Seuraavassa esityksessä Luuk. 14:1-35 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Juhlaan kutsutut

Luuk. 14:1. Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi.

Jeesus meni sinne, minne hänet kutsuttiin. Hän ei suosinut ketään eikä vähätellyt ketään. Tässä Jeesus poikkesi oman aikansa lainopettajista. Niiden fariseusten mielestä, jotka olivat lainopettajia, synti tarttuu ja siksi syntisistä on pysyttävä erossa. Jeesuksen mielestä pyhyys ja puhtaus tarttuvat ja siksi syntisten kanssa piti olla. Kuitenkin sellaisen kristityn, jolla on vielä vaikeuksia erottautua entisestä syntielämästään, on viisasta pysytellä erossa syntiin houkuttelevasta seurasta. Hänen tulee ensin vahvistua uskosta ja uskossa (Kol. 2:6-8).

Paavali pysytteli erossa niistä, jotka puhuivat julkisesti pahaa Herran tiestä ja piti muutkin uskovat erossa heistä (Apt. 19:8-9, 2. Tim. 3:2-5).

Kol. 2:6-8. Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. (Tässä tarkoitetaan Raamatun sanan mukaista opetusta.) Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

Apt. 19:8-9. Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta. Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan. Siitä alkaen hän opetti ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa.

2. Tim. 3:2-5. Silloin (viimeisinä päivinä) ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!

Fariseukset tarkkailivat, mitä Jeesus tekisi – eivät oppia ottaakseen, kuten opetuslapset – vaan syyttääkseen ja saadakseen syyn olla seuraamatta Jeesusta (Mark. 3:2).

Nykyajan fariseus tarkkailee toista kristittyä – ei ymmärtääkseen hänen uskonsa perusteita voidakseen keskustella niistä – vaan löytääkseen syyn pitää toista harhaoppisena ja erottautua yhteydestä. (Siitäkin huolimatta, vaikka hän sunnuntaisin lausuu uskontunnustuksessa uskovansa … pyhien yhteyteen.)

Mark. 3:2. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan.

Luuk. 14:2-4. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: "Onko sapattina lupa parantaa vai ei?" He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois.

Lainopettajien tulkinta Mooseksen laista kielsi parantamisen sapattina koska se tulkittiin työnteoksi. Jeesus ei tätä tulkintaa hyväksynyt. Mahdollisesti lainopettajat olivat jopa laatineet Jeesukselle ansan kutsumalla sairaan paikalle ja olivat siksi hiljaa. Tästäkään huolimatta Jeesus ei jättänyt avuntarvitsijaa vaille apua.

Luuk. 14:5-6. Sitten hän (Jeesus) taas kysyi: "Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?" Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.

Jeesus käytti osuvaa vertausta kaivoon pudonneesta pojasta, sillä vesipöhöä sairastava mies oli myös ongelmissa "veden" kanssa. Jos fariseukset olisivat tuominneet Jeesuksen sapattikäskyn rikkomisesta, olisivat he samalla tuominneet itsensäkin.

Matteus ja Markus kertovat toisesta tilanteesta, jolloin Jeesus paransi miehen, jonka käsi oli surkastunut. Silloinkaan fariseukset eivät saaneet Jeesusta kiinni sapatin rikkomisesta, koska parantumistilanteessa toimijana oli sairas, joka itse ojensi kätensä (Matt. 12:10-13, Mark. 3:2-5).

Matt. 12:10-13. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: "Saako sapattina parantaa?" Jeesus vastasi heille: "Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää." Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi.

Mark. 3:2-5. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen.

(Matteus ja Markus kertovat samasta tilanteesta, joka ilmeisesti eteni seuraavasti;

• Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: "Saako sapattina parantaa?"

• Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta.

• Jeesus vastasi heille: "Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää."

• Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi.

Lepopäivänä on lupa tehdä hyvää jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Lepopäivän tarkoitus on kuitenkin lepo ja päivän pyhittäminen, ei hyvän tekeminen. Jos lepopäivänäänkin pyrkii pois levosta ja päivän pyhittämisestä vaikkakin vain hyviä tekoja tekemään, rikkoo "muista pyhittää lepopäivä" käskyä vastaan.

Vanhassa kansanviisaudessa tämä on sanottu aika hyvin; "Lepopäivänä tulee tehdä vain se, mitä välttämätön tarve ja lähimmäisen rakkaus vaativat."

Luuk. 14:7. Jeesus pani merkille, että vieraat pyrkivät aterialla asettumaan parhaille paikoille. Niinpä hän esitti heille vertauksen:

Jeesus itse sijoittui vähäisemmälle paikalle. Jeesus eli niin kuin hän seuraavaksi kertomassaan vertauksessa opetti (Luuk. 14:8-11).

Luuk. 14:8-11. "Kun sinut on kutsuttu pitoihin, älä asetu kunniapaikalle. Joku vieraista saattaa olla sinua arvokkaampi, ja isäntä, joka on teidät molemmat kutsunut, tulee sanomaan sinulle: 'Anna tämä paikka hänelle.' Silloin joudut nolona siirtymään viimeiselle sijalle. Ei - kun sinut kutsutaan, valitse pöydässä kaikkein vaatimattomin paikka. Silloin isäntä tulee ja sanoo sinulle: 'Ystäväni, siirry tänne lähemmäksi', ja sinä saat suuren kunnian kaikkien vieraiden nähden. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Siitä huomaa, että onkin valinnut vaatimattoman paikan ylpeyden vaikutuksesta, kun pahoittaa mielensä siitä, ettei sitä huomata eikä tulla kutsumaan paremmalle paikalle. Sen sijaan; jos iloitsee siitä, että muut saavat huomiota ja kunniaa, se on merkki Pyhän Hengen vaikutuksesta (Gal. 5:22-26).

Gal. 5:22-26. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Kun kunniaa tavoitellaan, se on useimmiten sitä turhaa kunniaa. Jos sen sijaan tavoitellaan oikeanlaisia puheita ja tekoja, niitä mahdollisesti seuraa myös se oikea kunnia.)

Luuk. 14:12-14. Sitten Jeesus sanoi talon isännälle: "Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän saattavat vuorostaan kutsua sinut, ja näin sinä saat kaikesta palkan (korvauksen). Ei - kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita. Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan (antaa takaisin, korvata) sinua. Sinä saat palkkasi (sinulle annetaan takaisin) silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista."

Jeesus näki talon isännän "kipupisteen", joka oli farisealainen erottautuminen köyhistä ja vähäosaisista (syntisistä). Ei Jeesus kiellä meitä kutsumasta ystäviä kylään, sillä hän itsekin oli monta kertaa ystäviensä luona kylässä. Hän kieltää meitä unohtamasta niitä, jotka ovat avun tarpeessa ja joita me voimme auttaa.

Palkka saadaan vasta tulevaisuudessa, joko Jumalan lahjana taivaassa tai synnin palkkana iankaikkinen kuolema. Jumalan valtakunnan kansalaisuus on kuitenkin Jumalan lapsella jo tässä ja jo nyt. (Matt. 5:1-10, Joh. 5:24). Sellaiselle menestysteologialle, jossa Jumala antaa "oikeille" seuraajilleen jo täällä maan päällä vain menestystä ja vastoinkäymiset ja sairaudet kohtaavat vain "vääriä" seuraajia, sille ei löydy Raamatusta perusteita.

Matt. 5:1-10. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: (Jeesus käytti puheessaan erilaisia aikamuotoja, jotka olen kirjoittanut näkyviin seuraavaan tekstiin. Valitettavasti suomenkielinen Raamattu hävittää nämä aikamuodot.)

"Autuaita ovat (jo nyt) hengessään köyhät, sillä heidän on (jo nyt) taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset: he saavat (tulevat saamaan) lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset: he perivät (tulevat perimään) maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan (tullaan ravitsemaan).

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan (tullaan armahtamaan).

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä (tulevat näkemään) Jumalan.

Autuaita rauhantekijät: he saavat (tulevat saamaan) Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on (jo nyt) taivasten valtakunta.

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni (Jumalaan), on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Luuk. 14:15-16. Tämän kuullessaan sanoi eräs pöytävieraista Jeesukselle: "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Jeesus vastasi näin: "Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita.

Kun pitoja alettiin järjestää, lähetettiin ennakkokutsu tiedoksi. Siitä kutsutut tiesivät että varsinainen kutsu tulee heille jonain tiettynä hetkenä. Heille annettiin aikaa valmistautua niin, että he eivät itse laatisi itselleen sellaisia esteitä, jotka estäisivät heitä osallistumasta pitoihin.

Jumala on ilmoittanut järjestävänsä meille pidot. Evankeliumi, eli ilosanoma tästä on tarkoitettu julistettavaksi kaikille (Matt. 24:14). Varsinainen kutsu (nouto juhlaan) tulee myöhemmin, silloin kun Jeesus palaa noutamaan taivaan hääjuhlaan niitä, jotka ovat ottaneet hänen kutsunsa todesta.

Matt. 24:14. Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.

Luuk. 14:17-18. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, kaikki on jo valmiina.' Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita.

Ennakkokutsun jälkeen seurasi varsinainen kutsu. Ennakkokutsun saaneiden ongelmana ei ollut se, että he eivät olisi olleet tietoisia kutsusta. He pitivät omia asioitaan tärkeämpänä kuin juhliin kutsujaa ja juhlaan valmistautumista.

Sama on meidän kristittyjen kanssa. Me olemme tietoisia evankeliumista ja Jeesuksen takaisinpaluusta, mutta missä määrin se koskettaa meitä.

Luuk. 14:18. 'Olen ostanut pellon', sanoi yksi, 'minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.'

Tällä kutsutulla oli esteenä rakkaus omaisuuteensa. Uuden pellon hankkiminen oli juhlaa tärkeämpi. Omaisuus ohitti tärkeydessä kaiken sen, mitä juhlaan kutsuja hänelle edusti.

Omaisuus sinällään ei ole este taivaaseen pääsylle. Mutta kun omaisuudesta tulee meille Raamatun sanan noudattamista tärkeämpi, saa se meidät hylkäämään taivaskutsun. Me palvelemme silloin mammonaa Jumalan sijasta (Luuk. 16:13). Kiinnitämme huomiomme omaisuuden keräämiseen, emme Jumalan tuntemisen etsimiseen. Olemme silloin unohtaneet sen, että etsimällä ensin Jumalan valtakuntaa, saamme myös riittävän toimeentulon (Matt. 6:31-34).

Luuk. 16:13. Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

Matt. 6:31-34. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Luuk. 14:19. 'Ostin viisi härkäparia', sanoi toinen, 'ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.'

Tällä kutsutulla oli esteenä rakkaus työhön ja harrastuksiin. Ne olivat juhlaa ja juhliin kutsujaa tärkeämpiä. Aikaa ei enää riittänyt tehdä sitä, mitä juhlaan kutsuja hänelle edusti.

Riittääkö meillä aika Jumalan sanan tutkimiseen – ja sen noudattamiseen? Jos rakastamme Jumalaa, rakastamme myös Hänen sanaansa, Raamattua, sillä Jumala on löydettävissä sanastaan (Luuk. 11:28, Apt. 20:32, 2. Kor. 4:3-5, 1. Joh. 2:3-5). Se, miten suhtaudumme lepopäivän pyhittämiseen, toimii aika hyvänä peilinä tässä asiassa (2. Moos. 20:8-11, Room. 14:5).

Luuk. 11:28. Siihen Jeesus sanoi: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä."

Apt. 20:32. "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.

2. Kor. 4:3-5. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.

1. Joh. 2:3-5. Siitä me tiedämme tuntevamme hänet (Jeesuksen), että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä.

2. Moos. 20:8-11. "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Room. 14:5. Joku (Herran palvelija) pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle (Herran palvelijalle) kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. (Joku pyhittää yhden päivän viikosta Herralle, joku kaikki viikon päivät. Kumpikin on apostoli Paavalin mukaan oikein.)

Luuk. 14:20. Kolmas sanoi: 'Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.'

Tällä kutsutulla olivat esteenä ihmissuhteet, jotka estivät menon juhlaan. Jonkun ihmisen miellyttäminen ja mielipiteet ohittivat tärkeydessä sen, mitä juhlaan kutsuja hänelle edusti.

Kristityilläkin on vaarana se, että ystävien, sukulaisten tai yleinen mielipide tulee ristiriitatilanteessa Jeesusta ja Jumalan sanan noudattamista tärkeämmäksi (Matt. 10:34-37).

Matt. 10:34-37. "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. (Jos joku lähisukulainen ei Jeesusta hyväksy, vaarana on luopuminen Jeesuksen seuraamisesta. Ellei luovu, seurauksena yleensä on ristiriitatilanne.)

Luuk. 14:21. "Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: 'Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.' (Ne, joilla omaisuus, harrastukset tai ihmissuhteet eivät ole esteenä juhliin osallistumiselle.)

Eräs pöytävieraista oli sanonut Jeesukselle; "Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Tässä Jeesus vastaa hänelle oikeastaan näin: Sinäkään et pääse Jumalan valtakuntaan, ellei sinusta tule sellaista köyhää, raajarikkoa, sokeaa tai rampaa, jolla ei ole verukkeita kieltäytyä kutsusta. (Jos turvaudut rikkauteen, omaan osaamiseesi, omaan viisauteesi, tietoosi tai voimiisi, et pääse Jumalan valtakuntaan.)

Tämä Jeesuksen vertaus toteutui oikeastaan kirjaimellisesti silloin, kun kristillinen kirkko syntyi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Jumala liitti siihen pääasiassa vähäpätöisiä ja halveksittuja ihmisiä (1. Kor. 1:26-29).

1. Kor. 1:26-29. Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Luuk. 14:22-23. Palvelija tuli sanomaan: 'Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.' Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi (velvoita) ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.

Mitä tämä "vaatiminen / velvoittaminen" tarkoittaa, sitä en tiedä. Mahdollisesti nyt lopun ajan loppupuolella Jumala tulee tekemään jotain sellaista, että ihmisten on yhä vaikeampaa sulkea korvansa Jumalan kutsulta Jeesuksen luo.

Jumala tietää, milloin muista kansoista kuin juutalaisista koottava määrä tulee täyteen (Room. 11:25-27). Sen jälkeen ei juhliin enää pääse.

Room. 11:25-27. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.

Luuk. 14:24. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, (mutta jotka kieltäytyvät kutsusta) ei pääse minun pitopöytääni!'"

Oikea Jumalan kutsu on aina kutsu Jeesuksen luo, Hänen sovintoverensä puhdistettavaksi (Joh. 6:44, Matt. 22:11-14). Muut kutsut johtavat kadotukseen vievälle tielle.

Joh. 6:44. Ei kukaan voi tulla minun (Jeesuksen) luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

Matt. 22:11-14. "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua (Jeesuksen sovintoveren antamaa lahjavanhurskautta). Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'" (Kaikkia kutsutaan mutta vain kutsun hyväksyneet ja Jeesuksen sovintoveren turviin paenneet valitaan ja puetaan lahjavanhurskauteen.)

Luuk. 14:25-26. Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Kysymys on valmiudesta seurata Jeesusta ja totella Jumalan sanaa, jos ja kun valintatilanne siitä, ketä tottelen, tulee eteen.)

Nämä jakeet liittyvät Jeesuksen edellä kertoman vertaukseen, Luuk. 14:17-20 kohtiin. Jeesuksen seuraamisen kustannuksista kannattaa olla tietoinen jo etukäteen. Jeesus ei pimittänyt seuraajiltaan niitä ahdistuksia, joihin he joutuisivat häntä seuratessaan. Muuta tietä taivaaseen ei kuitenkaan ole olemassa.

Joku voi lukea tämän kohdan siten, että hänen on luovuttava käytännössä kaikesta, ennen kuin voi seurata Jeesusta. Ihminen ei kuitenkaan voi omassa voimassaan luopua mistään oikealla tavalla. Fariseukseksi ryhtynyt kristitty sitäkin yrittää tullakseen itse omin voimin taivaskelpoisemmaksi. Vasta otettuamme Jumalan kutsun vastaan ja tultuamme Jeesuksen yhteyteen, Pyhä Henki vaikuttaa meissä sen, että asetamme Jeesuksen ja Jumalan sanan noudattamisen oikealla tavalla etusijalle.

Luuk. 14:27. Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.

Tämä valmius asettaa Jumalan sana, Raamatun noudattaminen, etusijalle seurauksista välittämättä, on ristin kantamista. Tällainen ristin kantaminen vie vainoon, halveksuntaan, työpaikan menetykseen ja oikeuden eteen jo Suomessakin.

Jeesuksen seuraaminen maksaa. Jeesusta seuratessa joutuu nimittäin luopumaan paljosta sellaisesta turhasta ja vahingollisesta jota ihmisen oma vanha luonto rakastaa. Vanha luonto vihaa kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala haluaa antaa tilalle, vihaa vaikka Jeesuksen seuraamisen mukana tulisi rauha, pelastus, iankaikkinen elämä ja oikeanlaiset ihmissuhteet (Joh. 14:27, Room. 8:31-39).

Joh. 14:27. "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Room. 8:31-39. Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Luuk. 14:28-30. Jos joku teistä (Jeesuksen mukana kulkevista ihmisistä) aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi. Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä: 'On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.'

Jeesus kertoi tämän vertauksen tavallisille ihmisille, joilla ei ollut varaa rakentaa itselleen tornia, saati mitään tarvetta siihen. Vertaus tornin rakentamisyrityksestä ihmisen itse valmistamille perustuksille kuvaa hyvin ihmisen omia pyrkimyksiä. Tornin rakentaminen joko huomion tai taivaan tavoittelun vuoksi, on turhuutta ja jää aina keskeneräiseksi. Kannattaa sen sijaan todeta oma riittämättömyytensä ja jättää kustannukset Jumalan maksettavaksi. Hän on jo maksanut kaiken Golgatalla. Sen jälkeen, kun Jeesus on otettu maksajaksi, kannattaa myös oman elämän työnjohto ottaa pois vanhalta "aatulta" ja jättää Jeesukselle.

Saarnaajan kirja Vanhassa testamentissa kertoo kuningas Salomon suulla sen, miten katoavaa ja turhuuden tavoittelua on sellainen elämä, joka luopuu Jumalan pyhyydestä (Saarn. 12:8-14).

Saarn. 12:8-14. Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta. (Salomo luopui epäjumalia palvovien vaimojensa houkuttelemana Jumalasta ja joutui saarnaajan suulla toteamaan, että hänen Jumalan pyhyydestä luopunut elämänsä oli pelkästään katoavaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua.)

… Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.

Luuk. 14:31-32. "Tai jos kuningas on lähdössä taisteluun toista kuningasta vastaan, niin kai hän ensin istuutuu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan vihollisen, joka on tulossa kahdenkymmenentuhannen miehen voimalla. Ellei hän siihen pysty, hän lähettää rauhanneuvottelijoita, kun vihollinen on vielä kaukana.

Kysymys on siitä, luopuuko itsevaltias kuningas vapaaehtoisesti itsevaltiudestaan, vai sulkeeko hän silmänsä siltä, että hänen valtakuntansa tullaan tuhoamaan raunioiksi ylivoimaisen vihollisen toimesta.

Mekin voimme, oman elämämme itsevaltiaina, sulkea Jumalan Pyhyyden, Jeesuksen Kristuksen, elämämme ulkopuolelle, koska luulemme "vihollisen" olevan kaukana. Jos niin teemme ja Jeesuksen paluu takaisin yllättää meidät, silloin on myöhäistä pelastaa edes itseämme.

Luuk. 14:33. "Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.

Kannattaa muistaa, että Jeesus puhuu tässä mukanaan kulkeville. Jeesus toistaa tässä sen, mitä hän on edellä, Luuk. 14:25-26 kohdassa sanonut. Asian toistaminen korostaa sen tärkeyttä.

Kysymys on siitä, että jos emme pelastettuinakaan luovu vanhan luontomme ohjausvallasta, pidämme Pyhää Henkeä silloin vain vanhan "aatumme" määräysvallan alla. Haluaisimme vain paikata vanhan luontomme pahimpia puutteita Jumalan avulla. Samoin haluaisimme vain Pyhän Hengen voiman itsellemme mutta emme halua antaa itseämme Pyhän Hengen johtoon (Matt. 9:16-17, Mark. 2:21-22, Kol. 3:1-10). Vanha minämme meissä on jatkuvassa sotatilassa uutta luomusta vastaan. Siksi vanhasta on luovuttava. Ellemme luovu, ei uutta voi tulla tilalle. Vaarana on, että uusi luomus meissä näivettyy ja lopulta kuolee.

Matt. 9:16-17, Mark. 2:21-22. Ei kukaan ota kutistamattomasta kankaasta (uudesta luomuksesta) paikkaa vanhaan viittaan (vanhan minän korjaukseen). Viitta repeää sellaisen paikan vierestä, ja reikä on entistä pahempi. Eikä uutta viiniä (Pyhä Henki) lasketa vanhoihin leileihin (vanha minä). Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. (Koko ihminen kärsii tappion.) Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat sekä uusi luomus että Pyhän Henki meissä) säilyvät."

Kol. 3:1-10. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä. Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Luuk. 14:34-35. "Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään. Jolla on korvat, se kuulkoon!"

Mark. 9:50. Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne (Pyhän hengen vaikutus) ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa."

Matt. 5:13. "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa (vanha luonto saa vallan), millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Uudestisyntyneet kristityt ovat suolana maailmassa. Kuitenkaan he itse eivät ole suola, vaan heissä oleva Pyhä Henki. Pyhä Henki vaikuttaa hengen hedelmää, vanha luonto saa aikaan tuhoa ja kuolemaa (Gal. 5:16-26). Niin kauan kuin Pyhän Hengen johdossa olevia uudestisyntyneitä kristittyjä on olemassa, se paikkakunta ja kansa menestyy (Jer. 29:7). Kun heitä ei ole, se paikkakunta ja kansa on Sodoman tavoin tuhon tiellä (1. Moos. 18:32, Jes. 3:9-11, 2. Piet. 2:6-10).

Lihallinen kristitty, joka ei eroa pelastumattomasta ihmisestä, koska on oman vanha luontonsa ohjauksessa, on suuressa vaarassa menettää suolaisuutensa. Suolaisuus säilyy, kun pysymme Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alla – silloin Jumala itse, Pyhässä Hengessään, on voimamme vanhaa luontoamme ja maailman houkutuksia vastaan.

Gal. 5:16-26. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.

Lihan (ihmisen vanha luonto) aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen (tällaista harjoittavat), eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. (Vaikka vanha luontomme olisikin ristillä, se ei suinkaan ole kuollut.) Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Jer. 29:7. Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä (Jumala) olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

1. Moos. 18:32. Mutta Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä (Sodomasta) löytyy kymmenen?" Herra sanoi: "Niiden kymmenen (hurskaan) takia jätän sen hävittämättä."

Jes. 3:9-11. Heidän röyhkeytensä ei jää kätköön, se näkyy heidän kasvoillaan. Kuin Sodoman väki he kerskuvat synneistään, mitään kaihtamatta. (Nykyään tehdään julkisesti sitä, mitä Jumala Raamatussa sanoo synniksi.) Voi heitä! Itselleen he pahaa tekevät. Onnellinen on vanhurskas! Hänen käy hyvin, hän saa nauttia tekojensa hedelmiä. Voi jumalatonta! Hänen käy huonosti, hänelle tehdään niin kuin hän itse teki.

2. Piet. 2:6-10. Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi ja antoi näin varoittavan esimerkin vastaisten aikojen jumalattomille. Sen sijaan hän pelasti hurskaan Lootin, jonka mieltä jumalattomien riettaus painoi. Päivästä päivään tuo hurskas mies sydämessään kärsi, kun hän joutui elämään heidän keskellään ja katselemaan ja kuuntelemaan heidän jumalattomuuttaan. Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa.