Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Jeesus tuomitaan ristille

Luuk. 22:54. He (ylipapit, temppelivartioston päälliköt ja kansan vanhimmat) vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon. Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä.

Ensimmäinen oikeusistunto käytiin Ylipappi Hannaksen luona. Sieltä Jeesus vietiin toiseen oikeusistuntoon, joka käytiin ylipappi Kaifaan luona. Juutalaisilla olisi saanut olla vain yksi ylipappi kerrallaan. Roomalaiset olivat kuitenkin tehneet siitä rahalla ostettavan. Hannas oli järjestänyt vävynsä Kaifaan ylipapiksi, jotta ylipappeus pysyisi suvussa. Todellisena ylipappina juutalaiset pitivät Hannasta, koska ylipappi oli ylipappi kuolemaansa asti. Kaifas oli ylipappi nimellisesti roomalaisten suuntaan.

Seppo Kangas, Helsingin Raamattukoulun entinen rehtori, on raamattuluennollaan kertonut Jeesuksen tuomitsemisesta seuraavaa;

Juutalainen oikeusoppinut, nimeltä Cohen, on tutkinut ja kirjoittanut kirjan Jeesuksen oikeudenkäynnistä, ja mitä silloin tapahtui.

- Oikeus tapahtui 70 henkilön Sanhedrinin edessä, puheenjohtajana oli ylipappi.

- Tuomio / oikeus oli päätösvaltainen, mikäli vähintään 23 jäsentä oli paikalla.

- Cohenin mukaan, silloin kun Jeesus tuomittiin, oli paikalla vain 23 jäsentä ja kaikki saddukeuksia.

- Lain mukaan neuvoston piti kokoontua kolme kertaa.

- Istunnoissa oli kolme kirjuria, joista yksi kirjoitti syytteet, yksi kirjoitti puolustukset ja kolmas kirjoitti molemmat. Näiden piti mennä tarkasti yhteen.

- Jotta syyte oli pätevä, piti olla kaksi todistajaa. Äärimmäisessä tilanteessa otettiin Jumala toiseksi todistajaksi ja syytetty itse toiseksi. Tätä kutsuttiin vannottamiseksi. Vannottamisesta ei voinut valittaa, päätös oli lopullinen.

- Edelleen temppelin katolla oli viimeiseen asti pappi liput käsissään, jos vielä viime hetkillä tuli esiin jotain, joka saattaisi vaikuttaa tuomioon, niin teloitus voitiin liputtamalla keskeyttää. Juudas tiesi tämän. Hän olisi mahdollisesti onnistunutkin keskeyttämään Jeesuksen teloituksen, mikäli Jeesusta ei olisi vannotettu.

Jeesus antoi tietoisesti itse syyn tuomiolleen, kun hän vannotettaessa ilmoitti olevansa Jumala.

Juudas kyllä katui syntiään kun kavalsi Jeesuksen, mutta hän ei palannut Jeesuksen luo, eli hän ei kääntynyt eikä tehnyt parannusta. Siksi hän kuoli erossa Jeesuksesta. Paholainen ohjasi Juudaksen hirttäytymään. Katuminen yksistään ei johda ketään Jumalan yhteyteen (Apt. 26:20).

Apt. 26:20. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä (Paavali) olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, (tiedossa olevien syntien tunnustaminen) kääntyä Jumalan puoleen (Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä saatavaan armoon turvautuminen) ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. (Vasta Jumalan lahjoittama Pyhä Henki mahdollistaa oikeat teot.)

Luuk. 22:55-62. Keskelle pihaa sytytettiin nuotio, ja kun väki asettui sen ympärille, Pietari istuutui muiden joukkoon. Muuan palvelustyttö näki hänet istumassa tulen ääressä, katsoi häntä pitkään ja sanoi: "Tuokin oli sen miehen seurassa." Pietari kielsi: "Minäkö? Enhän edes tunne häntä." Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: "Sinäkin olet sitä joukkoa." Mutta Pietari vastasi: "Erehdyt, en ole." Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti: "Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin." Mutta Pietari sanoi: "En käsitä, mistä puhut." Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja itki katkerasti.

Pietarikin katui. Mikä erotti Pietarin katumuksen Juudaksen katumuksesta? Heidät erotti toisistaan se tapa, miten he olivat viettäneet aikaansa Jeesuksen seurassa. Juudas oli elänyt itselleen käyttäen Jeesusta ja Jeesuksen seuralaisia hyväkseen varastaen yhteisestä kukkarosta (Joh. 12:6). Hän oli kuin se rakentaja Jeesuksen kertomassa vertauksessa, joka rakensi talonsa ilman perustusta, eli ihminen joka sanoo "Herra, Herra" vaikka ei pyri elämään Jumalan sanan mukaan (Luuk. 6:45-49). Pietari halusi elää Jeesukselle lankeamisensa jälkeenkin.

Joh. 12:6. Tätä hän (Juudas) ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.

Luuk. 6:45-49. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. "Miksi te (suuri joukko Jeesuksen opetuslapsia ja kansa kaikkialta Israelista) sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? (Liian moni kristityksi itseään nimittävä hyväksyy ja tarkoituksellisesti jopa puolustaa Raamatun vastaisia asioita.) Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. (Vaikka Pietari lankesi, hän nousi, koska perustus oli Kristus-kalliolla.) Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle." (Kestävänä perustana ei koskaan voi käyttää mitään, mikä edes osittain rakentuu ihmisen itsensä varaan. Kristityn uskontunnustuskin on yksinomaan Pyhän Hengen työtä hänessä, paitsi jos sitä toistetaan vain ulkoa opittuna, jolloin se on ihmisen vanhan luonnon aikaansaamaa farisealaisuutta. Kukaan ei voi sanoa, että Jeesus on hänen Herransa, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta, 1. Kor. 12:3. Jeesus on uskomme perustaja/alkaja ja täydelliseksi tekijä, Hepr. 12:2, Apt. 3:16, Juud. 1:3.)

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo Pietarin lankeemuksesta seuraavaa;

Synti on kuin syöpä, jolla on tapana kasvaa ja levitä. Lainalaisuus näkyy myös Pietarin lankeemuksessa. Jakeessa 57 hän kieltää tuntevansa Jeesuksen, seuraavassa jakeessa hän kieltää olevansa Jeesuksen seuraaja. Jakeessa 60 Pietari väittää, ettei edes tiedä, mistä puhutaan. Kun synti leviää, myös sen peittely-yritykset kasvavat. Siksi paras ajankohta synnin kitkemiseen on heti. Silloin sen syövyttävät ja myrkylliset vaikutukset eivät ehdi moninkertaistua. On aina parempi, jos synti saadaan nujerrettua jo ennen sen ilmaantumista. Kannattaakin tunnustaa syntinsä tai halunsa synnin tekemiseen Herralle ja pyytää, että hän auttaa välttämään siitä koituvat seuraukset.
Kristityn on tärkeää tiedostaa omat heikot kohtansa ja varoa vääränlaista itsevarmuutta. Jos kuitenkin lankeaa, on muistettava, että Jeesus voi edelleen käyttää sitä, joka tunnustaa epäonnistumisensa. Pietari oppi kokemuksensa kautta asioita, jotka auttoivat häntä myöhemmin tehtävässään alkuseurakunnan kaitsijana.

Luuk. 22:63-65. Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: "Profetoi nyt! Kuka sinua löi?" Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.

Vaikka Jeesusta ei ollut tässä vaiheessa vielä tuomittu, häntä pilkattiin ja lyötiin. Näin alas ylipapit ja kansan vanhimmat olivat demonisuudessaan vajonneet. Jeesus kyllä rukoili ollessaan ristillä ristiinnaulitsijoidensa puolesta (Luuk. 23:33-34), mutta olen melko varma, että se rukous ei koskenut ylipappeja ja kansan vanhimpia, jotka olivat jo ennen tuomiota päättäneet tappaa Jeesuksen (Matt. 26:1-4).

Luuk. 23:33-34. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he (sotilaat) ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

Matt. 26:1-4. Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän sanoi opetuslapsilleen: "Kahden päivän kuluttua, niin kuin tiedätte, on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi." Samaan aikaan kokoontuivat ylin papisto ja kansan vanhimmat ylipappi Kaifaksen palatsiin neuvottelemaan, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä tappaakseen hänet.

Kun me lyömme, vaikkapa sanoillamme, uskonveljeä tai –sisarta, joka ei ajattele samalla tavalla kuin me, me lyömme itseään Jeesusta Kristusta (Matt. 25:40, 45).

Matt. 25:40. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Matt. 25:45. Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo Jeesuksen oikeudenkäynneistä seuraavasti;

Jeesuksen oikeudenkäynti oli huolellisesti ohjailtu kuulemisten sarja, jonka tarkoituksena oli surmauttaa hänet. Tuomio oli päätetty etukäteen, ja sen langettamiseen tarvittiin "laillisia" toimenpiteitä. Syyttömän miehen tuomitsemiseen ja ristiinnaulitsemiseen käytettiin paljon aikaa ja vaivaa. Jeesus koki epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jotta meidän ei tarvitsisi kohdata oikeudenmukaista tuomiota synneistämme.

Jeesus tuomittiin seuraavasti;

1. Entisen ylipapin Hannaksen oikeudenkäynti (Joh. 18:12-23).

2. Vallassa olevan ylipapin Kaifaksen oikeudenkäynti (Matt. 26:57-68, Mark. 14:53-65, Luuk. 22:54, 63-65, Joh. 18:24).

3. Suuren neuvoston eli Sanhedrinin oikeudenkäynti (Matt. 27:1, Mark. 15:1, Luuk. 22:66-71).

4. Rooman viranomaisen Pilatuksen oikeudenkäynti (Matt. 27:2,11-14, Mark. 15:1-5, Luuk. 23:1-6, Joh. 18:28-38).

5. Galilean hallitsijan Herodeksen oikeudenkäynti (Luuk. 23:7-12).

6. Pilatuksen toinen oikeudenkäynti (Matt. 27:15-26, Mark. 15:6-15, Luuk. 23:13-25, Joh. 18:38-19:16).

Luuk. 22:66-71. Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, ja he sanoivat hänelle: "Jos olet Messias, niin sano se meille." Hän vastasi: "Jos sen teille sanon, te ette usko. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella." Silloin he kaikki kysyivät: "Oletko sinä siis Jumalan Poika?" Jeesus vastasi heille: "Itsepä te niin sanotte." (Tässä yhteydessä Jeesus käytti itsestään Jumalan nimeä "MINÄ OLEN" eli JAHVE.) Silloin he sanoivat: "Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan."

Tämä oli kolmas silloisen oikeuskäytännön vaatima istunto. Jeesusta vastaan ei ollut löytynyt ainoatakaan syytä, josta hänet olisi voitu tuomita (Matt. 26:59-60). Siksi ylipappi turvautui viimeiseen oljenkorteen, vannottamiseen (Matt. 26:62-65).

Matt. 26:59-60. Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi.

Matt. 26:62-65. Silloin ylipappi nousi paikaltaan ja kysyi: "Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?" Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika." "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo tästä seuraavasti;

Jeesus käytti itsestään Vanhasta testamentista tuttua Jumalan MINÄ OLEN –nimeä (2 Moos. 3:14). Siten hän tunnusti olevansa paitsi Jumalan Poika myös itse Jumala. Kenen tahansa muun sanomana sanat olisivat olleet jumalanpilkkaa, mutta Jeesuksen suusta kuultuna ne olivat totuus. Ylipappi huomasi Jeesuksen viittauksen ja sai siitä haluamansa aiheen syyttää Jeesusta Jumalanpilkasta. Jumalanpilkka eli Jumalaksi tekeytyminen tai hänen arvovaltansa vastustaminen oli synti, josta seurasi kuolemantuomio.

2. Moos. 3:14. Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

Rabbiininen juutalaisuus opettaa, että Jumalan nimi JHWH, JAHVE, MINÄ OLEN, on kielletty kaikilta muilta paitsi ylipapilta, jonka tulisi lausua se ääneen vain Jerusalemin temppelin Kaikkeinpyhimmässä suurena sovituspäivänä.

Mielenkiintoista on myös, mitä Midras Exodus Rabba / Mitä on juutalainen usko, kertoo Jumalan nimestä:

Juutalaisessa Raamatun tulkinnassa selitetään seuraavasti; ”Jumala sanoi Moosekselle; ”Sinä haluat tietää nimeni. Minua nimitetään sen mukaan, mitä teen. Kun tuomitsen luotujani, on nimeni Elohim (Jumala monikossa). Kun armahdan maailmaani, on nimeni JHWH, (MINÄ OLEN)”

Jeesus nimenomaan tuomittiin sen vuoksi, että Hän sanoi olevansa JHWH, MINÄ OLEN.

Luuk. 23:1-2. He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: "Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas."

Roomalaiset olivat ottaneet Sanhedrinilta pois oikeuden langettaa kuolemantuomio. Vaikka näin oli, eivät he halutessaan kaihtaneet vastustajiensa tappamista. Esim. Stefanos kivitettiin (Apt. 7:54-60). Vanhan testamentin profeetat olivat kuitenkin ennustaneet Jeesuksen kuolevan ristiinnaulittuna (4. Moos. 21:7-9, Joh. 3:14-15 5. Moos. 21:22-23, Gal. 3:13-14, 2. Kor. 5:21). Ja siksi Jumalan ennakkotietämyksen mukaisesti Jeesus vietiin Roomalaisten tuomittavaksi, sillä roomalaisilla oli tapana ristiinnaulita rikolliset.

Apt. 7:54-60. Tämän (Stefanoksen puheen) kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!" Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.

4. Moos. 21:7-9. Kansa tuli Mooseksen luo (erämaavaelluksen aikana) sanomaan: "Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta." Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: "Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon. (Jeesus tehtiin meidän tähtemme synniksi, sillä Hän otti kantaakseen kaikkien meidän syntitaakkamme. Tässäkin mielessä tämä pronssikäärme on ennakkokuva Jeesuksesta. Ristiinnaulitun Jeesuksen luo tulemalla ja Häneen katsomalla emme kuole synteihimme vaan saamme kuoleman sijasta iankaikkisen elämän.)

Joh. 3:14-15. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. (Jeesus itse sanoo tässä, että tämä kuva tangon päähän ripustetusta pronssikäärmeestä kuvaa häntä.)

5. Moos. 21:22-23. "Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun, ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi. (Jeesus haudattiin samana päivänä, jona hän kuoli. Tässäkin yksityiskohdassa Jumalan laki Jeesuksen kohdalla toteutui.)

Gal. 3:13-14. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.

2. Kor. 5:21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Kun Jeesusta syytettiin maaherran edessä, ei puhuttu totta, koska todellinen syytös koski uskonnon harjoittamista. Samaa periaatetta paholainen on käyttänyt ja käyttää edelleenkin Jeesuksen seuraajiin.

Luuk. 23:3. Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi.

Johannes, yksi Jeesuksen opetuslapsista, kertoo Pilatuksen ja Jeesuksen käymästä keskustelusta laajemmin (Joh. 18:33-38);

Joh. 18:33-38. Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?" Pilatus sanoi: "Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua." "Mitä on totuus?" kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.

Luuk. 23:4-7. Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen." Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti." Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

DigiNovum kertoo tästä seuraavaa;

Pilatus ilahtui ja helpottui kuullessaan sanan Galilea. Se merkitsi sitä, että hän pääsisi kiusallisesta tilanteesta lähettämällä vangin Herodeksen luo. Näin hän voisi myös osoittaa tälle tietynlaista kunnioitusta ja se lieventäisi heidän välillään vallitsevaa kireyttä. Luuk 13:1:ssä kerrottu tapaus saattoi olla syy heidän väliseensä jännittyneeseen suhteeseen. (Pilatus oli surmauttanut uhraamaan tulleita galilealaisia.)
Koska Jeesus oli galilealainen, lain mukaan vain sen maakunnan hallitsija voi tuomita hänet, vaikka häntä syytettäisiin Jerusalemissa. Tämä Herodes - oikeastaan Herodes Antipas - oli Herodes Suuren poika. Hän oli myös tuominnut Johannes Kastajan kuolemaan.

Luuk. 23:8-12. Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään.

DigiNovum kertoo tästä seuraavaa;

Jeesus ei halunnut kertoa toiminnastaan sellaisen miehen edessä, jolla oli niin alhaiset päämäärät kuin Herodeksella. Kuningas toivoi vain saavansa nähdä jonkin merkillisen ihmeen. Totuuden hän oli jo aikaisemmin kuullut Johanneksen suusta. Kun Herodes ei saanut Jeesusta tekemään mitään ihmettä, hän ei ollut enää kiinnostunut. Pilatuksen tavoin hänkin halusi väistää vastuuta. He pilkkasivat Jeesusta miehenä, jolla oli ihmeidentekijän maine, mutta joka ei pystynyt todistamaan olevansa sellainen.

Jeesus oli hiljaa Herodeksen edessä, koska Herodeksen kaikki etsikkoajat olivat jo menneet. Jumala on hiljaa kahdesta erilaisesta, toisilleen vastakkaisesta syystä. Toinen on kerrottu tässä, toisesta on kerrottu Sefanjan 3:17 kohdassa, edellisen käännöksen mukaan.

Sef. 3:17 v. 1933/38 käännös. Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."

Mistä me tiedämme, kumpi näistä Jumalan vaikenemisista on kyseessä? Se, jonka etsikkoajat ovat lopussa ja jonka Jumala on hylännyt, ei enää paatuneena Jumalan armon perään kysele. Sellainen henkilö, jota taas vaivaa se että Jumala on ääneti, saa olla varma Jumalan mielisuosiosta, sillä hän on juuri sillä hetkellä Jumalan yksityisopetuksessa (Hepr. 12:7).

Hepr. 12:7. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?

Luuk. 23:13-16. Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä."

Pilatus oli kutsunut koolle myös kansan, sillä hän toivoi saavansa kansan puolelleen ylipappeja ja hallitusmiehiä vastaan.

DigiNovum kertoo tästä seuraavaa;

Suuri osa niistä ihmisistä, jotka voitaisiin katsoa Jeesuksen vastustajiksi, tunnusti saman kuin Pilatus: Jeesus ei ollut syyllinen. Näin sanoivat Herodes, Pilatuksen vaimo, Juudas Iskariot, ristillä ollut ryöväri ja ristiinnaulitsemisessa palvellut sadanpäämies. On ilmeistä, että Pontius Pilatus ei halunnut tuomita Jeesusta. Hän oli täysin tietoinen siitä, että jos hän sen tekisi, se tapahtuisi juutalaisten vaatimuksesta, ja tuomio olisi silloin puolueellinen. Hän yritti neljä kertaa välttyä julistamasta Jeesukselle kuolemantuomiota: a) Hän pyysi juutalaisia hoitamaan asian itse, Joh 19:6-7. b) Hän yritti siirtää vastuun Herodekselle, Luuk 23:7. c) Hän yritti vapauttaa Jeesuksen, Mark 15:6-9. d) Hän pyrki sovitteluratkaisuun antamalla hänet ruoskittavaksi. Luuk 23:22.
Kuritus oli oikeastaan ankara rangaistus. Siinä syytettyä lyötiin paljaaseen selkään nahkaruoskalla, johon oli kiinnitetty kiviä ja metallinpalasia. Toisinaan vanki kuoli tällaiseen käsittelyyn. Sana "kurittaa" korostaa, että Pilatus ei pitänyt tätä rangaistuksena jostakin Jeesuksen tekemästä rikoksesta. Se oli lähinnä varoitus, että hän vastaisuudessa olisi varovaisempi. Tähän kätkeytyi myös Pilatuksen toivomus saada kansan vaatimukset tyydytetyiksi.

Luuk. 23:17. Hänen (Roomalaisen maaherran) näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi.

Ei tiedetä, miten tämä roomalainen tapa syntyi, mutta se oli ollut käytössä jo pitkään.

Luuk. 23:18-25. Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: "Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!" Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä." Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat - miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden - mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa.

DigiNovum kertoo tästä seuraavaa;

Barabbas oli tunnettu rosvo. "Barabbas - Bar Abba", oikeastaan 'isän poika'. Vanha perimätieto väittää, että hänenkin nimensä oli Jeesus.
Ristiinnaulitseminen oli kuolemantuomio, jota ei käytetty Rooman kansalaisille. Mutta juutalaisten orjien tapauksessa se oli yleinen. Sitä ei pidetty vain tuskallisimpana, vaan myös halveksituimpana kuolintapana. Teonsanan muoto osoittaa, että he huusivat toistuvasti.

Jeesus, Ihmisen poika, tuomittiin syyttömänä, jotta "Isän poika", vapautettaisiin syyllisyydestä.

Tämä kuvaa myös sitä, miten Jeesus Ihmisen poikana, ihmisen sijaisena, otti kantaakseen meidän kaikkien syntivelan (Room. 8:3-4, 32, 1. Piet. 2:21-24). Jokaisen, joka hyväksyy omalle kohdalleen ristinsanoman Jeesuksen sijaiskuolemasta, Jumala vapauttaa synneistään ja synnyttää uudesti ylhäältä omaksi lapsekseen, "Isän pojaksi" (1. Piet. 1:18-23).

Room. 8:3-4. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. (Hengen mukaista elämää me kykenemme elämään vain Jumalan lapsina, Pyhän Hengen ohjauksessa ja vaikutuksesta.)

Room. 8:32. Kun hän (Jumala) ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

1. Piet. 2:21-24. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet."

1. Piet. 1:18-23. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten. Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan. Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.