Seuraavassa Luukkaan evankeliumin teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat

Luuk. 24:1. Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen (meidän aikaamme sunnuntaina) naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan.

Mark. 16:2-3. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he (Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome) lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?"

Ennen kuin naiset olivat ehtineet haudalle, enkeli vieritti hautakiven pois Jeesuksen haudan suulta.

Matt. 28:2-4. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Luuk. 24:2. (Haudalle ehdittyään) He (naiset) havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta,

Mark. 16:4. Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.

Enkeli, joka oli vierittänyt hautakiven sivuun, oli paikalla naisten saapuessa. Vartijatkin ilmeisesti makasivat vielä maassa peloissaan (Matt. 28:5-7).

Matt. 28:5-7. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille."

Luuk. 24:3-4. ja kun he (naiset) menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. (He näkivät vain pellavaliinat, jotka olivat käärössä ehjinä kahdessa osassa. Jeesus ei kuitenkaan enää ollut kääröjen sisällä.) Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa.

Mark. 16:5. Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. (Ilmeisesti osa naisista näki vain yhden enkelin, osa näki kaksi.)

Luuk. 24:5-8. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

Mark. 16:6. Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'"

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee tässä yhteydessä;

Jeesuksen ylösnousemus on ainutlaatuinen verrattuna muihin uskontoihin, jotka sisältävät erilaisia pyhiä kirjoituksia, eettisiä järjestelmiä ja näkemyksiä kuolemanjälkeisestä elämästä. Ainoastaan kristinuskossa on Jumala, joka tuli ihmiseksi, kuoli omiensa puolesta ja nousi kuolleista hallitakseen seurakuntaansa ikuisesti.

Usko Jeesuksen ylösnousemukseen on monin tavoin tärkeää. … Se osoittaa, että taivasten valtakunta on saapunut maailmaan eikä sitä enää odota tuho vaan lunastus. Jumala luo uutta elämää ja valmistaa meitä Jeesuksen toista tulemusta varten. Se antaa toivoa ja merkitystä kärsimyksienkin keskellä. Ylösnousemuksen tähden tiedämme, että kuolema on voitettu ja että meidätkin herätetään kuolleista elääksemme ikuisesti Kristuksen kanssa.

Luuk. 24:9-10. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille,

Mark. 16:8. Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He (useimmat naisista) eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

Matt. 28:8. Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Luuk. 24:11-12. mutta nämä (opetuslapset) arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin (Johanneksen kanssa) juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Käärinliinat ja noin 30 kiloa voidetta olivat muodostaneet Jeesuksen ruumiin ympärille kotelon. Kotelo oli ehjä vaikka ruumis kotelon sisältä oli kadonnut (Joh. 20:1-8). Torinon käärinliinaa pidetään juuri sinä pellavavaatteena, johon Joosef Arimatialainen kietoi Jeesuksen ruumiin (Matt. 27:59).

Joh. 20:1-8. Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain (Johannekselle), ja sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu." Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. (Käärinliinat olivat vielä siten kääröinä, jollaiseksi ne oli Jeesuksen ruumiin ympärille kiedottu. Ruumista oli mahdotonta ottaa pois käärinliinojen sisältä rikkomatta kääröjä.) Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.

Matt. 27:59. Joosef otti (Jeesuksen) ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen

Torinon käärinliinasta tiedetään seuraavaa; Juha Hiltunen listasi ja kommentoi Sana-lehdelle (Sana 15/2019) käärinliinan tunnetuimpia väärennösväitteitä sekä tärkeimpiä aitoutta
tukevia todisteita.

Torinon käärinliinan ominaisuudet sopivat vain yhteen historian henkilöön, Jeesus Nasaretilaiseen. Hämmästyttävä piirre on se, että kuva on negatiivi, minkä vuoksi kuvan mieshahmo tulee esiin vain valokuvanegatiivista (kuten tässä kuvassa). Tätä kuvaa ei siksi ole ollut edes mahdollista nähdä ennen valokuvaustekniikan keksimistä. Kaksiulotteiseen kuvajaiseen kätkeytyy lisäksi kolmiulotteisen kuvan data, josta on voitu tietokoneella mallintaa anatomisesti täydellinen miehen vartalo. Seuraavat seikat ovat kiistattomasti vahvistettuja tieteen tuloksia: 1. Käärinliinan mies on ristiinnaulittu antiikin roomalaiseen tapaan. Vasta moderni arkeologia, arkistotutkimukset sekä tieteelliset kokeet ovat antaneet realistisen kuvan ristiinnaulitsemisesta. 2. Käärinliina on ajoitettu radiohiiliajoituksella 2500 – 1500 vuotta vanhaksi eli noin 2000 vuoden ikäiseksi. 3. Käärinliinan kankaan tyyppi ja saumaustekniikka ovat samanlaisia kuin Kuolleenmeren ympäristöstä löydetyt muut samalle ajalle ajoitetut tekstiilit. 4. Kangas on tehty hautaliinaksi ja sitä on käytetty hautaamisessa. Siitä on löydetty mirhaa, aloeta sekä muita Lähi-idässä muinoin ruumiin voiteluun käytettyjä aineita. 5. Liinasta on löydetty useiden Palestiinan alueella kasvavien kasvien siitepölyä. 6. Liinassa olevat kiviaineksien jäämät (pienhiukkaset) on paikallistettu Jerusalemin seudulle. Jalkapohjien kohdalta liinasta on tavattu harvinaista Jerusalemin alueella ja sen haudoissa olevaa kivilajia, travertiiniargoniitti-kalkkikiveä. Samaa kiviainesta on käärinliinan sillä puolella, joka on ollut hautatasannetta vasten. Liinaa on yritetty väittää väärennökseksi, mutta edes parhaimmilla

nykyisillä tekniikoilla ei vastaavaa kuvaa ole mahdollista tehdä.

Myös Valittujen Palojen huhtikuun 2017 numerossa oli pitkä juttu Torinon käärinliinasta (Käärinliinan arvoitus). Otan jutusta tähän vain oikeuslääketieteen tutkijan, tohtori Robert Bucklinin lausunnon, jonka kirjoituksessa sanottiin mm:

Riippumatta siitä, miten kuviot ovat syntyneet, niistä voi riittävän selvästi nähdä, että ne ovat anatomisesti oikeita. Patologiset ja fysiologiset piirteet ovat kiistämättömiä ja edustavat sellaista lääketieteen tasoa, johon ei vielä 150 vuotta sitten ylletty.

Kuviot vastaavat 180 senttiä pitkää miestä, joka on painanut noin 77 kiloa. Miehellä on ollut vammoja seuraavasti: Päästä on valunut verta lukuisista pistemäisistä haavoista, joita on ollut otsassa päälaella ja takaraivossa. Vasemmassa ranteessa on ollut haava; oikea käsi on ollut vasemman peitossa. Tämä on tyypillinen ristiinnaulitsemisesta tuleva haava. Miehellä on ollut myös muita vammoja, kuten ruoskanjälkiä, jotka ovat ilmeisesti tulleet roomalaisesta flagrum-piiskasta, viiltohaava oikeassa kyljessä ja naulanreiät molemmissa jaloissa.

Sotilaat menivät kertomaan ylipapeille, että Jeesus oli noussut ylös. Vaikka ylipapit kuulivat totuuden, heille oli oman maallisen aseman ja "kasvojen" säilyttäminen tärkeämpää kuin totuus (Matt. 28:11-15).

Matt. 28:11-15. Naisten ollessa matkalla (kertomaan opetuslapsille) muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä." Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.

Ylösnoussut Jeesus ilmestyi ensimmäiseksi Magdalan Marialle ja muillekin naisille (Matt. 28:9-10). Maria oli ilmeisesti käynyt jo kertomassa opetuslapsille tyhjästä haudasta ja oli palannut takaisin haudalle itkemään (Joh. 20:11-18, Mark. 16:9-11).

Matt. 28:9-10. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä (naisia, jotka olivat olleet haudalla) vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut."

Joh. 20:11-18. Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. (älä takerru minuun) Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

Mark. 16:9-11. Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. Maria lähti sieltä ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivät murheissaan. He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet. (Tässä vaiheessa opetuslapsista ilmeisesti vain Johannes uskoi, koska hän oli ymmärtänyt ehjän mutta tyhjän käärinliinakotelon merkityksen. Myöhemmin samana päivänä ylösnoussut Jeesus ilmestyi Pietarille, Luuk. 24:34.)

Luuk. 24:13-24. Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka (n. 12 km). He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?" He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: "Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut." "Mitä te tarkoitatte?" Jeesus kysyi. He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. (Nämäkin opetuslapset olivat odottaneet Kuningas-Messiasta, eivät Herran kärsivää palvelijaa.) Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle (Pietari ja Johannes) ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet."

Opetuslapsetkin olivat odottaneet Kuningas-Messiasta, joka vapauttaisi kansan Rooman vallan ikeestä. Kun Jeesus ei ollut täyttänyt heidän odotuksiaan, hekin olivat pettyneet ja luopuneet toivosta. Jeesuksen aika Kuningas-Messiaana ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin, sen aika tulee myöhemmin. Ensin Jeesuksen piti toteuttaa kaikki ne profetiat, jotka koskivat häntä Herran kärsivänä palvelijana.

Luuk. 24:25-27. Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

1. Moos. 1:1. Alussa (esikoisen kautta) Jumala loi taivaan ja maan. (Esikoinen on Jeesus. Hän on myös A ja O, alku ja loppu.)

1. Moos. 3:21. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet (viaton eläin menetti henkensä Aadamin ja Eevan sijasta, mikä on esikuva tulevasta uhrista Golgatalla) ja puki heidät niihin. (Hepr. 9:22 mukaan anteeksianto ei ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.)

(jne.)

DigiNovum kertoo asiasta seuraavasti:

Jeesus johdatti heidät takaisin heidän omiin kirjoituksiinsa, jotka he hyvin tunsivat. He olivat tarttuneet vain valtakuntaa ja kirkkautta koskeviin lupauksiin ja jättäneet hänen kärsimistään koskevat ennustukset huomiotta.

Pelastuksen valmistamiseksi ei ollut muuta keinoa kuin Jeesuksen kuoleminen ristillä. Kärsimisen piti tapahtua ennen kirkkautta. Oli välttämätöntä, että suoritettiin hinta, ja että Jumala otti vastaan tämän lunastusmaksun ja kirkasti hänet, joka kuoli. Sekä kärsiminen että kirkastaminen olivat jo tosiasia, ja kristinusko lepää tällä perustuksella - Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perustuksella.

Jeesus piti heille järjestelmällisen raamattutunnin. Koko Vanha testamenttihan puhuu Messiaasta. Hän on päähenkilö siinäkin osassa Raamattua, vaikka vaikuttaa siellä osittain kätkettynä. Näillä kahdella opetuslapsella oli väärä käsitys Vanhan testamentin opista, ja luonnollisesti siksi myös heidän käsityksensä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta oli puutteellinen.

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee tässä yhteydessä;

Juutalaiset tunsivat profetiat mutta eivät ymmärtäneet, että Kristuksen tie kunniaan kulki kärsimyksen kautta. He eivät voineet käsittää, miksei Jumala ollut puuttunut asiaan ja pelastanut Jeesusta kuolemalta. Maailman tavoin he ihailivat sotilaallista ja poliittista voimaa ja olivat sokeita Jumalan valtakunnan arvoille. Jumalan valtakunnassa viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja kuolemasta syntyy elämää.

Maailman arvot ovat edelleenkin samat kuin kaksituhatta vuotta sitten, ja ajatus kärsivästä palvelijasta on nykyään yhtä epäsuosittu kuin Jeesuksen aikana. Viisas laittaa toivonsa Jeesukseen, vaikka se olisikin vallitsevan kulttuurin arvojen vastaista.

Luuk. 24:28-31. He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. (Jeesus ei tule väkisin kenenkään kotiin, hän tulee pyynnöstä.) Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.

Leivän murtaminen oli isännän tehtävä. Jeesus oli opetuslastensa opettajana heidän isäntänsä.

Opetuslapset tunnistivat Jeesuksen sekä hänen käsissään olevista naulojen jäljistä että heille tutuksi tulleesta Jeesuksen toiminnasta, siitä kun Jeesus mursi leivän. Jeesus myös halusi, että Hänet tunnistetaan.

Luuk. 24:32-35. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille." Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Kaikki opetuslapset, kuten Tuomas, eivät kuitenkaan uskoneet Jeesuksen ylösnousemukseen muiden kertomuksista huolimatta. He uskoivat vasta, kun olivat itse nähneet Jeesuksen ylösnousseena (Mark. 16:12-13, Joh. 20:24-25).

Mark. 16:12-13. Tämän jälkeen (Magdalan Marialle ilmestymisen jälkeen) Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu.

Joh. 20:24-25. Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."

Luuk. 24:36-43. Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa (ja hiukan hunajakakkua) ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Mark. 16:14. Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.

Joh. 20:19-22. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.

Jeesuksella oli tässä vaiheessa taivaallinen ylösnousemusruumis.

- Ihmiset eivät aina erottaneet Jeesuksen ylösnousemusruumista maallisesta ruumiista, vaikka se ei ollut ajan eikä paikan sitoma. Jeesus kykeni ilmestymään ja katoamaan.

- Opetuslapset kykenivät koskemaan Jeesusta ja Jeesus kykeni ylösnousemusruumiissaan mm. tarttumaan leipään ja syömään kalaa.

- Jeesuksella oli ylösnousemusruumiissaan naulojen jäljet käsissään ja jaloissaan sekä keihään pistohaava kyljessään. Ne ovat osa Hänen kunniaansa, eivät vaivaksi.

Vastaavan ylösnousemusruumiin Jeesuksen sovintoveren omalle kohdalleen uskoneet saavat silloin, kun Jeesus palaa takaisin omiaan noutamaan (1. Joh. 3:2).

1. Joh. 3:2. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Luukkaan evankeliumissa on jakeiden 43 ja 44 välillä aikaväli, josta Luukas ei evankeliumissaan kerro.

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee tässä yhteydessä;

Jakeiden 43 ja 44 välillä kului todennäköisesti useita päiviä. Se käy ilmi Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeista, joissa kerrotaan Jeesuksen ja hänen seuraajiensa matkustaneen Galileaan ja takaisin ennen Jeesuksen taivaaseen astumista (Matt. 28:16, Joh. 21:1). Luukas kertoo, että Jeesus oli ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen välissä opetuslastensa kanssa 40 päivää (Apt. 1:3).

Matt. 28:16. Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.

Joh. 20:1. Tämän jälkeen (epäilevälle Tuomaalle ilmestymisen jälkeen) Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: (Opetuslapset olivat lähteneet kalaan ja Jeesus ilmestyi heille rannalla hiilivalkealla.)

Apt. 1:3. Heille (valitsemilleen apostoleille) hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.

Luuk. 24:44-49. Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. (Kuten oli tehnyt Emmauksen tiellä kulkeneille kahdelle opetuslapselle aikaisemmin.) Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista (parannusta syntien anteeksisaamiseksi). Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta."

Evankeliumin ydin on Kristuksen ristinkuolema meidän syntiemme vuoksi ja ylösnouseminen kuolleista meidän vanhurskauttamisemme vuoksi. Joka vaikenee parannuksen teon välttämättömyydestä saarnatessaan rakastavasta Jumalasta, ei näiden Jeesuksen omien sanojen mukaan ole Hänen todistajansa. Oikeaa parannuksen tekemistä on se, että kääntyy syntisenä ristiinnaulitun Kristuksen puoleen. Nykyihmisille saattaa vielä kelvata sanoma ylösnousemuksesta, mutta ei sanoma ristin sovituksesta. Jeesuksen puheiden pääsisältö on varoitus iankaikkisesta kadotuksesta, jos hylkäämme Hänen Golgatalla täytetyn työnsä. Sana rististä on valitettavasti hullutus useimmille ihmisille, sillä ylpeydessään he haluavat itse pelastaa itsensä.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Raamatun lukeminen sinänsä ei riitä. Ihminen tarvitsee myös sen Hengen apua ja ohjausta, joka on innoittanut Raamatun kirjoittajia. Apostolien Vanhasta testamentista esittämä tulkinta oli Kristuksen vahvistama. Juuri hän oli johdattanut heidät sisälle näihin kirjoituksiin. "Avasi (dianoigè)", sanaa käytettiin jakeessa 31 silmien avaamisesta sekä jakeessa 32 kirjoitusten selittämisestä. Hän oli jo aikaisemmin puhunut heille siitä, mitä hän nyt sanoi, mutta silloin he eivät olleet sitä ymmärtäneet. Nyt hän avasi heidän ymmärryksensä näkemään tapahtumat ristin ja ylösnousemuksen valossa, ja silloin kirjoituksetkin »avautuivat» heille.

Pyhän Hengen lupausta sanottiin Isän lupaukseksi. He eivät saisi aloittaa tehtäväänsä ennen kuin heidät oli varustettu siihen. Varustuksen he saivat täyttyessään Pyhällä Hengellä helluntaipäivänä.

Jeesus lupasi seuraajilleen voiman korkeudesta, Hänet, Jumalan kolmannen persoonan, Pyhän Hengen (Joh. 20:21-23, Apt. 1:3-5).

Joh. 20:21-23. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

Apt. 1:3-5. Heille (valitsemilleen apostoleille) hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. (Tänä aikana opetuslapset olivat Jeesuksen ohjeen mukaisesti menneet Galileaan mutta nyt he olivat palanneet takaisin Jerusalemiin.) Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee tässä yhteydessä;

Pyhä Henki jatkaa Jeesuksen työtä. Raamattua lukiessa voi rukoilla, että hän avaisi ymmärryksemme ja antaisi oivalluksia siitä, kuinka soveltaa Sanaa omaan elämään. Vaikeisiin raamatunkohtiin voi etsiä apua selitysteoksista ja raamatuntuntijoilta. Aina on hyvä perehtyä myös ympäröiviin jakeisiin ja tekstin alkuperäiseen tarkoitukseen.

Luuk. 24:50-52. Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin.

Apt. 1:1-2. Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä (lähetyskäsky), ennen kuin hänet otettiin taivaaseen.

Apt. 1:6-13. Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika.

Luuk. 24:53. He (opetuslapset) olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. (Ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen oli karkottanut heidän aikaisemman pelkonsa.)

Apt. 1:14. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.

Tässä vaiheessa myös Jeesuksen maalliset veljet uskoivat Häneen.

Entä me? Toteutammeko me sitä, mitä sunnuntaisin osana liturgiaa sanomme: "Me julistamme hänen kuolemaansa. Me todistamme hänen ylösnousemustaan. Me odotamme hänen tulemistaan kunniassa."