Seuraavassa esityksessä Luuk. 12:13-34 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aarre maailmassa vai Jumalan luona?

Luuk. 12:13. Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle (Jeesuksen opettaessa opetuslapsiaan, kansan kuunnellessa): "Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon."

Tämä ”muuan mies” oli tullut kuuluisuutta saaneen opettajarabbin luo vain hyötymistarkoituksessa. Miehen pyyntö omaisuuden jaosta saattaa kuulostaa meidän korviimme asialliselta, mutta Jeesuksen aikana se olisi rikkonut perheyhteisön. Seuraavaksi Jeesus puhuu ahneudesta, joten hän tiesi miehen pyynnön olevan ahneuden seurausta.

Luuk. 12:14. "Mitä?" kysyi Jeesus. "Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?"

Jeesus, Jumalan Poika, syntyi ihmiseksi sovittaakseen ristinkuolemallaan ihmiskunnan synnit. Hän on avannut pääsyn Jumalan valtakuntaan niille, jotka hyväksyvät syntiensä anteeksiannon Hänen sovintoveressään (Joh. 3:14-18). Kun tämä nykyinen armon aika loppuu, silloin Jeesus tulee toisen kerran ja toteuttaa tuomiot (Ilm. 14:6-7, Ilm. 14:14-19).

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. (Jumalan pelastusteko ei ulotu niihin, jotka hylkäävät Jeesuksen Kristuksen sovintoveren, sillä he itse sulkevat itsensä pelastuksen ulkopuolelle.)

Ilm. 14:6-7. Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet." (Enkeli, jonka tehtävänä on ollut julistaa maailmalle evankeliumia, alkaa julistaa tuomiota.)

Ilm. 14:14-19. Sitten näin tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen (Jeesus Kristus), jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: "Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi." (Kristuksen paluun ajan tietää yksin Jumala. Tässä on sen aika.) Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato. (Tapahtuu Jeesuksen paluuta odottavien ylösotto.) Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Rypäleet ovat kypsyneet." Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan. (Jumalan tuomiot uskovien ylösoton jälkeen.)

Luuk. 12:15. Hän (Jeesus) sanoi heille kaikille (opetuslapsilleen ja kansalle): "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa."

Rikkaus sinällään ei ole hyvää eikä pahaa vaan se, mitä kukin saa sillä aikaan. Antelias jakaa sekä rikkaana että puutteen alaisenakin muille. Ahne ei jaa rikkaanakaan muille, sillä hänellä ei omasta mielestään ole koskaan tarpeeksi (Jaak. 5:1-4, 2. Kor. 5:10.)

Jaak. 5:1-4. Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan, ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina. Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.

2. Kor. 5:10. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. (Pahan tekemistä on myös se, että ei tee sitä hyvää, mitä voisi tehdä. Meidät voi tuomiolta pelastaa vain turvautuminen Jeesuksen Kristuksen sovintovereen.)

Omaisuuden varaan rakentaminen on myös sellaista hiekalle rakentamista, josta Jeesus puhui (Matt. 7:24-27). Ihminen, joka palvoo rahaa tai omaisuutta, eli mammona -nimistä epäjumalaa, ei peri jumalan valtakuntaa (Matt. 6:24, Gal. 5:19-21).

Matt. 7:24-27. "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka." (Jumalan sanat on kirjoitettu Raamattuun. Se ei rakennusta pelasta, jos vain yksi rakennuksen nurkista on kallioperustalla.)

Matt. 6:24. "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

Gal. 5:19-21. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, (näitä harjoitetaan nykyisin rakkauteen vedoten) irstaus, epäjumalien palveleminen (mm. mammona), noituus (mm. tottelemattomuus Raamatun sanaa kohtaan, 1. Sam. 15:23), vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen (tällaista harjoittavat), eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

1. Sam. 15:23. Sillä tottelemattomuus (Jumalan sanaa kohtaan) on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta.

Ahneen jumalana ovat rikkaus, raha ja omaisuus. Itse asiassa jumalana on niiden himo ja se sallii palvelijalleen kaikki keinot omaisuuden lisäämiseksi, myös vilpin ja valheen (Sananl. 30:7-9). Herramme Jeesus Kristus ei voi siunata sellaista ihmistä, joka harjoittaa / palvoo ahneutta (Matt. 13:22).

Miten ahneudesta pääsee eroon? Ensiksi tulee suostua siihen, että Pyhä Henki saa kirkastaa sen, että minäkin olen ahne. Toiseksi oma ahneus tulee tunnustaa synniksi ja myöntää, että itse en voi vapauttaa itseäni siitäkään synnistä (Room. 7:18). Kolmanneksi tulee mielenmuutos ja kääntyminen, jolloin Ihminen pysähtyy katsomaan Jumalan lupauksia omien mahdollisuuksiensa sijaan (Gal. 5:16-17). Mielenmuutokseen tulee pyytää halua ja voimaa Jeesukselta Kristukselta. Hän on luvannut vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen (Fil. 2:13). Kääntyminen on sitä, että toimintatapa muutetaan toisenlaiseksi, usein vastakohdakseen. Ahneus muutetaan antamiseksi, vaikka se tuntuukin raastavalta (Fil. 2:14-15). Kysymys on lopultakin siitä, turvaanko elämäni rahaan ja omaisuuteen vai Jumalan huolenpitoon. Käytännön toimeni osoittavat sen, kumpaan olen turvani asettanut. Yksi hyväksi havaittu ja -koettu konsti oman ahneuden vaimentamiseksi on alkaa antaa kymmenyksiä (nettotuloista) Jumalan valtakunnan työhön, vaikka Jumala ei niitä meiltä vaadikaan.

Sananl. 30:7-9. Kahta minä sinulta pyydän - niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

Matt. 13:22. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.

Room. 7:18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Fil. 2:13-15. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä.

Luuk. 12:16-19. Ja hän (Jeesus) esitti heille (opetuslapsille ja kansalle) vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. (Vertausta lukiessa, kannattaa kiinnittää huomio siihen, kenen kanssa tämä rikas mies keskustelee.) Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!'

Tämä mies oli yksin ja jäi yksin, omien, Jumalan sanan vastaisten valintojensa vuoksi (5. Moos. 15:7-11). Omaisuus oli hänen turvansa ja suuri rakkautensa ja kuka nyt turvastaan ja rakkautensa kohteesta luopuisi. Tämä mies oli Jumalan silmissä hullu. Tällä rikkaalla miehellä olisi kyllä ollut vaihtoehtoinenkin menettelytapa. Hän olisi voinut jakaa ylijäämäviljan tarvitseville vaikka ilmaiseksi. Aittojakaan ei olisi silloin tarvinnut suurentaa. Hän olisi voinut silloin saada jopa ystäviä ja ystävyyttä hännystelijöiden sijaan.

5. Moos. 15:7-11. "Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä, että kieltäytyisitte auttamasta häntä. Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se, minkä hän tarvitsee. Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä. Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi. Antakaa hänelle auliisti ja iloisin mielin. Silloin Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa töissänne ja kaikissa hankkeissanne. Köyhiä tulee maassanne olemaan aina. Siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.

Luuk. 12:20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?'

Omaisuuden kohtaloa tärkeämpi on se, miten käy ihmisen sielulle (Ps. 90:12, Saarn. 12:6-7, 1. Tim. 6:6-10).

Ps. 90:12. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

Saarn. 12:6-7. Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut (joko ilojuhlaan tai tuomiolle).

1. Tim. 6:6-10. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Länsimaissa on vallalla se hellenistinen käsitys, että ihminen on jaettavissa kolmeen osaan; ruumiiseen, sieluun ja henkeen. Hepreassa ihminen käsitetään jakamattomaksi kokonaisuudeksi, ”sieluksi” (1. Moos. 2:7).

1. Moos. 2:7. 1933/38-käännös. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Tomusta tuli Jumalan luomistyön kautta elävä kokonaisuus, ihminen, joka keskusteli luojansa kanssa. Lankeaminen syntiin katkaisi tämän suoran keskusteluyhteyden, sillä synnin on mahdotonta olla Pyhän Jumalan läheisyydessä. Aadam ja Eeva muuttivat Jumalan sanan toisenlaiseksi voidakseen olla noudattamatta sitä. Syntiä Jumalan silmissä on kaikki se, mitä Hän itse sanassaan Raamatussa sanoo synniksi. Ihminen ei voi sitä omilla tulkinnoillaan muuksi muuttaa, vaikka moni sitä yrittää. Jumalan ja ihmisen väliin tullut synti sekä synnin tekijälle julistettu tuomio (1. Moos. 2:17) voitiin ja voidaan edelleenkin ohittaa vain ”välimiehen” avulla ja kautta. Jo paratiisissa tehtiin ensimmäinen uhritoimitus, viattoman eläimen veren vuodatus syntiin syyllistyneen ihmisen sijasta. Se oli ensimmäinen esikuva Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemasta, Jumalan Pojasta Jumalan uhrikaritsana (1. Moos. 3:21). Hän on se välimies, johon kätkettyinä syntiset pääsevät takaisin Jumalan lähelle (1. Tim. 2:5-6, Kol. 3:3-10). Vain se, joka hyväksyy turvakseen Jumalan Karitsan uhriveren, voi lähestyä Jumalaa ja keskustella Isän Jumalan kanssa samalla tavalla kuin Aadam ja Eeva ennen syntiinlankeemusta. Muilla, jotka hylkäävät Jumalan Karitsan uhriveren, on edessään leimuava miekka, Jumalan pyhyys, ja karkotus Jumalan kasvojen edestä (1. Moos. 3:24). Jumalan Sana, jonka he ovat hylänneet, tuomitsee heidät viimeisenä päivänä (Joh. 12:47-48). Silloin ei ole enää kääntymisen mahdollisuutta. Silloin ei ole olemassa mitään kiirastultakaan, jossa voisi puhdistautua, vaikka jotkut niinkin luulevat ja asettavat toivonsa siihen Kristuksen sovintoveren sijasta. Siksi nyt kannattaa tulla Jeesuksen Kristuksen ristin juurelle ja antaa Jumalan Pojan pelastaa. Huomisesta me emme tiedä.

1. Moos. 2:17. 1933/38-käännös. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (vahvistettu muoto kuolemasta).

1. Moos. 3:21. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin. (Aadam ja Eeva olivat ymmärtäneet tämän teon merkityksen ja välittäneet sen pojilleen. Aabel noudatti tätä Jumalan antamaa uhrikäytäntöä, Kain sen sijaan luuli tietävänsä Jumalaa itseään paremmin, mikä uhri Jumalalle kelpaa, 1. Moos. 4:3-5.)

1. Moos. 4:3-5. Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut.

1. Tim. 2:5-6. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.

Kol. 3:3-10. Tehän olette kuolleet (yhdessä Kristuksen kanssa ristillä), ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. … Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. (ihminen joko kasvaa tai taantuu hengellisesti sen mukaan, millaisia valintoja hän tekee. Hengelliset valinnat tulevat näkyviin tekoina ja tekemättä jättämisinä.)

1. Moos. 3:24. Hän (Jumala) karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä. (Leimuava miekka on kuvausta myös Jumalan Sanasta, Hepr. 4:12-16. Jumalan Sanalla tarkoitetaan myös Jeesusta Kristusta. Elämän puulle pääsee vain leimuavan miekan, Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on Juudan leijona. Liian monelle aikuiselle Jeesus on pelkästään uuninpankolla kehräävä kotikissa, jota voi silloin tällöin mennä silittämään. Tästä huolimatta kannattaa rohkeasti mennä armon valtaistuimen eteen, Hepr. 4:16.)

Hepr. 4:12-16. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Joh. 12:47-48. Jos joku ei noudata minun (Jeesuksen) sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

Luuk. 12:21. "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

Yhdessä elämäni vaiheessa mietin sitä, mitä ominaisuuksia tai asioita omasta itsestäni tai teoistani Jumala kelpuuttaisi luokseen taivaaseen. Taisin jopa vähän ahdistua, kun tulin siihen loppupäätelmään, ettei sellaisia ole. Hengen hedelmäkin on Jumalan Hengen minussa vaikuttamaa, ei minun itseni tekoa. Olenko siis umpikujassa taivaallisten aarteiden suhteen? Apostoli Paavali joutui kysymään; "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Hän vastasi kysymykseensä itse, että; vaikka hän ei pääsekään turmeltuneesta luonnostaan eroon, hänellä ei ole kadotustuomiota, sillä hänen uusi luontonsa on kätketty Kristukseen (Room. 7:18-8:14). Tähän voisi lisätä, että koska Kristus on taivaassa Isän Jumalan oikealla puolella, meidän Kristuksessa oleva uusi luontommekin elää jo taivaselämää. Se voisi olla se aarre, joka on Jumalan luona.

Room. 7:18-8:14. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. (Jumalan lapsi on samaan aikaan sekä uusi luomus Kristuksessa että synnin asumuksena oleva vanha luomus, jota Raamattu sanoo lihaksi. Synnillä on pysyvä asumus vanhan luomuksen sydämessä, eikä sitä voi karkottaa sieltä pois.) Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. (Me joudumme jatkuvasti valvomaan, ettei vanha luontomme saisi meissä ylivaltaa. Oikeastaan valvomisen meidän puolestamme tekee Pyhä henki, joten meillä on tässäkin mielessä lepo Kristuksessa. Meille jää valinta, kumpaa luontoa kuuntelemme.) Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Jumala ei vapauta meitä syntisestä luonnostamme tämän maallisen elämämme aikana. Mutta Hän antaa Pyhän henkensä voimaksi, jotta voisimme vastustaa syntisen luontomme pyrkimystä pahaan. Ja vaikka joskus pahaan sorrummekin, Pyhä Henki pyrkii ohjaamaan aina meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen sovintoveren anteeksiantoon.) Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin (Jeesus kärsi sen tuomion, jonka olisi muuten kohdannut meitä jokaista), jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme (vanhan luontomme) mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. (Pyhä henki meissä vaikuttaa sen, että voimme vastustaa vanhan luontomme pyrkimyksiä.) Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan (vanhan luonnon) pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. (Kaikki, mikä liittyy uudestisyntyneen Jumalan lapsen vanhaan luontoon, on Kristuksen kanssa viety ristille ja sen tulisi olla kuollutta meille. Kun uudestisynnyimme, Jumala antoi meille Pyhän hengen. Pyhä Henki meissä luo uutta elämää ja se elämä kelpaa Jumalalle. Tämä voisi olla se Jumalan luona oleva "aarre". Me emme sitä vielä näe, emmekä oikein tiedostakaan, sillä uusi elämämme on Kristuksessa ja Kristus on taivaassa.) Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. (Ruumis ei ole sielun vankila, niin kuin joissakin harhaopeissa opetetaan. Kerran koko ihminen on uudestisyntyneenä Jumalan luona taivaassa, sillä ihminen saa Kristuksen tullessa myös ylösnousemusruumiin. Nyt vanha luontomme pyrkii vielä viemään meitä synnin teille.) Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. (Me joudumme elämämme aikana jatkuvasti valintatilanteisiin, joissa tulisi sanoa "ei" vanhan luontomme pyrkimyksille.) Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. (Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan vastaisista aikeistamme ja teoistamme ja johtaa meidät tunnustamaan ne ja viemään ne Kristuksen sovintoveren alle ja anteeksiannon alle.) Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. (Aina kiusaukseen jouduttuamme tilanne kannattaa kääntää rukoukseksi, jolloin Kristus itse on Henkensä kautta erityisellä tavalla läsnä.)

(Piirretyssä elokuvassa henkilö esitti rukouksen. Siinä henkilö halusi varastaa ja syödä piirakan, vaikka tiesi silloin tekevänsä väärin. Hän rukoili; Jos Jumala haluat, etten syö tuota piirakkaa niin estä se, Anna vaikka salaman lyödä alas taivaasta. – Salama ei iskenyt. Liian usein me, halutessamme tehdä Jumalan sanan vastaisia tekoja, rukoilemme vastaavalla tavalla epärehellisesti kun pyydämme Jumalaa hyväksymään jotain sellaista, minkä Hän on sanassaan jo selvästi ilmoittanut olevan tahtonsa vastaista.)

Luuk. 12:22. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden (koska teillä on aarre Jumalan luona) minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.

Tämän Jeesus puhui pelkästään opetuslapsilleen. Jumalan lapset ovat Kristukseen kätkettyinä ja rakentavat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristus-kalliolle. Muille, niille joille pelastus Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä ei ole kelvannut, Jumala ei ole tätä "pyhää huolettomuutta" luvannut.

Luuk. 12:23. Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

Ei Jeesus tässä mitätöi ruokaa eikä vaatteita. Hän sanoo että ihminen itse on niitä tärkeämpi. Ruokaa ja vaatteita ihminen tarvitsee vain tämän maallisen elämän ajan, Jumalan Sana on tarpeen sekä nyt että iankaikkisuudessa (5. Moos. 8:3-6, Matt. 24:35). Kun ihminen uskoo sanan Jeesuksen Kristuksen sovintokuolemasta, Jumala itse synnyttää hänet valtakuntaansa ja antaa hänelle Pyhän Henkensä. Jumalan lapsen taival Jumalan valtakunnassa alkaa silloin, samalla hetkellä, jo täällä maan päällä (1. Piet. 1:23-25, Joh. 5:24).

5. Moos. 8:3-6. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo. Noina neljänäkymmenenä vuotena eivät vaatteet kuluneet päältänne eivätkä jalkanne turvonneet. Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. Noudattakaa hänen käskyjään, kulkekaa hänen tietään ja pelätkää häntä.

Matt. 24:35. Taivas ja maa katoavat, mutta minun (Jeesuksen) sanani eivät katoa.

1. Piet. 1:23-25. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Luuk. 12:24-26. Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?

Edelleenkin kannattaa muistaa, että Jeesus puhuu tässä opetuslapsilleen.

Jumalan lapsen kannattaa pyrkiä elämään Raamatun sanan mukaan, tekemään hyvää ja viedä kaikki asiansa Jumalalle Jumalan huolenpitoon ja ohjaukseen luottaen, kiittäen siitä, että hänen elämässään saisi Jumalan hyvä tahto tapahtua (Fil. 4:6-7). Jumalalla on myös salliva tahto. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille (Matt. 5:44-45).

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Matt. 5:44-45. Mutta minä (Jeesus) sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Luuk. 12:27-28. "Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Jumalan lapsen ei tarvitse murehtia sitäkään, että on vähäuskoinen, Jumala tietää sen jo. Taivaan Isälle on turha näytellä. Meillä ei tarvitse olla suurta uskoa, riittää että meillä on Suuri uskon kohde, Jumala Isänä ja Jumalan Poika, Jeesus Kristus Herrana ja Vapahtajana.

Luuk. 12:29-32. "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.

Elänkö minä niin kuin maailman ihmiset murehtien sitä, mitä minulla ei vielä ole ja peläten menettäväni sen, mitä minulla jo on? Vai onko minulla kiitollinen ja iloinen mieli minulla jo olevasta ja onko minulla Jumalan antama rauha sen suhteen, mitä toivon vielä saavani (Room. 14:17)?

Room. 14:17. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.

Ihminen ei luonnostaan etsi Jumalan valtakuntaa oikealla tavalla, sillä hän yrittää aina ottaa sen itselleen, omaan hallintaansa (Matt. 11:12). Ihminen haluaa itse ratkaista, kuka sinne hänen lisäkseen pääsee ja millä ehdoilla.

Matt. 11:12. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.

Miten Jumalan valtakuntaa etsitään? Raamatusta löytyy joitakin ohjeita.

• Luopumalla siitä harhaluulosta, että itse löytäisi sen tai pääsisi sinne oman viisautensa avulla tai omien toimiensa kautta. (Matt. 5:3, Jaak. 2:5, Matt. 19:14).

Matt. 5:3. "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Jaak. 2:5. Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville.

Matt. 19:14. mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."

• Jumalan valtakunta löytyy Jumalan sanan, evankeliumin kuulemisen kautta. Suostumalla Jumalan sanan alaiseksi ja –ohjaukseen (Matt. 7:21, Room. 10:17).

Matt. 7:21. … Sinne (taivasten valtakuntaan) pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.

Room. 10:17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

• Suostumalla tulemaan Jumalan Pojan sovintoveren alle, että Jumala voisi antaa uuden elämän, uudestisynnyttää Jumalan lapseksi (Joh. 3:3, 1. Kor. 15:50, Ilm. 7:13-14).

Joh. 3:3. Jeesus vastasi hänelle (Nikodemokselle): "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

1. Kor. 15:50. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. (Uudestisyntyminen on edellytys Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Vanha luonto ei valtakuntaa peri.)

Ilm. 7:13-14. Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

• Laskemalla kustannukset. Jumalan valtakunnan kansalaisella on suuri mahdollisuus joutua vainottavaksi, koska hän noudattaa Raamatun sanaa sellaisena kuin se on raamattuun kirjoitettu eikä yritä vääristää sitä itselleen mieluisaksi (Matt. 5:10, Apt. 14:22, 2. Tess. 1:4-5, 2. Piet. 3:16-18).

Matt. 5:10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Apt. 14:22. (Paavali ja Barnabas) rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta."

2. Tess. 1:4-5. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte.

2. Piet. 3:16-18. Samaa hän (Paavali) sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Voisi sanoa, että etsimällä Jeesusta Kristusta Jumalan sanasta, Raamatusta, löytää myös Jumalan valtakunnan. Taivaallinen Isä on päättänyt antaa lapsilleen valtakunnan ja siksi Hän vetää ihmisiä ristiinnaulitun Jeesuksen luo tehdäkseen heistä lapsiaan ja valtakuntansa kansalaisia (Joh. 6:44, Gal. 3:1-2).

Joh. 6:44. Ei kukaan voi tulla minun (Jeesuksen) luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

Gal. 3:1-2. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?

Luuk. 12:33-34. "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.

Diginovum sanoo tästä kohdasta seuraavaa;

Kehotuksen sisältö on, etteivät rikkaat laiminlöisi antaa köyhille ja keksisi tekaistuja syitä kitsautensa puolustamiseksi. Ihmisen tulee käyttää omaisuuttaan toisten auttamiseksi. Antaminen ei hyödytä vain saajaa, vaan myös antajaa, joka siten vapautuu ahneudestaan ja rakkaudestaan rahaan. ...

"Aarre" vaikuttaa ajatuksiin ja suunnitelmiin ja siitä tulee kaiken keskipiste. Jos se on maallinen, mieli maallistuu. Kysymys ei niinkään ole siitä, mikä aarre on, vaan siitä, missä se on. Sydämen tulee olla kiintynyt ainoaan tarpeelliseen. Ks. Matt 6:24. ("Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.) Raamatun kielenkäytössä "sydän" edustaa yleensä persoonallisuuden keskusta.