Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Ihmisen vanha ja uusi luonto

Room. 5:12. Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

Kun ihminen oli paratiisissa Jumalan yhteydessä, kuolema ei silloin vielä koskenut ihmistä. Jumala ainoastaan varoitti ihmistä kuoleman mahdollisuudesta (1. Moos. 2:16-17).

1. Moos. 2:16-17. Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma (sinun pitää kuolemalla kuoleman)."

Ensimmäinen kuolema on ero Jumalasta. Tässä mielessä jokainen ihminen syntyy kuolleena. Erossa Jumalasta Ihminen alkoi myös geneettisesti rapistua kohti sukupuuttoa. Ilman Jumalan omia toimenpiteitä jokainen ihminen olisi ruumiillisen kuolemansa jälkeen päätynyt kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta. Ellei ihminen maallisen elämänsä aikana synny uudestaan ylhäältä, tulee hänen toinen kuolemansa olemaan tulijärvi (Ilm. 21:8, Joh. 8:24). Ruumiillinen kuolema ainoastaan sinetöi pysyväksi sen suhteemme Jeesukseen, jonka olemme täällä maan päällä eläessämme valinneet. Tästäkään asiasta ei kannattaisi vaieta.

Ilm. 21:8. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."

Joh. 8:24. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." (”Minä olen se, joka olen” ja ”Minä olen” ovat Jumalan nimiä.)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Monet ajattelevat, että Jumala tekee väärin tuomitessaan ihmiset tuhansia vuosia sitten tapahtuneen Aadamin synnin vuoksi. Jokainen ihminen kuitenkin vahvistaa kuuluvansa Aadamin sukuun tekemällä itse syntiä päivittäin. Sama syntinen luonto ja taipumus kapinoida Jumalaa vastaan asuu myös meissä, ja meidät tuomitaan omista synneistämme, ei Aadamin. Koska olemme syntisiä, emme tarvitse pelkkää oikeudenmukaisuutta vaan armoa. Sitä meille on luvattu runsaasti (katso 1. Joh. 1:16).

1. Joh. 1:16. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä (Jumalasta).

Room. 5:13-14. Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä (Hänestä, Jeesuksesta), joka oli tuleva.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali on osoittanut, että lain pitäminen ei tuo pelastusta. Tässä hän lisää, ettei kuolema johdu lain rikkomisesta vaan Aadamin synnistä ja jokaisen ihmisen synnistä, vaikka se olisi erilaista kuin Aadamin. Paavali muistuttaa, että tuhansia vuosia ennen lain antamista ihmiset kuolivat yhtä lailla. Jakeessa 5: 20 hän selittää, että laki annettiin, jotta ihmiset näkisivät oman syntisyytensä, ymmärtäisivät rikkomustensa vakavuuden ja etsisivät Jumalan armoa ja anteeksiantoa. Se oli lain tarkoitus Mooseksen aikana, ja se on sen tarkoitus edelleen. Synti on syvä kuilu sen välillä, millaisia olemme ja millaisiksi meidät on tarkoitettu. Laki paljastaa synnin meissä ja vahvistaa, että vastuu siitä on meillä itsellämme. Laki ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua. Kun huomaamme syntiä elämässämme, tarvitsemme Jeesuksen parantavaa armoa.

Aadam edusti luotua (syntiin langennutta) ihmiskuntaa, mutta Kristus (toisena Aadamina) edustaa lunastamaansa ihmiskuntaa.

Room. 5:15-19. Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Olemme kaikki syntyneet Aadamin sukuun, joka kulkee ilman Kristusta kohti varmaa kuolemaa. Jokainen on omassa elämässään niittänyt Aadamin synnin seurauksia. Olemme perineet hänen turmeltuneen luontonsa, taipumuksen tehdä syntiä ja Jumalan rangaistuksen. Jeesuksen vuoksi voimme kuitenkin vaihtaa tuomion anteeksiantoon ja syntimme Jeesuksen vanhurskauteen. Hän antaa meille mahdollisuuden syntyä uudesti ylhäältä, mikä alkaa anteeksiannosta ja johtaa ikuiseen elämään. Jos ei tee mitään, perii Aadamilta kuoleman, mutta jos tulee Jumalan luokse uskossa, perii elämän Kristuksen kautta.

Room. 5:20-21. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Vanhurskaus saadaan Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä lahjana, ei koskaan erossa Hänestä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jumalasta erossa olevalle syntiselle laki näyttää alhaalta käsin tikkailta, joita pitkin pitää kiivetä Jumalan luokse. Vaikka yrittäisi kuinka monta kertaa, putoaa kuitenkin aina alas. (Jo yksikin ajatussynti tai laiminlyönti tiputtaa.) On helpottavaa, kun Jeesus ojentaa kätensä ja tarjoutuu nostamaan meidät lain tikkaiden yläpuolelle, suoraan Jumalan luokse. Kun hän vie meidät Jumalan läsnäoloon, olemme vapaita noudattamaan hänen tahtoaan. Teemme sen rakkauden, ei pakon vuoksi, ja Jumalan voimalla, ei omin voimin. Vaikka kompuroisimmekin, emme putoa takaisin lähtöpisteeseen, sillä alla on rakastavan Kristuksen käsivarret.

Room. 6:1-2. Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jos kerran Jumala pitää kovasti anteeksiantamisesta, miksei tehtäisi hänelle lisää anteeksiannettavaa? Jos anteeksianto on takuuvarmaa, voimmeko vapaasti tehdä niin paljon syntiä kuin haluamme? Paavali vastaa lujasti, ei tietenkään. Jos päättää käyttää hyväksi Jumalan armoa, ei todellisuudessa ymmärrä synnin vakavuutta. Jumalan anteeksianto ei tee syntiä kevyesti otettavaksi – päinvastoin hänen poikansa kuolema synnin tähden osoittaa, miten hirvittävästä asiasta on kyse: anteeksiannon hinta oli Jeesuksen elämä. Jumalan armoa ei saa käyttää vastuuntunnottoman ja turmeltuneen elämän oikeuttamiseen.

Kristukseen kätkettyinä olemme päässeet pois synnin orjuudesta ja siksi me emme enää elä synnin harjoittamisessa, eli emme tee jatkuvasti syntiä. Kuitenkin me toisinaan sorrumme synnin hetkelliseen tekemiseen vanhan luontomme vaikutuksesta. Pyhä Henki muistuttaa meitä synneistämme, joten me tunnustamme ne ja menemme Jeesuksen sovintoveren alle saamaan syntimme anteeksi. Jos jostakusta tulee niin ”pyhä”, ettei hän enää tarvitse Jeesusta ristiinnaulittuna syntiensä vuoksi, hän on itse asiassa silloin oman vanhan luontonsa eksyttämänä ja ylpeydessään luopunut Kristuksesta.

Jos joku ei halua luopua syntielämästään, hän ei välitä Pyhän Hengen ohjauksesta eikä Jumalan sanasta. Tällaisen ihmisen olisi viisainta todeta oma tilanteensa ja se, että hän ei itse kykene syntielämästään luopumaan, ja kääntyä Jumalan puoleen pyytäen että Jumala itse tekisi hänelle jotain.

Room. 6:3-4. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavalin ajan seurakunnassa käytettiin (aina jos se vain oli mahdollista) upotuskastetta, eli uudet kristityt ”haudattiin” kokonaan veteen. Kaste kuvasi vanhan elämän kuolemaa ja hautaamista. Vedestä nouseminen puolestaan kuvasi ylösnousemusta uuteen elämään Kristuksen kanssa. Kun ymmärrämme, että vanha syntinen elämämme on kuollut ja haudattu, meillä on vahva perusta vastustaa syntiä. Voimme tietoisesti suhtautua vanhan luonnon haluihin ja houkutuksiin niin kuin ne olisivat kuolleita ja jatkaa hyvillä mielin uutta elämää Jeesuksen kanssa. Katso lisää aiheesta jakeista Gal. 3:27 ja Kol. 2:12, 3:1-4.

Gal. 3:27. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

Kol. 2:12. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.

Kol. 3:1-4. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy (Kristuksen toinen tuleminen), silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.

Room. 6:5-6. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

Mikä tai millainen tämä yhtäläinen kuolema on, joka liittää meidät yhteen Kristuksen Jeesuksen kanssa? Paavali sanoo, että se on Jeesuksen kuolema ristillä ristiinnaulittuna. Jakeessa 8 Paavali lisäksi sanoo, että mekin olemme kuolleet Kristuksen Jeesuksen kanssa Häneen kätkettyinä.

Miten me saamme tämän kuoleman ja ylösnousemuksen yhteyden Jeesukseen Kristukseen?

Raamatun mukaan siihen tarvitaan usko ja kaste (Mark. 16:15-16, Matt. 28:19-20).

Mark. 16:15-16. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsilleen): "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen (evankeliumin) uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko (vaikka olisi kastettu), se tuomitaan kadotukseen.

Matt. 28:19-20. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. (Joka loppuun asti pysyy Jeesuksen yhteydessä, Jeesukseen kätkettynä, säilyttää uskon ja pelastuksen.)

Kun me kuolimme Jeesukseen kätkettyinä ristillä, miten me kuolimme tai mikä meissä kuoli?

• Jeesus otti kuollessaan päälleen kaikki maailman synnit, joten Häneen olivat kätkettynä myös meidän syntimme, menneet, nykyiset ja tulevat (Jes. 53:5-6). Tämä tarkoittaa sitä, että niin suurta syntistä ei olekaan, jolta jumala kieltäisi anteeksiannon, mikäli syntinen vain kääntyy Jeesuksen puoleen anomaan armoa ja syntiensä anteeksiantamista (Joh. 3:16-18).

Jes. 53:5-6. … meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. … Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen syntiensä vuoksi ristiinnaulittuna), ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

• Meidän vanhaa luontoamme ei voi erottaa vanhan luontomme synneistä, sillä vanhassa luonnossamme ei ole mitään mikä kelpaisi Jumalalle (1. Joh. 1:8). Me emme tule syntisiksi siksi että teemme syntiä, vaan me teemme syntiä koska meillä on perisynnin turmelema luonto. Langenneen luontomme me olemme perineet Aadamilta. Siksi myös syntitekoja tuottavan minämme on kuoltava. Jeesus hoiti senkin asian ristillä. Hänen kanssaan naulittiin ristille niin syntimme kuin vanha syntitekoja tuottava luontomme (Kol. 2:13-14, Kol. 3:3).

1. Joh. 1:8. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. (Jos meissä ei ole totuutta, ei meissä ole Kristusta eikä Pyhää Henkeäkään.)

Kol. 2:13-14. Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Kol. 3:3. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan.

• Mutta jos vanha luontomme on jo syntynyt kuolleena – Adamhan kuoli langettuaan syntiin – miten se voi enää kuolla Jeesuksen kanssa ristillä?

Kysymys on tuomiolle suostumisesta. Samoin kuin tuhlaajapoika, jota isä sanoi kuolleeksi, otti riskin tulla syntisenä kotiin isänsä luo kuulemaan tuomionsa, Luuk. 15:11-24, mekin tulemme Jumalan, Isämme luo, tunnustamaan syntimme ja kuulemaan tuomiomme (Jes. 1:18-20, 1. Joh. 1:9). Silloin tuomiolle suostuneelle tapahtuu ihme: Hänet armahdetaan, sillä Jumala toteaa Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä. Likaisten omavanhurskauden rääsyjen tilalle Jumala antaa Jeesuksen puhtaan vanhurskauden. Synnin orjalle Jumala sanoo: ”Minun lapseni, tule kotiin.”

Jes. 1:18-20. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua (mm. sitä, että Jumalan armo on saatavissa vain uskomalla omalle kohdalle Jeesuksen Kristuksen ristinsovitus), te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.

1. Joh. 1:9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

• Kääntymättömälle ihmiselle määrätty lopullinen kuolemantuomio pannaan täytäntöön viimeisellä tuomiolla (Apt. 24:15, Ilm. 20:14-15). Jeesuksen ristinsovitukseen uskovalle ei ole kadotustuomiota, sillä hänet on jo tuomittu vapauteen, koska hän on suostunut siihen, että Jeesus on kärsinyt tuomion hänen puolestaan (Room. 8:1).

Apt. 24:15. ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat.

Ilm. 20:14-15. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Jumala ei jättänyt vanhan luontomme käsittelyä puolitiehen. Uskovan entinen vanha luonto kuolee ja haudataan Jeesuksen mukana, mutta Jumala myös synnyttää jokaisen Häneen uskovan uudesti ylhäältä (Joh. 3:3, 2. Kor.5:17, Ef. 2:1-10). Jumalan antama uusi luonto syntyy kuitenkin tähän samaan kroppaan, jossa vanha luontokin vielä pitää majaa (Joh. 3:6).

Joh. 3:3. Jeesus vastasi hänelle (Nikodemokselle): "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

2. Kor.5:17. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Ef. 2:1-10. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. … hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa … olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Joh. 3:6. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa (maallista), mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.

Jumala ei jätä vastasyntynyttä lastaan tähän heikkouden kroppaan yksin. Hän tulee itse asumaan siinä meidän uuden luontomme kanssa ja apuna (Joh. 14:23). Ja apua me todella tarvitsemmekin, sillä vanha minämme ei halua luopua hallintavallastaan. Me joudumme jatkuvasti tekemään valintoja Jumalan tahdon puoleen (Ef. 4:22-24, Kol. 3:9-10). Oikeastaan valinta on viime kädessä sitä, että käännämme katseemme rukouksessa Jeesuksen puoleen ja annamme Jumalan sotia puolestamme (Room. 8:10, ).

Joh. 14:23. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.

Ef. 4:22-24. … teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

Kol. 3:9-10. ... Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. (Uusi luomus meissä kasvaa vähitellen vauva-asteelta aikuiseksi kypsäksi kristityksi. Tämä kasvu kestää koko maallisen elämän ajan. Kerran perillä Jumalan luona meillä on sitten paremmat kasvun edellytykset.)

Room. 8:10. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. (Me kasvamme henkisesti ja hengellisesti ainoastaan pysymällä Jeesukseen kätkettyinä.)

Room. 6:7-9. Se, joka on kuollut (yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa), on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. (Vaikka Kristuksen oma vielä toisinaan lankeaakin syntiin, hän katsoo Kristuksen ristinkuolemaan vapautuakseen lankeemuksestaan.) Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. (Elämä Kristuksen kanssa alkaa jo täällä maan päällä heti uudestisyntymisen jälkeen.) Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi hänen seuraajiensa ei tarvitse koskaan pelätä kuolemaa. Voimme siis vapaasti nauttia yhteydestämme häneen ja tehdä hänen tahtonsa. Se vaikuttaa kaikkeen elämässämme: uskonelämään, ihmissuhteisiin, työhön ja vapaa-aikaan. Kun tietää, ettei tarvitse pelätä kuolemaa, voi kokea uudenlaista rohkeutta.

Room. 6:10-11. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Kun Jumala uudestisynnyttää meidät lapsikseen, me alamme elää elämäämme kulkien Jeesus-tietä Pyhän hengen ohjauksessa. Aluksi kompuroiden ja erehtyen – mutta pysyen Jeesuksessa Kristuksessa (Sananl. 24:16, Joh. 14:6).

Sananl. 24:16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Meidän tulisi pitää vanhaa, syntistä luontoamme kuolleena. Koska meillä on yhteys Jeesukseen ja samastumme häneen, meidän ei ole enää pakko elää entisten halujemme, vaikuttimiemme ja tavoitteidemme mukaan. Voimme pitää itseämme sellaisina, joiksi Jumala on luonut meidät. Meillä on uusi elämä, ja Pyhä henki auttaa meitä tulemaan sellaisiksi, jollaisia Kristus on julistanut meidän olevan.