Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Usko ja teot

Room. 4:1-3. Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä - ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Tekojen perusteella ansaittu (oma)vanhurskaus ei kestä jumalan edessä, sillä tekojen vaikuttimena ei ole Jumalan antama rakkaus, vaan luottamus omaan viisauteen, omiin kykyihin ja omiin mahdollisuuksiin. Vasta kun ihminen alkaa tajuta oman vanhan luontonsa ”hyvyyden” pitävän hänet kaukana Jumalasta, vasta silloin hän alkaa turvautua Jumalan armoon. Vasta tämän Jumalan armoon turvautumisen jälkeen ihminen kykenee hyväksymään Jumalan rakkauden omaan sydämeensä (Jeesus on rakkautena ihmisen sydämessä) ja saa halun rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista myös omassa elämässä. Jumalan antaman rakkauden myötä alkaa vähitellen tapahtua myös rakkaudellisia tekoja (Jaak. 2:14-23, 1. Joh. 4:19).

Jaak. 2:14-23. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai (sellainen) usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette (itse) anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. … Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? (Usko ilman hyviä tekoja jää turhaksi sanahelinäksi. Hyvät teot, jotka on tehty vanhan luonnon vaikutuksesta, eivät tuota kunniaa Jumalalle, sillä ne on tehty ilman uskoa. Moni voi tehdä paljonkin hyviä tekoja niin kauan kun siitä ei aiheudu liikaa vaivaa.)

Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? (Aabraham uskoi siihen että Jumala voi herättää Iisakin kuolleista.) Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, (Yksi Jumalan lupaus oli, että Abrahamin suku jatkuu Iisakin kautta.) ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä.

1. Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Omavanhurskas ihminen on omissa silmissään hyvä Jumalan palvelija, vaikka Jumalan silmissä hän on ansioton palvelija silloinkin kun on tehnyt kaiken tarpeellisen, (Luuk. 17:9-10).

Luuk. 17:9-10. Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.' (Jumalan lapsi on arvokas lapsena. Hän ei korosta arvoaan palvelijana.)

Ei Jumala halua palvelijoita (käskyläisiä) itselleen, vaan lapsia joille voisi osoittaa rakkautta. Jumala haluaa palvella meitä. Jumalalla on tarpeeksi enkeleitä palvelijoina ihan omasta takaa (Hepr. 1:14).

Hepr. 1:14. Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

Room. 4:4-5. Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Paavali sanoo tässä, että se; jolla ei ole omia ansiota ja joka lisäksi tietää olevansa jumalaton, se saa vanhurskauden. Edellytyksenä on ainoastaan usko armolliseen Jumalaan, joka suostuu hänet tällaisena jumalattomana armahtamaan.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Joku saattaa miettiä, riittääkö hänen uskonsa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Meidät pelastaa yksin Jeesus Kristus, ei omat tekomme tai tunteemme. Hänen voimansa riittää pelastukseen, vaikka ihmisen usko olisi kuinka heikko. Jeesus tarjoaa pelastuksen lahjaa sen vuoksi, että hän rakastaa meitä, ei sen vuoksi, että olisimme ansainneet sen vahvalla uskollamme. Mitä usko sitten on? Se on sitä, että asettaa luottamuksensa ja toivonsa Jeesukseen ja ottaa pelastuksen lahjan vastaan häneltä.
Vasta sen jälkeen kun ihminen on pelastunut ja Jumala on synnyttänyt hänet lapsekseen, alkaa Pyhä Henki vaikuttaa hänessä oikeita tekoja. Vasta sen jälkeen kun ihminen on saanut Jumalalta lahjavanhurskauden, alkavat hänen tekonsakin olla Pyhän hengen vaikutuksesta vanhurskaita.

Room. 4:6-8. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta: Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies (tai nainen), jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.

Paavali viittaa psalmiin 32 (Ps. 32:1-5).

Ps. 32:1-5. Daavidin virsi. Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. … Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Miten voi päästä eroon syyllisyydestä? Kuningas Daavid oli syyllistynyt aviorikokseen, murhaan ja valehtelemiseen, ja silti hän koki syntien anteeksisaamisen iloa. Samaa iloa voi kokea kun ei kiellä syyllisyyttään vaan myöntää sen Jumalalle, tunnustaa syntinsä ja pyytää häneltä anteeksiantoa. Vasta sitten voi vapautua syyllisyydestä ja uskoa, että Jumala on antanut synnit anteeksi. Se voi olla vaikeaa, jos jokin synti on juurtunut syvälle elämään ja jatkunut pitkään, jos se on hyvin vakavaa tai jos siihen liittyy toisia ihmisiä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että Jeesus voi ja haluaa antaa synnit anteeksi kaikille, jotka katuvat niitä ja haluavat tehdä parannuksen. Hän maksoi synneistämme valtavan hinnan ristillä ja saamme luottaa hänen täydelliseen anteeksiantamukseensa. Vaikka usko olisi heikko, omatunto haavoilla ja muistot piinaavia, Raamattu sanoo selvästi, että kun tunnustaa syntinsä, Jumala antaa ne anteeksi (1. Joh. 1:9).

1. Joh. 1:9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Room. 4:9-10. Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille vanhurskaudeksi uskon." Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavalin ajatus tässä on se, että Jumala ei hyväksynyt Abrahamia ympärileikkauksen vuoksi, vaan että hän oli siunannut Abrahamia jo ennen kuin antoi käskyn ympärileikkauksesta. Abraham sai armon Jumalan edessä uskon kautta jo ennen kuin hänet ympärileikattiin. Jumala kutsui Abrahamin tämän ollessa 75 vuotias. Abraham ympärileikattiin 99 vuotiaana. Pyhät toimitukset voivat auttaa muistuttamaan uskosta tai ohjaamaan uusia uskovia, mutta niistä ei koidu mitään erityistä ansiota Jumalan edessä. Uskon keskipisteenä tulee olla Jeesus ja hänen pelastava työnsä, ei omat tekomme.

Room. 4:11-12. Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia (pakanoita). Samoin hän on ympärileikattujen (juutalaisten) isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.

Jumala on kaikkien Kristukseen Jeesukseen Herranaan uskovien Isä (Matt. 6:9). Myös Abrahamia sanotaan sekä uskovien messiaanisten juutalaisten että uskovien kristittyjen isäksi. Sen lisäksi Abraham on kaikkien juutalaisten ja arabien kantaisä, samalla tavalla kuin Aadam on kaikkien maailman ihmisten kantaisä, vaikka nämä eivät uskoisikaan Kristukseen Jeesukseen Jumalan Poikana.

Matt. 6:9. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Fariseukset ja kirjanoppineet väittivät Jeesukselle, että heidän hengellisiä isiään ovat sekä Abraham että Jumala (Joh. 8:37-44). Jeesus kumosi heidän väitteensä. Kenen tekoja tekee, sen hengellinen lapsi on.

Joh. 8:37-44. Minä (Jeesus) tiedän kyllä, että te (juutalaiset) olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa. Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt - ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet." He vastasivat Jeesukselle: "Meidän isämme on Abraham." Jeesus sanoi: "Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. … Te teette aivan samoin kuin isänne." He sanoivat: "Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala." Tähän Jeesus sanoi: "Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. … Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.

Room. 4:13. Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.

Me Jeesukseen uskovat ”Abrahamin lapset” emme kuitenkaan saa perinnöksi tätä nykymuotoista maailmaa, sillä tämä nykyinen maailma tuhotaan tulella (2. Piet. 3:6-7). Me odotamme parempaa (Ilm. 21:1-5).

2. Piet. 3:6-7. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. (Tämä tulen tuho tapahtuu uskovien ylösoton jälkeen.)

Ilm. 21:1-5. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. … Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."

Room. 4:14-15. Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan.

Jos usko, joka kohdistuu Jeesuksen sovitustyöhön ristillä, menettäisi merkityksensä, armo katoaisi ja silloin ihmisille jäisi jäljelle vain Jumalan pyhä viha joka kohdistuu jokaiseen, joka ei täytä lain vaatimustasoa pienintä piirtoa myöten (Gal. 3:5-14).

Gal. 3:5-14. Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin? Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko. Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee." On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun (puuhun)." Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat (pakanakansat) Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen (Kristukseen Jeesukseen) uskovina saisimme luvatun Hengen.

Room. 4:16. Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki (eli juutalaisia), vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko (eli meitä pakanakristittyjä). Hän on meidän kaikkien isä,

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali selittää, että Abrahamin usko oli Jumalalle mieluinen jo ennen kuin Abraham oli kuullut pyhistä toimituksista, joista tuli myöhemmin tärkeitä juutalaisille. Myös me pelastumme yksin uskosta. Pelastumiseemme ei vaikuta se, vaikka tekisimme kuinka paljon hyviä tekoja tahansa tai osoittaisimme kuinka paljon rakkautta tahansa. Pelastumme ainoastaan uskomalla Kristukseen, joka antaa meille syntimme anteeksi.

Room. 4:17-22. niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku." Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Abraham ei koskaan epäillyt, etteikö Jumala voisi pitää lupaustaan. Abraham teki elämässään monia virheitä ja syntejä ja epäonnistui monesti, mutta hänessä oli myös viisautta ja hyvyyttä. Hän luotti aina Jumalaan. Hänen uskonsa vahvistui vastoinkäymisissä, ja hänen elämänsä opettaa, mitä usko on käytännössä. Jos hän olisi punninnut omia voimavarojaan Kanaaninmaan valloittamisessa ja kansan perustamisessa, hän olisi varmasti vaipunut epätoivoon ja luovuttanut. Abraham piti kuitenkin katseensa Jumalassa, oli hänelle kuuliainen ja odotti että Jumala itse toteuttaisi sanansa.

Room. 4:23-25. Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kun luotamme Jeesukseen pelastajanamme, tapahtuu vaihtokauppa. Me annamme hänelle syntimme, ja hän antaa meille oman puhtautensa ja anteeksiannon (katso 2. Kor. 5:21). Sitä ei voi ansaita mitenkään. Meistä tulee Jumalan silmissä vanhurskaita eli puhtaita ja syyttömiä ainoastaan Kristuksen kautta. Synnin aiheuttama syyllisyys kannattaa vaihtaa puhtaaseen omaantuntoon Kristuksessa.

2. Kor. 5:20–21. ... Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Room. 5:1. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Rauha Jumalan kanssa ei tarkoita seesteistä tai levollista tunnetta vaan sitä, että meidät on asetettu oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Meidän ja Jumalan välillä ei ole enää käsittelemätöntä syntiä, joka estää suhteemme häneen. Rauha Jumalan kanssa on mahdollista vain sen vuoksi, että Jeesus maksoi hinnan synneistämme ristinkuolemallaan.

Room. 5:2. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali toteaa, että uskovina olemme päässeet ansaitsemattomien etujen piiriin. Jumala ei ole ainoastaan julistanut meitä syyttömiksi, vaan hän on vetänyt meidät lähelleen. Emme enää ole hänen vihollisiaan vaan ystäviään – hänen omia lapsiaan (Joh. 15:15, Gal. 4:5).

Joh. 15:15. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.

Gal. 4:4-5. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.

Meidän uskomme kohdistuu Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja kaikkeen siihen, mitä Hän on jo puolestamme tehnyt. Toivomme kohdistuu siihen, mitä Herramme Jeesus Kristus on luvannut meille vielä antaa ja tehdä.

Room. 5:3-5. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Koska olemme Kristuksessa, kaikki on tehty valmiiksi eikä mikään horjuta asemaamme hänessä. Toisaalta me myös kasvamme Kristuksessa eli muutumme koko ajan hänen kaltaisekseen. Vaikka meillä on rauha oikeasta suhteesta Jumalaan, kohtaamme kuitenkin myös päivittäisiä ongelmia, jotka usein auttavat meitä kasvamaan. Jos muistaa molemmat puolet kristityn elämästä, ei lannistu koetusten ja ongelmien kohdatessa vaan oppii tukeutumaan Kristuksen voimaan, joka asuu sisimmässämme Pyhän Hengen kautta.

Ensimmäisen vuosisadan kristityille kärsiminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Paavali kertoo, että jokainen kohtaa vaikeuksia, jotka auttavat kasvamaan. Kärsimyksissä voi iloita – ei siksi, että pitäisi kivusta tai kieltäisi sen sattuvan, vaan siksi, että tietää elämän vaikeuksien ja Saatanan hyökkäyksien kuuluvan Jumalan suunnitelmaan, joka kasvattaa meitä. Ongelmat kehittävät kestokykyä, mikä puolestaan lujittaa luonnetta, syventää luottamusta Jumalaan ja vahvistaa toivoa. Joskus saattaa olla aikoja, jolloin koetukset tuntuvat kasaantuvan. Silloin voi kiittää Jumalaa mahdollisuudesta kasvaa ja ammentaa kasvuun voimaa häneltä (katso myös Jaak. 1:2-4, ja 1. Piet. 1:6-7).

Jaak. 1:2-4. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

1. Piet. 1:5-7. ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

Room. 5:6. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Olimme heikkoja ja avuttomia, koska emme voineet tehdä mitään oman pelastuksemme eteen. Jonkun toisen piti tehdä se puolestamme. Kristus tuli juuri oikeaan aikaan, jumalan aikataulun mukaan. Jumala hallitsee koko historiaa, ja hän hallitsi myös Jeesuksen kuoleman ajankohtaa, tapaa ja olosuhteita.

Kaikki Jumalan kolme persoonaa osallistuvat pelastuksen työhön. Isä rakasti meitä niin paljon, että lähetti Poikansa poistamaan meitä erottavan välimatkan (Joh. 3:16). Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen täyttämään elämämme rakkaudella ja antamaan meille kyvyn elää hänen voimassaan (Ap.t. 1:8). Ei ole vaikeaa palvella Jumalaa, joka huolehtii näin omistaan.

Joh. 3:16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ap.t. 1:8. Mutta te (opetuslapset) saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun (Jeesuksen Kristuksen) todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Room. 5:7-8. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jumala lähetti Jeesuksen kuolemaan puolestamme, kun olimme vielä syntisiä – ei siksi, että olimme tarpeeksi hyviä, vaan koska hän rakasti meitä. Jos joskus epäilee Jumalan rakkautta, on hyvä muistaa, että hän rakasti meitä jo ennen kuin käännyimme hänen puoleensa (katso 1. Joh. 4:19).

1. Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Room. 5:9-11. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Rakkaudesta, joka sai Jeesuksen kuolemaan puolestamme, Jumala lähettää myös Pyhän Hengen sisimpäämme ohjaamaan meitä päivittäin. Voima, joka herätti Jeesuksen kuolleista, on sama voima, joka pelasti meidät ja on tarjolla päivittäiseen elämäämme. Kun on alkanut elää Jeesuksen kanssa, voi turvata ehtymättömään voimaan ja rakkauteen jokaisessa koetuksessa. Jumalan voimaa ja rakkautta voi rukoilla aina, kun tarvitsee niitä.