Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Mitä usko on?

Uskomista (uskoa) on monenlaista, kuten:

• Usko siihen, ettei mitään yliluonnollista ole. Ateisteillakin on synnynnäinen kuolemanpelko, joka osoittaa heidän uskonsa vääräksi.

• Usko korkeampaan voimaan tai jumaliin. Koska ihmiset alitajuisesti tietävät Jumalan olevan olemassa, he rakentavat itselleen keinoja hyvitellä tätä.

Japanissa ollut lähetystyöntekijä kertoi, miten nuori aviomies osti työpäivän päätteeksi kimpun kukkia. Vaimolleenko? Ei, vaan viedäkseen kukat epäjumalan temppeliin, ettei hänen jumalansa vahingoittaisi häntä.

• Usko kristittyjen Jumalan olemassaoloon. Tämäkään usko ei pelasta ketään. Liian monet uskovat heille syötettyyn jumalakuvaan joka ainoastaan ”rakastaa”. He uskovat sellaiseen epäjumalaan joka jättää heidät heitteille harjoittamaan syntielämäänsä.

• Usko hyviin tekoihin. Tällaiseen uskoon pettynyt voi hyvässä lykyssä löytää Jumalan lain, joka pyrkii ohjaamaan omiin suorituksiinsa pettyneen ihmisen Jeesuksen Kristuksen luo.

• Pelastava usko, jonka Jumala lahjoittaa Jeesuksen Kristuksen luo tulleelle.

• Tämän lahjauskon varassa voi kasvaa uskomaan oikealla tavalla kaiken sen, mitä Jumala sanassaan, Raamatussa, on meille ilmoittanut.

Room. 1:8. Ensiksi kiitän Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalaani teistä kaikista, sillä teidän uskostanne kerrotaan kaikkialla.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali käyttää ilmausta ”kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta” korostaakseen sitä, että Jeesus on ainoa välittäjä meidän ja Jumalan välillä. Jumala antaa meille rakkautensa ja anteeksiantonsa Jeesuksessa, ja me puolestamme annamme hänelle kiitoksen Jeesuksen kautta. Katso 1. Tim. 2:5.

1. Tim. 2:5. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. (Jeesus oli täysi ihminen ja samaan aikaan Hän on täysi Jumala.)

Room. 1:9. Jumala, jota henkeni voimalla (hengessäni) palvelen julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, …

Alkuteksti käyttää ”henki” –sanasta samaa sanaa kuin Jumalan Hengestä. Se, kumpaa Raamatussa kulloinkin tarkoitetaan, käy ilmi asiayhteydestä. Paavali ei” hengessään” kuitenkaan palvellut Jumalaa oman vanhan luontonsa voimalla vaan Pyhän Hengen antamalla voimalla. Paavali oli nöyrtynyt, suostunut asettamaan oman henkensä Jumalan Pyhän Hengen ohjauksen alle (1. Piet. 5:5-6, Mark. 7:21-22). Vain Jumalan lapseksi uudestisyntynyt ihminen voi palvella Jumalaa Jumalan haluamalla tavalla. Vanhan luontonsa varassa toimiva ihminen ei palvele Jumalaa, ei palvele vaikka tekisi kuinka hyviä ja hengellisiä tekoja tahansa.

1. Piet. 5:5-6. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. (Jo se kysymys, ”että minäkö olisin ylpeä”, osoittaa suurta tiedostamatonta ylpeyttä.)

Mark. 7:21-22. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät … ylpeys ... (Meidän vanhassa luonnossamme asuu ylpeys, emmekä me pääse siitä eroon vasta kuin kuolemassa.)

Pyhä Henki kirkasti Paavalinkin kautta aina Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta. Vanhan luontonsa varassa toimiva ottaa Jeesukselta kunnian tai ainakin osan siitä itselleen (Joh. 8:54, 1. Kor. 12:24-25).

Joh. 8:54, vuoden 1933/38 käännös. Jeesus vastasi: "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme', (Jeesuskaan, ollessaan ihmisenä täällä maan päällä, ei itse ottanut kunniaa itselleen.)

1. Kor. 12:24-25. ... Kun Jumala yhdisti jäsenet (seurakunta)ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. (Ne, joille me ihmiset annamme suuremman kunnian seurakunnassa, ovat itse asiassa vähempiarvoisia. Jumalan silmissä arvokkaat eivät hae kunniaa koska he pyrkivät elämään Jumalan tahdon ja -sanan mukaisesti.)

Hengellinen kasvu tapahtuu jotenkin seuraavasti:

• Lähtötilanne pelastumattomalla ihmisellä on se, että hän tekee kaiken omassa voimassaan tai sitten jättää tekemättä. Mikäli ihminen on avulias ja lempeä luonteeltaan, hän tekee paljon hyvää. Mutta mikäli tällainen ”hyvä” ihminen ei hyväksy Jeesusta syntiensä sovittajaksi, hän saa viimeisellä tuomiolla kuulla sanat; ”Minä (Jeesus) en ole koskaan sinua tuntenut (Matt. 7:21-23).

Matt. 7:21-23. "Ei jokainen, joka sanoo minulle (Jeesukselle): 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. (Ihminen, jolla ei ole Jumalan Pyhää Henkeä, ei ole uudestisyntynyt Jumalan lapseksi eikä hän silloin edes tiedä, mikä Jumalan tahto on. Paavali oli tästä varoittavana esimerkkinä ennen kuin oppi tuntemaan Jeesuksen. Usein Jeesus torjutaan vetoamalla siihen, että voivathan nekin hyvää tekevät pelastua, jotka eivät ikinä ole kuulleet Jeesuksesta. Siihen voi vastata, että se ei koske sinua, sillä sinä olet kuullut Jeesuksesta.) Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' (Nämä olivat hylänneet Jeesuksen ristiinnaulittuna ja seuranneet epäjumalakseen ottamaansa voiman ja rakkauden Jeesusta.) Mutta silloin he saavat minulta (Jeesukselta) vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' (Jumala tuntee omat lapsensa siitä, että nämä ovat uudestisyntyneet ylhäältä ja näillä on Pyhä Henki.)

• Sen ihmisen, joka Jeesuksen luo tultuaan tunnustaa Jeesukselle syntinsä ja avaa Hänelle sydämensä oven, sen Jumala uudestisynnyttää lapsekseen. Hän saa lapseuden vakuudeksi Pyhän Hengen. Ne, jotka eivät syystä tai toisesta halua Jeesusta sydämeensä, eivät pelastu vaikka käyttäytyisivät kuinka ”hengellisesti” tahansa.

• Kun pelastuneella alkukauden ns. ”kuherruskuukausi” on mennyt ohi, hän herää arkeen ja hän huomaa, että hänen vanha elämänsä pukkaa päälle. Ellei tämä vastasyntynyt Jumalan lapsi pääse kasvamaan muiden Jumalan lasten yhteydessä, hänen hengellinen kasvunsa Jumalan tuntemisessa jää pikkulapsen asteelle. Hänen vanha luontonsa määrää edelleenkin teot ja tekemättä jättämiset, eikä hän juurikaan salli Pyhän Hengen tekoihinsa vaikuttaa. Mikäli hän pysyy Kristuksessa, hän kuitenkin pelastuu, vaikka hänen tekonsa eivät Jumalalle kelpaakaan (1. Kor. 3:11-16).

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä (Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamat teot), puusta, heinistä tai oljista (ihmisen vanhan luonnon vaikuttamat teot), aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Kun ”kuherruskuukausi” on ohi, Ihminen voi myös yrittää saada kaipaamaansa pyhyyttä näkymään itsessään oman vanhan luontonsa voimalla. Tällainen ihminen on fariseus. Fariseus ei tee tätä tahallaan, vaan kuvittelee, että se on hänen velvollisuutensa kristittynä.

Olen itse kokenut tämän alkukauden innostuksen ja sen ohimenemisen. Alkukautena rakkaaksi lauluksi tuli laulu; ”Hän muutti kaiken. Hän muutti kaiken. Mun Jeesukseni muutti mun.” Kun heräsin siihen todellisuuteen, että ikään kuin mitään ei olisi muuttunutkaan, aloin inhota tätä laulua, sillä en enää kokenut sen olevan totta. Seurannut aika oli kuitenkin hengelliselle kasvulleni erittäin tärkeä. Jumala osoitti minulle, että olin asettanut kristillisen uskoni tunteisiin Hänen Sanansa sijaan. Jumalan Sana ja Jeesus Kristus ovat yhtä. Vasta nyt, vanhempana, olen alkanut uudelleen tykätä tästä laulusta.

• Jos Jumalan lapsi sallii Pyhän Hengen vaikuttaa itsessään, hän alkaa vähitellen huomata, ettei hän niin hyvä olekaan, kuin on luullut. Pyhän Hengen työkaluina ovat usein sairaudet ja vastoinkäymiset. Koska Jumalaa ei vielä tunneta eikä Häneen vielä luoteta, säilytetään elämän hallintavalta edelleenkin itsellä, omalla vanhalla luonnolla. Jeesus otetaan avustamaan vain ongelmissa ja tarpeen mukaan. Ei uskalleta luottaa Jumalan rakkauteen eikä niin ollen rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista. Rukous, jos se esitetään, on vain huulten liikettä ilman sydämen mukanaoloa. Vanhan luonnon väärät ratkaisut vievät ihmisen kärsimyksiin joita Jumala käyttää kasvattaakseen lastaan (Hepr. 12:7). Tässä tilassa oleva ihminen lähes poikkeuksetta rukoilee, että Jumala poistaisi kärsimyksen tai sairauden, mutta samalla hän tietämättään pyytää Jumalaa estämään hänen kasvunsa kristittynä Jumalan lapsena. Sillä me emme useinkaan halua poistaa itse ongelmaa vaan ainoastaan sen aiheuttamat haitalliset seuraukset. Esim. piilevä viha ja katkeruus voivat oireilla ruumiillisena sairautena. Tämän vuoksi sairaiden parantaminen (tai sen yrittäminen) Jeesuksen nimessä ilman Pyhän hengen ohjausta voi olla haitallista.

Hepr. 12:7. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan (ja tyttärinään). Onko sellaista poikaa (tai tytärtä), jota isä ei kurittaisi (= kasvattaisi, opettaisi, ojentaisi, nuhtelisi, kurittaisi)? ... Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Isämme kurittivat (kasvattivat) meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus (kasvatus) koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus (kasvatus) ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Ihminen voi kasvun sijaan valita katkeroitumisen, jolloin hän alkaa luopua Jumalan armosta (Hepr. 12:15).

Hepr. 12:15. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. (Ei ainoastaan katkeruutta kantava itse saastu, vaan hän saastuttaa myös ympäristönsä.)

• Kun Jumalan lapsi kasvaa Jumalan armon tuntemisessa ja alkaa luottaa Jumalan rakkauteen, hän uskaltaa vähitellen päästää Pyhän Hengen ohjaajan paikalle elämässään. Hän vapautuu. Hengen hedelmän kasvu pääsee vauhtiin. Tällainenkin kristitty toisinaan murehduttaa Pyhän Hengen antamalla vanhan luontonsa tehdä hätiköityjä ratkaisuja, koska ei aina jaksa odottaa Jumalan puuttumista asioihinsa (Ef. 4:30-32, Ps. 42:6).

Ef. 4:30-32. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Ps. 42:6, 12, 43:5. Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Tämäkin lause on tärkeä, sillä se toistuu samanlaisena kolme kertaa Raamatussa.)

Jumalan lapsi alkaa noudattaa Jumalan sanaa, ei enää fariseuksena vaan Hengen johdatuksessa. Kun Jumalan lapsi suostuu käyttämään saamaansa leiviskää muiden palvelemiseen Jumalan haluamalla tavalla, Jumala voi antaa hänelle enemmän (2. Piet. 1:8). Hengen hedelmä, kuten ilo ja rauha, alkaa tulla enenevässä määrässä näkyviin (Gal. 5:22-26).

2. Piet. 1:8. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.

Gal. 5:22-26. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Room. 1:9-10. Jumala … todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kun rukoilee sitkeästi jonkin asian puolesta, saattaa joskus yllättyä siitä, miten Jumala vastaa. Paavali rukoili pääsevänsä Roomaan, jotta voisi opettaa paikallisia kristittyjä. Kun hän viimein pääsi sinne, hän oli kahleissa ja vangittuna. Matkalla hän oli joutunut kokemaan pahoinpitelyä, haaksirikon ja myrkkykäärmeen pureman, mutta hän oli kuitenkin päässyt turvallisesti perille. Joskus vastaus voi tulla toisella tavalla kuin odotimme.

Room. 1:11-12. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.

”Jotta voisin antaa teille” – ”Jotta Jeesus Kristus voisi vahvistaa Rooman kristittyjä Paavalin kautta” ja Paavalia Rooman kristittyjen kautta. Tämä käy ilmi seuraavasta lauseesta ”tai paremminkin, jotta saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme”. Kun näemme Pyhän Hengen toimivan keskuudessamme, saamme itsekin rohkeutta toimia Pyhän Hengen välikappaleina.

Room. 1:13. Teidän on syytä tietää, veljet, että olen monta kertaa suunnitellut matkaa luoksenne mutta tähän saakka minulle on aina tullut jokin este. Tahtoisin korjata satoa myös teidän luonanne, niin kuin olen korjannut muidenkin kansojen parissa.

Sato on sitä, että ihmiset ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanaan.

Room. 1:14. Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille,

Tästä käy hyvin ilmi, miten toteutuu Raamatussa kerrottu totuus; ”antaessaan saa” (Luuk. 6:38). Paavali julisti evankeliumia muille ja oppi samalla tuntemaan Jumalaa ja Jumalan sanaa erityisellä tavalla. Edellä olevasta Paavalin lauseesta voi vetää myös sen johtopäätöksen, että jos karttaa sellaisten ihmisten seuraa, joita pitää tyhminä, on itse tyhmä eikä oma viisaus silloin kartu. Ihminen elää omavanhurskauden kuplassa.

Luuk. 6:38. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kreikkalaisen kulttuurin ulkopuolelta tulevia ihmisiä kutsuttiin barbaareiksi. Ilmaus ”viisaat ja tyhmät” viittaa koulutettuihin ja kouluttamattomiin ihmisiin. Paavali oli velkaa Jeesukselle siitä, että tämä oli antanut hänelle lahjaksi pelastuksen. Paavali vastasi velkaan kertomalla evankeliumia kaikille ihmisille kulttuuriin ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta: niin juutalaisille kuin pakanoille ja niin rikkaille kuin köyhille.

Mekin olemme velkaa Jeesukselle, sillä hän kärsi puolestamme meille kuuluvan rangaistuksen synnistä. Vaikka emme voi maksaa hänelle takaisin, voimme osoittaa kiitollisuuttamme rakastamalla lähimmäisiämme hänen rakkaudellaan.

Room. 1:15. ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali julisti evankeliumia innokkaasti. Kun ymmärrämme, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja mitä hän tarjoaa meille, haluamme viedä ilosanomaa eteenpäin. Voimme pyytää Jumalaa herättämään meissä tuoreen, innokkaan asenteen, niin että olemme hänelle kuuliaisia ja kerromme hänestä muille.

Room. 1:16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Kaikki eivät ole ymmärtäneet sitä, missä Jumalan voima on. He haluaisivat tehdä ihmeitä, parantaa sairaat ja siten osoittaa Jumalan ylimaallisen voiman, jotta ihmiset uskoisivat. Tällainen on menestysteologien harjoittamaa ”voimaevankeliointia”, jossa pelastumiseen ei enää tarvita Jeesusta meidän syntiemme vuoksi ristiinnaulittuna. Jumala ei sitoudu tällaiseen (Luuk. 16:29-31). Jos haluaa osoittaa muille Jumalan voiman todellisen luonteen, heille tulee kertoa evankeliumi meidän syntiemme vuoksi ristiinnaulitusta Jeesuksesta (1. Kor. 1:23-24).

Luuk. 16:29-31. Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja (Raamatun sanaa), ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.' (Jumalan voima on Jumalan sanassa, ei ihmeteoissa.)

1. Kor. 1:23-24. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali ei hävennyt evankeliumia, sillä hänen sanomansa oli hyvä uutinen Kristuksesta. Evankeliumi on jokaiselle tarkoitettu pelastuksen sanoma, jossa on kyse Jumalan voimasta ja rakkaudesta. Kun keskitymme Jumalaan ja hänen voimaansa oman vajavaisuutemme sijaan, saamme tuntea hänen voimansa.

Evankeliumin sanoma julistettiin ensin juutalaisille, koska he olivat olleet Jumalan erityinen kansa yli 2000 vuotta – siitä asti, kun Jumala oli valinnut Abrahamin ja luvannut siunata tämän jälkeläisiä (1. Moos. 12:1-3). Jumala ei valinnut juutalaisia sen vuoksi, että he olisivat ansainneet sen, vaan sen vuoksi, että hän halusi osoittaa heille rakkautta ja armoa, ja että Messias (Kristus) syntyisi heidän kauttaan maailmaan. Jumala ei valinnut heitä myöskään siksi, että he olisivat olleet hänen suosikkikansansa, vaan siksi, että he voisivat kertoa hänen pelastussuunnitelmastaan koko maailmalle.

Vuosisatojen ajan juutalaiset olivat oppineet tuntemaan Jumalaa noudattamalla hänen lakiaan, viettämällä hänen säätämiään juhlapäiviä ja elämällä hänen ohjeidensa mukaan. He olivat usein unohtaneet Jumalan lupaukset ja lait, ja Jumalan oli pitänyt opettaa ja ojentaa heitä monesti, mutta silti heillä oli kallis perintö: usko ainoaan oikeaan Jumalaan. Niinpä juutalaisten olisi pitänyt olla kaikkia muita kansoja valmiimpia ottamaan vastaan Messias ja ymmärtämään hänen tehtävänsä ja sanomansa. Jotkut tekivätkin näin (katso Luuk. 2:25, 36-38). Opetuslapset ja apostoli Paavali olivat hurskaita juutalaisia, jotka ymmärsivät, että Jeesus oli Jumalan kallisarvoisin lahja ihmiskunnalle.

Room. 1:17. Siinä (evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Evankeliumi osoittaa, kuinka vanhurskas eli oikeamielinen Jumala on pelastussuunnitelmassaan, ja kertoo, kuinka ihminen voi tulla kelvolliseksi ikuiseen elämään. Kun ihminen uskoo Jeesukseen, hänen suhteensa Jumalaan korjaantuu. ”Uskosta uskoon” tarkoittaa, että Jumala lukee meidät vanhurskaiksi alusta loppuun asti ainoastaan uskon tähden. Paavali lainaa profeetta Habakukia (Hab. 2:4) osoittaakseen, että kun luotamme Jumalaan, pelastumme ja saamme ikuisen elämän.

Hab. 2:4. Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. (Ei ota Jumalan sanaa todesta.) Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena (vanhurskas on elävä uskostansa). (Mekin joudumme elämään vastaavanlaisissa olosuhteissa kuin profeetta Habakuk.)

Mitä usko on? Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Sanalla ”usko” on monia merkityksiä. Se tarkoittaa uskollisuutta (Matt. 24:45) ja luottamusta, jota esimerkiksi Jeesukselta parantumista etsivät ihmiset osoittivat (Luuk. 7:2-10). Usko merkitsee lisäksi luottavaista toivoa (Hepr. 11:1). Kuten Jaakob opettaa, usko voi olla myös turhaa, hedelmätöntä uskomusta, joka ei tuota tekoja (Jaak. 2:14-26). Mihin Paavali siis viittaa, kun hän kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”pelastavasta uskosta”?

On tärkeää ymmärtää Paavalin määritelmä uskosta, sillä hän sitoo käsitteen tiiviisti pelastukseen. Usko ei ole jotakin, mitä meidän tulisi tehdä ansaitaksemme pelastuksen. Jos niin olisi, usko olisi vain yksi teko muiden joukossa. Paavali tekee kuitenkin selväksi, etteivät ihmisteot voi pelastaa (Gal. 2:16). Usko on lahja, jonka Jumala antaa meille nimenomaan sen vuoksi, että hän pelastaa meidät (Ef. 2:8). Kun käännymme hänen puoleensa, hän antaa armossaan meille kyvyn uskoa ja lahjoittaa meille suhteen Poikaansa, joka auttaa meitä tulemaan hänen kaltaisekseen. Uskon kautta hän kuljettaa meidät kuolemasta elämään (Joh. 5:24).

Jo Vanhan testamentin aikana pelastus perustui Jumalan armoon, ei ihmisten tekoihin. Jakeessa Hepr. 10:4 sanotaan: ”Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä.” Jumala halusi israelilaisten katsovan eläinuhrien ylitse häneen, mutta he luottivat vain lain vaatimusten täyttämiseen eli uhritoimituksiin. Kun Jeesus voitti kuoleman, hän mitätöi meitä vastaan nostetut syytteet ja avasi meille tien Isän luo (Kol. 2:12-15). Koska hän on armollinen, hän tarjoaa meille uskoa. On surullista, jos muutamme uskon teoiksi ja yritämme kehittää sitä omin neuvoin. Jumalaa ei voi lähestyä omatekoisen uskon kautta sen enempää kuin Vanhan testamentin ajan ihmiset pystyivät lähestymään häntä eläinuhreilla. Sen sijaan saamme kiitollisina ottaa vastaan hänen ihmeellinen lahjansa ja antaa hänen kylvää meihin uskon siemenen.

Matt. 24:44-46. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista. "Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä!

Luuk. 7:2-10. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. … hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. … Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Hepr. 11:1. Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

Jaak. 2:14-26. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai (sellainen kuollut) usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. (Usko tulee aina näkyviin tekojen kautta, jos sille vain annetaan aikaa, koska Pyhä Henki vaikuttaa teot. Fariseus sen sijaan yrittää tuoda uskoansa näytille teoillaan vanhan luontonsa vaikutuksesta.) Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.

Gal. 2:16. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

Ef. 2:8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Kol. 2:12-15. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.