Seuraavassa Luuk. 18:31-43 teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Jeesus, ihminen ja Jumala

Luuk. 18:31-34. Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: "Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Jeesus kertoo opetuslapsilleen ennakkoon sen, että hänet surmataan Jerusalemissa juuri sillä tavalla, kuin Vanhassa testamentissa on hänestä kerrottu. Mutta että hän myös nousee kolmantena päivänä kuolleista. Tässä vaiheessa opetuslapset eivät käsittäneet Jeesuksen puhetta, sillä he odottivat Jeesuksen ottavan itselleen Jerusalemissa maallisen kuninkuuden. He olettivat pääsevänsä silloin itse parhaille paikoille ja näistä ennakkokuvitelmistaan he eivät vielä tässä vaiheessa kyenneet luopumaan. He eivät vielä olleet saaneet Pyhää Henkeä, joka olisi muistuttanut heitä Jeesuksen sanoista (Joh. 16:7-15).

Millaiset kuvitelmat meillä on siitä, mitä me saamme seuratessamme Jeesusta? Odotammeko me maailman hyväksyntää vai ahdistusta tai jopa vainoa (Joh. 16:33)? Odotammeko me pääsevämme ensimmäisille sijoille vai ryhdymmekö me muiden palvelijoiksi?

Kun Jeesus tuomittiin, häntä vastaan ei löydetty ainoatakaan syytä. Hänet tuomittiin jumalanpilkasta, koska hän sanoi sanat ”MINÄ OLEN”, eli Jeesus käytti itsestään Jumalan nimeä, JAHVE (Luuk. 22:66-71, 2. Moos. 3:14-15). Jeesuksen tuomio tuli siitä, että Hän puhui totta. Jeesuksen, vaikka olikin Jumala, oli kärsittävä ihmisenä ilman ainoatakaan (synti)virhettä, jotta Hän olisi kelvannut Jumalan uhrikaritsaksi, joka otti pois maailman synnin.

Mielenkiintoista on, mitä Midras Exodus Rabba / Mitä on juutalainen usko, s.37, kertoo tästä asiasta:

Juutalaisessa Raamatun tulkinnassa selitetään seuraavasti; ”Jumala sanoi Moosekselle; ”Sinä haluat tietää nimeni. Minua nimitetään sen mukaan, mitä teen. Kun tuomitsen luotujani, on nimeni Elohim (Jumala monikossa). Kun armahdan maailmaani, on nimeni JHVH. (MINÄ OLEN)”

Joh. 16:7-15. Mutta minä (Jeesus) sanon teille (opetuslapsille) totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Luuk. 22:66-71. Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, ja he sanoivat hänelle: "Jos olet Messias, niin sano se meille." Hän vastasi: "Jos sen teille sanon, te ette usko. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan (Jumalan voiman) oikealla puolella." Silloin he kaikki kysyivät: "Oletko sinä siis Jumalan Poika?" (Sinä siis olet Jumalan Poika.) Jeesus vastasi heille: "Itsepä te niin sanotte." (Te itse sanotte, että MINÄ OLEN.) Silloin he sanoivat: "Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan."

2. Moos. 3:14-15. Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."(JHVH, JAHVE) Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

"Se, mitä profeetat ovat ihmisen pojasta kirjoittaneet", kävisi nyt toteen Jeesuksen kuolemassa. Vielä ei kävisi toteen se, mitä profeetat ovat voittoisasta Messias-kuninkaasta kirjoittaneet. Sen aika tulee myöhemmin.

Luuk. 18:35-38. Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!"

Tiellä kulkijat kertoivat, että Jeesus niminen henkilö Nasaretin kylästä, oli kulkemassa ohi. Tämä sokea mies oli kuitenkin jo aikaisemmin kuulemansa perusteella ratkaissut mielessään sen, että Jeesus oli enemmän kuin vain joku mies Nasaretista, sillä hän kutsui Jeesusta Daavidin Pojaksi. Nimi, Daavidin Poika liittyy Messias-käsitteen yhteyteen (Matt. 22:41-45).

Matt. 22:41-45. Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin." Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo: Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" (Messias on Daavidin Poika, koska kuuluu Daavidin jälkeläisiin. Joosef, joka oli suoraan alenevassa polvessa Daavidin jälkeläinen, otti Jeesuksen pojakseen. Messias on Daavidin Herra, koska on Jumala. Tässä tullaan siihen tosiasiaan, että Jeesus on samaan aikaan 100 % Jumala ja 100 % ihminen.)

Luuk. 18:39. Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!"

Tämä on tyypillistä tänäänkin. Jeesuksesta halutaan tehdä vain hyvä ihminen. Jeesuksesta kärsivänä Jumalana ja Jeesuksesta ihmisten syntien sovittajana ei haluta julkisesti puhua.

Luuk. 18:40-41. Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: "Mitä haluat minun tekevän sinulle?"

Tämä Jeesuksen kysymys, ”mitä haluat minun tekevän sinulle”, on erittäin armollinen. Vaikka Jumala tietää meidän tarpeemme, Hän silti odottaa, että pidämme yhteyttä Häneen ja esitämme tarpeemme Hänelle, vieläpä kiitoksen kanssa (Fil. 4:6-7). Kiitoksen kanssa siksi, että silloin me osoitamme luottavamme Jumalaan. Luotamme, vaikka Hän siunaisi meitä sillä toisella tavalla, jota emme itse tulisi edes ajatelleeksi tai emme haluasi. Me ihmiset lähdemme liian usein auttamaan toista kysymättä, millaista apua toinen tarvitsee tai haluaa.

Erik Ewalds kertoi eräällä luennollaan jopa sellaisesta sairaasta henkilöstä, joka ei halunnut tulla terveeksi. Sairaus oli hänelle työkalu, jolla hän sai sympatiaa ja joka salli hänen olla toimettomana. Toisin sanoen, hän manipuloi toisia sairaudellaan.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Luuk. 18:41-42. Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut."

Sokea oli aikaisemmin kutsunut Jeesusta julkisesti Daavidin pojaksi, ja osoitti näin uskonsa. Näin hän teki, vaikka muut yrittivät vaientaa hänet. Sokean miehen usko Jeesukseen tuli näkyviin hänen teoissaan (puheissaan ja sinnikkyydessään).

Voidaan sanoa, että usko paransi sokean, vaikka Jeesus sen teki. Sillä, ellei usko Jeesukseen olisi saanut sokeaa liikkeelle, ei hän olisi myöskään parantunut. Mikä tahansa uskottelu, jota myös omaan uskoon turvaaminen on, ei paranna – uskon on kohdistuttava Jeesukseen. Usko sitoutuu aina uskon kohteeseen – joko voimaa uskomiseen etsitään omasta vanhasta luonnosta, tai Jeesuksesta uskon alkajasta (Hepr. 12:1-2).

Hepr. 12:1-2. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme (loppuelämämme vaellus Jeesuksen seurassa), katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.

Luuk. 18:43. Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

Jos me uskomme Jeesukseen Kristukseen, uskomme myös Hänen sanaansa Raamatussa. Ei meidän kaikkea tarvitse ymmärtää eikä pitää varmana. Ymmärrys ja varmuus lisääntyvät Jeesuksen seurassa vaeltamisen myötä. Usko näkyy siinä, että me ojentaudumme Jumalan sanan mukaan, että lähdemme elämään elämäämme sen mukaan (Hepr. 11:1. 33/38 käännös).

Se, mikä uskossa elämisessä on parasta, on se, että Jeesus itse kulkee kanssamme ja pitää meistä huolta.

Hepr. 11:1. 33/38 käännös. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.