Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Jeesuksen kuolema

Luuk. 23:26. Jeesusta lähdettiin viemään (ristiinnaulittavaksi). Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Tuomitun piti itse kantaa ristin poikkipuu teloituspaikalle. Jeesuskin teki niin, mutta väsyi (Joh 19:17). Simon Kyreneläinen pakotettiin kantamaan sitä matkan loppuosa. Kyrene oli Pohjois-Afrikassa oleva kaupunki, joten Simon oli luultavasti tummaihoinen.

Tämäkin tapahtuma on Raamatussa kerrottua silminnäkijätietoa. Jeesuksen kohtaaminen sai Simon Kyreneläisen kääntymään Jeesuksen opetuslapseksi (Mark. 15:21).

Joh. 19:17. Kantaen itse ristiään hän (Jeesus) kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. (Jeesus väsyi matkalla ristin poikkipuun alle ja siksi sotilaat panivat Simon Kyreneläisen kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.)

Mark. 15:21. Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin. (Alkuseurakunta tunsi Simon Kyreneläisen pojat hyvin.)

Luuk. 23:27-31. Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' Jos näin tehdään vihannalle puulle (Kristukselle itselleen), mitä tapahtuukaan kuivalle (niille ihmisille, jotka hylkäävät Kristuksen)!" (Vihanta puu kaatuu odottamaan ylösnousemusta, kuivat puut odottavat polttamista.)

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Profeetallisella katseella Jeesus näki Jerusalemin roomalaisten sotajoukkojen piirittämänä ja ennusti silloin vallitsevan hirvittävän sekasorron. (Tämä tapahtuikin vuonna 70, kun Jerusalem hävitettiin.)

Samat sanat lausutaan Ilm. 6:15-17:ssa sen päivän yhteydessä, jolloin Karitsan viha kohtaa kaikkia niitä, jotka eivät ole tulleet tuntemaan Jumalaa. He pitävät nopeaa äkkikuolemaa parempana kuin sitä, mitä he nyt kokevat.

Ilm. 6:12-17. Minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan. Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää?"

Luuk. 23:32-33. Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.

Pääkallonpaikka, eli Golgata sijaitsi silloisen Jerusalemin muurin ulkopuolella, päätien varrella. Oli kolmas tunti, eli kello 9 aamulla, kun Jeesus ristiinnaulittiin (Mark. 15:25).

Mark. 15:25. Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet.

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Sana, joka on käännetty "pahantekijä", tarkoittaa maantierosvoa ja ryöstäjää, mutta on mahdollista, että he olivat vallankumouksellisia kapinoitsijoita. Nyt täyttyi ennustus Jes 53:12: Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon.

Jes. 53:10-12. Herra näki hyväksi, että hänet (Jeesus) ruhjottiin, (Jeesus ruoskittiin roomalaisella ruoskalla, johon oli kiinnitetty mm. luun- ja metallinpalasia.) että hänet lävistettiin. (Jeesuksen kylki lävistettiin keihäällä ja ranteet sekä kantapäiden luut nauloilla.) Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi (jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi), hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. (Sen, joka turvautuu Jeesuksen sovintovereen, sen Jumala uudestisynnyttää omaksi lapsekseen ja antaa hänelle Pyhän Hengen.) Ahdistuksensa jälkeen hän (Jeesus) näkee valon (Jeesus nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin Isän Jumalan oikealle puolelle), ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet (Herran tahdon toteutumisen näkeminen ravitsee Hänet). Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, (kun) hän kantaa heidän pahat tekonsa. (Jeesus kuoli kyllä kaikkien ihmisten puolesta mutta Hänen kuolemansa on sovitukseksi vain niille, jotka asettavat turvansa Jeesuksen sovintovereen. Kaikki muut ovat matkalla kadotukseen.) Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. (Jeesus ristiinnaulittiin rikollisten keskelle.) Hän otti kantaakseen monien synnit, (Etteivät ne, jotka Jeesukseen pelastajanaan uskovat, hukkuisi kadotukseen, vaan heillä olisi iankaikkinen elämä, Joh. 3:16.) hän pyysi pahantekijöilleen armoa. (Kaikki tämä profeetta Jesajan ilmoittama toteutui Jeesuksessa Kristuksessa.)

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Jaakob ja Johannes olivat pyytäneet saada istua Jeesuksen valtakunnassa kunniapaikoilla eli Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella. Jeesus oli sanonut heille, etteivät he tienneet, mitä pyysivät (Mark. 10:35-39). Nyt Jeesus oli valmistautumassa asettamaan valtakuntansa kuolemansa kautta. Oikean- ja vasemmanpuoleiset paikat olivat ottaneet kuolevat rikolliset. Tie Jumalan valtakuntaan on ristin tie, kuten Jeesus selitti korkeaa asemaa havitteleville opetuslapsilleen. Jos tahtoo olla lähellä Jeesusta, on varauduttava kärsimään ja jopa kuolemaan.

Mark. 10:35-40. Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen." "Mitä te haluatte minun tekevän?" kysyi Jeesus. He vastasivat: "Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella." Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?" "Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu."

Luuk. 23:34. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Jeesus käytti Isä meidän -rukouksen viidettä rukousta (Matt. 6:12). Stefanus rukoili samoin (Apt. 7:60).

Joh 19:23 ss. osoittaa, miten sotilaat heittivät arpaa ihokkaasta ja jakoivat muut vaatteet keskenään. Jakeen loppuosa on Ps 22:19:ssä olevan ennustuksen täyttymys.

Matt. 6:12. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Apt. 7:59-60. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!"

Joh. 19:23-24. Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa." Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät.

Ps. 22:17-19. Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut (ristin naulat lyötiin ranteiden ja kantapään läpi), ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Luuk. 23:35-37. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut - auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi."

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Hallitusmiehet eivät itse tietäneetkään, miten totta he puhuivat. He eivät ajatelleet, että Messias pelasti toisia kuolemallaan. Jeesus Kristus ei pelastanut itseään, vaan hänen tarkoituksensa oli pelastaa muut. Juuri sitä varten hän tuli, eikä lunastustyötä voitu suorittaa millään muulla tavalla kuin olemalla pelastamatta itseään. Kansaa, joka "katseli" ja hallitusmiehiä, jotka "ivasivat", kuvataan Ps 22:8:sta otetulla sanonnalla. Se toteutui nyt. - "Se valittu", Herran kärsivä palvelija, Jes 42:1, on Messiaan nimitys.

Juutalaiset pilkkasivat Jeesusta siksi, että hän oli heidän mielestään avuton Messias. Hän ei pystynyt auttamaan edes itseään. Sen tähden hän oli myös aivan kelvoton pelastamaan Israelia. Uskonnollisesti tietämättömät roomalaiset sotilaat ivasivat häntä juutalaisten kuninkaana, jolla ei ollut kruunua, valtakuntaa eikä sotajoukkoja.

Ps. 22:8-9. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

Jes. 42:1. Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

Jeesus Herran kärsivänä palvelijana luopui ihmisenä vaeltaessaan jumalallisista oikeuksistaan. Noustessaan kuolleista ylös ja istuutuessaan Isän Kaikkivaltiaan oikealle puolelle, Hän otti kaikkivaltiutensa takaisin (Fil. 2:5-9, Jes. 52:13-14).

Fil. 2:5-9. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jes. 52:13-14. Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu.

Luuk. 23:38. Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Ristin päällekirjoitus oli laadittu kolmella kielellä: kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi (Joh 19:19-22). Kreikka oli maailmankieli, latina roomalaisten ja heprea juutalaisten kieli. Tapana oli kiinnittää ristiin kirjoitus, joka selitti, millaisen rikoksen tuomittu oli tehnyt.

Juho Sankamo kertoo kirjassaan "Taivasolento – kirja ihmisestä" seuraavaa; Ote Raamattuopiston Perusta 1/2022 lehdessä olleesta kirjan lyhennelmästä.

Pontius Pilatus kirjoitutti Jeesuksen ristin päälle tekstin "Jeesus Nasaretilainen juutalaisten kuningas". Kirkkotaiteessa olemme tottuneet näkemään siinä tekstin INRI, joka muodostuu ko. lauseen latinankielisten sanojen alkukirjaimista. Sankamo huomaa, että hepreaksi tuo lause muodostaa kirjainyhdistelmän JHWH, "Jeshua Ha-Nazer Wa-melek, Ha-jehudim".

Jeesus sanoi häntä vannotettaessa olevansa JHWH eli Jahve, MINÄ OLEN. Se oli juuri se syy, minkä perusteella ylipapit tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta kuolemaan. Jumala järjesti niin, että Jeesuksen yläpuolelle ristiin oli merkitty myös hänen todellinen jumalallinen asemansa. Ei ihme, että ylipapit hermostuivat tekstistä (Joh. 19:19-22).

Joh. 19:19-22. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'" Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."

Luuk. 23:39-43. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" (Tämä ryöväri halusi pelastaa itsensä takaisin pahantekoon.) Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." (Tämä ryöväri tunnusti sekä Jeesuksen vallan kuoleman yli että oman syyllisyytensä ja jätti itsensä Jeesuksen käsiin.) Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Tapaus osoittaa, etteivät teot pelasta, vaan sen tekee usko Kristukseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä Jumalan puoleen. Elämä on kuitenkin paljon merkityksellisempi ja tyydyttävämpi, jos tulee hänen luokseen jo varhain.
Useimmat Jeesuksen opetuslapsista olivat piiloutuneet. He rakastivat yhä Jeesusta, mutta heidän toiveensa valtakunnasta olivat murskaantuneet. Yksi opetuslapsista ilmaisi sen kaksi päivää myöhemmin sanoilla "Mutta me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin" (Luuk. 24:21). Kaikki viittasi siihen, että Jeesuksen valtakunta oli tuhoutunut. Jeesuksen viereen ristiinnaulittu rikollinen oli ainoa, joka näki sen hetkisen häpeän jälkeen tulevan kunnian.

Luuk. 24:20-21. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin.

Miten Jeesuksen sanat, "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa", tulisi ymmärtää?

- Joku ymmärtää Jeesuksen sanat muodossa; "Minä sanon sinulle tänään, olet oleva minun kanssani paratiisissa". Tällä tulkinnalla ryövärin paratiisiin pääsy siirtyy Jeesuksen paluun ja ylösnousemusruumiin saamisen aikaan.

- Sanat voi ymmärtää siten, että koska ryöväri kuoli samana päivänä kuin Jeesus, he siirtyivät samana päivänä kuoleman jälkeiseen olotilaan. Ja koska ryöväri asetti turvansa Jeesukseen, hän pääsi paratiisiin.

- Jeesuksen sanoja kannattaa verrata muihin Jeesuksen puheisiin. Jumala uudestisynnyttää ikuiseen elämään jokaisen, joka uskoo Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman koskevan itseään (Joh. 5:24-26, Joh. 11:25-26).

Kristityt kiistelevät keskenään turhaan siitä, millainen olotila Jeesukseen uskovalla on maallisen kuoleman ja ylösnousemusruumiin saamisen välillä. Oikeaoppisuus tässä asiassa ei pelasta ketään, kiistely vain repii kristittyjä hajalle. (1. Piet. 1:22-23, 2. Tim. 2:11).

Joh. 5:24-26. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. (Jo nyt, ei vasta tulevaisuudessa.) Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. (Jokainen ihminen ilman Jeesusta Kristusta on kuollut suhteessa Jumalaan.) Ne, jotka sen kuulevat, (Kristuksen äänen me kuulemme evankeliumissa, kun otamme sen vastaan.) saavat (alkavat) elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Joh. 11:25-26. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

1. Piet. 1:22-23. Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elääksenne vilpittömässä, veljellisessä rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydämestänne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta. (Joka ei rakasta toista Jeesuksen omaa, on itse joko uudestisyntymätön tai vielä pikkulapsi Kristuksessa.)

2. Tim. 2:11. Muistuta tästä kaikkia ja varoita heitä vakavasti Jumalan nimessä, etteivät he riitelisi. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kuulijoiden turmioksi.

Ristiinnaulituilla ryöväreillä se, miten he suhtautuivat Jeesukseen, erotti kadotukseen matkalla olevan syntisen taivaaseen matkalla olevasta armahdetusta syntisestä. Sama koskee myös Jeesuksen opetuslapsia, mikä käy mielenkiintoisella tavalla ilmi Jeesuksen viettämästä ehtoollisesta, jossa Johannes oli Jeesuksen toisella puolella ja Juudas Iskariot mitä ilmeisimmin toisella puolella (Joh. 13:21-26).

Joh. 13:21-26. Näin Jeesus puhui. Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut." Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti. Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain (Johannes), oli aterialla hänen vieressään. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. (Aterialla ollessa oltiin sivuttain vasemman kyljen varassa. Jeesuksen ei kerrota nousseen ylös ulottuakseen antamaan leivänpalaa, joten Juudaksen luonnollisin paikka oli Hänen vasemmalla puolellaan. Mahdollinen syy sille, miksi opetuslapset eivät tajunneet Jeesuksen ilmaisseen kavaltajansa, oli se, että aterialla leivänpala annettiin kyseisellä tavalla sille, joka haluttiin huomioida.)

Luuk. 23:44. Oli jo kuudes tunti (klo 12 päivällä, Jeesus oli ollut ristillä kolme tuntia). Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka (klo 15 saakka).

DigiNovum kertoo asiasta seuraavaa;

Kuudes hetki oli kello 12 päivällä. Pimeys kesti kolme tuntia, kello 15 asti. Jeesus riippui ristillä kuusi tuntia, ennen kuin antoi henkensä. Kysymyksessä ei ollut tavallinen auringonpimennys, koska oli täyden kuun aika, kuten aina pääsiäisenä. Pimeys oli siis yliluonnollinen ilmiö.

Ennen pimeyden alkua, Jeesus ristillä riippuessaan teki seuraavia asioita;

- Ristiinnaulittaessa Jeesus rukoili ristiinnaulitsijoillensa armoa (Luuk. 23:34).

- Jeesus lupasi toiselle ryövärille paikan paratiisissa (Luuk. 23:43).

- Ristillä riippuessaan Jeesus vielä huolehti äitinsä tulevaisuudesta (Joh. 19:25-27).

Joh. 19:25-27. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa (Johannes) seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. (Perimätiedon mukaan Johannes otti Marian mukaansa Efesokseen, jossa Johannes myöhemmin toimi piispana. Luukas on Efesoksessa ollessaan haastatellut Mariaa.)

Pimeyttä kesti kolme tuntia. Tuona aikana Jeesus koki Isän Jumalan hylkäämisen (Matt. 27:46). Jeesus otti meidän sijaisenamme kantaakseen meidän syntivelkamme. Ja koska Jumalan Pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaatii synnintekijän tuomitsemista, Jumala joutui hylkäämään oman Poikansa. Jeesus hylättiin, jotta ainoakaan Häneen uskova ei joutuisi Jumalan hylkäämäksi.

Matt. 27:46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Tällä hylkäämisellä on myös kääntöpuoli. Nimittäin jokainen, jolle ei kelpaa Jeesuksen Kristuksen sovintoveri syntiensä sovituksena, joutuu itse kohtaamaan ja kärsimään kaikkien syntiensä seuraukset täysimääräisesti (Room. 2:5-6).

Room. 2:5-6. Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. (Tämän Jumalan vihan välttää vain kääntymällä Jeesuksen Kristuksen puoleen ja uskomalla Häneen syntien sovittajana.)

Luuk. 23:45-46. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Jeesus antoi henkensä.)

Matt. 27:50-51. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat,

Esirippu ei ollut mitä tahansa kangasta vaan se oli ranteen vahvuiseksi kudottu. Se repesi kahteen osaan ylhäältä alkaen (Matt. 27:50-51). Risto Santala kertoo kirjassaan Kristinuskon juuret seuraavaa;

Sekä Mishna Sanhedrin että Avoda Zara kertovat, että 40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit ovat kadottaneet voimansa ja kaikkein pyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään. Myös talmudin Maseched Joma kertoo: "40 vuotta ennen pyhäkön hävittämistä … sen läntinen lamppu sammui ja pyhäkön ovet avautuivat itsestään".

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Temppelissä oli kolme osaa; esipiha, temppelisali eli pyhä ja kaikkeinpyhin. Tavalliset ihmiset pääsivät vain esipihojen alueelle. Pyhään pääsivät vain papit ja kaikkeinpyhimpään vain ylipappi kerran vuodessa sovittaessaan kansan synnit. Kaikkeinpyhin oli liitonarkun ja sen myötä Jumalan läsnäolon paikka. Esirippu peitti näkymän kaikkeinpyhimpään, joten sen repeytyminen merkitsi Jumalan ja ihmisten välisen esteen poistumista. Nyt jokainen sai lähestyä Jumalaa suoraan Jeesuksen Kristuksen kautta (Hepr. 9:1-14, 10:19-22).

Hepr. 9:1-14. Ensimmäisellä liitolla oli siis jumalanpalvelusta koskevat säädöksensä ja pyhäkkö täällä maan päällä. Pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin "pyhäksi". Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä "kaikkeinpyhin". Siellä oli kultainen suitsutusalttari ja liitonarkku, joka oli kauttaaltaan kullalla päällystetty. Arkussa oli kultainen, mannaa sisältävä astia ja Aaronin sauva, joka puhkesi lehteen, sekä liiton taulut. Arkun päällä olivat kerubit, kirkkauden enkelit, jotka siivillään varjosivat syntien sovituspaikkaa. …

Näin siis on kaikki järjestetty. Teltan etuhuoneessa käyvät papit päivittäin toimittaessaan jumalanpalvelusta. Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta; hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit. Näin Pyhä Henki osoittaa, että kaikkeinpyhimpään ei avata pääsyä niin kauan kuin teltan etumainen huone on vielä paikallaan. Tämä kaikki kuvaa nykyistä aikaa: lahjoja ja uhreja kyllä tuodaan, mutta jumalanpalvelukseen osallistuvan omatunto ei niistä puhdistu, ne eivät tee häntä täydelliseksi. Samalla tavoin kuin määräruoat ja määräjuomat ja erilaiset pesut nämäkin menot perustuvat ulkonaisiin säädöksiin ja pätevät ainoastaan siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan.

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Hepr. 10:19-22. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta (usko syntien anteeksiantoon Jeesuksen sovintoveressä) ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä (kristillinen kaste).

Ilmestysmaja ja sen tilalle rakennettu Jerusalemin temppeli olivat esikuvia Kristus-temppelistä (Matt. 12:6). Kristus-temppelin esipihassa ovat nyt ns. nimikristityt ja palkkapaimenet. He ovat tulleet sanomaan "Herra, Herra", mutta koska he haluavat elää ja opettaa Raamatun sanan vastaisesti, he ovat temppelin ulkopuolella eikä heillä ole yhteyttä varsinaisen temppelin armoistuimeen, Jeesukseen Kristukseen (Matt. 7:21).

Matt. 12:6. Minä (Jeesus) sanon: tässä (Jeesus ja opetuslapset) teillä on enemmän kuin temppeli.

Matt. 7:21. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.

DigiNovum kertoo Jeesuksen kuolemasta seuraavaa;

Viimeiset sanat, jotka hän lausui Golgatalla ennen kuolemaansa, olivat: »Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.» Samat sanat ovat Ps 31:6:ssa, ja näillä sanoilla juutalaisten lasten oli tapana rukoilla iltarukouksensa siihen aikaan. Kuolevan ääni ei yleensä ole kovin voimakas, mutta Jeesuksen laita oli toisin. Hän huusi kovalla äänellä, sillä kaikkien piti kuulla hänen viimeiset sanansa.

Jeesus antoi itse henkensä. Sitä ei kukaan ottanut Häneltä (Joh. 19:28-30). Jeesuksella olisi vielä ollut voimia jäljellä, siitä oli osoituksena hänen voimakas huutonsa.

Ps. 31:6. Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.

Joh. 19:28-30. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Luuk. 23:47. Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton."

Sadanpäällikkö joutui asemansa puolesta valvomaan teloitusta, joten hän näki kaiken mitä tapahtui.

Luuk. 23:48-49. Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

Rintaansa lyöminen on surun merkki. Jeesuksen kuolema ristillä pimennyksineen ja maanjäristyksineen oli muista ristiinnaulitsemistapahtumista poikkeava.

Jeesuksen ristiinnaulitsemista olivat seuraamassa ainakin seuraavat henkilöt;

- Simon Kyreneläinen, joka kantoi ristin poikkipuun teloituspaikalle Jeesuksen väsyttyä sen alle.

- Sadanpäämies ja sotilaat, jotka ristiinnaulitsivat Jeesuksen.

- Ohikulkijat, sillä paikka oli yleisen tien varrella.

- Ylipapit Hannas ja Kaifas yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He olivat paikalla pilkkaamassa Jeesusta (Matt. 27:39-41).

- Maria Jeesuksen äiti.

- Magdalan Maria (Matt. 32:55-56,).

- Kloopaksen vaimo Maria, joka oli Jaakobin ja Joosefin äiti.

- Jaakobin ja Johanneksen äiti Salome, Joka ilmeisesti oli Jeesuksen äidin sisko (Joh. 19:25-27).

- Opetuslapsi Johannes.

- Joosef Arimatialainen ja Nikodemos, jotka yhdessä hautasivat Jeesuksen.

Matt. 27:39-41. Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!" Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa.

Matt. 32:55-56. Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti (Salome).

Joh. 19:25-27. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar (Salome) sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Luuk. 23:50-54. Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa.

Joosef Arimatialainen ja Nikodemos hautasivat Jeesuksen (Joh. 19:38-42). Hauta oli Joosef Arimatialaisen itselleen teettämä (Matt. 27:59-61).

Toisin kuin ylipapeille ja muille kansan johtomiehille Jeesus oli kuolleenakin Joosef Arimatialaiselle ja Nikodemokselle tärkeämpi kuin Mooseksen lain puhtaussäännökset (Joh. 18:28-29).

Joh. 19:38-42. Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa (30 kg) mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. (Hauta oli Joosef Arimatialaisen.) He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.

Matt. 27:59-61. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois. Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä.

Joh. 18:28-29. Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: "Mistä te syytätte tätä miestä (Jeesusta)?"

Ennen Jeesuksen ottamista ristiltä, ryöväreiden sääriluut murskattiin, niin että he eivät enää voineet kannatella ruumistaan vaan kuolivat tukehtumalla. Jeesuksen kuolema varmistettiin puhkaisemalla keihäällä hänen kylkensä sydämen kohdalta (Joh. 19:31-37).

Joh. 19:31-37. Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki (Johannes), on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta." Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet."

Luuk. 23:55-56. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.

Naiset seurasivat, miten Jeesuksen ruumis käärittiin yltympäri pellavavaatteeseen käyttäen 30 kg voidetta. Kääreestä tuli Jeesuksen ympärille kuin umpinainen perhosen kotelo. Naiset tiesivät tasan tarkkaan, missä Jeesuksen hauta oli.

Ylipapit halusivat varmistaa Jeesuksen haudassa pysyminen, joten he pyysivät Pilatusta sinetöimään haudan ja asettamaan vartijat (Matt. 27:62-66). Hauta mahdollisesti sinetöitiin poraamalla haudan suulla olevan kiven läpi reikä kallioon ja lyömällä siihen metallitanko. Myös muunlaista sinettiä on voitu käyttää.

Matt. 27:62-66. Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä (eli sapattina), ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.' Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi." Pilatus vastasi heille: "Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte." He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.

Juuri Jeesuksen elämä synnittömänä ihmisenä, Hänen puheensa sekä kuolema ristillä häväistynä ja hylättynä, ovat vakuuttaneet minut siitä, että minäkin uskallan lähestyä Pyhää Kaikkivaltiasta Jumalaa, jonka lähellä syntinen tuhoutuu, omasta syntisyydestäni huolimatta. Kristuksessa Jeesuksessa minä kohtaan Isän Jumalan rakastavat kasvot. Kristus Jeesus on ykseys sekä Isän Jumalan että Pyhän Hengen kanssa. Ihan oikein on sanoa, että Jumala itse kuoli ristillä minunkin vuokseni sovittaakseen minun syntini. Minun tehtäväni on uskoa se.