Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä. Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla. Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Jumalan tunteminen

Luuk. 19:1-7. Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen."

Jeesus tiesi etukäteen, että hän majoittuisi Sakkeuksen kotiin ja siksi hän kulki kaupungin halki kaupungin toiselle laidalle. Jeesus oli jo tässä vaiheessa valinnut Sakkeuksen. Valintaperusteena oli Sakkeuksen sydämen tila sillä Jeesus tiesi, että Sakkeus halusi tuntea Hänet. Se, että Sakkeus oli muiden mielestä syntinen ja kelvoton pelastettavaksi, ei ollut Jeesukselle este. Silläkään, oliko joku rikas vai ei, ei ollut väliä Jeesukselle, vain sydän merkitsi (Luuk. 6:45).

Millä perusteella me valitsemme seuramme (1. Kor. 15:33)? Ja yhtä tärkeä kysymys on; Millä perusteella seura valitsee meidät?

Luuk. 6:45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. (Hyvyys ei kuitenkaan ihmistä pelasta vaan usko Kristukseen.)

1. Kor. 15:33. Älkää eksykö! "Huono seura hyvät tavat turmelee."

Luuk. 19:8. Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."

Yksi tekijä, joka mahdollisti muutoksen Sakkeuksessa, oli se, että Jeesus ei muiden tavoin halveksinut Sakkeusta vaan suostui itse halveksunnan kohteeksi, koska meni Sakkeuksen luo. Toinen muuttava tekijä oli tietenkin Jeesuksen läsnäolo. Jeesuksen kohdanneet henkilöt joko kiittivät tai vihasivat häntä. Yksikään Jeesuksen kohdannut ei jäänyt välinpitämättömäksi.

Samoin käy nykyäänkin (Joh. 15:18-21). Jos joku on Jeesuksen suhteen vielä välinpitämätön, se johtuu siitä, että hän ei ole vielä kohdannut Jeesusta. Ja sitä paholainen ja maailma yrittävät - pitää ihmisen erossa Jeesuksesta.

Joh. 15:18-21. "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua (Jeesusta). Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä (Isää Jumalaa), joka on minut lähettänyt.

Luuk. 19:9-10. Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Miksi pelastus tuli Sakkeuksen perheen osaksi? Siihen johtivat seuraavat asiat.

- Sakkeus halusi oppia tuntemaan Jeesuksen. Se, mitä hän oli kuullut Jeesuksesta, oli synnyttänyt tämän halun. Toisin sanoen, Sakkeus suostui kuulemaan Jumalan kutsun (Joh. 6:44). Se, mitä Jeesuksesta kuultiin, sai syntiset hakeutumaan Hänen seuraansa. Mutta se sai fariseukset ja saddukeukset karttamaan Hänen seuraansa, sillä he eivät halunneet olla syntisiä.

- Jeesus otti todesta Sakkeuksen tarpeen tuntea Hänet ja siksi Hän ohitti kaikki muut mahdolliset majapaikat Jerikossa ja tuli Sakkeuksen luo. Jeesus tuli Sakkeuksen luo, sillä Sakkeus oli kuullut Jumalan kutsun.

- Vasta Jeesuksen läsnäolo Sakkeuksen elämässä sai aikaan muutoksen, mikä alkoi näkyä myös oikeina tekoina. Sakkeus, joka oli ollut Jumalalta kadoksissa, oli suostunut löydettäväksi.

Samoin on tänäänkin. Ihminen pelastuu, kun;

- Ihmisen pitää ensimmäiseksi kuulla evankeliumi, joka on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja kiinnostua siitä (Room. 10:13-14). Näin Jumala vetää ihmisiä Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.

- Evankeliumissa itsessään on voima, sillä se kertoo ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka kärsi ja kuoli meidän vuoksemme, jotta meidät voitaisiin armahtaa (Room. 1:16). Kun ihminen kohtaa Kristuksen omien syntiensä sovittajana, hän pelastuu. Ihminen, joka on Jumalalta kadoksissa, suostuu löydettäväksi.

- Jeesuksen Kristuksen läsnäolo pelastuneen ihmisen elämässä saa vähitellen aikaan muutoksen. Muutos tapahtuu vain sitä mukaa, kuin Pyhälle Hengelle annetaan tilaa toimia.

Joh. 6:44. Ei kukaan voi tulla minun (Jeesuksen) luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

Room. 10:13-14. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?

Room. 1:16. Minä (Paavali) en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Luuk. 19:11. Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta.

Ihmiset luulivat Jeesuksen ottavan nyt itselleen kuninkuuden. Heidän toiveenaan oli vapautua Rooman vallasta ja päästä itse Messiaan valtakunnan kansalaisina hallitsevaan asemaan. Juuri tällaista valtakuntaa oli Saatana Jeesukselle tarjonnut kiusatessaan Jeesusta erämaassa (Matt. 4:8-10). Samaa kiusausta Saatana kokeilee jokaiseen meistäkin, joskin pienemmässä mittakaavassa. Esim. saadessamme mahdollisuuden alistaa toinen alapuolellemme joko sanoilla tai teoilla, valitsemmeko silloin itsemme korottamisen ja siitä tulevan nautinnon vai noudatammeko Jumalan sanaa ja armahdamme hänet (Sananl. 3:34, Room. 12:2).

Matt. 4:8-10. Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"

Sananl. 3:34. Säälimätöntä ei Herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa.

Room. 12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi Jumalan valtakunta ei täällä maailmassa esiinny näkyvänä ja voimakkaana eikä kukista vastustajiaan? Miksi se esiintyy salattuna, heikkona ja suostuu vainotuksi?

Yksi syy on se, että jokainen ihminen ottaa itselleen ennemmin tai myöhemmin ainakin osan siitä kunniasta, joka seuraa saatua näkyvyyttä ja voimaa, ellei Jumala itse sitä estä. Se ei muuta asiaa ollenkaan, onko ihminen pelastunut vai ei (Room. 7:18-19). Siksi Jumala ei voi antaa voimaansa ihmiselle itselleen vaan Jumalan Pyhä Henki toimii heikkojen ja heikkouden kautta (2. Kor. 12:7-10, 2. Kor. 13:4, 2. Kor. 4:7).

Room. 7:18-19. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. (Paavali kirjoitti tämän pelastuneena.)

2. Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua (Paavalia) ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

2. Kor. 13:4. Hän (Kristus) oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta (Jumalan voima on Jeesuksen käytössä ja ilmenee meidän kauttamme vain, jos pysymme Kristuksessa Jeesuksessa), ja te saatte sen tuntea.

2. Kor. 4:7. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Jumalan valtakunnan voima on evankeliumissa, joka kertoo meille ristiinnaulitusta Kristuksesta, joka kuoli meidän syntiemme tähden (Room. 1:16-17, 1. Kor. 1:18-24). Ainoastaan ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen kykenee muuttamaan ihmisen siten, että hänestä tulee ansioton palvelija (Luuk. 17:10).

Room. 1:16-17. Minä (Paavali) en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."

1. Kor. 1:18-24. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. … mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Luuk. 17:10. Niinpä tekin (opetuslapset), kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'

Ihmisen pahuus erottaa jokaisen ihmisen Jumalasta. Joten, mitä iloa olisi sellaisesta jumalan valtakunnasta, johon yhdelläkään ihmisellä ei ole mahdollista päästä. Jos Jeesus ei olisi suostunut ristiinnaulittavaksi ja sovittanut meidän jokaisen syntivelkaamme, pahuutemme pitäisi meidät edelleenkin erossa Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan. Mutta nyt, ne jotka tunnustavat tarvitsevansa Jeesusta syntiensä sovittajaksi, pääsevät Jumalan valtakuntaan. He ovat edelleenkin pahoja, mutta he ovat armahdettuja (Room. 3:22-26).

Pelastettunakaan ihminen ei Jumalan valtakunnassa kykene elämään valtakunnan sääntöjen mukaan, sillä hänen vanha luontonsa estää sen. Ellei Jumala jatkuvasti armahtaisi valtakuntansa kansalaisia, heidät kaikki heitettäisiin sieltä ulos, kuten paratiisissa tapahtui. Tämä jatkuva armo on saatavissa ainoastaan ja vain Jeesuksen Kristuksen sovintoveren vuoksi, siihen turvautumalla.

Room. 3:22-26. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. (Tämä lahjavanhurskaus on sitä, että Jumala näkee meissä olevan pahuuden Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman sovituksen peittämänä.) Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

Moni ihminen luulee pääsevänsä Jumalan valtakuntaan siksi, että on hyvä tai tulevansa hyväksi joko omin voimin tai Jumalan avulla. Toisin sanoen, hän yrittää viedä vanhan luontonsa Jumalan valtakuntaan vaikka väkisin ja siihen hän tarvitsee näkyvyyttä, voimaa ja valtaa, heikkous on silloin myrkkyä (Matt. 11:12). Jumalan ratkaisu sen sijaan on, että ihminen kuolee vanhalle luonnolleen ja saa Jumalalta uuden luonnon – ihminen uudestisyntyy (Room. 8:10, 2. Kor. 5:17-19). Ihmisen uusi luonto elää jo nyt ylösnousseen Kristuksen yhteydessä. Mutta koska ihminen itse on vielä maailmassa eikä hänen vanha luontonsa suostu tulemaan heikoksi saati kuolemaan, ihminen tarvitsee Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna syntiensä sovittajaksi koko loppuelämänsä ajan. Jumala on antanut lapselleen Pyhän hengen ohjaajaksi ja kasvattajaksi ja pitämään hänet ristiinnaulitun Kristuksen yhteydessä.

Matt. 11:12. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. (Helluntaina Jumalan valtakunta tuli todelliseksi kaikille niille, jotka saivat Pyhän Hengen. Muille se on edelleenkin salattu. Nämä muut, koska eivät hyväksy Jumalan pelastussuunnitelmaa ristiinnaulitussa Kristuksessa, yrittävät mennä valtakuntaan muuta tietä kuin Jeesus-portin kautta. He taitavat pitää Jumalaa heikkona tai sokeana.)

Room. 8:10. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne (vanha luonto) tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. (Jumala näkee meidät uutena luomuksena Kristuksessa ja Pyhä Henki pyrkii kasvattamaan meissä tätä uutta identiteettiä.)

2. Kor. 5:17-19. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (Näin Jumala meidät näkee.) Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Maailma on langennut maailma, jonka ruhtinas on paholainen. Paholainen tarjoaa kannattajilleen näkyvyyttä, voimaa ja valtaa vastustajien yli. Maailma tulee kuitenkin katoamaan ja paholainen sekä häneen liittyneet ihmiset tuomitaan, ne joille Jumalan valmistama pelastus ja valtakunta Jeesuksessa Kristuksessa ei ole kelvannut (Apt. 17:31, Ilm. 20:11-12).

Jumala kuitenkin viivyttää maailman tuhoutumista, jonka Jeesuksen Kristuksen takaisin tuleminen näkyvänä ja voimakkaana saa aikaan, sillä Hän haluaa, että mahdollisimman moni vielä pelastuisi (2. Piet.3:9-10). Jumala haluaisi, että mahdollisimman moni syntyisi uudesti ylhäältä ja saisi itselleen Kristuksen luonnon, joka ei kerskaile voimasta eikä vastustajien kukistumisesta. Tämä armon aika kestää siihen asti, kunnes Jeesus Kristus palaa takaisin noutamaan omiaan taivaalliseen hääjuhlaan. Vasta silloin me saamme taivaallisen ruumiin, jossa vanha luontomme ei ole enää mukana.

Apt. 17:31. Hän (Jumala) on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies (Jeesus Kristus), jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."

Ilm. 20:11-12. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.

2. Piet.3:9-10. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.

Jumala, joka on viisaudessaan ylivoimainen, on säätänyt näin.

Luuk. 19:12. Hän (Jeesus) sanoi: "Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin.

DigiNovum kertoo tästä asiasta seuraavasti;

Ei ollut harvinaista, että Rooman vallan alaisuudessa olevien pienten valtakuntien kuninkaat matkustivat Roomaan saamaan keisarilta kuninkaallisen arvonsa. Tästä on monta esimerkkiä. Herodeksen sukuun kuuluva Arkelaus oli yksi niistä. Juutalaiset vastustivat hänen kuninkuuttaan, mutta keisari Augustus ei välittänyt heidän vastalauseistaan. Jeesus esitti tämän vertauksen Jerikossa, kaupungissa, jonne Arkelaus oli rakentanut itselleen suuren palatsin. Vertauksessa Jeesus tarkoittaa itseään: hän menee taivaaseen palatakseen kerran kuninkaana.

Jeesus käytti Arkelauksen kuninkuuden hakumatkaa Roomaan esimerkkinä siitä, että Hänkin tulee olemaan poissa jonkin aikaa, mutta palaa kuninkaana. Palatessaan Jeesus vaatii tilille palvelijansa ja tuhoaa vastustajansa.

Luuk. 19:13. Hän (ylhäinen mies, jolla Jeesus kuvaa itseään) kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: 'Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.'

Jokainen palvelija sai pääoman ja kehotuksen toimia isäntänsä hyväksi parhaalla, palvelijalle itselleen mahdollisella tavalla.

Kenen käskyjä noudatamme, sitä me pidämme Isäntänämme (Matt. 6:19-24). Jeesuksen tulon vielä viipyessä, liian moni palvelija on jo alkanut elämään pelkästään itselleen ja lyömään niitä palvelijoita, jotka toimivat Herran parhaaksi. He ovat hylänneet Herransa, joten Herra hylkää heidät (Luuk. 12:45-46).

Matt. 6:19-24. "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. … Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

Luuk. 12:45-46. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. (Tämä palvelija ei pääse mukaan elämän ylösnousemukseen Jeesuksen tullessa takaisin.)

Luuk. 19:14. Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: 'Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.'

Tämäkin toteutui Jeesuksen kohdalla kirjaimellisesti (Joh. 19:14-15).

Joh. 19:14-15. Tämä (Jeesuksen tuomitseminen ristille) tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: "Tässä on teidän kuninkaanne." Juutalaiset huusivat: "Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?" Mutta ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari."

Luuk. 19:15. "Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt.

Mekin joudumme jokainen tekemään kerran tiliä toimistamme. Tässäkin vertauksessa on erotettavissa kaksi eri tuomiotapahtumaa. Toinen on palvelijoiden palkitseminen (2. Kor. 5:10, Room. 8:1) ja toinen on Jeesuksen vihollisten teloittaminen.

2. Kor. 5:10. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. (Paavali kirjoitti näin pelastuneena kristittynä.)

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Luuk. 19:16-19. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.' Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.' Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.' Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.'

Se, millainen palkinto taivaassa odottaa, sitä me emme vielä tiedä (Ef. 1:17-19). Jotain sen suuruudesta tämä vertaus kuitenkin kertoo. Kultarahan, noin 100 päivän palkka, asiallinen hoitaminen tuotti kaupungin pormestarin arvon.

Ef. 1:17-19. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.

Luuk. 19:20-21. "Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.'

Tämä palvelija sanoi pelkäävänsä herraansa. Pelon olisi kuitenkin pitänyt saada palvelija toimimaan "herran pelossa", mitä se ei tehnyt. Todellinen syy saattoikin olla laiskuus, koska palvelija säilytti saamaansa rahaa liinassa, jolla alkutekstin mukaan pyyhittiin hikeä. Joka tapauksessa tämä palvelija käytti herraltaan saamaansa aikaa vain itselleen, ei vähimmässäkään määrin herransa hyväksi.

Luuk. 19:22-24. Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?' "Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: 'Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.'

Pankki voisi kuvata meille osallistumista seurakunnan toimintaan. Seurakunta voisi käyttää Jumalan minulle antamaa lahjaa Jumalan kunniaksi.

Jeesus ei tässä vertauksessaan kerro tämän palvelijan kohtalosta muuta, kuin että palvelija menettää kaiken hänelle annetun ja jää palkitsemista vaille. Tämä palvelija on kuin se rakentaja, jolta kaikki palaa mutta joka kuitenkin itse pelastuu tulen kärventämänä (1. Kor. 3:11-16).

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Luuk. 19:25-26. He sanoivat: 'Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.' Mutta hän jatkoi: 'Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

Mitä näillä palkituilla palvelijoilla oli sellaista, mitä palkitsematta jätetyllä ei ollut? Heillä oli oikea Herran pelko, joka on sellaista Herran kunnioitusta, mikä saa myös noudattamaan Herran tahtoa. Tällainen kunnioitus Jumalaa kohtaan syntyy vain viettämällä aikaa Herran ja Hänen sanansa kanssa.

Luuk. 19:27. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen - tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'"

Hepr. 10:30-31. Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: Herra on tuomitseva kansansa. On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin (ilman Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojaa).