Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Laki

Paavali selittää tässä kohdassa lain merkitystä Rooman juutalaiskristityille. Tämä on hyödyllistä luettavaa myös meille, varsinkin jos luulemme, että oma vanha luontomme olisi pelastamisen arvoinen.

Lailla on seuraavia tarkoituksia;

1. Laki vaatii meitä tekemään parannuksen ja kääntymään Jumalan puoleen.

2. Laki vaatii täydellistä suoritusta ja siksi se osoittaa, että me emme voi vajavaisina itse tätä kääntymystä tehdä. (Havainto, että Jumalan pyhyys ”polttaa” jokaisen lähellään olevan syntisen.) Se, joka tämän havaitsee ja edelleenkin kaipaa yhteyttä Jumalaan, tarvitsee Jeesusta välittäjänä.

3. Laki opastaa, miten Jeesuksen yhteydessä alkanutta uskonelämää tulee hoitaa.

Room. 2:17. Kuinka siis on? Sinä sanot itseäsi juutalaiseksi, sinä luotat lakiin ja ylpeilet Jumalastasi.

Mooseksen laki, joka on ilmoitettu meille Vanhassa testamentissa, voidaan jakaa seuraaviin alueisiin; uhrilaki, moraalilaki ja yhteiskunnallinen laki.

• Jeesus täytti uhrilain meidän puolestamme. Me emme enää uhraa omien syntiemme vuoksi vaan syntimme tunnustaen vetoamme Jeesukseen, Jumalan uhrikaritsaan, joka ristillä antoi puolestamme täydellisen uhrin.

• Moraalilaki on voimassa ja koskee meitä. Tulee huomata, että Jeesus opetti moraalilain olevan sellainen, että sen vaatimusten täyttäminen on mahdotonta.

• Vanhan testamentin yhteiskunnallinen laki ei ole voimassa. Me noudatamme oman yhteiskuntamme lainsäädäntöä. Noudatamme, mikäli lainsäädäntömme ei pakota meitä rikkomaan Raamatun sanaa tai Jumalan tahtoa vastaan.

Mutta kuitenkin - yritämmekö me hyvää tekemällä ja pahoja tekoja välttämällä korostaa omaa hyvyyttämme Jumalan silmissä, eli luotammeko me (moraali)lakiin Jeesuksen sijasta? Eihän kristityn tavoite ole saada lakia näkymään itsessään vaan se, että Jeesus saisi muotoa meissä (Gal. 4:19-21, 2. Kor. 3:18).

Ellei ihmisellä ole Jeesusta sydämessään, hän ei kykene tekemään mitään Jumalalle kelpaavaa hyvää, koska hänen vanha luontonsa on sodassa Jumalaa vastaan. Silti Jumala rakastaa tällaista kadotukseen matkalla olevaakin niin paljon, että haluaisi hänet lapsekseen. Jos avaamme sydämemme Jeesukselle, meistä tulee Jumalan lapsia, me uudestisynnymme ylhäältä ja Jumala antaa meille Pyhän Henkensä. Vasta Pyhä Henki mahdollistaa sen todellisen hyvän toteutumisen jota Jumala tekee kauttamme (Room. 7:4).

Gal. 4:19-21. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin. Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa (tehdä lain tekoja), vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo? (Laki, joka vaatii tekoja, vie meidät pois Kristuksessa olevasta vapaudesta tekojen orjuuteen.)

2. Kor. 3:18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, (Eli, olemme alkaneet elää Kristuskeskeistä elämää; 2. Kor. 3:14.) muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. (Jos me itse yritämme muuttaa itseämme, menemme lain alle. Jos me katselemme Kristusta, Pyhä henki kasvattaa meissä Hengen hedelmää.)

Room. 7:4. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle (Jeesukselle), hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle. (Jumalan lapsen ei tarvitse enää tehdä töitä kelvatakseen Jumalalle. Jumala itse vaikuttaa Henkensä kautta hyvät teot omissa lapsissaan, sen mukaan kuin mitä nämä ovat kasvaneet Kristuksen Jeesuksen tuntemisessa.)

Room. 2:18. Laista sinä opit tuntemaan hänen (Jumalan) tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää.

Kymmenen käskyn moraalilaki on edelleen voimassa. Otan sen tähän lyhennettynä alkuperäisessä muodossaan. Katolisilla ja luterilaisilla käskyjen jaottelu on alla olevasta poikkeava, koska katolisessa kirkossa ensimmäiseen lain tauluun haluttiin Jumalasuhteeseen liittyvät kolme käskyä. Siksi kymmenes käsky jaettiin kahtia ja toinen käsky liitettiin ensimmäisen käskyn selitykseen.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia (2. Moos. 20:2-3).

2. Älä tee itsellesi kuvaa kumartaaksesi tai palvoaksesi sitä (2. Moos. 20:3-6).

3. Älä käytä väärin, älä turhaan lausu, Herran sinun Jumalasi nimeä (2. Moos. 20:7).

4. Muista pyhittää lepopäivä (2. Moos. 20:8-11).

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi (2. Moos. 20:12).

6. Älä murhaa (2. Moos. 20:13).

7. Älä tee huorin (2. Moos. 20:14).

8. Älä varasta (2. Moos. 20:15).

9. Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi (2. Moos. 20:16).

10. Älä himoitse (2. Moos. 20:17).

Koska Jumala jo ennakkoon tiesi, että syntiin langenneilla ihmisillä ei ollut mitään mahdollisuutta onnistua moraalilain noudattamisessa, Jumala antoi moraalilain kanssa samaan aikaan syntien sovittamista varten uhrilain. Viattoman karitsan verellä sovitettiin kulloinkin tehdyt synnit. Uhrilaki on ennakkokuva siitä täydellisestä uhrista, jonka Jeesus Jumalan uhrikaritsana antoi Golgatalla (Hepr. 10:14-18, Joh. 1:29).

Hepr. 10:14-18. hän (Jeesus) on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin: Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. Ja sitten: Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi (eli; missä on turvauduttu Jumalan uhrikaritsan, Jeesuksen, sovintovereen syntien anteeksisaamiseksi), siellä ei enää tarvita syntiuhria (Vanhan testamentin uhrilakien täyttämistä).

Joh. 1:29. Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Lain tehtävänä on ohjata ihminen Kristuksen luo (Gal. 3:23-26). Miten laki tekee sen?

• Ihminen, joka yrittää tehdä hyviä töitä ollakseen vain parempi ihminen, ei tunne Jumalaa eikä Jumalan tahtoa vielä alkuunkaan.

• Ihminen, joka alkaa ymmärtää Jumalan vaatimustasoa, pelästyy ja alkaa suorittaa. Jossain vaiheessa hän huomaa, että hänen suorituksensa eivät Jumalalle riitä. Tämän havainnon tekemiseen Jumalan laki häntä ohjaakin.

• Ihmisellä on nyt seuraavia vaihtoehtoja; luopua Jumalasta, madaltaa Jumalan vaatimustasoa jotta omat suoritukset edelleenkin riittäisivät eli ryhtyä fariseukseksi, tai ottaa vastaan Jumalan armo.

Vasta Kristuksen luona ja Hänen kauttaan saatava Jumalan armo kykenee tekemään meissä sen, mihin laki ei kykene (Tit. 2:11-12).

Gal. 3:23-26. Mutta ennen kuin uskon aika tuli (Pyhä Henki alkoi kirkastaa Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna meidän syntiemme vuoksi), me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan (lain) alaisia. Te kaikki (niin juutalaiset kuin pakanatkin) olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.

Tit. 2:11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se (armo) kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (Jumalan armo, joka saadaan vain Jeesuksessa Kristuksessa, kykenee tekemään sen, mitä lain noudattaminen ei saa aikaan.)

Room. 2:19-20. Sinä uskot olevasi sokeiden opastaja ja pimeydessä elävien valo, ymmärtämättömien kasvattaja ja kokemattomien opettaja, kun sinulla on tieto ja totuus hallussasi lakiin kirjoitettuna.

Jeesuksen ajan fariseukset ja lainoppineet mielestään tiesivät lain sisällön, mutta mihin se heidät johti? He hylkäsivät Jeesuksen. Paavali kertoo tässä myös omasta lain noudattamisestaan, siitä ajasta, ennen kuin hän kohtasi Jeesuksen ja pelastui. Nykyäänkin monet turvautuvat siihen, että he tuntevat kirjoitusten sisällön. Se ei riitä. On tunnettava kirjoitusten Herra.

Laki on myös todellista Jumalan sanaa – tieto lain sisällöstä on kyllä monella, mutta voimaa lain mukaan elämiseen ei yhdelläkään ihmisellä itsellään ole – ainoastaan Pyhä Henki voi; sekä kertoa meille lain oikean sisällön, että toteuttaa meissä lain oikean noudattamisen.

Room. 2:21-24. Kun siis opetat muita, etkö opetakaan itseäsi? Varastatko itse, vaikka julistat, ettei saa varastaa? Teetkö itse aviorikoksen, vaikka kiellät muita tekemästä? Anastatko itsellesi temppelien aarteita, vaikka inhoat epäjumalia? Kuinka sinä, joka ylpeilet laista, häpäiset Jumalaa rikkomalla lakia? On kirjoitettu: "Teidän vuoksenne pakanakansat pilkkaavat Jumalan nimeä."

Paavali mahdollisesti viittaa tuolloin tapahtuneeseen asiaan, jossa Roomassa asuvat juutalaiset rabbit olivat saaneet suuren lahjoituksen yksityiseltä henkilöltä Jerusalemin temppelille vietäväksi, mutta olivatkin pitäneet sen itsellään. Asia tuli kuitenkin ilmi ja saattoi olla yhtenä syynä juutalaisten hetkelliseen karkottamiseen Roomasta. Jo Jeesus puuttui tällaiseen kaksinaismoraaliin (Matt. 23:1-3).

Matt. 23:1-3. Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. (Mikäli julistaja elää Raamatun sanan vastaista elämää, hänen puheensa on vain kaunista helinää. Tai kuten Kaptah sanoi Mika Valtarin kirjoittamassa kirjassa ”Sinuhe Egyptiläinen”: ”Sinun puheesi on kuin kärpästen surinaa minun korvissani.” Nimi ”Kärpästen herra” on erään epäjumalan nimi.)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali selittää juutalaisille, että heidän pitäisi antaa lain opettaa itseään, ei muita. Laki on enemmän kuin sääntökokoelma. Se muistuttaa siitä, että Jumalaa ei voi miellyttää ilman oikeanlaista suhdetta häneen.

Paavali arvostelee kovin sanoin tekopyhyyttä. On paljon helpompi kertoa toisille, kuinka heidän tulisi käyttäytyä, kuin tehdä itse oikein. On helpompi sanoa oikeita sanoja kuin antaa niiden juurtua omaan elämään. Meidän kuuluu kuitenkin elää itse niin kuin neuvomme muita.

Jumalan lapsen elämän tulisi heijastaa Jumalan olemusta. Jos ei ole kuuliainen hänelle, häpäisee hänen nimeään ja saattaa aiheuttaa sille pilkkaa ja rienausta. Meidän olisi hyvä pohtia, mitä ihmiset ajattelevat Jumalasta elämämme perusteella.

Tässä vaiheessa ainakin itse totean rikkoneeni Jumalaa vastaan. Tunnustan sen ja käännyn Herrani Jeesuksen Kristuksen puoleen pyytäen, että Hän vaikuttaisi Henkensä välityksellä minussa oikean tahtomisen ja tekemisen.

Room. 2:25. Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, ympärileikkauksesi on mitätön.

Juutalainen oli uskoon tullessaan sikäli pakanaa paremmassa asemassa, että hänellä oli jo vankka tuntemus Vanhasta testamentista. Mutta jos hän luotti siihen, että kuului Jumalan valittuun kansaan, eli on ympärileikattu ja, että kävi säännöllisesti uhraamassa temppelissä (Jerusalemin temppeliä ei vielä tuolloin ollut hävitetty), hän asetti luottamuksensa Jumalan antamiin asioihin Jumalan itsensä sijasta.

Entä me? Luotammeko me siihen että meidät on kastettu, käymme kirkossa ja annamme omastamme? Meidän kasteenliittomme Jumalan kanssa ei meitä pelasta, mikäli meillä ei ole Jeesuksen sovintoveri turvanamme.

Room. 2:26-29. Jos ympärileikkaamaton (ei juutalainen) noudattaa lain säännöksiä, eikö häntä silloin tule pitää ympärileikattuna? Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia. Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.

Kannattaa muistaa, että uusi liitto Jeesuksessa Kristuksessa solmittiin juutalaisten kanssa (Jer. 31:31-33). Jumala lupasi liittää tähän uuteen liittoon myös pakanat ja siksi tähän uuteen liittoon meidätkin on kasteen kautta liitetty. Ensimmäiset uskovat olivat kaikki juutalaisia eikä heidän joukossaan ollut yhtään pakanaa (ei juutalaista). Myöhemmin Jumala alkoi pelastaa pakanoita ja heidät liitettiin mukaan Jumalan kansaan. Nykyisin pelastuneita pakanoita on enemmistö.

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. (Tämä liitto tehtiin Jeesuksessa Kristuksessa.) Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta (lakiliitto). Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (Tämä toteutuu sillä hetkellä, kun ihminen uudestisyntyy ja Jumala antaa Henkensä Jeesukseen uskovan lapsensa sydämeen, oli tämä juutalainen tai pakana.)

”Jos ympärileikkaamaton (eli me pakanat) noudattaa lain säännöksiä” – se on mahdollista vain, kun Jeesus Kristus on kutsuttu sydämeen ja Hänen annetaan tehdä siellä työtään – silloin meidän sydämemme on Pyhän Hengen asuinsija ja silloin se on myös ympärileikattu.

”Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään”. Monen kristityn voi olla vaikea hyväksyä, että hänkin on sisimmässään Jumalan kansaan kuuluva ”juutalainen” (Ef. 2:12, Room. 11:17-22).

Ef. 2:12. Siihen aikaan te (me pakanat) elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella (vailla Israelin kansalaisoikeutta) ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.

Room. 11:17-22. Jos jalosta oliivipuusta (Israel) on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta (olet pakanakristitty), on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä (Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä), älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois.

Room. 3:1-2. Mitä etuja sitten on juutalaisilla, ja mitä hyötyä on ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin. Jumala on ensiksikin uskonut sanansa juuri heille.

Jumala itse valitsi kansakseen juutalaiset, antoi heille sanansa ja luvatun maan ikuisiksi ajoiksi. Heidän säilyttämiensä kirjoitusten kautta me tiedämme todellisen maailmanhistorian maailman luomisesta alkaen. Se on kerrottu meille Vanhassa testamentissa. Uusi testamentti on syntynyt juutalaisessa ympäristössä. Jeesus on juutalainen. Paavali, Pietari, Jaakob, Juuda sekä kaikki muut Uuden testamentin kirjoittajat, Luukasta lukuun ottamatta, olivat juutalaisia. Luukaskin eli Jeesuksen ajan juutalaisessa ympäristössä. Me pakanakristityt olemme vain onnistuneet alkuperäisestä poikkeavilla tulkinnoillamme jonkin verran hämärtämään Jumalan sanan alkuperäistä tarkoitusta (2. Piet. 3:16-18).

2. Piet. 3:16-18. Samaa hän (Paavali) sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Room. 3:3-4. Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: Näin sinun sanasi (Jumalan sanat Raamatussa) osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen.

Raamatussa meille on kerrottu, mitä Jumala tulee tekemään maailman kanssa (2. Piet. 3:7), juutalaisten kanssa (Room. 11:25), Jeesuksen sovintovereen uskovien kanssa (1. Kor. 2:9), Jeesuksen sovintoveren hylkäävien kanssa ja saatanan kanssa (Matt. 25:41).

2. Piet. 3:7. Ja sen saman sanan (Jumalan sanan) varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa.

Room. 11:25. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta (= nykytilanne), kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä (pakanakristityt) on tullut täyteen.

1. Kor. 2:9. Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. (Tämän vuoksi suhtaudun varauksella niihin näkyihin, jotka joku on nähnyt taivaasta. Jumalan lapsille on varattu jotain vielä ihmeellisempää ja parempaa.)

Matt. 25:41. "Sitten hän (Kuningas) sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Room. 3:5-8. Mutta jos meidän väärämielisyytemme tuo esiin Jumalan oikeamielisyyden, mitä meidän on silloin sanottava? Onko Jumala ehkä väärämielinen - puhun nyt ihmisten tavoin - kun hän antaa vihan kohdata meitä? Ei suinkaan! Kuinka Jumala siinä tapauksessa voisi tuomita maailman? Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä? Ei kai asia niin ole, kuin jotkut herjaajat väittävät meidän sanovan: "Tehdään vain pahaa, niin saadaan aikaan hyvää!" He kyllä saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

”Onko Jumala ehkä väärämielinen” – näinhän monet liberaalikristityt ajattelevat joko tietämättään tai tietoisesti. Liberaalikristitty ei joko ole lukenut Raamattua, eli ei tiedä sen sisältöä, tai sitten hän ei usko Raamattuun Jumalan sanana, vaan omaan tai muiden viisauteen. Väitetään esim. että, ”Eihän rakastava Jumala nyt ketään voi helvettiin laittaa” - vaikka Ihminen todellisuudessa itse valitsee loppusijoituspaikkansa teoillaan ja tekemättä jättämisillään. Jumala ei pakota ihmistä muuttamaan tekemäänsä valintaa.

Jumala pysyy sanassaan ja tulee tuomitsemaan maailman. Sitä vaatii jo meidän jokaisen terve oikeudentajukin (Room. 1:18).

Room. 1:18. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei synnistä tarvitse välittää. Siihen on monta syytä. He ajattelevat, että Jumalan tehtävä on antaa synnit anteeksi tai että hän on niin rakastava, ettei hän tuomitse ketään. He saattavat ajatella, ettei synti välttämättä ole niin paha asia, koska sen kautta voi oppia. he saattavat perustella mielipidettään myös niin, että on tärkeää pysyä yhteydessä ympäröivään kulttuuriin ja yhteiskuntaan, vaikka se johtaisikin toisinaan syntiin. Jumalan armoa ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä. Hän ei jätä syntiä rankaisematta, vaikka ihmiset keksisivät mitä syitä tahansa synnin oikeuttamiseksi.