Seuraavassa esityksessä omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä. Luuk. 11:37-54 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Kristityn puhtaus

Luuk. 11:37-38. Jeesuksen opettaessa muuan fariseus pyysi häntä kotiinsa aterialle. Hän meni sinne ja asettui pöytään. Fariseus hämmästyi huomatessaan, että hän ei ennen ateriaa peseytynyt.

Jeesukselta edellytettiin perinnäissääntöjen mukaan tapahtuvaa rituaalista pesua. Joskus Jeesus teki rituaalipesun, kuten Markuksen evankeliumin kohdassa 7:1-7 on kerrottu, tällä kertaa Jeesus ei rituaalipesua suorittanut.

Taloissa oli vesiastiat näitä rituaalipesuja varten, kuten Kaanaan häissäkin, joihin Jeesus oli kutsuttu vieraaksi ja joissa Jeesus muutti veden viiniksi (Joh. 2:6). Muuttaessaan juuri näitä rituaalipesuja varten olevan kaiken veden, noin 600 litraa, viiniksi, Jeesus ilmaisi rituaalipesujen ajan olevan ohi. Jeesus lähettäisi ristinkuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen Pyhän hengen. Pyhä Henki, josta viini on yksi vertauskuva, pitää uskovan ihmisen todellisen puhtauden lähteellä, joka on Kristuksen sovintoveri (Joh. 16:13-15). Rituaalipesujen aika alkoi olla ohi (Hepr. 9:8-14).

Mark. 7:1-7. Muutamia lainopettajia tuli Jerusalemista, ja yhdessä fariseusten kanssa he menivät Jeesuksen luo. He panivat merkille, että jotkut hänen opetuslapsensa aterioivat epäpuhtain, pesemättömin käsin. (Jeesus oli pessyt, koska häntä ei syytetty.) Fariseukset sen paremmin kuin juutalaiset yleensäkään eivät näet käy aterialle ennen kuin ovat pesseet kätensä, vaikkapa vain tilkkasella vettä. Näin he tarkoin noudattavat isien perinnäissääntöä. He eivät myöskään syö mitään torilta tuotua ennen kuin ovat vihmoneet sen. Monia muitakin tapoja he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten juomamaljojen, saviruukkujen ja pronssiastioiden pesuja. Niinpä fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?" Hän vastasi heille: "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.

Joh. 2:6. Siellä (Kaanaan häissä) oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan (noin 100 litran) vetoisia.

Joh. 16:13-15. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut (Jeesuksen Kristuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.

Hepr. 9:8-14. Näin Pyhä Henki osoittaa, että kaikkeinpyhimpään ei avata pääsyä niin kauan kuin teltan etumainen huone on vielä paikallaan. Tämä kaikki kuvaa nykyistä aikaa (Aika ennen pelastumista Jeesuksessa Kristuksessa.): lahjoja ja uhreja kyllä tuodaan, mutta jumalanpalvelukseen osallistuvan omatunto ei niistä puhdistu, ne eivät tee häntä täydelliseksi. Samalla tavoin kuin määräruoat ja määräjuomat ja erilaiset pesut nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin ja pätevät ainoastaan siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan (Uusi liitto Jeesuksessa Kristuksessa). Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Luuk. 11:39-40. Mutta Herra sanoi hänelle: "Te fariseukset kyllä puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolen, mutta teidän oma sisimpänne on täynnä riistoa ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö sama, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuolenkin?

Jeesus tiesi, millainen kukin Hänen kohtaamansa ihminen on (Joh. 2:25). Fariseukset pyrkivät elämään Mooseksen lain mukaisesti niin oikein, kuin se ihmiselle oli mahdollista. Pieleen oli menty siinä, kun lainopettajat olivat tehneet Jumalan antaman lain ympärille ns. lain aitauksen, käskyjen ja kieltojen viidakon, jolla lakia selitettiin, ja joka oli tullut vanhinten perinnäissääntönä jopa lakia tärkeämmäksi. Nämä perinnäissäännöt, joilla inhimillisellä viisaudella pyrittiin tulkitsemaan Jumalan ilmoitusta, ohjasivat joissakin tapauksissa jopa rikkomaan Mooseksen lakia (Mark. 7:10-13). Fariseukset luulivat saavuttavansa lakihurskauden noudattamalla ulkonaisesti juuri näitä perinnäissääntöjä mahdollisimman tarkasti.

Joh. 2:24-25. Jeesus sitä vastoin ei uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki. Hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.

Mark. 7:6-13. Hän (Jeesus) vastasi heille (fariseuksille ja lainopettajille): "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä." Ja hän jatkoi: "Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'. Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban (temppelille luvattu lahja): olen luvannut sen uhrilahjaksi', te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi. Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista."

Ihmisen yksi harha on siinä, että hän luulee itse kykenevänsä hyvään. Joku on esim. väittänyt, että äidinrakkaus olisi puhdasta rakkautta. Vasta, jos äiti huolehtii naapurin kurittomista kakaroista kuin omistaan, se on rakkautta. Jumalan lapsi lankeaa helposti tähän harhaan. Kun Raamatussa kehotetaan valvomaan, se ei tarkoita muiden tekemisien ja tekemättä jättämisien esille tuomista, vaan sitä, että itse pysyisi Kristuksen veren suojassa. Rikokset ovat oma lukunsa, niitä ei saa salata. Valvominen on jatkuvaa Kristuksen sovintoveren suojaan kätkettynä olemista ja Sanan alla pysymistä, sillä ei Jumalan lapsikaan itsessään kykene hyvään (Room. 3:9-20, 2. Tess. 3:2-5).

Room. 3:9-20. Miten siis on? Olemmeko me (Jumalan lapset) muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras. (Näihin kaikkiin asioihin myös pelastuneella Jumalan lapsella on taipumus jäljellä. Ei tarvita kuin hetki, jolloin annamme vanhalle luonnollemme vallan ja synti tapahtuu. Tämän jälkeen ratkaisee se, tunnustammeko me syntimme vai pyrimmekö me peittelemään sitä. Jos peittelemme, olemme itse valinneet tien, joka vie meitä pois Kristuksen luota.) Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on. (Koska Jumalan lapsikin syyllistyy vielä syntitekoihin, mekin tarvitsemme lakia. Synnin aktiivinen harjoittaminen on eri asia. Se on avointa kapinaa Jumalaa vastaan.)

2. Tess. 3:2-5. Rukoilkaa myös, että varjeltuisimme pahoilta ja kelvottomilta ihmisiltä; kaikkihan eivät usko. (Uskovien tulisi olla kätkettyinä Kristukseen siten, että usko Häneen pitäisi meidät poissa pahuudesta ja kelvottomuudesta.) Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahalta. Herraan turvautuen me luotamme siihen, että te nyt ja vastedes toimitte niin kuin me käskemme. (Että noudattaisimme Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa jättämättä siitä mitään pois.) Herra ohjatkoon sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta. (Me kykenemme rakastamaan Jumalaa vain suostumalla Herran ohjaukseen. Kristuksen paluun odotus on yksi kristityn tärkeimmistä asioista. Sitä verrataan ensirakkauteen.)

Fariseukset olivat nostaneet lain noudattamisen harjoittamisessa riman tiettyyn, itse valitsemaansa korkeuteen ja olivat varmoja Jumalan hyväksynnästä, kun tavoittivat sen. Tämä sama ongelma on nykypäivän "hyvällä" ihmisellä. Heidän rimakorkeutensa on vain paljon fariseuksia alempana.

Luuk. 11:41. Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta.

Kun Jeesus Kristus, syntiemme vuoksi ihmisenä kuollut Jumalan Poika, saa luvan tulla sydämeen ja kun annamme Hänelle vallan sieluumme ja mieleemme vanhan luontomme yli, silloin Hän vaikuttaa meissä myös tahtomisen toimia lähimmäisen hyväksi oikealla tavalla (Ef. 3:16-17, Fil. 2:13-15). Vasta silloin ”se, mitä maljassa sisällä on, on annettu köyhille".

Ef. 3:16-17. Rukoilen, että hän (Isä Jumala) sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Fil. 2:13-15. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Vanha itsekäs luontomme pyrkii estämään tämän.) Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. …

Luuk. 11:42. "Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. Näitähän teidän pitäisi noudattaa, eikä lyödä laimin noita muitakaan käskyjä.

Ei Jeesus moittinut fariseuksia siitä, että nämä maksoivat kymmenyksiä, vaan siitä, että he laiminlöivät oikeudenmukaisuuden ja rakkauden Jumalaan. Mekin menemme helposti samaan ansaan. Kun olemme mielestämme tehneet tarpeeksi tai antaneet tarpeeksi, ummistamme helposti silmämme lähimmäisen hädältä ajatellen; "nyt on toisten vuoro tehdä oma osansa." Ja elleivät he sitä tee, me väheksymme heitä (Luuk. 18:9-14).

Rakkaus Jumalaan tulee aina näkyviin pyrkimyksenä noudattaa Jumalan sanaa, Raamattua, kokonaisvaltaisesti siten, ettei siitä riisuta pois itselle epämieluisia kohtia (Mark. 8:38).

Luuk. 18:9-14. Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Mark. 8:38. Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua (Jeesusta) ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Kymmenykset olivat vanhan liiton aikana tarkoitetut toimeentuloksi leeviläisille, joilla ei ollut Israelissa maaomaisuutta ja jotka suorittivat jumalanpalvelusmenot. Kymmenykset oli tarkoitettu myös köyhien toimeentuloksi. Aina kun jumalattomuus itsekkyytenä valtasi alaa, myös kymmenyksien antaminen laiminlyötiin. Tämä johti aina myös Jumalan tuomioihin, ellei kansa tehnyt parannusta. Uudessa liitossa kristityllä ei ole enää velvollisuutta antaa kymmenyksiä, mutta oikea rakkaus Jumalaan saa aikaan sen, että kristitty edelleenkin huolehtii evankeliumin eteenpäin viemisestä vaikka lähettäjänä, ja myös köyhistä (2. Kor. 8:1-5).

2. Kor. 8:1-5. Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille.

Luuk. 11:43. "Voi teitä, fariseukset! Te istutte synagogassa mielellänne etumaisilla paikoilla ja olette hyvillänne, kun ihmiset toreilla tervehtivät teitä.

Raamatun alkukielen mukaan luonnollinen ihminen rakastaa kahta asiaa” agape”- rakkaudella. Agape-rakkaus käsitetään yleensä jumalalliseksi rakkaudeksi. Nämä luonnollisen ihmisen kaksi ”jumalallista” rakkauden kohdetta ovat pimeys ja ensimmäiset paikat (Joh. 3:19, Matt. 23:5-7). Ihminen ei ole muuttunut ajan kuluessa paremmaksi. Ainoa, mikä muuttaa ihmisen, on Jumalan rakkauden vastaanottaminen. Tämä Jumalan muuttava rakkaus kohtaa meitä ainoastaan Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä. Joka sen hylkää, hylkää ainoan mahdollisen tavan kohdata Jumala rakastavana Jumalana (Joh. 3:16-18, 1. Joh. 4:19).

Joh. 3:19 ed. käännös. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat (agape-rakkaudella) pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

Matt. 23:5-7 ed. käännös. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat (agape-rakkaudella) ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon (sellaisella tavalla), että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

1. Joh. 4:19. Me rakastamme (agape-rakkaudella), koska Jumala on ensin rakastanut (agape-rakkaudella) meitä.

Luuk. 11:44. Voi teitä! Te olette kuin merkitsemättömät haudat, joita ihmiset tietämättään tallaavat."

Ihmisen katsottiin saastuvan, jos hän kosketti hautaa. Siksi haudat merkittiin, että ne voitiin kiertää. Jeesus vertasi näitä fariseuksia, jotka laiminlöivät oikeudenmukaisuuden ja rakkauden Jumalaan, haudan kuolleeseen sisältöön (Matt. 23:27-28). Fariseukset eivät tuottaneet hengellistä puhtautta ympäristöönsä, koska heillä ei ollut rakkautta Jumalaan, vaan he saastuttivat ympärillään olevia ihmisiä opettamalla heille ihmisviisauteen perustuvia oppeja (Matt. 23:15).

Matt. 23:27-28. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä.

Matt. 23:15. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.

Luuk. 11:45. Silloin eräs lainopettajista huomautti hänelle: "Opettaja, tuollaisella puheella sinä loukkaat myös meitä."

Lainopettajilla oli erilaisia koulukuntia siitä, miten Mooseksen lakia tulkittiin. Merkittäviä eroja oli mm. siinä, kuka on lähimmäinen ja milloin vaimolle sai antaa erokirjan.

Luuk. 11:46. Jeesus vastasi: "Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.

Mooseksen lain ja 10 käskyn ympärille tehdyn ”lain aitauksen” lisäkäskyjen ja –kieltojen noudattaminen oli käytännössä tavalliselle kansalle mahdotonta. Ja koska tavallinen kansa ei lakia noudattanut, monet fariseukset ja lainopettajat erottautuivat kansasta (Joh. 7:49).

Joh. 7:44-49. Muutamat halusivat ottaa hänet (Jeesuksen) kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: "Miksi ette tuoneet häntä?" Miehet vastasivat: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän." Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!"

Nykypäivän maallistuneet raamatunopettajat eivät enää juurikaan opeta lakia. Niinpä heillä evankeliumikin, joka kertoo Jeesuksesta Kristuksesta, joka sovitti syntimme ja täytti lain puolestamme, on menettänyt sisältönsä ja voimansa. Rakkaus ilman rajojen asettamista on heitteillejättöä. Samoin evankeliumin julistaminenkin pelkkänä rakkautena ilman Jumalan pyhyyttä ja Jumalan vihaa syntiä kohtaan, on valhetta koska se mitätöi Jeesuksen sovituksen ristillä. Valheellinen rakkaus puhuu kyllä sujuvasti Jumalan anteeksiannosta ja jopa rististä mutta pyrkii unohtamaan, mitä merkitsee se, että rakkauden Jumalan piti mennä näin äärimmäiseen ja julmaan toimenpiteeseen ihmiseksi syntynyttä Poikaansa kohtaan.

Luuk. 11:47-51. "Voi teitä! Te rakennatte muistomerkkejä profeettojen haudoille, mutta ketkä heidät tappoivat? Teidän isänne. Näin te tunnustatte ja hyväksytte isienne teot: he tappoivat profeetat, ja te rakennatte profeetoille muistomerkit. Tämän vuoksi onkin Jumalan Viisaus sanonut: 'Minä lähetän heidän luokseen profeettoja ja apostoleja, ja he tappavat ja vainoavat näitä.' Niinpä tämä sukupolvi saa maksaa kaikesta profeettojen verestä, joka maailman luomisesta lähtien on vuodatettu, Abelin verestä (1. Moos. 4:1-8) aina Sakarjan vereen (2. Aik. 24:17-21, Matt. 23:35-36) asti, hänen, joka surmattiin alttarin ja pyhäkön välille. Niin, minä sanon teille: tämä sukupolvi vaaditaan vielä tilille.

1. Moos. 4:1-8. Mies (Aadam) yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen." Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. … Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.

2. Aik. 24:17-21. Jojadan (ylipappi ja Sakarjan isä) kuoleman jälkeen Juudan johtomiehet tulivat kuninkaan luo ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja kuningas myöntyi heidän pyyntöihinsä. He hylkäsivät Herran temppelin, isiensä Jumalan asuinsijan, ja alkoivat palvella asera-paaluja ja epäjumalankuvia. Kansan luopumuksen vuoksi Jumala vihastui Juudaan ja Jerusalemiin. Vaikka hän lähetti asukkaiden keskuuteen profeettoja, joiden tuli saattaa heidät takaisin Herran luo, he eivät kuunnelleet profeettojen varoituksia. Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Jumala: 'Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.' Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät." Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla.

Matt. 23:35-36. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!

Diginovumin mukaan; Sakariaa, Barakiaan poikaa, pidetään joko sinä Sakarjana, josta kerrotaan 2. Aik. 24:20,21:ssa tai profeetta Sakarjana (Sak. 1:1), tai sitten hän on joku aivan muu profeetta, jota ei ole mainittu Vt:ssa. 2. Aikakirjassa mainittu Sakarja oli Joojadan poika, mutta on mahdollista, että isällä oli lisänimi Barakias. Voidaan myös ajatella Sakarjan olleen Barakiaan jälkeläinen ja siksi saaneen lisänimen Barakiaan poika. Tämä ei ollut harvinaista. Profeetta Sakarja oli Berekjan eli Barakiaan poika, mutta hänen ei tiedetä kärsineen marttyyrikuolemaa. Apokryfisessä Jaakobin protoevankeliumissa kerrotaan, että Sakarias, Johannes Kastajan isä olisi surmattu temppelissä, kun hän ei ollut suostunut ilmaisemaan Johanneksen olinpaikkaa Herodeksen lastenmurhaajille. Mahdollisesti Jeesus ilmaisi tässä asian, jonka me olisimme sanoneet »Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan», siis alusta loppuun. Jos kysymyksessä on 2. Aikakirjassa mainittu Sakarja, tämä on hyvin todennäköistä. Hepreankielinen Raamattu päättyy nimittäin 2. Aikakirjaan eikä profeetta Malakiaan.

Jumalan viisaus on Jeesus Kristus itse (Snl. 8:1, 27-30. Joh. 1:1-3). Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamatun mukaan, osa III, ihmisen oma viisaus on rajallista kolmella eri tavalla:

• Ihminen ei osaa itse arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin. Jumalan sana on sen vuoksi ainoa mittapuu, jonka mukaan teot voidaan jakaa hyviin ja pahoihin (Snl. 1:7, Snl. 9:10).

• Ihminen ei osaa arvioida omaa tilaansa oikein. Hän tarvitsee näköalapaikan omaan elämäänsä ja tämän näköalapaikan tarjoaa Jumalan viisaus ja sana (Snl. 16:2, Snl. 17:3, Snl. 21:2, Snl. 24:12).

• Ihminen tarkkaan suunniteltuaan ja mietittyään asioita ei pysty löytämään oikeita ratkaisuja, jotka koituvat hänelle siunaukseksi. Hän tarvitsee Jumalan ohjausta elämänsä tärkeisiin ratkaisuihin (Snl. 16:9, Snl. 19:21, Snl. 20:24, Snl. 21:31).

Snl. 8:1, 27-30. Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä. … Olin läsnä, kun hän (Herra) pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. (Parempi käännös olisi; "olin Hänen rinnallaan varma ja vahva työtoveri.")

Joh. 1:1-3. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.

Snl. 1:7. Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.

Snl. 9:10. Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

Snl. 16:2. Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.

Snl. 17:3. Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra.

Snl. 21:2. Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet.

Snl. 24:12. Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.

Snl. 16:9. Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.

Snl. 19:21. ed.käännös. Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.

Snl. 20:24. ed.käännös. Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?

Snl. 21:31. Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä.

Jeesuksen ajan sukupolvi todellakin vaadittiin tilille, sillä Roomalaiset hävittivät Jerusalemin vajaa 40 vuotta myöhemmin, vuonna 70 jKr. Silloin historioitsijana paikalla olleen Josefuksen mukaan, tapettiin 1,1 miljoonaa juutalaista ja lähes 100 000 vietiin orjiksi.

Luuk. 11:52. "Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet."

Pappeja kouluttava teologinen tiedekunta Helsingissä on ilmeisesti mennyt opetuksessaan jo paljon enemmän harhaan, kuin Jeesuksen ajan lainopettajat. Tätä Raamatun vastaista opetusta perustellaan sillä, että se on tieteen opetusta. Sanonta; ”aloitti Hengessä, lopetti Helsingissä”, on valitettavan usein totta. Antti Kylliäinen, joka kirjoitti v. 1997 kirjan, ”Kaikki pääsevät taivaaseen”, on itse kertonut, että hänellekin kävi näin. Kylliäinen väittää kirjassaan, että helvettiä ei ole olemassa, vaikka Jeesus Kristus itse on puhunut helvetin olemassaolosta enemmän kuin kukaan toinen Raamatussa mainittu henkilö (Matt. 10:28, Matt. 23:33, Mark. 9:42-48).

Ellei Jumala tee jotain tälle asialle, Hänen on kohta pyydettävä anteeksi Jeesuksen ajan lainopettajilta.

Tästä aiheesta voi lukea lisää netistä Matti Kankaanniemen artikkelista; www.uskonet.fi / artikkelit / viekö eksegetiikka uskon. Hän kertoo mielestäni aika hyvin siitä, miten eri tutkijat päätyvät täysin vastakkaisiin päätelmiin sen lähtöoletuksensa mukaan, kieltävätkö he Jumalan olemassaolon ja -toiminnan. Kun joku jo lähtöoletuksessa kieltää Jumalan olemassaolon, hän joutuu järjestelmällisesti hylkäämään kaikki todisteet Jumalan olemassaolosta ja Jumalan toiminnasta. Ainoa, mikä voi hänet vakuuttaa, on, jos hän syntisenä ja syntinsä tunnustaen kohtaa armon ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalaton, paholaisen kynästä lähtöisin oleva eksegetiikka näyttäisi vievän uskon niiltä, jotka ovat sen tien valinneet.

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Matt. 23:33. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion?

Mark. 9:42-48. "Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa. Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'. Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'.

Luuk. 11:53-54. Kun Jeesus lähti sieltä, lainopettajat ja fariseukset ahdistivat hellittämättä häntä kysymyksillään ja ottivat puheeksi kaikenlaisia asioita yrittäen houkutella hänet ansaan. He kuuntelivat valppaasti saadakseen hänet kiinni hänen omista sanoistaan.

Jeesus tuomittiin ristille siksi, että hän sanoi totuuden (Mark. 14:61-64). Totuus ei kansan johtajille, papistolle eikä kansalle kelvannut. (Meinasin kirjoittaa, että ei kelpaa nytkään, mutta onneksi ei Suomessa vielä olla niin pitkällä.) Tänä päivänä myös Jeesuksen seuraajat, uudestisyntyneet kristityt, pyritään vaientamaan, koska hekin sanovat totuuden. Esimerkkinä tästä on syyte Päivi Räsästä vastaan. Ratkaisu tällaiseen vainoon ei ole vaikeneminen vaan Jumalaan luottaen raamatullisen totuuden puhumisen jatkaminen (2. Kor. 6:3-8, Jes. 66:5, Matt. 5:2-12).

Raija Toiviaisen johtama valtakunnan syyttäjävirasto on sen sijaan itse jäänyt kiinni omista sanoistaan. Se väittää Päivi Räsäsen sanoneen, Raamatun ilmoituksen vastaisesti, että kaikki ihmiset eivät ole Jumalan luomia, jota Päivi ei ole sanonut. Tällaisella väitteellä syyttäjävirasto itse kiihottaa ihmisiä Raamatun sanaan uskovaa kansanryhmää vastaan. Syyttäjäviraston väite on sikälikin kummallinen, koska kristinuskon mukaan Jumala nimenomaan on luonut kaikki ihmiset – ateistit kyllä väittävät, ettei niin ole. Maallistunut, Raamatun sanan vastaisesti ajatteleva ja toimiva ihminen ei joko tunnista syntiä tai ei halua tunnustaa itse tekevänsä sitä (Fil. 3:18-19).

Mark. 14:61-64. Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?" "Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?" Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman.

2. Kor. 6:3-8. Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi. Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi. Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta.

Jes. 66:5. Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään.

Matt. 5:2-12. Silloin hän (Jeesus) alkoi puhua ja opetti heitä (kansaa) näin: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Fil. 3:18-19. Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.

Kristitty puhdistuu silloin, kun (hän suostuu siihen, että) hänet kätketään Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojaan.

Kristitty pysyy puhtaana, kun hän pysyy Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojassa. Ei hän siksi pysy puhtaana, ettei tekisi syntiä – vaan siksi, että Jeesuksen Kristuksen sovintoveri pesee hänet puhtaaksi, kun hän tunnustaa syntinsä.

Miten me pysymme Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojassa? Rukoillen, Raamattua lukien, seurakuntayhteyden säilyttäen ja (omaa toimintaamme) valvoen.