Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Synnin tekijä vai harjoittaja?

Room. 6:12. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.

Meillä kullakin on omat erilaiset himomme, jotka houkuttelevat meitä mukaansa. Se on pysyvä ominaisuus vanhassa luonnossamme. Jotkut himot ovat näkyvämpiä kuten alkoholismi. Toiset ovat salakavalampia, kuten ylpeys, ahneus ja sellainen rakkaus joka johtaa huoruuteen. Kaikki synnit ovat pesiytyneet ihmisen omaan sydämeen (Matt. 15:19-20). Ihminen on kokonaisuus, jossa ruumiin riippuvuudet vaikuttavat sieluun ja sydämen himot ruumiiseen. Paavali kertoo meille, että Kristuksen Jeesuksen yhteydessä eläessämme Jumala haluaa antaa meille voimansa, jotta voisimme vastustaa himoja (1. Moos. 4:7). Ja kun joskus sorrumme, saamme Häneltä halun ja voiman palata takaisin Herramme Jeesuksen yhteyteen (Hes. 18:23, Fil. 2:13).

Matt. 15:19-20. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat

1. Moos. 4:7. Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa (hallitse sinä sitä)." (Mitä tiiviimmin elämme Herramme Jeesuksen yhteydessä, sitä vähemmän synnillä on valtaa meissä.)

Hes. 18:23. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

Fil. 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Meidän ei tarvitse antaa synnin hallita elämäämme, vaan voimme kääntää selkämme sille. On tärkeää tunnistaa omat heikkoudet, jotta voisi karttaa houkuttelevia tilanteita. Lisäksi voimme harjoittaa itsehillintää, kehittää uusia toimintatapoja ja keskittyä toisten palvelemiseen. Tässä kaikessa saamme nojautua Jumalan voimaan ja armoon.

Room. 6:13. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi (työkaluiksi, aseiksi)!

Synteihinsä kuollut ja kadotukseen matkalla ollut ihminen on alkanut elää uutta elämää, koska hän on uudestisyntynyt ylhäältä. Hänestä on tullut Jumalan temppeli, jossa ylösnoussut Jeesus Kristus itse asuu Pyhän Henkensä kautta (Ps. 65:4-5, Jes. 57:15, 1. Kor. 6:17-20).

Ps. 65:4-5. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi. Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi. (Valinta tapahtuu, tai on tapahtumatta, sen mukaan, miten suhtaudumme syntien anteeksiantamiseen Jeesuksen sovintoveressä.)

Jes. 57:15. Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. (Seppo Kangas, Helsingin raamattukoulun entinen rehtori, sanoi usein, että Jumalaa ei juurikaan tavoita Hänen luksusasunnoistaan taivaassa, vaan Hänen slummikämpästään nöyrien sydämestä.)

1. Kor. 6:17-20. Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. (Jumala on sanassaan kertonut sen, mikä on haureutta. Kristitty, joka tietoisesti tekee vastoin Jumalan sanaa, antaa jäsenensä synnin käyttöön vääryyden työkaluiksi.) Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta (Jeesuksen Kristuksen sovintoverellä). Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!

”Antakaa itsenne Jumalalle.” Tämä ratkaisu kannattaa tehdä tietoisesti. Mietipä pientä lasta, joka on isänsä kanssa tekemässä ulkomaanmatkaa. Isä on jo hoitanut kaiken mahdollisen valmiiksi. Lapsi ainoastaan pahentaa asioita jos jättää isänsä ohjeita noudattamatta tai lähtee karkuun. Olemmeko me kaikkivaltiaan Jumalan lapsia vai emmekö ole?

Sana ”ase” on sikäli ongelmallinen, että vanha luontommekin haluaa olla ”ase” ylpeydessään. Sen sijaan täyttämistään odottava saviastia vanha luontomme ei halua olla – itseään täysi kullattu astia kylläkin. Me haluaisimme vanhan luontomme vaikutuksesta itse voittaa syntimme, mutta silloin huomiomme siirtyy pois Jumalasta omiin voimiimme ja mahdollisuuksiimme. Tälle tielle ei tule loppua ennen kuin luovutamme myös ne omat ”hyvät” tekommekin Jeesuksen sovintoveren alle (Room. 12:1-3).

Room. 12:1-3. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä (loogisella) tavalla. (Jos kerran Jumala on kaikkivaltias rakastava Isämme, eikö silloin ole järkevintä myös pyrkiä elämään Hänen ilmoituksensa mukaan?) Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, (Sallikaa Jumalan uudistaa mielenne ja ajatusmaailmanne.) niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. (Me kasvamme koko ajan uskossa, armossa ja Jumalan tuntemisessa – mikäli vain sallimme Jumalan kasvattaa meitä..)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Taidoillaan, kyvyillään ja kehollaan voi palvella monia tarkoitusperiä, sekä hyviä että huonoja. Synnissä jokainen osa kehosta joutuu vaaraan. Kristuksessa taas jokaista osaa kehosta voi käyttää ”aseena” Jumalan palvelemisessa. Ero on siinä, mitä tai ketä palvelemme. Meillä on mahdollisuus tuhota tai korjata asioita. Saamme antaa itsemme Jumalalle ja pyytää häntä käyttämään meitä hänen kunniakseen.

Room. 6:14. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Raamattu erottaa toisistaan synnin tekemisen ja synnin harjoittamisen. Niin kauan kun me olemme tässä maallisessa kropassamme, me Jumalan lapsinakin sorrumme syntitekoihin. Mutta heti kun huomaamme sortuneemme, me pakenemme Jeesuksen sovintoveren alle saamaan tekomme anteeksi.

Armon alaisena oleminen on lohdullista. Sillä Jeesuksen käsissä saamme olla heikkoja, saamme olla epäonnistuneita, saamme olla köyhiä ja kipeitä, saamme olla olematta mitään, saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Ja Jeesus rakastaa meitä niin paljon, ettei Hän jätä meitä sellaiseksi kuin olemme. Hän saa vähitellen muotoa meissä ja lopulta Hän tekee meistä itsensä kaltaisia (Gal. 4:19, 1. Joh. 3:2).

Gal. 4:19. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. (Paavali joutui kerta toisensa jälkeen kertaamaan kristillisyyden perusasioita, sillä galatalaisetkin pyrkivät vanhan luontonsa houkuttelemina ylihengellisyyteen ja jättämään perusasiat tarpeettomina taakseen.)

1. Joh. 3:2. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. (Se käy lopullisesti ilmi vasta taivaassa.) Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Room. 6:15. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!

Synnin harjoittaja, se joka tekee jatkuvasti syntiä, on synnin orja. Hän ei halua tuoda tekojaan Jeesuksen sovintoveren alle eikä pyytää Jumalalta voimaa niiden voittamiseen, koska silloin hän ei enää voisi harjoittaa hänelle rakasta syntiään.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jos emme enää ole lain vaan armon alla, voimmeko vapaasti tehdä syntiä ja unohtaa kymmenen käskyä? Paavali sanoo: ”Emme tietenkään.” Kun olimme lain alla, synti oli herramme. Laki ei tehnyt meistä vanhurskaita eikä auttanut meitä voittamaan syntiä. Mutta nyt, kun olemme yhtä Kristuksen kanssa, hän on Herramme ja hän antaa voiman tehdä hyvää pahan sijasta.

Room. 6:16. Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.

Jos me harjoitamme syntiä, eli haluamme elää elämäämme sellaisella tavalla, jota Jumala sanassaan sanoo synniksi, me olemme kadotukseen vievällä tiellä emmekä peri taivasten valtakuntaa, ellemme käänny. Me emme ole kuuliaisia Jumalalle jos elämme vastoin Hänen ilmoitustaan. Kuuliaisia emme ole, vaikka kaikissa muissa asioissa pyrkisimmekin noudattamaan Hänen tahtoaan. Paavali on tässä ehdoton. Tätä syntiä Erik Pontoppidan sanoo katekismuksessaan pahuuden synniksi. Jos miettii, onko itse kiinni jossain tällaisessa pahuuden synnissä, voisi seuraavasta olla apua:

• Ovatko teot, joita harjoitan, selkeästi mainittu Raamatussa synniksi? Muiden laatimien ”perinnäissääntöjen” noudattamatta jättäminen ei ole pahuuden syntiä.

• Vahvistaako joku luotettavaksi osoittautunut kristitty minun tulkintani? Joskus kristityn omatunto on siten yliherkkä, että hän pitää synteinä sellaisiakin asioita, jotka ovat ehdonvallan asioita.

• Haluanko jättää kyseisen asian Jumalan käsiin siitä riippumatta, onko se syntiä vai ei? Jos haluan, kyse ei ole pahuuden synnistä, sillä Jumala vastaa mielellään tällaiseen rukoukseen ja ohjaa oikeaan.

Vaikka me pyrimme olemaan kuuliaisia Jumalalle ja noudattamaan Hänen sanaansa, voimme silti langeta syntiin tahtomattamme. Tätä syntiä Erik Pontoppidan sanoo katekismuksessaan heikkouden synniksi.

Seuraavana ote Erik Pontoppidanin Vähä katekismuksen selitysteoksesta "Totuus Jumalan tuntemisesta”, kysymykset 279-287. Hän kertoo osuvasti sen, mitä on synti.

Mitä on valinnainen synti?

• Kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot. Pahoina hedelminä ne nousevat pahasta juuresta, joka on perisynti.

Onko monenlaista valinnaista syntiä?

• On, kahdenlaista; heikkouden syntiä ja pahuuden syntiä.

Mitä on heikkouden synti?

• Se on sitä, että tosi kristitty tekee väärin, vaikka hän sydämestään on kaiken synnin vihollinen. Se voi johtua siitä, ettei hän tiedä, että kysymyksessä on synti, ei pysty ajattelemaan asiaa uudelleen, on harkitsematon tai muuta sellaista. Hän huomaa kuitenkin syntinsä heti, kun Henki kurittaa häntä hänen omassatunnossaan. Silloin hän sydämestään katuu, pyytää Jumalalta anteeksi ja pyrkii entistä enemmän parantamaan itseään. (Gal. 6:1, Jaak. 3:2)

Mitä on pahuuden synti?

• Se on sitä, että ihminen tieten tahtoen ja mielihyvin tekee pahaa tai on tekemättä hyvää ja jatkaa tätä.
  (1. Joh.3:8-10, Joh. 8:34, 2. Piet. 3:3, 4. Moos. 15:30)

Onko tärkeää tietää heikkouden synnin ja pahuuden synnin ero?

• On, se on hyvin tärkeää. Ellei tunnista tätä eroa, se voi johtaa vaaralliseen varmuuteen tai tarpeettomaan ahdistukseen.

Miten tämä voi johtaa varmuuteen?

• Siten, että pahuuden synnissä elävä lohduttautuu sillä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Eikö kuitenkin ole totta, että kaikki ovat syntisiä?

• On, mutta syntisissä on suuri ero, kuten sanottu.

Esitä minulle tämä ero toisin sanoin, koska asia on näin tärkeä!

• Ero on yhtä suuri kuin yöllä ja päivällä:

Jumalan lapset tekevät syntiä heikkoudesta. He tuntevat synnin, kärsivät synnistä ja joutuvat synnin yllättämiksi vastoin tahtoaan. He kuitenkin voittavat yhä enemmän syntisiä vikojaan ja puutteitaan, jotka he kokevat tuskallisiksi. He antautuvat Pyhän Hengen johdettaviksi ja pyrkivät täydellisyyteen.

Maailman ja Paholaisen lapset tekevät kuitenkin syntiä tieten tahtoen, iloitsevat synnistä ja tekevät syntiä armon varassa. He antavat lihan hallita itseään. Siksi heidän on kuoltava.

Room. 6:17-18. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle (opetuksen muodolle), jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Ihmisen omat pyrkimykset tuntea Jumalaa ja noudattaa hänen käskyjään ovat vain puolisydämisiä. Jumala haluaa antaa meille voiman olla hänelle kuuliaisia kokosydämisesti.

”Opetuksen muoto” tarkoittaa ilosanomaa siitä, että Jeesus kuoli syntiemme tähden ja nousi ylös, mikä toi meille uuden elämän. Ilmauksen uskotaan viittaavan alkuseurakunnan uskontunnustukseen (1. Kor. 15:1-11).

1. Kor. 15:1-11. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:

Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. Tähän uskomalla mekin pelastumme, jos säilytämme sen sellaisena kuin se on meille julistettu; muuten olemme turhaan tulleet uskoviksi.

Tätä tulee korostaa: Jos emme säilytä uskoamme sellaisena kuin se on meille Raamatussa julistettu; olemme turhaan tulleet uskoviksi. Huomiota ei kuitenkaan ensisijaisesti kannata kiinnittää omaan uskoon vaan Jeesukseen Kristukseen, jolta uskon olemme saaneet (Hepr. 12:1-2). Jos kiinnitämme liikaa huomiota omaan uskoomme, se muuttuu uskonnollisuudeksi ja meistä tulee fariseuksia.

Hepr. 12:1-2. … pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.

Room. 6:19-20. käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

On mahdotonta pysyä puolueettomana. Jokaisella ihmisellä on esikuva – joko Jumala tai synti. Kristitty ei ole sellainen, joka ei kykene syntiin, vaan sellainen, joka ei enää ole synnin orja. Hän kuuluu Jumalalle.

”Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.” Tämä on valinta, joka on tehtävä tietoisella tasolla. Tämä on myös valinta, jossa pyrimme jättämään tietoiset synnit tekemättä. Jumala itse vahvistaa meitä tällä tiellä.

Room. 6:21-23. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Satona pyhitys – mitä se tarkoittaa?

Sato kasvaa ja lisääntyy siemenestä. Siemen on Jumalan sana, joka Jeesuksen yhteydessä ja muiden uskovien seurassa kasvattaa meissä hengellistä satoa (1. Kor. 3:6-7, Hepr. 5:13-14, Ps. 84:4-8). Hengellinen sato on Jumalan sanan lisääntyvää ymmärtämistä Jumalan itsensä tuntemisen kautta ja Hengen hedelmän kasvua meissä (Gal. 5:22-23). Kumpaakaan me emme kykene kasvattamaan omin avuin. Pyhitys on sitä, että Kristus Jeesus saa muotoa meissä (2. Kor.18).

1. Kor. 3:6-7. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.

Hepr. 5:13-14. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. (Jokainen meistä on aloittanut uskontaipaleensa hengellisenä pikkulapsena. Jumala haluaa kasvattaa meistä hengellisiä aikuisia, joita eivät harhaoppien tuulet heiluttele kuin akanoita.)

Ps. 84:4-8. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! ... Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! (Jumalan lapset ovat rakennuskivinä Kristus-temppelissä.) He ylistävät sinua alati. Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. (Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hänessä me matkaamme tämän elämän läpi.) Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. (Siunatessaan muita saa itse siunauksen.) Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. (Jumalan lapsen matka alkaa hengellisenä pikkulapsena kohti hengellistä aikuisuutta. Koko matka kuitenkin tehdään Jeesuksen Kristuksen rinnalla, Hänen kanssaan samaan ikeeseen kytkettynä. Joten emme saavu Pyhän Jumalan eteen yksin vaan Yhdessä Herramme Jeesuksen kanssa.)

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Hedelmä kasvaa ja kypsyy vähitellen.)

2. Kor.18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Meillä on vapaus valita kahden mestarin välillä mutta ei vapautta säädellä valinnan seurauksia. Valinnoillamme on omat seurauksensa. Synnin palkka on ikuinen kuolema. Mitään muuta ei voi odottaa elämältä ilman Jumalaa. Kristus taas antaa ikuisen, uuden elämän Jumalan kanssa. Se alkaa maan päällä ja jatkuu ikuisesti.