Seuraavassa esityksessä Luuk. 12:1-12 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Kristuksen omana oleminen

Luuk. 12:1. Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. (Jeesus oli keskeyttänyt opettamisensa siksi aikaa, kun oli käynyt fariseuksen kutsusta tämän luona aterialla, Luuk. 11:37-53.) Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: "Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.

Ihmislähtöinen pyhyys eli tekopyhyys on jo ihmisessä valmiiksi olemassa kuin hapate taikinassa. Sitä joutuu erikseen varomaan, valvomaan itseään, ettei se nouse pintaan ja saa valtaansa. Myös jokainen kristitty voi langeta tekopyhyyteen. Tekopyhyyttä suurempi ongelma kristityn nimellä kulkevien keskuudessa on nykyisin kuitenkin julkijumalattomuus. Raamatun sanaa ei lueta ja vaikka sitä luettaisiinkin, sitä ei haluta noudattaa. Ei ole pitkä aika siitä, kun "tietyn aatesuuntauksen" sisäistänyt henkilö väitti TV:ssä, että onhan Raamatussakin eläintensyöntikielto. Asia on kyllä päinvastoin. Raamatussa kehotetaan syömään eläinten lihaa (1. Moos. 9:1-4). Apostoli Paavali kirjoitti kristillisestä vapaudesta olla myös syömättä, varsinkin silloin jos se loukkaa muita ihmisiä (1. Kor. 8:13, Room. 14:19-22). Tekopyhyys tulee helposti esiin. Se tarvitsee vain sopivan tilanteen ja valvomattoman hetken. Tietty seura sai jopa apostoli Pietarin näyttelemään "pyhempää", kuin mitä oli (Gal. 2:11-14). Ihmislähtöinen pyhyys johtaa aina korostamaan omaa hurskautta ja itsellä olevan tiedon erinomaisuutta ja sitä kautta aina myös samanmielisten suosimiseen ja muiden mitätöintiin. Tekopyhyyteen samoin kuin julkijumalattomuuteenkin langenneet voivat palata takaisin Kristus-tielle tunnustamalla syntinsä ja saamalla ne anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveren antaman anteeksiannon kautta.

Yksinkertaistettu kaaviokuva Kristus-tien kummallakin puolella olevista ”likaojista”.

Luuk. 11:37-53. Jeesuksen opettaessa muuan fariseus pyysi häntä kotiinsa aterialle. Hän meni sinne ja asettui pöytään. … Kun Jeesus lähti sieltä, lainopettajat ja fariseukset ahdistivat hellittämättä häntä kysymyksillään.

1. Moos. 9:1-4. Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.

1. Kor. 8:13. Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.

Room. 14:19-22. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.

Gal. 2:11-14. Kun Keefas (Pietari) sitten tuli Antiokiaan, nousin vastustamaan häntä julkisesti, koska hän oli menetellyt väärin. Aikaisemmin hän oli ottanut osaa yhteisiin aterioihin pakanuudesta kääntyneiden kanssa. Mutta kun sinne oli tullut Jaakobin luota (Jerusalemista) muutamia miehiä, hän jäi pois ja eristäytyi kääntyneistä, koska pelkäsi niitä, jotka vaativat ympärileikkausta. Samalla tavoin alkoivat teeskennellä myös muut juutalaiset, ja jopa Barnabas seurasi heidän esimerkkiään. Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: "Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?" (Paavali ei sanonut Pietarille, että sinä olet nyt tekopyhä. Me, lähes kaikki muut, olisimme niin sanoneet, ja syyllistyneet samalla itse tekopyhyyteen. Olisimme korostaneet oman jumalasuhteemme erinomaisuutta toisen epäonnistumisella. Paavali kyseli sen sijaan Pietarilta syytä tämän ristiriitaiseen käytökseen ja antoi näin Pietarille itselleen mahdollisuuden tehdä parannus.)

Jokainen Jumalan lapsi lankeaa ainakin joskus vanhan luontonsa houkuttelemana tekopyhyyteen, oman hurskautensa korostamiseen. Lankeaminen voi alkaa siitä, kun ihminen ajattelee, että eihän tässä itse asiassa kovin huonoja ollakaan (Matt. 26:41). Valvominen lakkaa, kun ihminen luulee tietävänsä tarpeeksi ja alkaa lyödä laimin raamatunluvun, rukouksen ja seurakuntayhteyden (1. Tim. 4:16, Hepr. 10:23-25). Lankeemuksessa ollaan jo pitkällä, jos ajatellaan, että; taidetaan olla jopa niin hyviä, että Jumala meitä käyttää (Luuk. 17:9-10). Silloin on kunnia otettu Jumalalta jo itselle. Seuraavaksi edessä voikin sitten olla tilanne, josta Jeesus kertoo Matteuksen evankeliumissa (Matt. 7:21-23). Herran nimen turha lausuminen ja omien tekojen korostaminen. ”Me teimme, tosin Jeesuksen nimessä (ainakin jonkun Jeesuksen nimessä), mutta me teimme”.

Matt. 26:41. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."

1. Tim. 4:16. Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! (Raamatun sanasta.) Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.

Hepr. 10:23-25. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Luuk. 17:9-10. Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'"

Matt. 7:21-23. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. (En tunnusta teitä.) Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Pyhä Henki pyrkii kuitenkin palauttamaan meidät Jeesuksen Kristuksen sovintoveren turviin, oikean pyhyyden ja oikean Kristuksen tuntemiseen. Jumala joutuu toisinaan sallimaan Kristus-tieltä poikenneelle lapselleen näyttävänkin sortumisen synnin likakuoppaan, jotta saisi lapsensa palaamaan Jeesuksen Kristuksen puhdistavan sovintoveren turviin. Oikea pyhyys meissä on Kristuksen pyhyyttä, ei omaamme. Kristus tuo oman pyhyytensä mukanaan jokaiseen sydämeen, joka ottaa Hänet vastaan. Muut eivät ole pyhiä, ainoastaan tekopyhiä he voivat olla. Tämä Kristuksen pyhyys tulee näkyviin heikoissa ja vajavaisissa ihmisissä, ei vahvoissa eikä voimakkaissa (1. Kor. 1:26-31, 2. Kor. 4:7-10).

Se, mikä usein sekoitetaan pyhyyteen, on pyhitys. Pyhitys on enenevää synnin tuntoa, joka vie Jumalan lapsen turvautumaan entistä enemmän Jumalan Pojan sovintovereen. Oikeassa pyhittymisessä ihminen pitää omaa egoaan (vanha luonto) ristillä. Väärässä pyhyydessä ego kaappaa pyhyyden itselleen.

Ihminen, joka ei ole lukenut Raamattua ja sisäistänyt sitä Jumalan sanana, menee helposti mukaan kristittyjen keskuudessa vaikuttaviin harhaoppeihin, jotka Kristuksen sovintoveren sijaan korostavat rakkautta, ristin pahennuksen sijaan rikkautta ja Raamatun sanan sijaan omaa kokemusta ja uutta tietoa.

1. Kor. 1:26-31. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

2. Kor. 4:7-10. Tämä aarre (sanoma Jeesuksesta Kristuksesta) on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. (Jos luovumme Jeesuksesta ristiinnaulittuna, menetämme myös elämän Kristuksessa.)

Ihmislähtöistä pyhyyttä (tekopyhyyttä) on kahdenlaista. Jotkut asettuvat toisten yläpuolelle, jotkut alapuolelle jopa "kynnysmatoksi" asti, koska kuvittelevat että alistuminen olisi oikeaa nöyryyttä – mutta eivät asetu rinnalle. Se, että joku alistetaan kynnysmatoksi, on synti itseään Jumalaa vastaan (Matt. 25:40). Tekopyhyyttä on myös nostaa joku hurskaampana jalustalle muiden yläpuolelle ja varsinkin se, jos hän itse suostuu siihen (Matt. 23:8-12).

Tekopyhyys on näyttelemistä, esiintymistä parempana kuin todellisuudessa on. Ei olla aitoja, vapaita. Vapaus ei tarkoita vapautta elää Raamatun sanan vastaisesti. Taustalla voi olla pelko, että jos muut tietäisivät, millainen olen, minut hylättäisiin. Tämä pelko ”kasvojen menetyksestä” pakottaa kätkemään sisimmät tunnot muilta, jolloin ei kykene sitoutumaan eikä niin ollen myöskään rakastamaan. Vasta täydellinen rakkaus, joka on Jumalan armahtavaa rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa, karkottaa vähitellen pelon hylkäämisestä ja epäonnistumisesta ja poistaa tarpeen näytellä (1. Joh. 4:18-19). Oikeastaan vasta silloin uskallamme antaa Jumalan sanan valaista itseämme ja alamme myös hyväksyä niitä totuuksia, joita se meistä kertoo. Jumalan Sana alkaa muuttaa meitä sisältä käsin ja kun sisin muuttuu, heijastuu se pakostakin käytökseemme.

Matt. 25:40. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Matt. 23:8-12. "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. (Kristus meissä saa aikaan toisen rinnalle tulemisen siten, että toinen ei koe jäävänsä kiitollisuudenvelkaan. Vanha itsekäs luontomme ei tähän kykene.)

1. Joh. 4:18-19 ed.käännös. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. (Kun tiedämme, että syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen sovintoverellä ja kun Pyhä Henki saa vakuuttaa meille, että syntisyytemme ei enää erota meitä Jumalasta, voimme levätä Hänen rakkaudessaan.)

Sana fariseus on saanut liiankin negatiivisen sisällön. Jeesus hyväksyi fariseusten opetuksen, vaikka varoittikin opetuslapsiaan fariseusten tekopyhyydestä, (Matt. 23:1-3).

Matt. 23:1-3. Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.

Lauri Thurén on kirjoittanut kirjan, Kristillinen elämä (Perussanoma 2009). Seuraavana joitakin otteita kirjan alkuosasta, joka käsittelee fariseuksia;

Jeesus tuntui olleen jatkuvasti vastakkain fariseusten kanssa. Tuolloin aiheena oli useimmiten juuri oikeanlainen elämä. Tästä ei kuitenkaan pidä ajatella, että fariseukset olisivat olleet mahdollisimman kaukana Jeesuksen ajatuksista, päinvastoin. Kaikista juutalaisryhmistä fariseukset olivat ehkä häntä lähinnä. Jos haluamme kokonaiskuvan siitä, miten ihmisen pitää Jeesuksen mukaan elää, vastaus on yllättävä: "Tehkää siis niin kuin he (fariseukset) sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan (Matt. 23:3)". He edustivat Jeesuksenkin mielestä pääosin hyvää ja asiallista Mooseksen lain tulkintaa. …

Toisin kuin muut juutalaiset, fariseukset ja Jeesus uskoivat kuolleiden ylösnousemiseen. Kun toisten pyhät kirjoitukset rajoittuivat Moosekseen, fariseusten kokoelmasta tuli meidän tuntemamme Vanha testamentti. Jeesus, Paavali ja fariseukset uskoivat yhteen Jumalaan, joka on luonut maailman ja johdattanut kansaansa läpi historian. Kaikki odottivat viimeistä tuomiota ja tulevan maailman elämää. Apostoli Paavali oli fariseus ja olipa ensimmäisten kristittyjen joukossa monta muutakin fariseusta. …

Evankelistojen mukaan Jeesuksella oli tapana arvostella fariseuksia kovin sanoin ahneudesta ja tekopyhyydestä. On kuitenkin hyvä tietää, että meidän korvissamme loukkaava kielenkäyttö oli tavallista tuon ajan keskusteluissa ystävienkin kesken. …

Jeesuksen ja fariseusten kannat menivät ristiin siinä, että nämä nostivat Mooseksen lain sovellusohjeet itse lain yläpuolelle. Lisäksi he eivät nielleet sitä, että Jumala rakastaa muitakin kuin hyviä ja hurskaita. Syntiset eivät olisi noin vain saaneet palata saman isän luokse, jonka lapsia he itse jo valmiiksi olivat. Vuorisaarnassaan Jeesus arvosteli fariseuksia epäsuorasti liian lepsusta laintulkinnasta. Hänen mielestään lakia tuli noudattaa vielä huomattavasti fariseuksia tiukemmin, jos mieli päästä taivaaseen (Matt. 5:20). Vastaavasti historioitsija Josefus kertoo, että suhteessa lakiin fariseukset olivat tunnettuja armollisuudestaan siinä missä saddukeukset olivat ankaria. … Vuorisaarnan keskeisiä ajatuksia on, että siinä missä fariseusten leppoisa perinne näki käskyjen noudattamisen mahdollisena … Jeesus vaati enemmän. Hänen mukaansa Jumala kuulee myös sanat ja tuntee ajatukset. Siksi käskyjen noudattaminen oli hänen mukaansa paljon vaativampi työ kuin fariseukset uskoivat. …

Kun oikea suhde Jumalaan mitataan käyttäytymisellä, ja väärät sanat ja ajatuksetkin ansaitsevat tuomion, on helppo yhtyä opetuslasten parahdukseen: "Kuka sitten voi pelastua?" (Mark. 10:26). Jeesus totesikin sen olevan mahdoton tehtävä ihmiselle. Tällöin ei auta kuin turvautua Jumalaan. …

Fariseusten ajattelussa pyhyydellä oli keskeinen rooli. Mooseksen laissa oli koko joukko pyhyyssäädöksiä, jotka oli tarkoitettu temppelissä toimiville papeille. Ne voisi rinnastaa vaikka meidän aikamme leikkaussalilääkäreiden hygieniaohjeisiin. Fariseukset halusivat varmuuden vuoksi ulottaa nuo säädökset koskemaan myös arkipäivän elämää ja kaikkia ihmisiä. Luonnollisesti tämä teki elämästä hankalaa. … Vaarallisinta olivat syntiset ihmiset, sillä heistä saattoi saada tartunnan. Jeesus ajatteli päinvastoin: pyhyys on se joka tarttuu syntisiin, ei toisinpäin. Siksi hän söi, joi ja juhli julkisyntisten ja pahamaineisten ihmisten kanssa. Ainakin joskus evankelistat raportoivat, että taktiikka onnistui. Syntiset kääntyivät takaisin Jumalan puoleen.

Matt. 5:20. Minä (Jeesus) sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Mark. 10:26-27. Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Luuk. 12:2-3. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.

Kannattaa huomata, että Jeesus sanoi tämän omille opetuslapsilleen eikä kansalle yleisesti. Jumalan lapsen ei kannata päästää suustaan ihan mitä tahansa (Matt. 12:35-37, 2. Kor. 5:10, 1. Kor. 3:11-16).

Se, mitä fariseuskaan ei uskalla itsestään paljastaa, on kerran julkisesti kaikkien nähtävänä. Kaikki salattu ja unohdukseen painettu tulee julki. Siksi tilit jumalan ja lähimmäisten kanssa kannattaa selvittää jo nyt, mahdollisimman pian eikä jättää niitä viimeiselle tuomiolle (Jes. 1:16-20).

Tässä asiassa on kahdenlaista opetusta.

• Toiset opettavat, että Jumala unohtaa kaikki lastensa synnit. Tämä mielestäni tarkoittaa myös sitä, että taivaassa ihminen itsekin unohtaa olleensa syntinen ja senkin, että on päässyt taivaaseen vain Kristuksen sovintovereen turvautuen.

• Toiset opettavat, että synnit ovat kyllä Jumalan kirjoissa mutta niiden päälle on kirjoitettu Jeesuksen sovintoverellä: sovitettu. Jumala ei muistele anteeksi antamiaan syntejä eikä muistuta lapsiansa niistä. Taivaassa ei häiritse ketään se, että Jumalan lapsilla on siellä erilaisia "kirkkausasteita".

Itse olen tämän jälkimmäisen kannalla, sillä Jeesuksella Kristuksella on nähtävissä ristin naulojen jäljet vielä taivaassakin.

Matt. 12:35-37. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, (Kristus meissä vaikuttaa hyvät teot ja –puheet.) paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. (Itsekkäällä vanhalla luonnolla ei ole minkäänlaista hyvää varastossaan.) Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi." (Kristuksen sovintoveren suojassa olevilla ei ole kadotustuomiota.)

2. Kor. 5:10. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. (Kristuksen sovintoveren suojassa olevilla ei ole kadotustuomiota.)

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. (Kristus meissä vaikuttaa hyvät teot ja -puheet. Aina kun annamme vanhalle luonnollemme vallan, Pyhä Henki meissä väistyy taka-alalle.) Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? (Kristuksen sovintoveren suojassa olevilla ei ole kadotustuomiota.)

Jes. 1:16-20. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. (Kun tunnustamme syntimme ja viemme ne Kristuksen sovintoveren alle, saamme ne anteeksi. Ne eivät enää pidä meitä erossa jumalan rakkaudesta.) Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.

Tommy Hellsten vetää AlfaTV:ssä Läsnä –nimistä ohjelmaa. Useassa yhteydessä hän on nostanut esiin käsitteen "syyllisyys". Ellei ihminen suostu kohtaamaan omaa syyllisyyttään, hänellä ei ole mitään mahdollisuutta tulla siitä vapaaksi. Omaa syyllisyyttään on kuitenkin vaikea kohdata, sillä syyllinen on aina tuomittava. Ja tuomiolle ei haluta tulla, ellei samalla läsnä ole myös armo ja Armahtaja. Kun syyllinen suostuu kuulemaan tuomionsa – joka onkin; syyllinen, mutta armahdetaan – pakomatka päättyy. Ihminen on tullut kotiin.

Niin kauan, kun ihminen ei suostu tunnustamaan syyllisyyttään syntiin, hän pakenee totuutta. Jeesus Kristus, joka on Totuus, kuitenkin etsii Häntä.

Luuk. 12:4-5. "Minä sanon teille, ystävilleni (Tästäkin ilmenee, että Jeesus puhuu tässä opetuslapsilleen, ei koko kansalle.): Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. (Näitä ”ruumiin tappajia” ovat toiset ihmiset, maailma ja maailman valtiaat. Paholaisellakin on valtaa vain sen verran, kuin mitä paholaiseen liittyneet ihmiset hänelle valtaa antavat.) Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. (Jumalaa, joka on kaiken luoja ja ylläpitäjä ja jolla on kaikkeen ja kaikkiin tekijän oikeus.)

Paholaisen talutusnuorassa olevat ihmiset ovat aina vainonneet Jumalan lapsia, jotka pitävät esillä Raamatun sanaa. Paholaisella ei ole olemassa muuta paikkaa kuin vain tämä nykyinen katoava maailma. Sen jälkeen hänelle ja hänen seuraajilleen tulee kadotustuomio. Paholainen pyrkii salaamaan kadotustuomion häneen liittyneiltä ihmisiltä (2. Kor. 4:3-4).

Me pelkäämme ja kunnioitamme Jumalaa oikealla tavalla kun pyrimme noudattamaan Hänen sanaansa. Pelkomme ei kohdistu enää Jumalaa itseään kohtaan vaan siihen, että emme pahoittaisi Hänen mieltään rikkomalla Hänen sanaansa vastaan. Tämä kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan vie meidät entistä lujemmin pysymään Jeesuksen Kristuksen yhteydessä (Jes. 55:8-11, Ps. 18:31, Ps. 56:4-5, Sananl. 30:5, 1. Kor. 1:18, 1. Tim. 4:6, Hepr. 4:12-13).

2. Kor. 4:3-4. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala (paholainen) on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.

Jes. 55:8-11. Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jumalan sanan, Raamatun, yhteydessä vietetty aika tuo mukanaan siunauksen.)

Ps. 18:31. Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa. (Herran sanan noudattaminen tuo mukanaan Herran turvan.)

Ps. 56:4-5. Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen? (Jumalan sanan noudattaja saa unohtaa turhat pelot ja luottaa Jumalan huolenpitoon.)

Sananl. 30:5. Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

1. Kor. 1:18. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (Meidän ei tarvitse yrittää löytää voimaa itsestämme, sillä meillä on Jumalan sana, Raamattu.)

1. Tim. 4:6. Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. (Jumalan sana eheyttää, vahvistaa ja lujittaa jumalasuhdettamme.)

Hepr. 4:12-13. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. (Jumala pitää meidät yhteydessään ja kasvattaa meitä sekä Jumalan että oman itsemme tuntemisessa sanansa avulla.)

Luuk. 12:6. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.

Torilla myytiin kaksi varpusta yhdellä kolikolla. Jos osti neljä, sai viidennen ilmaiseksi, kaupantekijäisenä. Tämä ylimääräinen varpunen, jolta puuttui oma arvo, on Jumalan silmissä samanarvoinen kuin muutkin.

Seuraavaksi Jeesus laajentaa vertauksensa varpusista koskemaan ihmistä. Ylimääräinen varpunen on osuva kuva ihmisestä, joka kokee olevansa liikaa ja muiden tiellä. Tällaiselle ihmiselle Jeesus sanoo; ”Älä pelkää. Sinä olet arvokas. Minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15-16.)

Jes. 49:15-16. Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä (Jumala) en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ... (Jeesuksen käsissä on ristin naulojen jäljet taivaassakin. Hän on hankkinut ne itselleen sinun vuoksesi.)

Luuk. 12:7. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö (ihmisiä, tai maailman valtiaita). Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.

Jumala ihmisen luojana todellakin tietää ihmisen hiusten lukumäärän. Hiusten lukumääränkin on Jumala ihmisen geenitiedostoihin yksityiskohtaisesti ja tarkasti ohjelmoinut. Näihin alun perin täydellisiin ohjelmatiedostoihin on syntiinlankeemuksen jälkeen alkanut kertymään mutaatiovirheitä, jotka tuhoavat tietoa. Tätä mutaatiovirheiden kasautumista, joka rappeuttaa geenistöä ja joka johtaa lopulta lajien sukupuuttoon, ovat kehitysopin kannattajat pitäneet ihmisen syntymekanismina. Jotkut, jotka eivät kehtaa enää valehdella ihmisille geenitieteen havaintojen ja matematiikan lakien vastaisesti, ovat alkaneet väittää elämän tulleen avaruudesta.

Luuk. 12:8-9. "Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.

Mark. 8:38. Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Ns. kultaista keskitietä ei tässä asiassa ole. Ihminen joko selkeästi tunnustaa Jeesuksen Kristuksen omaksi Herrakseen ja Jumalakseen, syntiensä sovittajaksi ja Vapahtajakseen, tai kieltää hänet. Kieltäminen tapahtuu joko jatkuvalla vaikenemisella, kiertoilmaisuilla, valitsemalla seurata toisenlaista "Kristusta", selkeällä kiellolla tai kiroamalla.

Osa kristikuntaa kieltää tällä hetkellä Herransa seuraamalla toisenlaista Kristusta, voideltua. Sana kristus on kreikkaa ja tarkoittaa voideltua, samoin heprean sana, Messias. Esim. kun sanotaan; ”mennään kuuntelemaan sitä ja sitä, se puhuu voitelussa”, ei aina mennä kuuntelemaan Raamatun Sanasta löytyvää Kristusta vaan jotain muuta ”voideltua” (Matt. 24:4-5).

Matt. 24:4-5. Jeesus vastasi: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias' (Voideltu), ja eksyttävät monia.

Luuk. 12:10. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.

Diginovumissa on kerrottu tästä asiasta seuraavasti;

Matteuksella ja Markuksella puhe Pyhän Hengen pilkasta liittyy riivaajien ulosajamiseen ja väitteeseen, että Jeesus on itse riivattu. Siltä, joka on tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan, puuttuu synnintunto, eikä sellainen ihminen tule koskaan kaipaamaan pelastusta. Juuri Pyhä Henki kutsuu ihmistä Kristuksen luokse.

Joka on tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan, hän ei koskaan haluakaan saada syntejään anteeksi. Ihmisen Poikaa vastaan lausutut sanat annetaan anteeksi, mutta tähän asiaan ei pidä suhtautua kevyesti, katso jakeet 8-9. (… Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.) Pyhää Henkeä vastaan tehtyä syntiä ei voi saada anteeksi, sillä tuo synti merkitsee paatumusta ja Hengen työn kieltämistä.

Ihminen, jota vaivaa ajatus, olisiko hän voinut tehdä synnin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä syntiä ole tehnyt.

Luuk. 12:11-12. "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava."

Kristittyjä viedään esivallan eteen ja yritetään tuomita milloin mistäkin syystä. Joissakin maissa tämä on jokapäiväistä, joissakin harvinaisempaa. Mitä enemmän säädetään ihmisyyden ja Jumalan sanan vastaisia lakeja, sitä todennäköisemmin uudestisyntynyt kristitty joutuu maallisen lain kanssa ristiriitaiseen tilanteeseen. Tällaisia voivat olla;

• Abortin teko. Jos lääkäri ei saa kieltäytyä abortin teosta, koska pitää sitä syntymättömän lapsen murhana, hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin luopua ammatistaan tai kärsiä tuomio.

• Eutanasia. Sama tilanne on armomurhan kanssa. (Ei vielä Suomessa. Espanja laillisti sen äskettäin.)

• Samaa sukupuolta olevat avioliitot. Jos pappi ei saa omantunnon syistä kieltäytyä antamasta siunausta sellaiselle asialle, josta Raamatussa sanotaan, etteivät sen harjoittajat peri Jumalan valtakuntaa, hänet pakotetaan joko eroamaan toimestaan tai toimimaan vastoin omaatuntoaan ja siten tekemään itse syntiä (Jaak. 4:17, Room. 14:21-23).

Jaak. 4:17. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.

Room. 14:21-23. Sinun on hyvä … välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi …, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

• Raamatun lauseiden asianmukainen toistaminen julkisuudessa. Päivi Räsänen on tästä esimerkkinä, että jo Suomessakin voi Raamattuun perustuvan uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi joutua syytetyksi.

Suomen perustuslakiin (731/1999) kirjattu uskonnonvapaus voi näissä tilanteissa muuttua irvikuvakseen. Jokaisella on perustuslakiin kirjattu oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumus. Perustuslain ao. 11 § ei anna edes mahdollisuutta säätää tästä oikeudesta millään toisella lainsäädännöllä toisin. Vakaumuksen ilmaisuun kuuluu se, että voi kertoa uskovansa uskontonsa pyhiin kirjoituksiin niitä tarkasti siteeraten.

11§ Uskonnon ja omantunnon vapaus.

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

12 § Sananvapaus ja julkisuus.

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Ylen nettiuutisissa oli 9.7.2021 uutinen, joka kertoo erittäin hyvin sen, miten Suomessa mielipiteen ilmaisua rajoitetaan erittäin voimakkaasti jopa työsuhteen päättämisellä uhaten. Tämä rajoitus näyttää koskevan vain Raamatun sanaa puoltavan mielipiteen ilmaisua. Esim. SETA saa ilmaista Raamatun sanan vastaiset mielipiteensä Suomen kouluissa vapaasti. Jo se tuomitaan, että joku kritisoi tätä Raamatun sanan vastaista propagandaa. Tämä kyseinen nettiuutinen vahvistaa sen havainnon, että nykyisin Suomessa pyritään Raamatun sanaan uskovilta viemään perustuslakiin perustuva oikeus tuoda julki vakaumuksensa. Jos viranomaisilta kysytään tätä asiaa, he kyllä väittävät, että jokaisella on edelleenkin oikeus ilmaista oma vakaumus. Heidän tekonsa kuitenkin kertovat aivan toista.

Nettiuutinen;

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut lausuntonsa Iitin lukion aamunavauksesta, jonka osa lukiolaisista tulkitsi homo- ja aborttivastaiseksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu arvioi, että aamunavauksessa oli yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 14. pykälän vastaista häirintää.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun heinäkuussa Iitin lukioon ja Iitin sivistystoimenjohtajalle lähettämässä kirjeessä todetaan, että aamunavauksen lukenut opettaja on saanut lukiolta kirjallisen varoituksen. Jos aamunavauksen kaltainen menettely toistuu, varoituksen mukaan työnantaja ryhtyy toimenpiteisiin virka- tai palvelussuhteen päättämiseksi.

Opettaja luki toukokuussa aamunavauksessa bioprosessitekniikan emeritusprofessorin Matti Leisolan kolumnin, joka on julkaistu Uusi-tie –verkkolehdessä maaliskuussa 2021. Kolumni on otsikoitu nimellä Objektiivisen moraalin puolustaja on aikansa vihollinen.

Opiskelijat (tosin vain jotkut heistä) ovat kokeneet tapahtuneen epäoikeudenmukaiseksi ja asiattomaksi.

Laitan tämän alustuksen liitteeksi Leisolan kolumnin (alustuksen lopussa). Kolumnissa ei edes viitata Raamattuun tai Raamatun sanaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan Leisolan kirjoituksessa olisi ollut jotain henkilöä halventava tai nöyryyttävä taikka häntä kohtaan uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Minun mielestä todella tarkoitushakuisesti haettu tulkinta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun olisi sen sijaan tullut puolustaa sekä Leisolaa että aamunavauksen suorittanutta henkilöä. Heidän laillisen mielipiteensä ilmaiseminen yritetään nyt estää. Se on 14 § tarkoittamaa tarkoituksellista toimintaa (häirintää) heitä kohtaan heidän vakaumuksensa vuoksi. Tämän jutun voisi viedä oikeuteen, jotta saataisiin viranomaisten mielivaltaiset tulkinnat kuriin.

Eksytykset hyväksytään kristillisessä kirkossa liian usein, vaikka niiden merkit ovat selvästi näkyvissä (1. Joh. 4:1-6).

1. Joh. 4:1-6. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa. (Nykyisin ei suinkaan aina kielletä Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi, mutta sitä ei silloin sanota, että kyseessä on aivan eri Jeesus Kristus kuin mitä Raamatussa kerrottu Jeesus Kristus on.) Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä (Jeesus Kristus itse Pyhän Henkensä kautta), on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä (hän kuuntelee Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa), mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele (eikä niin ollen pyri noudattamaan Jumalan sanaa, Raamattua). Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (Totuuden Hengen vallassa oleva pyrkii noudattaman Raamatun sanaa kokonaisvaltaisesti, eksytyksen hengen vallassa oleva noudattaa sanaa vain haluamallaan tavalla.)

Jos laittomuus pääsee tällä tavalla valtaan, kannattaa varoa, että oma rakkaus ei kylmene (Matt. 24:10-13). Toivottomuudelle ja vihalle ei kannata antaa valtaa. Nekin tunteet saamme jättää Kristukselle, Herrallemme (Luuk. 6:27-28, Matt. 5:44-45). Kristus on itse kertonut meille, että lopun aikana laittomuus lisääntyy, joten sen ei pitäisi hätkähdyttää meitä. Kannattaa muistaa, että kaikki, aivan kaikki, on lopulta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen vallan alla (Matt. 28:18). Hän tulee aikanaan toimimaan tuomarina eikä hän silloin katso henkilön valtaa tai asemaa vaan oikeudenmukaisuutta ja sydäntä (Apt. 17:30-31).

Matt. 24:10-13. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Luuk. 6:27-28. "Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.

Matt. 5:44-45. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Matt. 28:18. Jeesus tuli heidän (ylösnousemuksensa jälkeen opetuslasten) luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Apt. 17:30-31. "Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet (Jeesuksen) kuolleista."

UusiTie kolumni 17.3.2021

Objektiivisen moraalin puolustaja on aikamme vihollinen

Eettisten kriteerien puuttuessa ketään ei voi enää aidosti arvostella moraalittomista teoista, koska ei ole olemassa mitään absoluuttista moraalia.

Teksti: Matti Leisola

Jokaiseen kulttuuriin ja historian ajanjaksoon on kuulunut hyväksyttyjä ja ”mahdottomia” asioita. Esimerkiksi avoliitot, homoliitot ja abortti olivat nuoruudessani mahdottomia. Pedofilia, eläimiin sekaantuminen ja vammaisten surmaaminen ovat edelleen mahdottomien listalla.

Millä perusteella sitten päädymme pitämään jotakin käsitystä oikeana ja toista vääränä? Edesmenneen Chicagon yliopiston filosofi Richard Rortyn mukaan ei ole olemassa mitään ”neutraalia, kulttuurirajat ylittävää epähistoriallista kriteeriä erilaisten arvostusten luokitteluun”. Jotkut filosofit pitävät etiikkaakin vain geenien aiheuttamana harhana.

Miksi sitten esimerkiksi Puolan päätös tiukentaa aborttilakia herättää niin jyrkkiä reaktioita? Olisikohan yksi syy siinä, että monien mielestä päätös loukkaa ihmisen vapautta? Yhteiskunnassamme eettinen tunto rakentuu humanistiselle näkemykselle, jonka mukaan ihminen löytää itsestään käsin oikeat arvot. Ne muuttuvat kuitenkin nopeasti, koska ei ole olemassa mitään lopullista syytä kieltää mitään. Ainoaksi ehdottomaksi arvoksi on noussut yksilön täydellinen vapaus.

Eettisten kriteerien puuttuessa ketään ei voi enää aidosti arvostella moraalittomista teoista, koska ei ole olemassa mitään absoluuttista moraalia. Tällaisessa maailmassa viholliseksi tulee henkilö, jonka mukaan on olemassa todellisia perusteita oikealle ja väärälle.

Koska yhteiskuntamme eettiset perusteet ovat suhteellisia, jää ainoaksi keskusteltavaksi asiaksi yhteiskuntamme oikea ja väärä seuraavien vuosien aikana. Keskustelun tulokset määräytyvät ennustettavasti enemmistön toiveiden ja mielipiteiden mukaan – niin kirkossa kuin lakituvissakin. Objektiivisten kriteerien puuttuessa yhteiskuntamme on ajautumassa illuusioihin, jossa todellisuuden rajat hämärtyvät ja miehetkin alkavat synnyttää.

Kirjoittaja on bioprosessitekniikan emeritusprofessori.

Tämän Matti Leisolan kirjoituksen on yhdenvertaisuusvaltuutettu katsonut homovastaisena häirinnäksi. (Ylen nettiuutinen 9.7.2021.) Yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto kertoo paljon hänen omista mielipiteistään, ei suinkaan siitä, mikä olisi oikea lain tulkinta. Mielestäni yhdenvertaisuusvaltuutettu estää mielipiteillään perustuslain mukaista sananvapautta toteutumasta. Vastaavalla tavalla Suomen valtakunnansyyttäjä vei Päivi Räsäsen oikeuteen, koska Räsäsen puheet eivät olleet valtakunnansyyttäjän omien mielipiteiden mukaisia. Näyttää siltä, että omien mielipiteiden ajamiseksi ainoiksi oikeiksi sallituiksi, on joillekin henkilöille kaikki mahdollinen ja jopa mahdotonkin sallittua.

Oheisena yhdenvertaisuuslain 1325/2014 14 ja 8 §.

14 § Häirintä

(1. Mom.) Henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaava käyttäytyminen on häirintää, jos loukkaava käyttäytyminen liittyy 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun syyhyn ja käyttäytymisellä luodaan mainitun syyn vuoksi henkilöä halventava tai nöyryyttävä taikka häntä kohtaan uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri.

8 § Syrjinnän kielto

(1. Mom.) Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.