Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen

Luuk. 22:31-32. "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."

Jeesus tiesi, että Pietari palaa takaisin Hänen luokseen lankeamisensa jälkeen, siksi Jeesus käytti sanaa "kun". Juudas ei palannut Jeesuksen luo, vaan jäi syntiinsä. Jeesus kyllä varoitti Juudasta kavaltamisen seurauksista, mutta oman edun tavoittelu ja rahan himo oli jo siinä vaiheessa vienyt voiton Jumalan sanasta (Matt. 26:24-25). Lankeaminen syntiin ei meitä kadota, syntiin jääminen ja siinä rypeminen kadottaa (Sananl. 24:16, Hepr. 4:11). Henkilö, joka palaa Kristuksen Jeesuksen luo harhapoluiltaan, palaa viisastuneena, joten hän kykenee silloin oman kokemuksensa kautta vahvistamaan muita.

Yksi seula, jolla saatana meitä seuloo, on darvinistinen kehitysoppi. Itsekin kannatin sitä nuorempana, mutta minua vaivasi se, että se oli ristiriidassa Jumalan pyhyyden ja kaikkivaltiuden kanssa. Jouduin tekemään valinnan Jumalan pyhyyden ja maailman hyväksynnän välillä (Room. 1:21-24). Onneksi löytyi riittävästi tietoa kehitysopin tarinoiden mahdottomuudesta selittää mitään olemassa olevaa. Jos tämä ristiriita vaivaa myös sinua, suosittelen menemistä Luominen.fi –nettisivuille. Toinen asioista kertova nettisivu on evoluutiouutiset.blogspot.com

Matt. 26:24-25. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään." Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. (Tässä vaiheessa Juudas oli jo tehnyt sopimuksen Jeesuksen kavaltamisesta.)

Sananl. 24:16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

Hepr. 4:11. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon (Jumalan) lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

Room. 1:21-24. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. (Synnin tekeminen ei vaivaa sellaista ihmistä, joka ei pidä Jumalaa Pyhänä.) He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. (Näin on käynyt darvinistisen kehitysopin kannattajille. He ovat vaihtaneet Jumalan kuvaksi luodun ihmisen apinaesi-isän kuvaksi.) Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. (Kehitysopin kannattajien mukaan kaaosta suosiva sattuma, tai joidenkin kristittyjen mielestä jopa Jumala, on kehittänyt ihmisen miljoonien vuosien aikana tappamalla epäonnistuneet ja valitsemalla aina kelpoisimman. Ei tämä ole kuva Jumalasta vaan paholaisesta. Joten on vain luonnollista, että kehitysopin kannattajien elämä alkaa noudattaa heidän omaksumaansa oppia.)

Jeesus rukoili Pietarin puolesta. Samoin Hän rukoilee meidän jokaisen puolesta (Hepr. 7:24-25, Room. 8:26-28, Ef. 6:18).

Hepr. 7:24-25. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.

Room. 8:26-28. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

Ef. 6:18. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. (Rukous on taistelua henkivaltoja ja voimia vastaan, joten me emme pärjää ilman Jeesuksen veren suojaa ja Pyhän Hengen ohjausta.) Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. (Paha pyrkii ennen kaikkea nukuttamaan meidät, tekemään meistä passiivisia rukoilijoita.)

Luuk. 22:33-34. Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut."

Pietari tukeutui tässä omaan vanhaan luontoonsa. Pietarikin uudestisyntyi vasta helluntaina, kun hän sai Jeesuksen Kristuksen lähettämän Pyhän Hengen (Joh. 16:7-8). Vasta Pyhä Henki meissä, oikeastaan Kristus meissä ja me Kristukseen kätkettyinä, mahdollistaa sen, että meillä on valmius mennä vaikka vankilaan tai kuolemaankin uskomme tähden. Me uskomme parempaan kuin mitä elämä tarjoaisi meille Kristuksen kieltämisen jälkeen.

Joh. 16:7-8. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.

Luuk. 22:35-38. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?" "Ei mitään", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. (Nyt on varauduttava myös puutteeseen ja ahdistuksiin.) Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet luettiin rikollisten joukkoon.' Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä." Opetuslapset sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää", hän vastasi.

Tämä raamatunkohta on ollut minulle vaikea ymmärtää. Onko Jeesuksen opetuslapsen luovuttava kukkarostaan ja jopa jalkineistaan ja uskottava pelkästään Jumalan huolenpitoon? Vai onko nyt se aika, jolloin on pidettävä kukkarostaan kiinni ja varauduttava aseellisesti puolustamaan itseään? Ei kumpaakaan – mutta miten Jeesuksen sanat sitten voisi ymmärtää?

Kirjassa "Viisautta tielle", sivulla 254, on asian ydin sanottu aika hyvin:

Jos olet sellainen kristitty, joka todella haluaa, että Jumalan koko tahto toteutuu, silloin et uskalla lyödä laimin hänen valtakuntaansa sitoutumista. Tämä merkitsee sitä, että sinun on selvitettävä motiivisi. Esimerkiksi aina, kun suunnittelet jonkin ison hankinnan tekemistä, kuten auton, kalliin veneen tai talon ostamista, sinun on käsiteltävä asia Jumalan edessä ja kysyttävä: Onko tämä hänen tahtonsa? Tuoko se kunniaa hänelle? Kirkastaako se häntä?

Ehdotanko tässä sinulle köyhyyslupauksen tekemistä? Ei, sitä en tee. Sanomani ei ole, että sinun pitäisi elää nälässä ja luopua kaikesta mukavasta. Kehotan vain luopumaan näiden asioiden hallitsemisesta. Anna Jumalalle kaikki mitä omistat, ja luota siihen, että hän antaa takaisin kaiken sen, mitä tarvitset.

Kun me luovutamme itsemme ja elämämme hallintavallan Jumalalle, vapautamme Jumalan toimimaan sekä itsemme parhaaksi että kauttamme myös lähimmäistemme hyväksi. Jumala hallitsee kokonaisuuden, meidän oma vanha luontomme ei sitä tee. Me pidämme hallintavallan itsellämme, koska emme tarpeeksi syvällisesti luota Kaikkivaltiaan Jumalan hyvyyteen meitä kohtaan.

Entä ne kaksi miekkaa? Opetuslasten ei tarvinnut myydä viittaansa ja ostaa miekkaa, kaksi miekkaa riitti kahdelletoista. Miekat olivat olleet opetuslapsilla koko ajan, ilman että Jeesus oli puuttunut siihen. Minun mielestäni tämä kuvaa sitä, että meidän ei ole pakko puolustaa itseämme, toisia kylläkin (Sananl. 24:11-12).

Entä se tapaus, kun Pietari hetkeä myöhemmin puolusti Jeesusta ja iski yhdeltä Jeesusta pidättämään tulleelta korvan irti. Hän teki sen ennen kuin Jeesus ehti sanoa, että pistä miekkasi tuppeen, näin täytyy tapahtua. Jeesus ei kuitenkaan torunut Pietaria, vaikka tämä toimikin odottamatta ohjeita Jeesukselta.

Jeesus luettiin rikollisten joukkoon. Niitä Jeesuksen seuraajia, jotka eivät luovu Jumalan sanan noudattamisesta, inhoavat sekä ne, jotka vihaavat Jumalan sanaa että ne kristityn nimellä kulkevat, jotka haluavat olla mieliksi Jumalan sanaa inhoaville. He pitävät Jumalan sanan noudattajia Jeesuksen kanssa rikollisten joukkoon kuuluvina. Päivi Räsäsen oikeusjuttu on tästä mainio esimerkki.

Sananl. 24:11-12. Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle. Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.

Tässä on myös nähtävissä Kristuksen seuraamisen alku ja sen jälkeinen aika. Kun Kristus saa meidät omakseen, eli me tulemme ns. uskoon, on alku kuherruskuukautta. Me iloitsemme Herrastamme, rukoilemme ja luemme Raamattua. Tämä aika on samanlaista sekä niille, joilla on vain ohuesti "multaa" kivikovan sydämen päällä että niille, jotka tuottavat hedelmää paksumman "multakerroksen" varassa (Mark. 4:3-8, 14-20). Herran Jeesuksen seurassakin alkaa jossain vaiheessa arki. Todellinen rakkaus, joka on sitoutumista Herraan ja Hänen sanaansa, tulee vasta arjessa julki (Joh. 14:15, 21). Arjen toimissa näkyy, oliko rakkaus pelkästään ohimenevää ihastumista.

Mark. 4:3-8, 14-20. "Kuulkaa! Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa. Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää."

Kylvömies kylvää sanan. Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois. Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää."

Joh. 14:15, 21. "Jos te rakastatte minua (Jeesusta), te noudatatte minun käskyjäni. … Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

Luuk. 22:39. Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä.

Jeesus vietti usein yönsä Öljymäellä ja siksi Juudaskin tiesi, mistä Jeesuksen tavoittaa.

Luuk. 22:40-42. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun."

Jeesuksen oma kiusaus tässä tilanteessa oli, että Hän olisi laistanut edessään olevan ristinkuoleman. Mutta silloin kirjoitukset olisivat jääneet toteutumatta ja toteutumatta olisi jäänyt myös meidän syntiemme sovitus (Matt. 26:53-54, Joh. 19:33-37, Luuk. 24:25-27, Room. 5:8). Jeesus oli kaikessa kiusattu mutta Hän ei langennut syntiin (Hepr. 4:15).

Matt. 26:53-54. (Jeesus sanoi pidättäjilleen Getsemanessa;) Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?"

Joh. 19:33-37. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."

Luuk. 24:25-27. Silloin Jeesus sanoi heille (kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä ylösnousemisensa jälkeen): "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Room. 5:8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

Hepr. 4:15. Meidän ylipappimmehan (Jeesus) jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.

Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan, ettemme joutuisi kiusaukseen. Sanalla "kiusaus" on alkukielessä seuraavia merkityksiä; tutkiminen, koetus, koetteleminen, kiusaus, kiusaaminen. Vastaava sana on Hepr. 4:15 kohdassa käännetty koettelemiseksi. Isä-Meidän rukouksessakin Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan; Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta (Matt. 6:13).

Kiusaus / koetus sisältää aina vaaran langeta siihen, mihin kiusaus meitä houkuttelee. Lankeamisen jälkeen kiusaus on siinä, kun kiusaaja yrittää vakuuttaa meille, että nyt sinä et enää kelpaa. Kun me palaamme lankeamisen jälkeen takaisin Kristuksen sovintoveren alle, me palaamme viisaampina. Me tiedämme kokemuksesta oman heikkoutemme, mutta tiedämme myös Jumalan armon suuruuden meitä langenneita kohtaan (Jaak. 1:2-14). Silloin voimme sekä vahvistaa muita (kuten Jeesus sanoi Pietarille, Luuk. 22:33-34) tai sitten kykenemme lohduttamaan muita langenneita heidän tuomitsemisensa sijasta (2. Kor. 1:3-4).

Matt. 6:13. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Jaak. 1:2-14. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. (Tässä ei tarkoiteta maallista viisautta, joka on ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta, Jaak. 3:15.) Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä (arvostelematta, tuomitsematta, kiistämättä). Joka epäilee (arvostelee, tuomitsee, kiistää), on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee. Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon, (alhaisella kiusauksena on kateus ja katkeruus) rikas siitä, että hänet on alennettu, (rikkaan kiusaus on ahneus ja ylpeys) sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka. (Rikkauteensa luottanut heitetään aikanaan pois niin kuin kuihtunut kukka.) Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa. Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. (Koettelemuksen on kestänyt se, joka aina langettuaan on palannut takaisin Jeesuksen sovintoveren alle.) Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

2. Kor. 1:3-4. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. (Tästäkin raamatunkohdasta käy ilmi, että Jumalan lapsi joutuu elämässään moniin ahdinkoihin. Ne ovat kuitenkin kasvatusta meille, että oppisimme valitsemaan muiden lohduttamisen heidän halveksimisensa tai tuomitsemisensa sijasta.)

Luuk. 22:43-44. Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.

DigiNovum kertoo asiasta seuraavasti;

Vaikka enkeli vahvisti häntä, hän ei poistanut ahdistusta ja tuskaa. Tässä ei ole kysymys tavanomaisesta kuoleman pelosta, vaan siitä tuskaa tuottavasta tietoisuudesta, että Jumalan syntiin kohdistuva viha tuli nyt hänen osakseen. Hän oli itse synnitön, mutta otti meidän syntimme päälleen (Jes 53:5). Hänen kuolemansa oli sijaiskuolema. Hän kärsi toisten puolesta. Hänet piti lukea syntisten joukkoon ja rangaista syntisenä, jotta me pääsisimme vapaiksi.

Jes. 53:4-7. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijöidensä edessä, ei hänkään suutansa avannut.

Joidenkin tietojen mukaan todella suuri tuska saa pintaverenkierron siten sekaisin, että hiki sekoittuu vereen. Jeesus olisi voinut kuolla jo tähän tuskansa suuruuteen ja siksi enkeli vahvisti Häntä, että Hän jaksoi ristille asti.

Luuk. 22:45-46. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. "Mitä? Nukutteko te?" hän sanoi. "Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

DigiNovum kertoo asiasta seuraavasti;

Tässä mainitut opetuslapset olivat olleet hänen kanssaan myös kirkastusvuorella ja nähneet siellä hänen kirkkautensa. He olivat Pietari, Jaakob ja Johannes. Nyt he saivat nähdä hänet syvimmän pimeyden keskellä. Mutta tuska oli ohi. Jeesus oli voittanut ja saattoi jatkaa eteenpäin. Opetuslapset olivat toisinaan uurastaneet läpi yön kalaverkkojensa parissa, mutta tänä yönä he nukkuivat - kun Jeesus olisi kaikkein kipeimmin heitä tarvinnut.

Mahdollisesti oli jopa Jumalan tarkoitus, että opetuslapset nukkuivat, jolloin Jeesus joutui yksin kantamaan kaiken sen mitä ihmiskunnan sovittamiseksi Jumalan kanssa tarvittiin. Pelkästään Jeesukselle, Hänelle yksin, kuuluu kaikki kunnia ja ylistys.

Luuk. 22:47-48. Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman, mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?"

Jeesus oli tässäkin tilanteen herra. Hän tiesi Juudaksen suudelman tarkoituksen. Ystävän tervehdyksenkin, jollainen poskisuudelma oli, paholainen osaa kääntää vastakohdakseen.

Luuk. 22:49-51. Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?" Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi: "Ei! Antakaa tämän tapahtua." Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.

DigiNovum kertoo asiasta seuraavasti;

Joh 18:10:n mukaan sivaltaja oli Simon Pietari, ja iskun kohteeksi joutunut mies oli nimeltään Malkus. Hän hyökkäsi palvelijan kimppuun ennen kuin Jeesus oli ennättänyt vastata tehtyyn kysymykseen.

Jeesuksen opetuslapset ovat kautta aikojen aiheuttaneet hänelle paljon vaivaa, kun hän on joutunut asettamaan paikoilleen niitä »korvia», joita he innossaan ovat lyöneet. Kun ylimmäisen papin palvelija mainitaan yksikössä, tämä viittaa siihen, että hän oli tämän uskottu mies, hänen henkilökohtainen edustajansa.

Jeesuksen opetuslasten ei pitäisi taistella tällä tavalla. Jeesus olisi voinut pyytää Isäänsä lähettämään kaksitoista legioonaa enkeleitä (Matt 26:52-53), legioonan jokaiselle niistä yhdestätoista opetuslapsesta sekä yhden itselleen. Sitä hän ei tehnyt, sillä oli Jumalan tarkoitus, että hänet pidätettäisiin ja tuomittaisiin.

Luuk. 22:52-53. Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan: "Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta."

DigiNovum kertoo asiasta seuraavasti;

Jeesuksen kiinniottamista pidettiin niin tärkeänä, että jopa "ylipapit" lähtivät liikkeelle keskellä yötä ollakseen mukana, kun se tapahtui. Tämä vaikuttaa aivan uskomattomalta, mutta oikeastaan kaikki, mitä Getsemanessa tapahtui, on inhimillisesti ajatellen uskomatonta. Jeesuksen pidättäjät olivat todella hyvin varustautuneita, kun muistetaan, että he olivat tulleet ottamaan kiinni yksinäistä, aseistautumatonta miestä. He eivät olleet uskaltaneet pidättää Jeesusta silloin, kun hän oli kansan keskellä. Liian monet pitivät häntä profeettana.

"Teidän hetkenne" tarkoittaa, että tämä oli heidän valitsemansa hetki. Jumala oli sallinut tämän. "Pimeyden valta" ilmaisee, että pimeys oli vallalla. Jumala salli pimeyden vallita tietyn ajan.

Kun pimeydellä on valta, se on siksi, että Jumala on sen jotain tiettyä tarkoitusta varten sallinut. Koska me emme näe kokonaisuutta, meillä on kiusaus epäillä Jumalan tarkoitusperiä. Siksi Jeesuksen sanat opetuslapsilleen, "Nouskaa (lopettakaa nukkuminen) ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen", koskevat myös meitä.