme pahoittaa mielemme. Kun me palvelemme muita, emme aina tiedosta, mistä lähteestä tarve siihen kumpuaa? Sen vuoksi palveluunkin kannattaa pyytää voimaa Jumalalta rukoillen ja kiittäen (1. Piet. 4:9-11, Fil. 4:4-7).

1. Piet. 4:9-11. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Fil. 4:4-7. Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Palvelu alkaa aina pienestä, usein yksittäisen ihmisen teoista. Jumalan siunaamana se voi vähitellen saada mukaansa muita ja laajeta (Sak. 4:9, Room. 12:16).

Sak. 4:9. … Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä (työn valmiina).

Room. 12:16. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.