Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Jumalalle rakkaat

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali kirjoitti tämän kirjeen Roomassa olevalle Jumalan seurakunnalle noin vuonna 57 jKr. Korintissa ollessaan kolmannen lähetysmatkansa lopussa. Tämä kirje saattoi olla Vanhan testamentin kirjoitusten lisäksi ensimmäinen kristillinen teksti, jonka Rooman kristityt näkivät. Paavalin vierailu Roomassa toteutui kolme vuotta kirjeen kirjoittamisen jälkeen.

Seurakunnan Roomaan olivat todennäköisesti perustaneet ne, jotka olivat olleet Jerusalemissa helluntaina (Apt. 2:10) sekä evankeliumin muualla kuulleet kristityt, kuten Priskilla ja Akvila (Apt. 18:2).

Apt. 2:6-10. Kun tämä ääni (Pyhän Hengen aiheuttama kohahdus) kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. … Meitä on täällä partilaisia, … meitä on tullut Roomasta, …

Apt. 18:1-2. Paavali lähti sitten Ateenasta ja meni Korinttiin. Siellä hän tapasi Aquilan, Pontoksesta kotoisin olevan juutalaisen, ja tämän vaimon Priscillan. He olivat äskettäin tulleet Italiasta, koska Claudius oli karkottanut Roomasta kaikki juutalaiset.

Room. 1:1. Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.

Ennen kuin Jumala kutsui Paavalin apostolikseen, Paavali teki valtavasti hengellistä työtä, mutta omassa voimassaan ja oman tietonsa ja järkensä varassa. Myöhemmin, kohdattuaan Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanaan ja saatuaan Pyhän Hengen, Paavali huomasi aikaisemman hengellisen työnsä olleen vahinkoa aiheuttavaa saastaa (Fil. 3:6-9). Meidän aikanammekin hengellisen työn tekijän olisi parempi olla tekemättä mitään, kuin julistaa omia mielipiteitään mikäli ne poikkeavat Raamatun sanomasta.

Fil. 3:6-9. lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton. Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana (saastana) pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle.

Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja siksi Hän haluaa, että nämä kääntyisivät kadotukseen vievältä tieltään Hänen puoleensa. Jumalan rakkaus ilmenee Jeesuksen ristinkuolemassa, sillä siinä, ja vain siinä, sovitusta tarjotaan jokaiselle ihmiselle tämän syntien määrästä tai laadusta riippumatta (Jes. 1:16-20). Tällaista evankeliumia Paavali julisti. Se, jolle ei kelpaa tämä Jumalan tarjoama rakkaus, Jeesus ristiinnaulittuna hänen syntiensä vuoksi, jatkaa kadotukseen vievällä tiellään.

Jes. 1:16-20. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. (Tällaisia pahan sydämen omaavia Jeesus kutsuu luokseen saadakseen vaikuttaa heissä mielenmuutoksen.) - Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut. (Jos ihminen taipuu tulemaan Jeesuksen luo, niin ensimmäisiä asioita, joita Jeesus käsittelee luoksensa tulleen kanssa, ovat tätä painavat synnit.)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali oli Rooman kansalainen. Oli tavatonta, että Rooman kansalainen kutsui itseään vapaaehtoisesti palvelijaksi tai varsinkaan orjaksi, jota sana alkukielessä myös tarkoittaa. Paavali tahtoi kuitenkin olla täysin kuuliainen mestarilleen, Jeesukselle.

Myös meidät on kutsuttu ja lähetetty palvelemaan Jeesusta Herranamme. Kun haluamme palvella häntä ja olla hänelle kuuliaisia, hän johtaa meitä hyödylliseen ja merkittävään työhön valtakunnassaan. Kuuliaisuus alkaa siitä, että hylkäämme muut meitä hallitsevat herrat elämässämme, pyrimme samastumaan Jeesukseen ja etsimme hänen tahtoaan. Se voi tarkoittaa joidenkin asioiden tietoista jättämistä, jotta hänen tahtonsa saisi tilaa elämässämme.

Mitä tapahtuu siinä hetkessä, kun hyväksymme omalle kohdallemme Jumalan tarjoaman ristinsovituksen?

Niilo Tuomenoksa kertoo kirjassaan ”Kristukseen sidottuja”, alkaen sivulta 26, seuraavaa:

Roomalaiskirjeessä näkyy pelastuksen syvyys koko valtavuudessaan. Paavali ei puhu vain ristiinnaulitusta syytekirjasta ja syntiemme lopullisesta sovituksesta (Kol. 2:14). Hän puhuu myös siitä, että lunastus on siirtänyt meidät itsemmekin – juuri sellaisina kuin olemme – pimeydestä valkeuteen. Jumalaton on vanhurskautettu ja saatettu lapsen asemaan. Hänelle on annettu lapsen oikeudet. Emme koskaan tule tästä vakuuttuneiksi muuten kuin nostamalla katseemme ristiinnaulittuun.

Kol. 2:13-14. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Mutta vieläkin enemmän tapahtui, kun Kristus ristiinnaulittiin meidän tähtemme. Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa sanotaan, että ”me olemme kuolleet Kristuksen kanssa”. Paavali sanoo kuin omasta kokemuksestaan: ”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu” (Gal. 2:19).

Gal. 2:19-20. … Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Ehkä meitä ei miellytä se tosiasia, että Kristus vei meidätkin kanssaan kuolemaan. Meille riittäisi, että hän vei sinne syntimme, lunasti meidät Saatanan käsistä Jumalan käsiin ja toi meidät pimeydestä valkeuteen. … Tässähän joudumme kaikkien niiden ponnistusten loppuun, joiden avulla yritämme itse kuolettaa ja ristiinnaulita itseämme.

On tehty suorastaan sankarillisia ponnistuksia, jotta liha (lihalliset himot) ja vanha ihminen (oma synnillinen tahto) olisi saatu lopullisesti ristiinnaulituksi mutta se on noussut aina ylös. Vanha luonto on tullut mukaan kaikkein syvimpiinkin armon kokemuksiin, ja kun se on niistä selvinnyt, se on ollut aivan samanlainen kuin ennenkin. … Ihminen voi olla tutiseva vanhus, mutta hänen vanha luontonsa on häijy, epäuskoinen ja Jumalan vastainen viimeiseen hengenvetoon saakka. Kun näin on, on selvää, ettei Jumala ole tarkoittanutkaan, että me onnistuisimme itse heittämään vanhan luontomme syrjään elämästämme ja vaelluksestamme. Jeesus on ottanut meidät kanssaan ristille jotta me tulisimme sidotuiksi hänen kuolemaansa. Mitä kaikkea se merkitsee, en tiedä, mutta sen tiedän, että hän tahtoi sillä tavoin pelastaa meidät kaikesta lihan pyhittämisestä. Hän heitti meidän vanhan ihmisemme toivottomasti parantumattomana syrjään.

Tätä lahjakuolemaa tarjotaan meille kaikille. Samoin kuin emme voi itse kuolettaa itseämme, emme myöskään voi saada lahjakuolemaa tekojemme avulla. Ei tarvita mitään hurskasta omatekoista ristiä. Yksin Kristus hankki meille sekä kuoleman että elämän. Molemmat tarjotaan uskovalle uskon kautta omistettaviksi.

”Niin pitäkää itsenne synnille kuolleina” (Room. 6:11; vuoden 1933/38 käännöksen mukaan). Sana ”pitäkää” voi johtaa meitä harhaan. Ei ole kysymys molemmin käsin puristamisesta, ei täytymisestä ja pitämisestä, vaan tosiasian näkemistä tosiasiana yrittämättä sitä muuksi muuttaa.

Room. 6:10-11. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Lahjakuolemaa seuraa lahjaelämä. Tässä luovutaan lopullisesti vanhan ihmisen pyhittämisestä ja muusta sen paremmaksi tekemisestä. Kristus on kulkenut meitä erottavan taipaleen, emme me. Herra sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).

Yhteydeksi Kristukseen ei kuitenkaan riitä se, että hän on sitonut meidät oppiinsa. Kristuksen opin lisäksi tarvitaan myös elämä hänessä. Joistakin on tullut kristillisyyden kirjanoppineita, mutta heiltä puuttuu Kristuksen sisäinen tunteminen. Syy ei kuitenkaan voi olla Herran. Hän ei tarjoudu vain opiksi vaan myös elämäksi kaikille, jotka hänen luokseen tulevat. Tarvitaan elämänyhteys Kristukseen, ja nimenomaan hänen rakentamansa. Jos kristillisyytemme elinvoimana olemme me itse, se on pelkkää sielullisuutta.

Pyhän Hengen tulo ja Hengen asuminen meissä on sitä, että Kristus tulee meihin ja asuu meissä. Mutta tämänkin yhteyden syntyminen on yksinomaan Jumalan teko Kristuksessa Jeesuksessa. Me saamme sen lahjana. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”, sanoo apostoli Paavali (Kol. 1:27). Kristus on tullut asumaan opetuslapsissaan, vaeltamaan heidän kanssaan ja jatkamaan työtään heidän välityksellään Jumalan valtakunnan lopulliseen toteutumiseen asti.

Kol. 1:27. Hän (Jumala) on tahtonut antaa heille (Häneen uskoville) tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne (Kristus teissä), kirkkauden toivo.

Kristillisyys ei nostanut opetuslapsia muiden yläpuolelle. Temppelin Kauniin portin luona Pietari julisti hämmästyneelle joukolle: ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet (ramman) kävelemään” (Apt. 3:12). ”Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne” (jae 16). Ihmisen omasta minästä on hengellisyydessä vain vahinkoa. Silti se pyrkii aina esille. Paavali suostui ilomielin kaikkeen, mikä esti häntä lankeamasta ylpeyteen ja teki hänet heikoksi, jotta Kristuksella olisi hänessä tilaa ja Kristuksen voima voisi hänessä pysyvästi asua (2. Kor. 12).

2. Kor. 12:9-10. Mutta hän (Herra) on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Heikkoutemme pitää meitä Kristuksessa. Autuaita ne, joiden voimat ovat niin vähissä, etteivät he voi Kristusta jättää.

Room. 1:2-3. Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Profetioita Jeesuksen Kristuksen tulosta on Vanhassa testamentissa paljon. Katso esim. 1. Moos. 12:3, Ps. 118:22, Sak. 9:9-11 ja Mal. 3:19-24.

1. Moos. 12:3. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua (Aabrahamia), ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." (Jeesus syntyi Aabrahamin jälkeläisestä Israelista, joka on toiselta nimeltään Jaakob. Siunaus tai kirous tulee aina myös niiden lausujan itsensä päälle.)

Ps. 118:22. Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. (Jeesus on tämä kulmakivi. Kulmakivi voi hepreankielessä tarkoittaa useaa eri kiveä. Nurkkakivi, joka määrittää rakennuksen paikan ja jonka varaan muu rakennus rakentuu. Holvikaaren päätöskivi, jota ilman koko kaari ja myös rakennus luhistuu. Rakennuksen julkisivukivi, koristekivi, joka määrittää osaltaan rakennuksen ulkonäön ja tarkoituksen. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi on elävänä kivenä osana tätä rakennusta mutta ei koskaan nurkkakivenä, päätöskivenä tai julkisivukivenä.)

Sak. 9:9-11. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Tämä toteutui Jeesuksen ensimmäisessä tulemisessa.) Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Tämä toteutuu vasta Jeesuksen toisessa tulemisessa.) - Kuule, Jerusalem! Verellä vahvistetun liiton tähden minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi syvästä ja pimeästä kuopasta. (Uusi liitto vahvistettiin Jeesuksen ristillä vuotaneella verellä.)

Mal. 3:19-24. Katso, se päivä (Jeesuksen toinen tuleminen) tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. ... (Tämä koskee Herran toista tulemusta.)

Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian (Jeesus sanoi, että Johannes Kastaja oli tämä Elia.). Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin (kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran) en tuomitse maata perikatoon, kun tulen. (Vasta Jeesuksen toinen tuleminen tuomarina vie maan ja siellä olevat ihmiset perikatoon. Jeesukseen pelastajanaan uskovat ovat silloin taivaassa Karitsan häissä.)

Room. 1:3-4. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän (Jeesus) oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli (on) Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme,

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali sanoo, että Jeesus on Jumalan Poika, luvattu Messias ja ylösnoussut Herra. Hän kutsuu Jeesusta Daavidin jälkeläiseksi korostaakseen, että Jeesus todella täytti Vanhan testamentin kirjoitukset, jotka ennustivat Messiaan nousevan Daavidin suvusta. Tällä uskontunnustuksella Paavali vahvisti olevansa yhtä mieltä niin Vanhan testamentin kirjoitusten kuin apostolien opetustenkin kanssa.

Näissä jakeissa Paavali tekee yhteenvedon Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Jeesus syntyi maailmaan luonnollisen syntymän kautta. Hän oli juutalainen, Daavidin kuninkaallista sukua. Hän kuoli ja nousi ylös. Hän avasi meille tien Jumalan armoon ja hyvyyteen. Nämä ovat aiheita, joita käsitellään laajemmin koko Roomalaiskirjeessä.

Jeesuksella oli Jumalana kaikki valta jo ennen ihmiseksi syntymistään. Nyt, kuolleista ylösnousseena, Jeesuksella on myös ihmisenä, Daavidin jälkeläisenä, kaikki valta. Jeesuksessa on yhdessä ja samassa persoonassa sekä ihmisyys että jumaluus.

Room. 1:5. ja häneltä (Jeesukselta) minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jumala antaa meille armossaan syntimme anteeksi, kun uskomme häneen Herranamme. Se tarkoittaa sitoutumista uuteen elämään. Paavalin uuteen elämään kuului Jumalan antama tehtävä levittää evankeliumia ympäri maailman. Vaikka Jumala ei kutsuisikaan meitä vieraaseen maahan, hän kutsuu meitä kaikkia olemaan Jeesuksen lähettiläitä ja todistamaan siitä muutoksesta, jonka Kristus on aloittanut meissä.

1. Piet. 3:15-16. … pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana ...

Room. 1:6. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia (uskonkuuliaisuuteen kutsuttuja) olette myös te.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Sekä juutalaiset että kristityt vastustivat Rooman uskontoja, joissa palvottiin epäjumalia ja roomalaiset virkamiehet sekoittivat heidät usein toisiinsa. Näin kävi erityisesti Rooman kaupungissa, koska juutalaiskäännynnäiset olivat perustanet sen seurakunnan. Seurakuntaan oli kuitenkin liittynyt paljon pakanakristittyjä. Juutalaisten ja pakanoiden oli tarpeen ymmärtää juutalaisuuden ja kristinuskon ero.

Paavali sanoo, että kristityt kutsutaan Jumalan lapseuteen ja hänen kansaansa, joka on pyhitetty palvelemaan häntä. Se on kaunis kuva siitä, mitä tarkoittaa olla kristitty. Kun ihminen syntyy uudesti Jumalan lapseksi, hän kokee ihmeellisen rakkauden ja saa taivaallisen perinnön. Koska Jumala on tehnyt niin paljon vuoksemme, haluamme myös pysyä hänen pyhänä kansanaan.

Room. 1:7. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille (kaikille Roomassa oleville Jumalalle rakkaille ja Hänen kutsumilleen pyhille).

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Rooman valtakunta eli kulta-aikaansa, mutta se oli arvoiltaan turmeltunut. Roomalaiset palvoivat useita pakanajumalia ja jopa keisaria jumalana. Kristityt uskoivat kuitenkin vain yhteen Jumalaan ja elivät Jumalan tahdon- ja Jumalan arvojen mukaista elämää.

Paavali toivotti kristityille armoa ja rauhaa. Olemmeko me vastaanottaneet Jumalan armon? Entä onko meillä Jumalan rauha? Ellei ihminen ole ottanut vastaan Jumalalta Jeesuksen sovintovereen perustuvaa armoa, hänellä on silloin vain väärä rauha. ”Jonkinlaiseen” Jumalaan on helppo luottaa silloin, kun menee hyvin. Mutta oikea luottamus Jumalaan tulee näkyviin silloin, kun on vaikeaa?

Millaista Jumalan rauha voisi olla? Niilo Tuomenoksa kertoo kirjassaan ”Kristukseen sidottuja”, alkaen sivulta 85:

Melun lapsia on vaikea opettaa hiljentymään ja pysymään aloillaan, jotta Herra saisi sotia heidän puolestaan (2. Moos. 14:14). Malttamattomuutemme ja liian suuret luulot omasta itsestämme saavat meidät kiirehtimään Herran edelle. Mutta Kristus ei milloinkaan aja meitä käyttämään omaa voimaamme siinä, missä hän itse tahtoo ilmaista tekonsa ja kunniansa. Hän ei tarvitse käyttövoimakseen sielullisuuttamme. Meluisa ja suurta puhtia uhoava kristillisyys rynnistää esille ja toimii silloin kun sen pitäisi hiljentyä kuulemaan ja odottamaan. Mooseksellekin sanottiin selvästi, että Mooseksen piti erämaassa vettä saadakseen vain puhua kalliolle. Mooses meni kuitenkin kallion luokse lihanmielisenä ja löi sitä sauvallaan. Kallio antoi kyllä vettä, mutta Mooses häpäisi lyönnillään Herran (4. Moos. 20:7-12).

2. Moos. 14:14. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa!

4. Moos. 20:7-12. Herra sanoi Moosekselle: "Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan." Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä. Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?" Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan." (Erämaavaelluksella ei aikaisemminkaan ollut vettä; 2. Moos. 17:1-7. Silloin, ensimmäisellä kerralla, Jumala oli käskenyt Moosesta iskemään sauvallaan kallioon vettä saadakseen. Miksi kallioon ei saanut iskeä enää toista kertaa? Koska ”kallio, joka israelilaisten mukana kulki, oli Kristus”; 1. Kor. 10:1-4. Jeesusta Kristusta lyötiin kerran Golgatalla, ja yksi kerta riitti meidän syntiemme sovitukseksi. Katso Hepr. 9:25-28. Meillekin riittää, että viemme tarpeemme rukouksessa Herrallemme Jeesukselle ja jäämme odottamaan Hänen vastaustaan. Omat työt Jumalan vastauksen saamiseksi, ansaitsemiseksi tai kiirehtimiseksi johtavat vain Jumalan pyhyyden häpäisemiseen. Toisin sanoen, yritän omilla hyvillä töilläni ja/tai rukouksillani vaatia Jumalaa antamaan mieleiseni vastaukset. Tai toinen äärimmäisyys; en odota vastauksia Jumalalta, koska mielestäni olen epäonnistunut kristittynä. Tämä taas on Jumalan aliarvioimista ja huonoutensa ylpeää korostamista. – Millainen minun sitten tulisi olla? Esim.;” kiitos Herra, että saan juuri nyt ja tällaisena, millainen olenkin, olla Sinun rakastettu lapsesi. Kiitos, että vastaat pyyntöihini omalla ajallasi ja omalla tavallasi.”)

On mahdollista, että meillä ei ole oikeaa kuvaa Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki toimii kyllä aktiivisesti, mutta Hengen hedelmiin kuuluu myös kärsivällisyys ja pitkämielisyys. Jotkut kuvittelevat Pyhän Hengen olevan mukana vain hengellisyyden ilojuhlissa. Pyhä Henki on lähetetty elämämme ahdistuksiin, sen itkuihin. Hän on siinäkin, missä kokonaan puuttuvat autuuden tuntemukset.

Pyhä Henki tuntee meidät paremmin kuin me itse ja Hän haluaisi antaa meille sitä, mitä kaikkein eniten tarvitsemme, Jeesuksen Kristuksen sisäisen tuntemisen.

Lopuksi hengellisen laulun sanat.

Vain yksin Jeesus hän mulle riittävi.

Vain hänen luonaan tyyntyy syömmeni.

Vain luona ristin hiljaa vartoen,

saan kaiken hältä, mä mitä tarvitsen.

Kuin virva tuulten tuo liekki häilyvä,

on täällä onnekkainkin elämä.

Pois rientää hetket onnen päivien,

vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.

Vain Jeesus riittää kun kaiken peittää yö.

Ja sydän tuskan täyttämänä lyö.

Kun kuljen kautta korven pimennon,

vain Jeesus riittää, hän yksin luonain on.

Vain Jeesus riittää kun myrskyt raivoaa,

ja aallot uhkaa purren upottaa.

Oi auta Herra huudan tuskassain.

Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.

On luonain Jeesus kun silmäin sulkeutuu,

ja päärlyportit mulle avautuu.

On luonain hän kun jätän tämän maan,

ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.