Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Tuomio

Viime kerralla aiheena oli Jumalan viha, tällä kertaa tuomio (Sekä Jumalan ihmisille ilmoittama tuomio että ihmisten toinen toisilleen julistama tuomio). Näitäkin aiheita on käsiteltävä, sillä ne liittyvät Jumalan rakkauteen meitä langenneita ihmisiä kohtaan.

Room. 2:1. Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.

Paavali oli edellä maininnut monta syntejä, joista joku voi ajatella, ettei hän niitä ainakaan tee. Vaikka syyllistyisi ainoastaan säälin puutteeseen muita synnin tekijöitä kohtaan, silloin itse on jo armoa tarvitseva ihmisparka.

Juud. 1:23. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa (syntitekojensa) tahraamaa vaatetta. (Ihmistä itseään tulee sääliä, hänen syntiään tulee inhota.)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jos huomaa suuttuvansa jonkun toisen tekemästä synnistä, tulisi olla varovainen. Usein synnit, joita huomaa erityisen herkästi toisissa, ovat juurtuneet itseen.

Paavali tuomitsi epäjumalanpalvelijat, haureuden harjoittajat ja väkivaltaiset ihmiset. Seurakuntalaiset saattoivat kuitenkin yllättyä, kun Paavali sanoi, ettei heilläkään ollut mitään syytä puolustella itseään, sillä he olivat aivan yhtä pahoja. Paavali painotti, ettei kukaan ole kyllin hyvä pelastaakseen itsensä. Jos haluaa välttää rangaistuksen, on turvauduttava Jumalan armoon, oli sitten murhaaja tai rehellinen kunnon kansalainen. Paavali ei pohdi, mitkä synnit ovat toisia pahempia. Kaikki synnit edellyttävät sitä, että turvautuu Jeesukseen, sillä ainoastaan hän voi pelastaa ja antaa ikuisen elämän. Jokainen ihminen on tehnyt syntiä toistuvasti, eikä sen seurauksilta voi pelastaa kukaan muu kuin Kristus.

Room. 2:2-3. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?

Paavali totesi edellä, että ”tuomitessasi toisen, julistat tuomion myös itsellesi”. Tämä on yhtäpitävä Jeesuksen sanojen kanssa (Matt. 6:1-3). Tätä me kristitytkään emme ota riittävän vakavasti. Kuvittelemmeko me, että koska me olemme Jeesuksen sovintoveren suojassa, meillä olisi oikeus, tai jopa velvollisuus, tuomita muita (Room. 14:4, 1. Kor. 5:13). Rakkaudeton neuvominen on eri asia kuin aralla sydämellä tehty (Jaak. 2:13, Sananl. 12:18).

Matt. 6:1-3. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?

Room. 14:4. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa (jokainen Jumalan lapsi on Herran palvelija)? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

1. Kor. 5:13. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. (Me emme voi tuomita edes seurakunnan ulkopuolella olevia, sillä heidät tuomitsee Jumala.)

Jaak. 2:13. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.

Sananl. 12:18. Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.

Room. 2:4. Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut (myös sinut, joka tuomitset muita) kääntymiseen?

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Hyvyydessään Jumala pidättää rangaistusta ja antaa ihmisille aikaa katua syntejään ja tehdä parannus. Saatamme ymmärtää Jumalan kärsivällisyyden väärin ja pitää sitä syntisen elämäntavan hyväksyntänä. Itsearviointi on vaikeaa, ja vielä vaikeampaa on tulla Jumalan eteen ja ottaa vastaan hänen neuvonsa siitä, miten meidän tulisi muuttua. Kristittyinä meidän täytyy kuitenkin pyytää Jumalaa näyttämään syntimme, jotta hän voisi parantaa meidät niistä. On usein helpompaa kummastella Jumalan kärsivällisyyttä muita kohtaan kuin tuntea nöyryyttä hänen kärsivällisyydestään itseä kohtaan.

Tämäkin kohta on kirjoitettu varoitukseksi meille, jotka tuomitsemme muita. Me mielellämme kohdistaisimme tämän ohjeen koskemaan vain niitä, jotka eivät vielä Jeesusta tunne – hehän kääntymistä tarvitsevat. Emme ymmärrä, että myös me tarvitsemme kääntymystä tässä asiassa, koska tuomitsemalla muita käytämme Jumalan hyvyyttä itseämme kohtaan väärin. Jeesus on kuollut ristillä ja tullut Jumalan kiroamaksi sekä heidän sijastaan että meidän sijastamme jotta tämäkin synti saataisiin anteeksi (Gal. 3:13-14). Rakkaudettomalla käytöksellämme tai puheillamme me helposti työnnämme muita pois Jumalan armon luota (Joh. 13:35). Ellei Jumalan hyvyys saa meitä kääntymään, jäämme hedelmättömiksi. Pahimmassa tapauksessa vedämme jopa Jumalan tuomion päällemme (Joh. 16:8-11).

Gal. 3:13-14. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän (myös meidän, jotka vielä olemme sokeita omille synneillemme) sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen (ristiinnaulittuun Kristukseen) uskovina saisimme luvatun Hengen.

Joh. 13:35. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."

Joh. 16:8-11. ja hän (Puolustaja, Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen), (Synnit saa anteeksi uskomalla ne Jeesuksen sovintoveren alle. Muuta keinoa välttää tuomio ei ole.) vanhurskaus tulee julki siinä, että minä (Jeesus) menen Isän luo ettekä te enää näe minua (Se vanhurskaus, joka Jeesuksella on taivaassa, annetaan Häneen uskoville lahjaksi. Meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen riepu Jumalan silmissä, Jes. 64:5.), ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. (Maailman ruhtinas, paholainen, on jo tuomittu mutta odottaa vielä tuomionsa täytäntöönpanoa. Sama tuomio on kerran kohtaava niitä ihmisiä, jotka eivät pakene maailman ruhtinaan, paholaisen, joukoista Jeesuksen sovintoveren alle.)

Room. 2:5-6. Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Vaikka Jumala ei yleensä rankaise synnistä välittömästi, hänen tuomionsa on varma. Sen ajankohtaa ei voi tietää tarkasti, mutta kukaan ei voi lopulta paeta viimeistä kohtaamista Luojan kanssa. Lisää tuomiosta voi lukea jakeista Joh. 12:48 ja Ilm. 20:11-15.

Joh. 12:48. Jos joku torjuu minut (Jeesuksen) eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. (Jeesuksen sanat on kirjoitettu meille Raamattuun. Evankeliumin hylkääjä ei kykene millään puolustamaan itseään.)

Ilm. 20:11-15. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen (Hänet), joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. (Jumala loi maailmankaikkeuden sanallaan kuudessa päivässä, joten yksi Jumalan sana riittää myös purkamaan sen kaiken olemattomiin.) Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. (Liian monet sanovat, että eihän rakkauden Jumala nyt näin voi tehdä. Toisin sanoen he väittävät tietävänsä, että Jumala valehtelee.)

Sydämemme tila tulee puheiden lisäksi näkyviin teoissamme ja tekemättä jättämisissämme. Jeesukseen uskovillakin on tilillään vääriä tekoja ja laiminlyöntejä, mutta koska olemme kääntyneet Jeesuksen puoleen, Jumalan viha ei kohtaa meitä, sillä Jeesus on ottanut sen itselleen ristillä. Vaikka meillä ei kadotustuomiota olekaan kyllä mekin joudumme tuomiolle, jossa monet meidän tekomme palavat (1. Kor. 3:11-16).

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, (Pyhän Hengen vaikuttamat teot) puusta, heinistä tai oljista, (ihmisen oman vanhan luonnon vaikuttamat teot) aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Room. 2:7. Niille, jotka uupumatta (kärsivällisenä kestäen) hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän (Jumala) antaa ikuisen elämän,

Miten voi uupumatta tehdä hyvää? Pelastumattomalle ihmiselle se ei ole edes mahdollista, koska pelastumaton ihminen ei tunne Jumalaa eikä siksi tiedä, mitä Jumala tarkoittaa hyvällä.

Jumalan lapsikin uupuu, mikäli ei noudata Raamatun ohjetta levätä välillä (Mark. 6:30-32, 5. Moos. 5:12). Väärien elämänarvojen aiheuttaman loppuun palamisen jälkeen monet ovat joutuneet miettimään arvonsa uusiksi.

Meidän vanha luontomme voi piiskata meitä tekemään hyviä tekoja saadakseen siitä itselleen kunniaa. Näitä on välillä vaikea erottaa Jumalan tarkoittamista teoista (Fil. 2:13). Yksi merkki on, että jos uupuu liiaksi, silloin on tehnyt työtä omassa voimassaan. Toinen varoitusmerkki voisi olla se, jos loukkaantuu kun omaa työtä ei huomata. Silloin kannattaa rukoilla johdatusta toimia oikein, ettei katkeruuden juuri pääsisi kasvamaan.

Mark. 6:30-32. Apostolit kokoontuivat taas Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet. Hän sanoi heille: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää." Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen.

5. Moos. 5:12. "'Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.

Fil. 2:13. Jumala saa teissä (lapsissaan) aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala pakottaisi meidät tahtoonsa. Hän ohjaa, neuvoo, suostuttelee, antaa voiman ja halun tehdä.)

Miten etsitään sitä kirkkautta joka ei ole omaa kunniaa, vaan Jumalan kirkkautta? Lähtemällä elämään todeksi evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta – mutta levosta käsin ja rukoillen. Paavalikin oli monta vuotta syrjässä kasvamassa kristittynä ennen kuin Jumala kutsui hänet työhönsä Antiokiaan (Apt. 11:25-26).

Apt. 11:25-26. Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. ... Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty.

Room. 2:8-11. mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää (= tottelee Totuutta), ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Ihminen ilman Kristusta luulee olevansa vapaa sekä toteuttamaan itseään että itsensä toteuttamisen seurauksista (Room. 6:16). Kerran kahvipöydässä eräs pappi totesi, että hän ei ymmärrä, miten ne jaksavat elää, joilla ei ole Jeesusta Kristusta Jumalana. Yksi läsnäolijoista totesi siihen, että niillä on Jeesuksen tilalla monia muita jumalia. Näinhän se on. Mutta on vain yksi Totuus, joten kaikki muut totuutena Jumalan sanaa vastaan esitetyt asiat ovat vääriä (Joh. 14:6).

Room. 6:16. Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. (Liian moni kristityn nimellä kulkeva elää tietoisesti sellaisissa Jumalan sanan vastaisissa teoissa, jopa niistä ylpeillen, joista sana sanoo että niiden harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Jumalalle kuuliaisuus on sitä, että Jumalan sanan vastaisen tekonsa havaittuaan ihminen menee Jeesuksen sovintoveren turviin saamaan syntinsä anteeksi. Hän myös pyytää Jumalaa antamaan hänelle halun muuttaa elämänsä Jumalan tahdon mukaiseksi.)

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Room. 2:12-13. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.

Synti tuhoaa ilman Kristusta olevan ihmisen aina, riippumatta hänen teoistaan tai tekemättä jättämisistään.

Monet kristityt haluavat kuitenkin lakia noudattamalla osoittaa olevansa oikeita uskovia ja jopa varmistaa oman taivaspaikkansa yrittämällä noudattaa itse itselleen tekemiään ohjeita. Siinä ei sinällään ole mitään väärää, elleivät he vaadi samaa muilta. Hassua vain on se, että he yrittävät nyt jälkikäteen maksaa ”leikkirahalla” heille jo annetusta suunnattoman arvokkaasta lahjasta.

Vain niissä, jotka ovat sallineet Jeesuksen Kristuksen tulla asumaan sydämeensä, Pyhä Henki voi vaikuttaa lain noudattamisen oikealla tavalla. Paavali erottaa tässä toisistaan lain kuulemisen ja lain noudattamisen samalla tavalla kuin Jaakob (Jaak. 1:21-22, 2:14, 2:26).

Jaak. 1:21-22. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. (Istutettu sana ei ole vielä pelastanut sitä, johon sana on istutettu. Sana pitää ottaa myös vastaan sydämeen Jeesuksen Kristuksen muodossa niin, että Jumalan Sana myös juurtuu sinne. Sana ei juurru, jos sydämen maaperä on kova kuin kivi; Matt. 13:3-9.) Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne.

Jaak. 2:14. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko (sydämeen juurtumaton usko = kuollut usko, Jaak. 2:26) silloin voi pelastaa häntä?

Jaak. 2:26. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja (ilman Pyhän Hengen vaikuttamia tekoja).

Room. 2:14-15. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Ihmisiä ei tuomita epätietoisuuden mukaan vaan sen mukaan, mitä he tietävät ja kuinka tieto vaikuttaa heidän elämäänsä. Ne, jotka tuntevat Jumalan kirjoitetun sanan ja hänen lakinsa, tuomitaan niiden mukaan. Ne, jotka eivät ole koskaan nähneetkään Raamattua, tietävät silti, mikä on oikein ja mikä väärin, ja heidät tuomitaan oman omantuntonsa rikkomisesta. Nykyajan käsityksiin tasapuolisuudesta ja yksilön oikeuksista on usein vaikea mahduttaa ajatusta Jumalan tuomiosta. On kuitenkin muistettava, että ihmiset rikkovat myös itse tekemiään sääntöjä.

Jokaisesta yhteisöstä ja kulttuurista ympäri maailmaa löytyy todistusaineistoa Jumalan moraalilaista. Tiedämme esimerkiksi, että murhaaminen on kiellettyä, ja kuitenkin kieltoa rikotaan. Me ihmiset olemme itsepäisiä ja syntisiä. Tiedämme, mikä on oikein, mutta teemme tietoisesti väärin. Meidän on tarpeen tunnustaa itsellemme ja Jumalalle, että rikomme jatkuvasti omia ihanteitamme, puhumattakaan Jumalan ihanteista. Se on ensimmäinen askel anteeksiantoon ja parannukseen.

Room. 2:16. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

On parempi tunnustaa syntinsä jo nyt Herralle Jeesukselle yksityisesti ja saada ne anteeksi, kuin kuulla ne tuomiolla julistettuina kovaäänisesti julki kaikille (Luuk. 12:2-3, 5. Moos. 10:17, Kol. 3:25).

Luuk. 12:2-3. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.

5. Moos. 10:17. Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa.

Kol. 3:25. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. (Kannattaa paeta Kristuksen sovintoveren suojiin, sillä siellä ei ole kadotustuomiota.)