Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Jumala ei unohda fariseustakaan

Luuk. 20:20. Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi.

Jeesusta ei otettu kiinni julkisella paikalla, vaan yöllä. Silloinkaan Jeesusta ei kyetty tuomitsemaan, vaikka Häntä vastaan esitettiin lukuisia vääriä syytöksiä. Jeesus tuomittiin lopulta siksi, että Hän puhui itsestään totta (Matt. 26:59-66). Jumalan sana on sietämätöntä kuunneltavaa sille, joka ei halua kuulla totuutta.

Matt. 26:59-66. Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi. Viimein astui esiin kaksi miestä, jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: "Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä." (Tämäkin syytös kaatui.) Silloin ylipappi nousi paikaltaan ja kysyi: "Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?" Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika." (Vannottamisessa todistajiksi otettiin syytetty itse ja Jumala, sillä vähintään kaksi todistajaa piti olla. Vannottaminen oli vihoviimeinen keino saada joku tuomituksi, koska se toimi vain, jos vannotettava puhui totta.) "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. Mitä mieltä olette?" He vastasivat: "Hän on ansainnut kuoleman."

Jumalan sanan vastustajat ovat Suomessa kyenneet murentamaan lainsäädännön kristillisen perustan. Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan antaa mahdollisuuden haastaa oikeuteen Raamatun sanoja toistavan henkilön jopa niistä sanomisistaan, joita hän on sanonut ennen lain voimaantuloa, kuten nyt Päivi Räsäsen oikeustapauksessa. Joku onkin todennut, mielestäni ihan oikein, että nyt on Suomessa Raamatun sana tuomiolla. Yhtymäkohta Jeesuksen tuomitsemiseen on siinä, että valtaosa kirkon piispoista vaikenemisellaan puoltaa Raamatun tuomitsemista. Laittomuus on jo päässyt valtaan ja useimpien rakkaus on jo kylmennyt (Ilm. 13:5-10, Matt. 24:7-13). Tässä on vakava varoitus myös meille, ettei meidän rakkautemme kylmenisi, vaan jaksaisimme edelleenkin rukoilla niiden pelastumista, jotka Raamatun sanaa vihaavat.

Ilm. 13:5-10. Pedolle (tulossa oleva maallinen petovalta) annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat. Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä - kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. Jolla on korvat, se kuulkoon: Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa. (Tämä maallinen petovalta ei tule tyhjiöstä, vaan se kehittyy vähitellen täyteen mittaansa. Vakavia merkkejä tästä kehityksestä on jo havaittavissa.)

Matt. 24:7-13. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. "Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan (Intiassa ja useissa islamia tunnustavissa maissa tämä on arkipäivää.) ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Luuk. 20:21-26. Miehet sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?" Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi: "Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat.

Denaarin rahassa oli keisarin kuva. Koska keisaria palvottiin jumalana, hänen kuvansa oli epäjumalan kuva. Hurskailla, edes hurskaiksi tekeytyvillä, juutalaisilla ei olisi saanut olla epäjumalan kuvia mukanaan. Epäjumalan kuvista tulikin luopua, keisarin kuva kuului keisarille. Jeesuksen vastaukseen sisältyi myös toteamus; Te olette Jumalan kuvia, antakaa siis itsenne Jumalalle (1. Moos. 1:27).

1. Moos. 1:27. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Valitettavan moni uskoo Raamatun sijasta darvinistiseen kehitysoppiin. Tähän liittyy seuraava, muistaakseni Matti Vuolanteen kertoma tapahtuma Teologisessa tiedekunnassa Helsingissä. Eräs professoreista oli asettanut kyseenalaiseksi Aadamin ja Eevan todellisuuden ja väitti ihmisen syntyneen apinoista. Kun Matin opiskelutoveri murehti tätä, toinen totesi siihen. Turha tätä asiaa on murehtia. Ajattele asiaa niin, että professori pitää isänään apinaa mutta sinun isäsi on Jumala.

Luuk. 20:27. Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen:

Saddukeukset hyväksyivät kirjoituksista vain viisi Mooseksen kirjaa ja hylkäsivät muut kirjoitukset. Koska Mooses heidän mielestään ei ollut ottanut kantaa ylösnousemukseen, sitä ei ollut olemassa. Saddukeuksia vastaisivat nykyaikana lähinnä liberaaliteologit sillä poikkeuksella, että liberaaliteologit pitävät 1. Mooseksen kirjaakin satuna.

Luuk. 20:28. "Opettaja, Mooses on säätänyt näin: 'Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.'

5. Moos. 25:5-6. "Jos samalla perintötilalla asuvista veljeksistä toinen kuolee eikä hänellä ole poikaa, hänen leskensä ei saa mennä vaimoksi kenellekään sukuun kuulumattomalle. Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen, ottaa hänet vaimokseen ja näin täyttää velvollisuutensa hänen lankonaan. Naisen synnyttämä esikoinen katsottakoon ensimmäisen miehen pojaksi, jotta hänen nimensä ei häviäisi Israelista.

Luuk. 20:29-33. Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona."

Saddukeukset luulivat, että jos kuoleman jälkeen on elämää, se olisi samantyyppistä kuin nykyinen elämä. Koska nainen ei Jumalan lain mukaan voinut samanaikaisesti olla kaikkien seitsemän vaimona, täytyi ylösnousemuksen kuolleista olla mahdotonta, sillä eihän Jumala säätämiään lakeja itse riko. Tällaisia päätelmiä tekevät ne, jotka valikoivat Raamatusta vain mieleisiään kohtia. Markus mainitseekin Jeesuksen sanoneen, että koska saddukeukset eivät tunteneet kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa, he olivat pahasti eksyksissä (Mark. 12:24-27).

Mark. 12:24-27 (Matt. 22:29-32). Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä - ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä."

Luuk. 20:34-36. Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.

Tässä maailmassa synnytään, eletään, kärsitään, vanhetaan ja kuollaan, sillä tämä maailma on ihmisen lankeemuksen vuoksi kirouksen alainen (1. Moos. 3:17-19). Ne, jotka tämän elämänsä aikana hyväksyvät kohdalleen Jumalan heille tarjoaman anteeksiantamuksen Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä, heidät Jumala katsoo ylösnousemuksen arvoisiksi ja he eivät tulevassa maailmassa kuole. He eivät ole enkeleitä, vaan paljon enemmän. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kaltaisia (Fil. 3:20-21). Muut, ne jotka hylkäävät Jeesuksen sovintoveressä tarjotun anteeksiantamuksen, nousevat tuomion ylösnousemukseen ja heitä kohtaa toinen kuolema (Ilm. 20:5-6, Ilm. 20:12-15, Ilm. 21:7-8).

1. Moos. 3:17-19. Ja miehelle (Aadamille) hän (Jumala) sanoi: Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

Fil. 3:20-21. Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.

Ilm. 20:5-6. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.

Ilm. 20:12-15. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Ilm. 21:7-8. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."

Maallisen kaltainen avioliitto ei taivaassa enää ole tarpeen. Siellä on jotain sellaista, mistä meillä on vain aavistus (Ef. 5:25-32, 1. Kor. 2:9-10).

Ef. 5:25-32. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa (morsiantaan) ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa (morsiantaan), omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa (Karitsan morsianta).

1. Kor. 2:9-10. Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.

Luuk. 20:37-38. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

Jeesus sanoi elossa olevalle ihmiselle (Martalle); "eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:25-26). Kaikki me koemme ruumiillisen kuoleman ennemmin tai myöhemmin, paitsi ne uskovat, jotka ovat elossa Jeesuksen tullessa takaisin omiaan noutamaan. Jumala antaa ikuisen elämän jo tämän elämän aikana lahjaksi niille, jotka uskovat Jeesukseen ja jotka Jumala sen tähden on kätkenyt Poikansa ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen (Joh. 5:24, Kol. 3:1-8).

Joh. 11:25-26. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni (Isään Jumalaan), on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Kol. 3:1-8. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä.

Luuk. 20:39-40. Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: "Hyvin vastasit, opettaja." Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

Luuk. 20:41-44. Jeesus kysyi heiltä: "Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika? Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle. Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"

Ps. 110: 1. Daavidin psalmi. Herra sanoo minun herralleni: "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen.

DigiNovum kertoo seuraavaa;

Viittaamalla Ps 110:1:een Jeesus korostaa, että Messias on enemmän kuin vain Daavidin poika. Daavid kutsui häntä herraksi. On totta, että Messias on Daavidin jälkeläinen, niin kuin Vanha testamentti oli ennustanut (2 Sam. 7:1-29, Jes. 9:6, Miika 5:1). Tämä ilmenee myös Uudesta testamentista (Matt. 1:1, Room. 1:3). Mutta hän on paljon enemmän kuin kuningas Daavidin jälkeläinen, hän on enemmän kuin juutalainen hallitsija. Hän on Jumalan Poika (Ps. 2:7,12). Messias on Daavidin Herra, sillä hän on itse iankaikkinen Jumala. Hän on Daavidin poika sen tähden, että hän syntyi ihmissukuun ihmisenä, Daavidin tyttären poikana.

2. Sam. 7:13-17. (Tässä profetiassa kerrotaan samanaikaisesti kahdesta Daavidin pojasta; sekä Salomosta että Daavidin sukuun myöhemmin syntyvästä Messiaasta, Jeesuksesta.) Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä (Jumala) pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. (Salomo rakensi maallisen temppelin Jerusalemiin, Jeesus Messias rakentaa ikuista temppeliä, johon Hän liittää uskovat elävinä kivinä.) Minä (Jumala) olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika, ja jos hän (Salomo) tekee väärin, kuritan häntä niin kuin ihmiset lapsiaan. Mutta minä pysyn uskollisena enkä hylkää häntä (Salomoa), niin kuin hylkäsin Saulin, jonka siirsin pois sinun tieltäsi. (Isä Jumala joutui hylkäämään Jeesuksen ristillä meidän syntiemme tähden, jotta meitä ei hylättäisi.) Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti." (Tämä toteutuu Jeesuksessa Messiaassa.) (Profeetta) Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn.

Jes. 9:5-6. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. (Jesaja profetoi, että Daavidin sukuun, "Daavidin valtaistuimelle", syntyy poikalapsi, joka on samalla Jumala. Tämä Jesajan profetia toteutui Jeesuksessa Kristuksessa, Messiaassa.)

Miika 5:1. Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.

Matt. 1:1. Jeesuksen Kristuksen (Messiaan), Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo:

Room. 1:2-4. Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus (Messias), meidän Herramme,

Ps. 2:1-12 Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat? Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan (Messiasta) vastaan? "Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!" Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä. Hän puhuu heille vihassaan ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan: "Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!" Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi. Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat." (Tämä tapahtuu, kun Jeesus ensin tulee noutamaan omansa pois maailmasta ja palaa sen jälkeen kuninkaana ja tuomarina.) Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa opiksenne, maan mahtavat! Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto. Tervehtikää poikaa (Jeesusta Kristusta), hänen (Herran) voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin ja te suistutte tieltänne tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa. Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen!

Luuk. 20:45-47. Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa."

DigiNovum kertoo seuraavaa;

Kirjanoppineet halusivat antaa itsestään hyvän kuvan ihmisille, mutta he eivät paljonkaan ajatelleet sitä, millaisia he olivat Jumalan silmissä. He rakastivat pitkiä virkapukujaan, jotka kiinnittivät ihmisten huomion heidän asemaansa ja joiden ansiosta heitä arvostettiin, ja he varasivat aina itselleen parhaat paikat. "Lesket" olivat puolustuskyvyttömiä ja saattoivat helposti joutua heitä hyväkseen käyttävien ihmisten uhreiksi.

Vuoden 1933/38 raamatunkäännös sanoo tämän asian selkeämmin alkutekstin mukaisesti. Fariseukset rakastivat kunniaa ja heihin kohdistuvaa huomiota (Matt. 23:1-7. 1933/38 käännös). Jos rakastaa epäjumalaa, ei voi samanaikaisesti rakastaa Jumalaa. Samoin kuin tuolloin, nykypäivän fariseuskin noudattaa Jumalan sanaa vain siltä osin, mikä itseä miellyttää tai minkä luulee olevan valtaosalle kansaa mieleen. Jeesuksen sanat; "sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa", koskevat myös nykypäivän fariseuksia. Fariseuskin voi tehdä parannuksen, kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen, saada syntinsä anteeksi ja pelastua. Jumala voi käyttää häntä valtakuntansa työssä täysipainoisesti kuitenkin vasta sitten, kun hän sydämessään luopuu perinnäissääntöjen noudattamisesta (Apt. 15:4-11).

Matt. 23:1-7. 1933/38 käännös. Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sen tähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.

Apt. 15:4-11. Kun he (Paavali ja Barnabas) saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt. Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia. Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: "Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät."

Luuk. 21:1-4. Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: "Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

DigiNovum kertoo seuraavaa;

Mark 12:41:n perusteella Jeesus istui temppelin uhriarkkua vastapäätä. Se oli naisten esipihassa. Oikeastaan uhriarkkuja oli kolmetoista. Niissä oli torvenmuotoinen aukko, johon rahat pantiin. Jeesus käänsi huomionsa kuulijoistaan siihen, mitä hänen lähellään tapahtui. Hän näki uhraajat, rikkaat ja köyhät. Antaminen on teko, joka tulee tehdä täysin tietoisena siitä, että Herra näkee sen. Jeesuksen käymien keskustelujen fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa sekä hänen paluutaan ja viimeisiä aikoja koskevien puheittensa väliin sijoittuu kertomus, jonka avulla hän osoittaa osaavansa arvostaa uhraamista. Hän näkee, ketkä antavat, mitä he antavat ja miksi he antavat. Leski antoi molemmat roponsa. Hänhän olisi voinut pitää toisen, ja silti hän olisi antanut olosuhteisiin nähden suuren uhrin. Ropo "'lepton'" oli pienin raha, arvoltaan vajaan pennin, noin sadasosa miehen päiväpalkasta. Leski pani lahjaansa koko sydämensä, ja Jumala arvosti hänen uhriaan enemmän kuin toisten antamia suuria rahasummia, antoivatpa he sitten yltäkylläisyydestään tai tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin. Jeesus halusi opettaa heitä arvioimaan ihmisten tekoja oikein. Fariseukset tuomitsivat ulkomuodon nojalla, mutta tekojen oikeat arvioimisperusteet ovat ihmisen sisäiset vaikuttimet. Naista sanottiin köyhäksi, koska hänen omaisuutensa ei riittänyt hänen elatukseensa, kun taas rikkailla oli yllin kyllin ja he antoivat ylijäämän. Lesken uhri oli huomattavasti suurempi, sillä uhriarkun vierellä istuja tiesi, mitä uhraajille jäi jäljelle, niin leskelle kuin rikkaillekin.

Mark. 12:41. Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.

Köyhä leski luotti seuraavan päivän toimeentulonsa Jumalan käteen. Hän olisi rahoillaan voinut ostaa ruoakseen viisi varpusta (Luuk. 12:6). Jumala haluaa sanoa meillekin, että koska Hän ei unohda sitä ylimääräistä varpustakaan, joka annettiin kaupantekijäisiksi ilman hintaa, Hän ei unohda meitäkään.

Luuk. 12:6. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.