Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Vanhurskaus

Vikipedia; Vanhurskaus on Raamatun mukaan Jumalan ominaisuus ja tarkoittaa täten ihmisen kohdalla ulkopuolelta, Jumalalta, tulevaa hurskautta eli oikeamielisyyttä. Tämä ulkopuolelta tuleva hurskaus tulee ihmiselle, kun hän uskoo Kristuksen sovitustyöhön ristillä ja saa syntinsä anteeksi. Ihminen on sydämen uskolla vanhurskauden omistaja ja suun tunnustuksella pelastuva, Jumalalle kelpaava. Vanhurskaus mahdollistaa uskovan pyhityksen. (Eli sen, että Kristus saa vähitellen muotoa uskovassa / Hengen hedelmä tulee näkyviin.)

»Ja Aabraham uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.» (1. Moos. 15:6 )

Termillä "vanhurskaus" tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen asiat ovat Jumalan kanssa pelastuksen kannalta kunnossa.

Omavanhurskaus (tekopyhyys) tarkoittaa hurskautta, johon ihminen pyrkii omilla teoillaan tai saavutuksillaan. Omavanhurskaus voi olla ainakin lain noudattamisen kautta koettavaa omavanhurskautta. Myös omavanhurskautta, joka on ylpeyttä siitä, että ei tarvitse kenenkään tai minkään muun vanhurskautta kuin omaa tai itse tuotettua tunnetta tai kokemusta siitä, että uskoen pelkästään itseensä kelpaisi Jumalalle.

Liisi Jokiranta sanoi luennollaan 2.7.2005 jotenkin seuraavasti: Tekopyhä sanoo: ”Minä olen rakastanut Kristusta.” Hän ei sano ”Kristus on rakastanut minua.” (”Minä” korostuu Kristuksen kustannuksella.)

Kyllä tekopyhäkin voi opetella oikealta kuulostavan kielenkäytön, mutta ajatusmaailmaansa hänen on vaikea muuttaa.

Room. 3:9. Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa.

Paavali sanoo tässä, ettei hänkään ole muita parempi. Miksi? Siksi, koska Jumalan sana Raamatussa sanoo niin. Ja jos on vähänkin rehellinen itselleen, omat kokemukset vahvistavat sen. Se, että omasta mielestään tekee vähemmän tai pienempiä syntejä kuin muut, ei ole paremmuutta vaan ylpeyttä, joka asettuu muiden yläpuolelle.

Room. 3:10-18. Onhan kirjoitettu: - Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras.

Tässä Paavali viittaa psalmiin 14 (Ps. 14:1-3)

Ps. 14:1-3. Mieletön (hullu) se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä - kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.

Me emme halua etsiä oikeaa Jumalaa, koska syntisinä emme kestä Hänen pyhyytensä edessä. Kuitenkin haemme turvaa, joten me teemme itsellemme epäjumalia esim. rahasta, asemasta, omaisuudesta ja toisista ihmisistä. Jonkin määritelmän mukaan ihmisen jumala on se, johon hän asettaa turvansa.

Kukaan ei etsi Jumalaa, mutta tilanne ei ole toivoton, sillä Jumala etsii meitä. Hän on jo valmistanut sellaisen tien luokseen, että syntiset ja epäonnistuneet uskaltavat lähestyä Häntä. Syntiemme vuoksi ristiinnaulittu Jeesus on tämä tie. Jeesus tienä Jumalan luokse kelpaa kuitenkin vain niille, joita oma syntisyys painaa riittävästi (1. Joh. 1:8-10).

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä (Jumalasta) valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. (Tästä käy hyvin ilmi se, että syntien tiedostaminen ja niiden tunnustaminen on edellytys pelastumiselle.)

Room. 3:19-20. Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. (Tuomion alaiseksi joutuvat kaikki; niin lain noudattajat, lain hylkääjät ja ne, joilla ei lakia ole.) Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.

Joku voi ajatella, että lailla ei enää ole merkitystä, (joillakin Mooseksen lain osilla ei enää olekaan,) koska vanhurskaus saadaan Jumalan lahjana uskomalla Jeesuksen sovitustyö omalle kohdalle. Näin ajatteleva ei ole vielä tajunnut syntisyytensä syvyyttä – eikä tajuakaan sitä, ennen kuin epäonnistumiset lain noudattamisessa näyttävät sen hänelle.

Keillä on laki? Jumalan laki on sekä juutalaisilla että kristityillä. Meille lain tehtävänä on kertoa, mitä synti on, että tietäisimme paeta synnin seurauksena tulevaa tuomiota Jeesuksen sovintoveren alle. Sen jälkeen kun olemme tulleet Jeesuksen luo ja avanneet sydämemme oven Hänelle, Jumala synnyttää meidät uudesti ylhäältä ja antaa meille Pyhän Henkensä. Vasta Pyhä henki ohjaa meitä noudattamaan Jumalan lakia oikealla tavalla.

Pelastumattomat ihmiset palvelevat epäjumalia joko tietoisesti tai tietämättään. Heidän omantuntonsa tulisi antaa signaali vääristä teoista. Se voi kuitenkin olla paatunut väärän opetuksen tai pidempään jatkuneen syntielämän vuoksi, niin että he eivät tiedosta syntejään tai eivät halua luopua niistä eivätkä siksi tule turvaan Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alle (Matt. 13:15).

Matt. 13:15. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä (Jeesus) parantaisi heitä.

Room. 3:21-24. Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Toiset synnit tuntuvat suuremmilta kuin toiset, koska niillä on vakavia ja näkyviä seurauksia. Esim. murha tuntuu pahemmalta kuin viha, ja aviorikos pahemmalta kuin ylpeys tai himo. Ikuista elämää ei kuitenkaan voi ansaita, vaikka tekisi vain ”pienempiä” syntejä. Kaikki synnit tekevät ihmisestä syntisen, erottavat Jumalasta ja johtavat lopulta kuolemaan. Pienemmiltä tuntuvia syntejä ei tule vähätellä eikä vakavampia syntejä paisutella. Ne erottavat meidät yhtä lailla Jumalasta, mutta kaikki synnit voi saada anteeksi.

Jumala kutsuu jokaista luokseen siten, että pyrkii ohjaamaan hänet Poikansa Jeesuksen Kristuksen luo. Monet kyllä tulevatkin, mutta vain sellainen, joka kokee olevansa syntinen, tarvitsee Jeesusta syntiensä sovittajana. Muut jättäytyvät pelastuksen portin ulkopuolelle joko vain ”hengailemaan” tai jopa estämään muita sisälle haluavia (Joh. 10:9, Luuk. 5:31-32, Luuk. 11:52).

Joh. 10:9. Minä (Jeesus) olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

Luuk. 5:31-32. Jeesus vastasi heille (fariseuksille ja lainopettajille): "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

Luuk. 11:52. "Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet."

Entä hän, joka ei koe olevansa syntinen, voiko hän pelastua? Kyllä voi. Minä itse olen siitä esimerkkinä. Minäkin vain nuorempana ”hengailin” kristittyjen seurassa. Jumalan olemassaoloa en kieltänyt mutta Jeesusta en tarvinnut yhtään mihinkään. Päädyin tilanteeseen, jossa minua kehotettiin pyytämään jotain Jumalalta. Sillä hetkellä mieleeni ei tullut muuta kuin se, että kukahan se Jeesus oikeastaan on. Siksi sanoin, että haluan oppia tuntemaan Jeesuksen. Tähän Jumala tarttui. Minä, joka omasta mielestäni olin ollut täysin kelvollinen, aloin huomata, ettei asia ihan niin ollutkaan. Silloin aloin tarvita Jeesusta omien syntieni vuoksi ristiinnaulittuna.

Room. 3:25. Hänet (Jeesuksen Kristuksen) Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

Ainoastaan edellä olevassa raamatunlauseessa mainittu usko, joka kohdistuu Jeesuksen veren sovitukseen, tuo Pelastajan itsensä pelastettavan sydämeen. Mikään muu usko tai mihinkään muuhun kohdistuva usko ei voi ihmistä pelastaa.

Jumalan Pojan, Jeesuksen, häpeällinen kuolema ristillä on syntiselle tärkeä, sillä tällaista Jumalaa hän uskaltaa lähestyä ja tällaisen Jumalan sanaan hän uskaltaa luottaa (Luuk. 5:31-32).

Luuk. 5:31-32. Jeesus vastasi heille (fariseuksille ja lainopettajille): "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan (omasta mielestään) hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

Tällainen häpeällisesti ristiinnaulittu Jumala ei muille kelpaa, sillä he haluavat kaverikseen sellaisen (epä)jumalan, jonka kanssa he olisivat maailman silmissä ihailtuja ja suosittuja (Luuk. 11:8-9, Gal. 1:6-7). Lähimmäisen palvelijoiksi he eivät alennu. Muistan aina, mitä Erik Ewalds kertoi eräällä luennollaan. Erik Ewalds toimi myös avioliittoneuvojana. Erik oli kysynyt aviomieheltä varovasti; mitä jos alkaisit joskus palvella vaimoasi: ”Minustako vaimoni palvelija, ei ikinä,” kuului vastaus.

Luuk. 11:8-9. "Minä (Jeesus) sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut (Jeesuksen syntiensä takia ristiinnaulittuna sovitusuhrina), se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.

Gal. 1:6-7. Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä (Jeesuksesta), joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole (muut ovat harhaoppeja). Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. (Evankeliumi vääristetään tekemällä Jeesuksen veren sovitus tarpeettomaksi, tai sanotaan ettei se yksinään riitä tuomaan sovitusta.)

Room. 3:25-26. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

Aadam lankesi paratiisissa tottelemaan vaimoaan enemmän kuin Jumalaa. Jumala antoi kuitenkin Aadamin jatkaa synnin turmelemaa elämäänsä, koska oli jo ennen maailman luomista suunnitellut, että Jeesus maksaisi ristillä Aadaminkin syntivelan (1. Piet. 1:18-20, 1. Moos. 3:15). Aadam pelastui uskomalla Jeesukseen, Jumalan Poikaan, luvattuun vaimon siemeneen, joka ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi. Me pelastumme uskomalla Jeesukseen, Jumalan Poikaan, luvattuun vaimon siemeneen, joka on jo syntynyt ihmiseksi.

1. Piet. 1:18-20. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten.

1. Moos. 3:15. Ja minä (Jumala) panen vihan sinun (käärmeen eli saatanan) ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa (siemenensä) välille (vaimon siemen on yksikkömuodossa): ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. (Kun ihmiset karkotettiin paratiisista, he saivat mukaansa lupauksen siitä, että Jeesus Kristus tulee polkemaan rikki saatanan pään. Tämä tapahtui Golgatalla.)

Room. 3:27-28. Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. (Kun me uskomme, että Jeesus täytti lain meidän puolestamme, meihin kohdistuva lain vaatimus on täytetty. Olemme Kristuksen Jeesuksen täytettyyn työhön kätkettyjä.) Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Useimmissa uskonnoissa on selkeitä velvollisuuksia, jotka täyttämällä saa Jumalan hyväksynnän. Kristinusko kuitenkin opettaa, että Jumalan hyväksyntään ei vaadita hyviä tekoja. Mikään ihmissaavutus tai suurinkaan henkinen kasvu ei voi pienentää sitä kuilua, joka on Jumalan täydellisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisen epätäydellisyyden välillä. Hyvät teot ovat tärkeitä, mutta niillä ei voi ansaita ikuista elämää. Pelastumme ainoastaan turvaamalla siihen, mitä Jumala on tehnyt puolestamme (Ef. 2:8-10).

Me teemme helposti uskosta vaatimuksen itsellemme ja yritämme tuottaa uskoa itse. Silloin me olemme harhautuneet sen lain alle, joka vaatii tekoja. Usko saadaan tulemalla Jeesuksen Kristuksen luo. Hän antaa luokseen tulleille uskon (Ef. 2:8-10, Luuk. 11:13). Vasta tämän jälkeen me vähitellen opimme tuntemaan Jumalaa ja sitä, mitä Jumala tahtoo (Jer. 9:22-23). Tämän jälkeen alkaa usko näkyä arjessa oikeana lähimmäisen palvelemisena.

Ef. 2:8-10. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Luuk. 11:13. Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."

Jer. 9:22-23. Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra. (Herran Jumalan oppii tuntemaan vain tutustumalla Jeesukseen. Ja ainoa tie Jumalan tahdon tuntemiseen on tutustua Raamatun sanaan Pyhän Hengen opastamana. Joka ei ole uudestisyntynyt ylhäältä, ei ymmärrä Raamatun sanaa, sillä hänellä ei ole Pyhää Henkeä.)

Room. 3:29-30. Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat.

Usko Jeesukseen Kristukseen, joka on ristiinnaulittu meidän syntiemme vuoksi, tuo mukanaan vanhurskauden. Esim. se, että uskoo seuraavalla tavalla:

Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Mitä se merkitsee?

Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt, tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Paholaisen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

Room. 3:31. Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kun ymmärtää, että vain usko Jeesukseen johtaa pelastukseen, ymmärtää myös juutalaisuutta paremmin: Ymmärtää, miksi Aabraham valittiin, miksi laki annettiin ja miksi Jumala toimi kärsivällisesti israelilaisten parissa vuosisatojen ajan. Usko ei pyyhi pois Vanhaa testamenttia vaan päinvastoin tekee Jumalan ja juutalaisten välisen historian ymmärrettävämmäksi. Roomalaiskirjeen neljäs luku laajentaa tätä teemaa.

(Siitä seuraavassa alustuksessa.)