Olen tämän vuoden aikana käsitellyt alustuksissa Luukkaan tekstin kohtia 5:17 – 17:10. Kohdasta 15:1 – 17:10 oli alustus vuoden alussa. Kyseisessä kohdassa on myös tuhlaajapoikavertaus.

Suosittelisin, että kuuntelisit netistä YouTubesta raamattuluennon; ”Liisi Jokiranta - Isä rakastaa enemmän kuin aavistat”. Siinä on paras selitys tuhlaajapoikavertauksesta, jonka olen kuullut.

Seuraavassa Luuk. 17:11-37 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Miten suhtaudun Jeesukseen?

Luuk. 17:11-14. Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." (Tuona aikana pappi ratkaisi sen, kuka oli spitaalinen ja kuka ei enää ollut.) Mennessään he puhdistuivat.

Nämä miehet pitivät Jeesusta ilmeisesti vain opettajana, joten se osaltaan selittää sen, että vain yksi heistä palasi parannuttuaan kiittämään Jeesusta. Monet parantamista tarvitsevat kutsuivat Jeesusta jo ennakkoon Herraksi tai Daavidin pojaksi ja osoittivat näin luottavansa siihen, että Jeesus on enemmän kuin ihminen. Lisäksi nämä spitaaliset pysyttelivät etäällä Jeesuksesta, mutta samalla he myös pysyivät etäällä Jumalan valtakunnasta. Sen sijaan se spitaalinen, josta Matteus kertoo, tuli aivan kosketusetäisyydelle Jeesuksesta ja kutsui Jeesusta Herraksi (Matt. 8:1-4).

Matt. 8:1-4. Kun Jeesus tuli alas vuorelta, suuri ihmisjoukko seurasi häntä. Hänen luokseen tuli silloin muuan spitaalinen. Mies heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Heti mies parani taudistaan. Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna Mooseksen määräämä uhrilahja, todisteeksi parantumisesta."

Luuk. 17:15-17. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat?

Niillä yhdeksällä oli nyt parannuttuaan aikaa kaikkeen sellaiseen, mikä sairauden aikana oli jäänyt heiltä tekemättä. He valitsivat Jeesuksen sijaan kaiken muun ja sen vuoksi aikaa ei enää riittänyt Jeesuksen seurassa olemiselle. Valintansa seurauksena he upposivat syvemmälle syntiin (Joh. 5:14). Psykologi ja pappi Erik Ewalds sanoi eräällä luennollaan, että nämä yhdeksän, jotka eivät palanneet kiittämään, olivat todennäköisesti ensimmäisten joukossa huutamassa; "ristiinnaulitse se mies" (Mark. 15:12-15). Sellainen kiitollisuuden velka, jota ei halua maksaa, saa aikaan vihaa kohdettaan kohtaan. Näille yhdeksälle olisi ollut parempi, että he eivät olisi ollenkaan parantuneet, sillä nyt he mitä ilmeisimmin hylkäsivät Jeesuksen.

Joh. 5:14. Myöhemmin Jeesus tapasi (Betesdan altaalla parantamansa) miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."

Mark. 15:12-15. Vielä Pilatus kysyi kansalta: "Mitä minä sitten teen tälle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?" He huusivat: "Ristiinnaulitse!" "Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulitse se mies!" Tehdäkseen kansalle mieliksi Pilatus päästi Barabbaksen vapaaksi, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

Jeesuksen luo vaivojensa kanssa tulevista muutamat parantuvat saman tien. Joiltakin Jumala edellyttää lähtemistä uskossa liikkeelle, kuten tässä näiltä kymmeneltä. Joidenkin ruumiillisia vaivoja Jumala ei vain näyttäisi parantavan. Ennemmin tai myöhemmin me kaikki kuolemme joihinkin vanhenemisen mukanaan tuomiin sairauksiin, ellei Jeesus palaa hakemaan omiaan sitä ennen. Itse olen alkanut olemaan kiitollinen Jumalalle myös vaivoistani, sillä ne ohjaavat minua pois maailmasta Hänen luokseen (Ps. 23:4). Lisäksi olen alkanut suhtautua ymmärtävämmin niihin, joilla on vaivoja.

Ps. 23:4. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. (Sairauskin on Jumalan paimensauva silloin, kun se otetaan vastaan Jumalan kädestä.)

Luuk. 17:18-19. Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."

Tässäkin kohdassa tulee näkyviin se, että vain Jeesuksen luokse tuleva voi pelastua. Vaikka kaikki kymmenen spitaalista parantuivat, vain Jeesuksen luo tullut pelastui. Sellainen usko jää turhaksi, joka ei johda henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jeesus kohdataan evankeliumissa, joka on Hänestä Raamattuun kirjoitettu. Evankeliumissa meille kerrotaan se, kuinka Jeesus Kristus kuoli ristillä meidän, jo kadotettujen syntisten sijaisena. Pelastava usko syntyy juuri tämän evankeliumin eli ilosanoman kuulemisesta (Room. 10:17). Usko ei synny tyhjästä eikä mistään ihmisessä olevasta tai ihmisen oman toiminnan seurauksena, vaan usko on evankeliumin kuulemiseen sidottu Jumalan lahja. Jeesuksen sovintoveren vuoksi, jonka Hän on vuodattanut syntiemme anteeksi antamiseksi, on meillä jokaisella, jotka sen omalle kohdallemme uskomme, pääsy Pyhän Jumalan luo (Joh. 3:14-18). Jumala on ilmoittanut ottavansa meidät vastaan, jos suostumme tällä tavalla Hänen pelastamikseen. Hän kätkee meidät Jeesukseen Kristukseen. Kristuksen myötä Jumala antaa meille myös lahjaksi kaiken sen, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon (2. Piet. 1:2-3).

Yllä olevan voi käsittää myös väärin. Minä itse tulin aikoinani Jumalan luo Hänen suuruutensa ja rakkautensa vetämänä. Jumala oli suuri, mutta Jeesus ei merkinnyt minulle juuri mitään, joten en ollut myöskään pelastunut. Luulin kelpaavani Jumalalle ilman Jeesuksen antamaa lahjavanhurskautta. Vähitellen Jumala johdatti minut huomaamaan oman syntisyyteni ja vasta silloin Jeesuksen ristinsovitus tuli minullekin tärkeäksi.

Room. 10:17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, (Jeesus korotettiin ristille) jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

2. Piet. 1:2-3. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.

Mistä kaikesta usko Jeesukseen Kristukseen meidät pelastaa, kun Hänen sovintoverensä tähden uskomme saaneemme syntimme anteeksi?

• omalta itseltämme (Gal. 5:16-17, Mark. 7:21-23, 1. Kor. 3:19-20),

• maailmalta (1. Joh. 2:15-17, 1. Joh. 5:4-5),

• paholaiselta (Ef. 2:2) ja

• Jumalan vihalta (2: Joh. 3:36).

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. (Paavali kirjoittaa tämän Jeesuksen yhteydessä elävälle seurakunnalle. Tässä lukee selvästi, että ihminen ei pelastuneenakaan itse kykene tekemään mitään Jumalalle kelpaavaa. Ellemme anna Jumalan sanan ja Pyhän Hengen ohjata elämäämme, silloin elämäämme ohjaa oman sydämemme halu. Silloin emme anna Jumalan vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä ja silloin tekomme kristittyinäkin ovat juuri sellaisia kuin Mark. 7:21-23 sanotaan.)

Mark. 7:21-23. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee (jokaisen) ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." (Juuri tällaiselta, omasta sydämestämme tulevan saastan levittämiseltä, meidät pelastaa Pyhä Henki, jonka Jumala antaa meille, kun uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana.)

1. Kor. 3:19-20. Tämän maailman viisaus (sisältäen myös pelastuneen ihmisen oman luontaisen viisauden) on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. Ja samoin: Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi. (Ei usko Jumalaan järjetöntä ole. Ihmisviisaus, joka keksii Jumalalle ja Hänen pelastusteolleen korvikkeita, on järjetöntä.)

1. Joh. 2:15-17. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. (Isä jumala haluaa kyllä osoittaa rakkautta, mutta maailmaa rakastava ihminen sulkee itse itseltään Jumalan rakkauden pois.) Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

1. Joh. 5:4-5. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. (Meissä oleva usko on syntyisin Jumalasta. Siksi se voittaa maailman. Kaikenlainen ihmislähtöinen usko kokee tappion.) Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (Tämä voitto maailmasta annetaan meille lahjana, kun uskomme Jeesukseen Kristukseen syntiemme sovittajana.)

Ef. 2:2. Ennen te elitte niiden (himojen) vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. (Vaikka olemme Jeesuksen seurassa, eivät himomme ole mihinkään kadonneet. Mutta nyt, kun Jumala on kätkenyt meidät Kristuksen Jeesuksen vanhurskauteen, Jumalan meille lahjoittama Pyhä Henki on voimana vaikuttamassa sen, että emme enää eläisi himojemme ohjauksessa.)

2: Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. (Usko tulee ensimmäiseksi näkyviin synnin tuntona. Vasta sen jälkeen usko voi tulla näkyviin Jumalan sanan oikeana tottelemisena, koska vasta synnin tunnon jälkeen me tarvitsemme Kristusta oikealla tavalla pelastuaksemme Jumalan vihan alta. Niillä, jotka vääntävät Jumalan sanaa mieleisekseen eivätkä siten tottele Poikaa, ei ole oikeaa synnintuntoa. Jumala ei ole heille Pyhä ja he eivät koe olevansa Jumalan vihan alla, vaikka ovat.)

Luuk. 17:20-21. Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" (tai; sisäisesti teissä).

Fariseukset odottivat muiden sen ajan juutalaisten tapaan Jumalan valtakunnan tulevan siten, että Messias tultuaan karkottaa Roomalaiset ja perustaa juutalaisten hallitseman valtakunnan. Vaikka fariseukset kysyivät Jeesuksenkin mielipidettä asiasta, he olivat lukinneet oman mielipiteensä niin, että eivät olleet valmiita hyväksymään Jumalalta muunlaista ratkaisua. Sellaisen valtakunnan perustamista saatanakin ehdotti Jeesukselle kiusatessaan Jeesusta erämaassa (Matt. 4:8-10).

Itse erotan Jumalan valtakunnan tulemisen ja Jeesuksen paluun toisistaan. Jumalan valtakunta on jo tullut ja on läsnä tässä ja nyt (Mark. 9:1), toisaalta se tulee vasta Jeesuksen paluun jälkeisen vaivanajan jälkeen (Ilm. 20:1-5). Mitä lähempänä Jeesuksen takaisintulo omiaan noutamaan on, sitä pienempi näyttäisi olevan Häntä avuksi huutavien määrä ja sitä suurempi heidän ahdistuksensa (Luuk. 18:7-8).

Matt. 4:8-10. Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"

Mark. 9:1. Hän (Jeesus) sanoi vielä: "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan." (Jumalan valtakunta tuli voimassa kun Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin.)

Ilm. 20:1-5. Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa. Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.

Luuk. 18:7-8. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"

Jumalan valtakunta tuli silloin ihmisten keskuuteen, kun Jeesus syntyi ihmiseksi. Jumalan valtakunta oli kuitenkin vain siellä, missä Jeesus oli läsnä. Vasta Jeesuksen ristiinnaulitseminen, ylösnousemus kuolleista ja Pyhän Hengen vuodattaminen muutti tilanteen siten, että Jumalan valtakunta tuli myös sisäisesti jokaisen Jeesukseen pelastajanaan uskovan sydämeen. Sillä Jeesus Kristus on Pyhän Henkensä kautta läsnä jokaisessa Häneen uskovassa (Joh. 16:7-14).

Joh. 16:7-14. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen), vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. (Jeesuksen puheen kykenee ottamaan vastaan vasta Pyhän Hengen saamisen jälkeen.) Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut (Jeesuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Luuk. 17:22-24. Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.

Harhaopeissa Jeesus tai hänen auktoriteettinsa inkarnoituu (tulee läsnä olevaksi) johonkin henkilöön tai paikkaan. Muistan nuoruuden ajalta erään kristillisen ryhmän, jossa opetettiin, että ryhmän johtaja "valaistuneena" ollessaan oli Jumalan vaikutuksesta erehtymätön. Jos heille olisi silloin sanonut, että teidän oppinne ei tässä kohden eroa katolisen kirkon opista ja paavin erehtymättömyydestä, he olisivat olleet syvästi loukkaantuneita. Tällaisessa opissa Raamatun sana ja Jeesus Jumalan Sanana korvataan sijaisella. Jeesuksen sijalle tullut on kyllä kohdattavissa "tuolla" ja "täällä", mutta Jeesus varottaa sellaisesta. Tällaisen opin kannattaja ei ole ymmärtänyt oman sydämensä lankeemuksen syvyyttä. Jumalan valtakunta on kyllä sisäisesti läsnä jokaisessa Jumalan lapsessa, mutta ihmisen oma vanha luonto on jatkuvassa sodassa sitä vastaan. Tässä sodassa Jumalan lapsi ei voi muuta kuin pitää katseensa Jeesukseen Kristukseen suunnattuna ja antaa Jumalan sotia puolestaan.

Kun Jeesus seuraavan kerran on nähtävissä, se tapahtuu salaman kaltaisessa ylösnousemuksessa, jolloin sekä Jeesuksessa kuolleet että Jeesuksen yhteydessä elävät temmataan Hänen luokseen (1. Kor. 15:51-52, 1. Tess. 4:14-18).

1. Kor. 15:51-52. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja (Kristuksessa) kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut (jotka olemme elossa) muutumme.

1. Tess. 4:14-18. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Luuk. 17:25. Mutta sitä ennen hänen täytyy kärsiä paljon, ja tämä sukupolvi hylkää hänet.

Jeesus tiesi joutuvansa Jumalan karitsana ristiinnaulittavaksi (Joh. 1:29). Hän valitsi itse ristinnaulat, jotta niillä, jotka uskovat Jeesuksen kuolleen puolestaan, olisi syntien anteeksianto ja Jumalan valtakunta voisi tulla sisäisesti heihin.

Jeesuksen ajan juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen ja samalla he hylkäsivät Jumalan valtakunnan (Joh. 7:1).

Joh. 1:29. Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Joh. 7:1. Tämän jälkeen Jeesus kiersi eri puolilla Galileaa. Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet.

Luuk. 17:26-27. "Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. (Aikana, jolloin Jeesus palaa takaisin noutamaan omiaan.) Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki.

Nooan arkki on ollut olemassa. Jeesus itse puhuu Nooan arkista ja vedenpaisumuksesta tapahtuneena tosiasiana. Joko me uskomme Jeesuksen puhuneen totta myös Nooasta tai sitten emme usko Jeesusta. Se vaihtoehto, että Jeesus ei olisi tiennyt, mitä puhui, mitätöi Jeesuksen synnittömyyden ja pudottaa pohjan pois syntiemme sovitukselta. Kristityistäkin liian moni pitää nykyisin Nooan arkkia pelkästään vertauskuvana ajattelematta sitä, millaiseen kuvaan Jumalasta se hänet johtaa. Darvinistinen kehitysoppi kieltää vedenpaisumuksen vastoin tieteen nykyhavaintoja, koska sille opille on välttämätöntä, että maapallo olisi miljardien vuosien ikäinen. (Enemmän tietoa saatavissa netistä Luominen.fi –sivuilta.)

Nooa sai ohjeet Jumalalta, noudatti niitä – ja pelastui. Nooan aikalaiset olivat kyllä tietoisia siitä, että Nooa poikineen rakensi arkkia, mutta he eivät uskoneet tulevaan tuomioon. "Eiväthän he omasta mielestään pahoja olleet. Hehän elivät vain normaalia elämää" (1. Moos. 6:11-22).

Samoin on nykyisenä aikana. Meillekin Jumala on antanut ohjeet. Ne ovat Raamatussa ja sitä Jeesuksen sovintoveren turviin paenneet pyrkivät noudattamaan – ja pelastuvat. Muutkin ovat kyllä tietoisia Jumalan sanassa kerrotusta tulevasta tuomiosta, mutta niin kauan kuin he voivat viettää tavallista elämää, heillä ei ole tarvetta eikä halua uskoa tuomion tulemiseen. He heräävät liian myöhään Jeesuksen paluun todellisuuteen ja sen jälkeen tulevaan tuomioon (2. Piet. 3:3-7).

1. Moos. 6:11-22. Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan. Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa. Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan. Tee itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita täyteen ja tiivistä se maapiellä sisältä ja ulkoa. … Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.

2. Piet. 3:3-7. Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.

Luuk. 17:28-29. On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki.

Sodomalaiset viettivät omasta mielestään tavallista elämää ennen tuhoutumistaan. Kun Loot kertoi heille tulevasta tuhosta, hänelle vain naurettiin (1. Moos. 19:12-14).

Nooan ajan suurin synti oli väkivalta (1. Moos. 6:11-12), Sodoman syntinä olivat Jumalan tuomitsemat seksuaalisuhteet (1. Moos. 19:4-5). Meidän aikanamme ihmisten syntinä ovat sekä väkivalta että Jumalan tuomitsemat seksuaalisuhteet.

1. Moos. 19:12-14. Vieraat sanoivat Lootille: "Jos sinulla on täällä kaupungissa vielä joku, vävy tai poika tai tyttäriä tai joku muu läheinen, niin vie heidät täältä pois, sillä me hävitämme tämän paikan. Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen tätä kaupunkia vastaan, että hän on lähettänyt meidät hävittämään sen." Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka olivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: "Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin!" Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen.

1. Moos. 6:11-12. Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan. Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.

1. Moos. 19:4-5. Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!"

Luuk. 17:30-32. "Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Jos sinä päivänä joku on katolla ja hänen tavaransa ovat sisällä talossa, hänen ei pidä mennä alas noutamaan niitä, ja jos joku on pellolla, hänen ei pidä palata kotiin. Muistakaa Lootin vaimoa!

Mikä asia on meille tärkeintä sillä hetkellä, kun Jeesus palaa? Jeesuksen seuraaminen vai joku muu kuten; omaisuus, ystävät, läheiset jne. Lootin vaimo on meille varoituksena, sillä hänen sydämensä oli kiinni maailmassa (1. Moos. 19:23-26). DigiNovum kertoo Lootin vaimosta seuraavasti;

Lootin vaimo oli niin lähellä pelastusta kuin oli mahdollista, mutta hän ei kokenut sitä. Hänet vietiin ulos kaupungista ja hän oli matkalla kohti pelastusta ja vapautta, mutta hän sai surmansa niiden joukossa, jotka kuolivat kaupungissa. Hän katsoi taakseen. Silmissä ei ollut mitään vikaa, mutta hänen sydämensä oli kiinni Sodomassa. Hän oli lähtenyt Sodomasta, mutta Sodoma ei ollut lähtenyt hänestä. Jae puhuu hyvin voimakkaasti niistä, jotka kaipaavat kaikkea sitä, minkä ovat jättäneet taakseen, eivätkä pysty vapautumaan siitä.

Meidän on tehtävä valinta nyt, seuraammeko Jumalan sanaa, sillä Jeesuksen paluun hetkellä aikaa valintaan ei enää ole (Matt. 25:6-10).

1. Moos. 19:23-26. Kun aurinko oli noussut vuorten yläpuolelle ja Loot oli tullut Soariin, Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle. Hän tuhosi nämä kaupungit ja koko tasangon sekä kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin. Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi. (Lootin vaimon on täytynyt tehdä muutakin kuin vain taakse vilkaisu, sillä Loot oli tyttärineen jo Soarin pikkukaupungissa turvassa.)

Matt. 25:1-10. "Silloin (ennen Jeesuksen paluuta) taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian (öljy on kuva Pyhästä Hengestä). Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin.

Luuk. 17:33. Joka yrittää turvata elämänsä (maailmallisin keinoin), kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa (maailman sijaan asettaa Jeesuksen ja Raamatun sanan noudattamisen etusijalle), on pelastava sen omakseen.

Matt. 16:24-26. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?

Elämäänsä voi yrittää turvata rahalla ja omaisuudella, tiedolla ja viisaudella tai hankkimalla valtaa tai hyvä asema – ja yrittää samalla pitää Jumalaa ikään kuin ylimääräisenä vakuutuksena siinä sivussa mukana. Näin voi kyllä saada ihmisten arvostuksen tai päästä kateuden kohteeksi, mutta Jumala sanoo tällaiselle, ”sinä hullu” (Luuk. 12:16-21, 1. Tim. 6:9-10).

Jos me maallisen sijaan etsimme Jumalan valtakuntaa, saamme Jumalan valtakunnan ohessa myös kaiken tarvitsemamme maallisen (Matt. 6:31-33).

Luuk. 12:16-21. Ja hän (Jeesus) esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

1. Tim. 6:9-10. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Matt. 6:31-33. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Luuk. 17:34-36. Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään."

Silloin kun Jeesus palaa omiaan noutamaan, maailmassa eletään tavallista elämää. Se, joka on jo täällä maailmassa asettanut turvansa Jeesuksen ja pyrkii Hänen sanansa noudattamiseen, otetaan.

Luuk. 17:37. "Missä, Herra?" kysyivät opetuslapset. Hän sanoi: "Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat."

Jeesuksen paluu omiaan noutamaan on maailman laajuinen silmänräpäyksellinen tapahtuma. Kun ne, jotka jäävät jäljelle, näkevät, mitä on tapahtunut, on enää haaska (seurakunnan raato) jäljellä.

Nämä asiat Jeesus sanoi meillekin sekä lohdutukseksi että varoitukseksi, että jaksaisimme odottaa Hänen paluutaan.