Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Valitsenko totuuden vai oman edun?

Luuk. 20:1-2. Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppelissä kansaa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä vanhimpien kanssa hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?"

Kuunteleminen ei vielä pelasta ketään – vaan se, että alkaa seurata Jeesusta. Kansa kuunteli, mutta kääntyi myöhemmin vaatimaan Jeesusta ristiinnaulittavaksi, koska pettyi Jeesuksen kuninkuuden tapaan. Johtavassa asemassa olevilla, niin hengellisillä kuin maallisilla johtajilla, saavutettu asema ja oman opin säilyttäminen oli tärkeämpää kuin Jumalan sanan kuunteleminen.

Jeesuksen julistama hyvä sanoma on sitä, että köyhät, nöyrät ja ahdistetut vapautetaan synneistään sillä heille Jeesuksen sovintoveressä tarjottu syntien anteeksiantamus kelpaa ja siksi Jumala antaa heille myös valtakuntansa kansalaisuuden (Jes. 61:1-2, Luuk. 4:16-21, Matt. 5:1-12).

Jes. 61:1-2. (Jesaja profetoi Jeesuksesta Kristuksesta.) Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille (nöyrille) hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta,

Luuk. 4:16-21. (Jeesus vahvisti sen, että edellä oleva Jesajan profetia koski juuri Häntä.) Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille (nöyrille) hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."

Matt. 5:1-12. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Ylipapit ja vanhimmat tivasivat Jeesukselta valtuuksia voidakseen syyttää häntä. Tälläkin kysymyksellä he yrittivät vain saada Jeesuksen kiinni sanoistaan (Luuk. 20:20).

Luuk. 20:20. Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi.

Millä valtuuksilla me muut sitten julistamme Jumalan sanaa? Jumalan valtakunnan työhön tulee kutsun olla sekä Jumalalta itseltään että siltä seurakunnalta, jossa toimii. Sen jonka Jumala kutsuu, sen Hän myös varustaa niillä armolahjoilla, joita tarvitaan kyseiseen toimeen. Ongelma onkin ollut seurakunnan kutsussa, sillä paholainen yrittää saada "omiaan" johtopaikoille aiheuttamaan sekaannusta (3. Joh. 1:9-10). Paavali kehottaa Timoteusta harkitsemaan tarkoin, ennen työntekijän valitsemista (1. Tim. 5:22, 1. Tim. 3:10). Tapani Suonto kertoi eräällä äänitteellään seuraavaa;

Seurakunta tarvitsi määrättyyn työhön työntekijää. Tehtävään ilmoittautui hakija, jolla näytti olevan paras mahdollinen koulutus ja kokemus. Koska tarve oli pikainen, ei henkilön taustoja sillä kertaa selvitetty tarkemmin ja hänet palkattiin. Vaikka Suonto ei sitä äänitteellään selvästi sanonutkaan, ymmärsin että he olivat palkanneet luonnevikaisen henkilön, joka toiminnallaan sai seurakunnan sekaisin.

Suonto kertoi myös, että hän oppi sen, ettei kiire koskaan tule Jumalalta. Varsinkin silloin, kun näyttäisi olevan kiire, olisi pysähdyttävä, keskeytettävä prosessi ja rukoiltava Jumalan johdatusta.

3. Joh. 1:9-10. Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä (apostoli Johannesta) missään arvossa. Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta.

1. Tim. 5:22. Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. Säilytä itsesi puhtaana. (Tässä kohdassa kätten päällepanemisella tarkoitetaan seurakuntatyöhön siunaamista.)

1. Tim. 3:10. Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä.

Luuk. 20:3-7. Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä." He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta." Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä.

DigiNovumin mukaan:

Johannes oli ollut merkittävä uskonnollinen persoona ja Jumalan välikappale. Oli hyvin kohtuullista odottaa ylipapeilta ja kirjanoppineilta selvää lausuntoa hänen toiminnastaan. Mutta heidän antamansa vastaus olisi myös vastaus heidän omaan kysymykseensä Jeesuksesta. Johannes oli nimittäin todistanut, että Jeesus oli Messias, Jumalan Poika (Joh 1:34). He joutuivat hankalan pulman eteen. Tosiasiat eivät merkinneet heille niin paljon kuin heidän antamansa vastauksen seuraukset. He eivät olleet ottaneet vastaan Johanneksen todistusta, ja jos he vastaisivat hänen olleen taivaasta, tämä saattaisi heidät omituiseen valoon. Uskonnolliset johtajat olivat tietenkin niin älykkäitä, että ymmärsivät olla äärimmäisen varovaisia vastatessaan tähän kysymykseen. Ihmisistä - näin he olisivat mieluimmin sanoneet, sillä niin he uskoivat. Johanneksen suosio kansan keskuudessa teki sen kuitenkin mahdottomaksi. Kirjanoppineiden käsitystä huomioon ottamatta kansa yleensä piti Johannesta Jumalan profeettana. Heidän (kansan johtomiesten) vastauksensa oli mitäänsanomaton, suorastaan epärehellinen.

Nykypäivänä pienehkö ryhmä, joka on ominut kansan äänen itselleen, "kivittää" ne, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta. Siksi moni nykypäivänä johtoasemassa oleva ei halua Raamatun sanalla vihastuttaa tätä ryhmää. Niinpä heidänkin puheestaan on tullut mitäänsanomatonta, suorastaan epärehellistä.

Luuk. 20:8. Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."

DigiNovum kertoo tästä seuraavasti:

Jeesus tiesi saaneensa valtansa Jumalalta, mutta hän ei halunnut selittää sitä ihmisille, jotka eivät tahtoneet vastata edes hänen tekemäänsä yksinkertaiseen kysymykseen, vaikka tiesivät vastauksen.

Jeesus jätti "rypemään saastassaan" ne, jotka olivat Jumalan sanan suhteen epärehellisiä. Samoin Hän sanoo tekevänsä nykyisinkin (Ilm. 22:10-12).

Ilm. 22:10-12. Sitten minulle (Johannekselle) sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.

Luuk. 20:9. Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen:

Jeesus ei enää tässä vaiheessa puhunut ylipapeille, eli "ei heittänyt helmiä sioille", sillä nämä olivat jo tehneet päätöksen tappaa Jeesus (Matt. 7:6, Kol. 4:5-6, Matt. 26:3-4). Jeesus puhui kansalle ja läsnä oleville opetuslapsilleen. Ylin papisto ja johtomiehetkin olivat tosin vielä kuuntelemassa.

Matt. 7:6. "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.

Kol. 4:5-6. Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.

Matt. 26:3-4. Samaan aikaan kokoontuivat ylin papisto ja kansan vanhimmat ylipappi Kaifaksen palatsiin neuvottelemaan, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä tappaakseen hänet.

Jeesus käytti tässä seuraavassa vertauksessaan samaa kielikuvaa Israelin kansasta viinitarhana kuin mitä profeetta Jesaja oli käyttänyt (Jes. 5:1-7).

Jes. 5:1-7. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla. Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja.

Ja nyt, Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia! Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?

Nyt kerron teille, mitä teen viinitarhalleni. Minä revin aidan sen ympäriltä, ja se jää eläinten laitumeksi, minä hajotan sen muurin, ja se jää kaikkien tallattavaksi. Minä jätän tarhani hylkymaaksi. Sitä ei enää kitketä, ei karsita, siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.

Herran Sebaotin viinitarha on Israelin kansa ja Juudan heimo se köynnös, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta.

Luuk. 20:9-16. "Mies (viinitarhan omistaja, Jumala) istutti viinitarhan (Israelin kansan luvattuun maahan), vuokrasi sen viljelijöille (papisto ja kansan johtomiehet) ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. "Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. (Vanhan testamentin profeetat, Johannes Kastaja viimeisimpänä.) "Mitä minä teen?' mietti viinitarhan omistaja. 'Minä lähetän sinne rakkaan poikani (Jeesus, Kristus, Jumalan Poika). Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.' Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.' He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. (Jeesus tiesi, miten Hänelle tulee käymään.) Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille."

"Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä". Tämä todellakin tapahtui, kun Rooman legioonat tuhosivat sekä Jerusalemin että temppelin. Jumala käyttää hyvin usein rangaistuksiensa toteuttajana jotain voimakasta ulkovaltiota, niin tässäkin tapauksessa.

"Hän antaa viinitarhansa toisille." Jotkut selittävät tämän kohdan siten, että kristillinen kirkko on ottanut Israelin paikan Jumalan suunnitelmissa eikä Israelilla ole enää siinä osaa. Raamatun teksti ei tue tällaista näkemystä (Jer. 31:31-33, Luuk. 22:20). Ei omistaja tässä vertauksessa viinitarhaa hengiltä ottanut vaan sen viljelijät. Viinitarhaa ei annettu kristityille, vaan kristityt annettiin viinitarhalle tekemään siinä hedelmää ja pitämään Kristusta kulmakivenä (Matt. 21:42-43). Aluksi tässä uudessa Jumalan kansassa oli pelkkiä juutalaisia, vasta myöhemmin siihen liitettiin pakanoita (Room. 11:17-24).

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. (Uusi liitto Jeesuksessa Kristuksessa tehtiin Israelin ja Juudan kanssa, ei pakanoiden kanssa, vaikka meidät pakanat tähän liittoon myöhemmin otettiinkin mukaan.) Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Luuk. 22:20. Aterian jälkeen hän (Jeesus) samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. (Tässä vaiheessa ehtoollisella olleet olivat kaikki juutalaisia.)

Matt. 21:42-43. Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä (johtajilta) pois ja annetaan kansalle (uuden liiton kansalle), joka tekee sen hedelmiä.

Room. 11:17-24. Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.

Luuk. 20:16. "Ei, ei!" huusi kansa.

Luuk. 20:16 v. 33/38 –käännös. Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se! (Älköön niin tapahtuko.)"

Kansa ymmärsi kyllä Jeesuksen puheen tarkoituksen; Jumala ottaa kansan johtajat hengiltä ja antaa viinitarhansa, eli tosi Israelin, toisille (Room. 9:6).

Room. 9:6. Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, (Eivät myöskään kaikki kristityt kuulu tähän tosi Israeliin, jota Kristus hallitsee.)

Luuk. 20:17-18. Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: "Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa."

Rakennuksessa oli useita kulmakiveksi kutsuttuja kiviä. Yksi oli nurkkakivi, aloituskivi, joka määritti rakennuksen paikan. Toinen oli holvikaaren ylin kivi, päätöskivi, joka piti kivikaarta koossa ja siten myös koko rakennusta koossa. Kolmas oli julkisivukivi, joka oli sisäänkäynnin yläpuolella.

Jeesus on Jumalan rakennuksessa nämä kaikki. Jumala itse on liittänyt meidät elävinä kivinä tähän Jumalan rakennukseen, jossa Jeesus on kulmakivi (1. Piet. 2:4-10).

1. Piet. 2:4-10. Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. Sanotaanhan Raamatussa: Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, "kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan". Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.

Useimmat kompastuvat Jeesukseen jo aloituskivenä. Uskonnolliset ihmiset yrittävät tulla Jumalan luo rakentamalla omaa rakennustaan, Baabelin tornia. Samoin ne, jotka kuvittelevat olevansa riittävän hyviä kelvatakseen Jumalalle. Tällaiset omatekoiset tornit voivat olla hyvinkin näyttäviä, mutta ne korostavat vain ihmisen omavanhurskautta (Jes. 64:5). Uskonnottomat ihmiset yrittävät sen sijaan rakentaa elämänsä jumalankielteisyyden varaan. Heidän jumalansa on sokea sattuma, jolla ei ole tarkoitusta eikä päämäärää, mutta joka kuitenkin on luonut kaiken tyhjästä. He ajattelevat, että jos Jumalaa ei ole, eivät he joudu tuomiolle teoistansakaan.

Tuhoon johtaa myös se, kun joku Herran luo tullut, Herran aloituskivenä löytänyt, hylkää Jeesuksen joko päätöskivenä tai julkisivukivenä ja sijoittaa oman olkipaalinsa kiven tilalle (1. Kor. 3:11-18).

Jes. 64:5. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.

1. Kor. 3:11-18. Perustus (nurkkakivi) on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te. Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas.

Luuk. 20:19. Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.

Koska Jeesus oli synnitön, häntä ei kyetty tuomitsemaan ainoastakaan rikkeestä (Joh. 8:46-47). Syy, miksi lainopettajat ja ylipapit eivät voineet sietää Jeesusta, oli se, että Hän puhui totta myös heistä, heidän opistaan ja heidän toimistaan. Sellaisen ihmisen päätä ei saa mikään kääntymään, jolle oma etu pysyy totuutta tärkeämpänä (Luuk. 16:31). Siksi maailma ei voi myöskään sietää niitä Jeesukseen uskovia, jotka ovat valinneet totuuden oman edun tavoittelun sijaan (Joh. 17:14-22, 2. Kor. 2:14-16).

Joh. 8:46-47. Kuka teistä (juutalaisista) voi osoittaa, että minä (Jeesus) olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta." (Jumalasta lähtöisin on se, joka on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä ja jonka Jumala on kätkenyt Jeesuksen lahjoittamaan lahjavanhurskauteen. Tällainen ihminen pyrkii eroon oman vanhan luontonsa ohjauksesta, Pyhän Hengen ohjauksen alle.)

Luuk. 16:31. Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja (Jumalan sanaa, Raamattua), ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'

Joh. 17:14-22. Minä (Jeesus) olen ilmoittanut heille (opetuslapsille) sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.

2. Kor. 2:14-16. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.