Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Kamppailu syntiä vastaan

Me kamppailemme syntiä vastaan yrittämällä välttää syntitekojen tekemistä. Niin tulee tehdä, vaikka emme täysin siinä onnistukaan.

Jotkut yrittävät korjata epäonnistumisensa tekemällä ”ylimääräisiä” hyviä tekoja. Tällöin he sortuvat tekemään Jumalan kanssa vastaavaa anekauppaa kuin mitä keskiajalla tehtiin, kun pyhimyksiksi julistettujen ihmisten ylimääräisiä hyviä tekoja kaupattiin syntien anteeksisaamiseksi. Siltä ajalta on erään anekauppiaan lause: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.”

Tällainen pyhimys oli esim. Simeon Styliitta, joka kiipesi pylvään päälle ja eli siellä loppuelämänsä itseään kiduttaen välttyäkseen synnin tekemiseltä. Simeon murskasi jopa oman jalkansakin kivellä, että välttyisi synnin tekemiseltä. Hänet katolinen kirkko on julistanut pyhimykseksi. Minun mielestäni vastaavasta, mutta riivatusta miehestä, on kerrottu Raamatussa Mark. 5:1-5 kohdassa.

Mark. 5:1-5. He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

Onko ihmisen oma kamppailu syntiä vastaan toivotonta? Näyttäisi olevan. Aina kun me rikomme Jumalan ohjeita vastaan, jotka Hän on antanut meille Raamatussa, me teemme syntiä. Ratkaisu ei ole Jumalan ohjeiden hylkääminen, sillä se johtaa laittomuuteen. Moraalilakiakaan emme kykene noudattamaan, joten sen noudattaminenkaan ei pelasta meitä. Mikä siis neuvoksi?

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali osoittaa, että laki (Jumalan moraalilaki) ei voi pelastaa syntistä (Room. 7:7-14),
laki ei voi pelastaa lakia noudattavaa (Room. 7:15-22),
laki ei voi pelastaa edes uudestisyntynyttä ihmistä (Room. 7:23-25).
Laki (Jumalan moraalilaki) tuomitsee syntisen. Lakia noudattava ei onnistu yrityksissään, ja uudestisyntynyt huomaa, että vanha luonto pilaa kaikki yritykset olla laille kuuliainen. Jälleen kerran Paavali julistaa, että lakia noudattamalla (eli hyviin tekoihin vetoamalla) ei voi pelastua. Olipa suhde lakiin mikä tahansa, vain Jeesus Kristus voi vapauttaa synnistä.

Room. 7:1-4. Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää. (Lain vastakohta on laittomuus / anarkia, ja siihen Jumalan lain hylkääminen aina johtaa.) Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa. Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali käyttää avioliittoa kuvaamaan suhdetta lakiin. Kun puoliso kuolee, avioliiton laki ei ole enää voimassa. Koska olemme kuolleet Kristuksen kanssa, laki ei voi enää tuomita meitä.

Ennen uudestisyntymistä Jumalan lapsiksi me olimme sekä synnin orjia että lain vankeja. Kumpikaan niistä ei halua antaa meille vapautta. Synti ei kuole eikä laista katoa pieninkään piirto. Niinpä jäljelle jää vain minun itseni kuoleminen. Mutta koska olen jo synteihini kuollut ja siten synnin omaisuutta, en voi tässäkään itse auttaa itseäni. Jeesus teki sen minunkin puolestani kätkemällä meidät kaikki ristinkuolemaansa, jossa Hän käsitteli kaikki syntimme ja antoi ne anteeksi. Tämä Jeesuksen sovitustyö on ainoastaan otettava vastaan. Mikäli hyväksymme Jeesuksen Kristuksen armahtajaksemme, Jumala antaa meille uuden elämän ja uuden sydämen synnyttämällä meidät uudesti ylhäältä. Vanha syntinen elämämme on Jumalan silmissä kuollut ja uusi luomus on tullut tilalle. Näin minun itsenikin tulee ajatella, koska uudestisyntyneenä kuulun Jumalalle ja Jumalan Sana vakuuttaa että näin on. Kuulun Jumalalle, vaikka tässä vanhassa kropassa eläessäni tunteet ja ajatukset kertoisivat muuta
(2. Kor. 4:10, Kol. 1:21-23).

2. Kor. 4:10. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. (Vanha luontomme on koko ajan ristillä Jeesuksen kanssa ja uusi luontomme on ateriayhteydessä Jeesuksen kanssa. Tämänkin vuoksi me olemme kokonaan Herramme omia, ruumiinemme sieluinemme.)

Kol. 1:21-23. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. (Joku voi unohtaa sen, että hänen vanhan luontonsa oikea paikka on ristillä Jeesuksen kanssa.)

Room. 7:5-6. Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta kun nyt olemme (Jeesuksen kuolemaan kätkettyinä) kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jotkut yrittävät ansaita pääsyn Jumalan luokse noudattamalla sääntöjä, esim. pitämällä kymmenen käskyä, käymällä säännöllisesti seurakunnassa tai tekemällä hyviä tekoja. Siitä seuraa kuitenkin vain turhautumista ja lannistumista. Jeesuksen uhrin vuoksi tie Isän luo on jo auki, ja ihmisestä voi tulla hänen lapsensa uskomalla Jeesukseen. Silloin Jumalaa ei tarvitse tavoitella noudattamalla sääntöjä. On hyvä antaa Pyhän Hengen kääntää katseemme pois omasta suorittamisesta kohti Jeesusta. Hän vapauttaa meidät palvelemaan Jeesusta rakkaudesta ja kiitollisuudesta käsin. Se on Hengen mukaan elämistä.

Kristillisiä sääntöjä, lakeja tai perinteitä noudattamalla ei pelastu. Vaikka onnistuisikin pitämään tekonsa puhtaina, kapinallinen ja vääristynyt sydän ja mieli takaisi tuomion. Niin kuin Paavali ei löytänyt synagogasta rauhaa, mekään emme löydä sitä edes seurakunnasta, ennen kuin etsimme pelastusta Jeesukselta Kristukselta – ja hän antaa sen mielellään sitä pyytäville. Kun tulemme Jeesuksen luo, täytymme helpotuksen ja kiitollisuuden tunteesta. Silloin meidän ei enää tarvitse etsiä Jumalan hyväksyntää, vaan kaikki tekomme voivat alkaa kummuta kiitollisuudesta käsin ja voimme toteuttaa Jumalan tahtoa rakkaudesta häneen.

Liian usein me etsimme täydellistä seurakuntaa. Silloin kun luulemme sellaisen löytäneemme, se seurakunta on todennäköisesti vain oman mielemme mukainen, mutta ei suinkaan täydellinen. Lopetetaan täydellisen seurakunnan etsiminen ja tehdään sen sijaan omasta seurakunnastamme täydellisempi elämällä itse Jumalan sanan mukaan ja pitämällä Jumalan sanaa kokonaisvaltaisesti siellä esillä. Koska maailmanmielisyys ja perinnäissäännöt saavat monet nousemaan vastarintaan, moni valitsee helpomman tien ja lähtee tehtävää karkuun.

Room. 7:7-11. Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman. Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Missä ei ole lakia, ei ole syntiäkään, koska ihmiset eivät voi tietää tekonsa olevan syntisiä, ellei laki kiellä niitä. Jumalan laki saa heidät huomaamaan, että ilman Jeesusta he kulkevat kohti kuolemaa. Laki ei kuitenkaan tarjoa apua. Synti on todellista ja vaarallista. Lakia voi verrata rannalla olevaan kylttiin, jossa kielletään uiminen vaaran takia. Kyltti on tärkeä, mutta se ei poista vaaraa vedestä (eikä pelasta hukkuvaa).

Room. 7:12-13. Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä. Onko nyt hyvä tuottanut minulle kuoleman? Ei toki, vaan synti. Jotta synti paljastuisi synniksi, se tuotti minulle hyvän avulla kuoleman. Näin käsky teki synnin vielä monin verroin pahemmaksi.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Synti pettää ihmisiä siten, että lakia käytetään väärin. Laki oli pyhä, ja se ilmaisi Jumalan luonteen ja tahdon ihmisiä kohtaan. Eedenin puutarhassa (1. Moos. 3:1-24) käärme petti Eevan, kun se sai hänet unohtamaan Jumalan antaman vapauden ja keskittymään ainoaan Jumalan antamaan rajoitukseen. Siitä asti me kaikki olemme olleet kapinallisia. Synti voi näyttää hetkellisesti hyvältä, vaikka Jumala on sanonut sen olevan väärin. Kun kapinointi houkuttelee, on syytä katsoa lakia laajemmasta näkökulmasta – Jumalan armon valossa. Jos keskittyy hänen suureen rakkauteensa, voi ymmärtää, että hän rajoittaa meitä vain sellaisissa teoissa ja asenteissa, jotka lopulta vahingoittavat meitä.

Room. 7:14-15. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Tämä ei sisällä vain yhden ihmisen tuskailua, vaan se kuvaa kaikkien niiden kokemusta, jotka yrittävät taistella syntiä vastaan ja elää Jumalan mielen mukaisesti ilman Pyhän Hengen apua. Synnin voimaa ei ole syytä aliarvioida, eikä sitä tule vastustaa omassa voimassa. Saatana on kiusaaja, ja meillä on kyky keksiä tekosyitä oikeuttaaksemme väärät tekomme. Syntiä ei voi voittaa inhimillisellä tahdonvoimalla, mutta siihen voi käyttää meille annettua Kristuksen valtavaa voimaa. Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä asumaan sisimpäämme ja antamaan meille voimaa voittaa synti. Silloin kun häviämme kiusaukselle, hän nostaa meidät rakkaudessaan taas jaloillemme.

Room. 7:16-20. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

Tätä ei saa ymmärtää siten, etten olisi itse vastuussa synneistäni. Tätä kuvaa hyvin eräs kertomus vanhalta ajalta, jolloin raipparangaistus oli vielä voimassa.

Mies saatiin kiinni naapurinsa lampaan varastamisesta. Tuomarille hän väitti, ettei hän ole lammasta varastanut. Todisteet kuitenkin riittivät, joten mies tuomittiin korvauksiin ja raipparangaistukseen. Silloin mies sanoi tuomarille: ”Eikö tuomari uskovana ihmisenä tiedä, etten minä itse voi olla syyllinen, koska sen teki minun vanhassa luonnossani asuva synti.” Tuomari mietti hetken ja sanoi: ”Ole ihan rauhassa. Ei näitä raippoja ole määrätty sinulle, vaan sinun vanhalle luonnollesi.”

Room. 7:21-23. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jäsenissä toimiva laki tarkoittaa meissä asuvaa syntiä. meillä on luonnostaan taipumus tehdä syntiä ja elää itsekästä elämää ennemmin kuin kieltäytyä synnistä ja elää Jumalalle.

Kristityn jokapäiväisessä elämässä vallitsee jännite. Pidämme Jumalan käskyjä hyvinä, mutta emme kykene noudattamaan niitä. Siksi olemme tuskallisen tietoisia synnistämme. Sisäinen kamppailu syntiä vastaan oli yhtä todellinen Paavalille kuin se on meillekin.

Room. 7:24-25. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Mietitäänpä tarkemmin, mitä Paavali tässä kohdassa sanoo.

”Minä kurja ihminen!” Paavali joutui toteamaan näin, kun hän pelastuneena Jumalan lapsenakaan ei saanut niitä himoja poistetuksi, joita hän omassa sydämessään oli havainnut (Room. 7:15). Mekin joudumme Paavalin tavoin toteamaan oman voimattomuutemme, mikäli vain sallimme Jumalan avata silmämme (2. Kor. 4:3-4).

Room. 7:15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.

2. Kor. 4:3-4. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. (Jeesus syntiemme vuoksi ristiinnaulittuna ei kelpaa niille, jotka ovat omasta mielestään jo riittävän kelvollisia.)

”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Paavali tarkoittaa kuoleman ruumiilla koko ihmistä sieluineen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa mieli vaikuttaa ruumiiseen ja ruumiin toiminnot mieleen. Syntiinlankeemuksesta alkanut geneettinen rappeutuminen vaikuttaa ruumiin rapistumisen ja sitä kautta mielen dementoitumisen. Meillä Jumalan lapsillakin on tällainen kuoleman ruumis ja siirrämme sen edelleen omille lapsillemme lisägeenivirheillä varustettuna (keskimäärin 100 geenivirhettä lisää / jokainen henkilö). Onko tilanteemme toivoton? Jeesuksen Kristuksen vuoksi se ei ole.

”Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!” Paavali kiittää Jumalaa siitä, mitä jokaisessa Jeesuksen ristinsovituksen omalle kohdalleen uskossa omistaneessa on tapahtunut ja vielä tapahtuu.

• Kuollessaan ristillä Jeesus kätki meidät jokaisen itseensä, sisältäen myös meidän kuoleman ruumiimme. Jumalasta meitä ei enää erota synti eikä kuoleman ruumiimme, vaan se, jos emme usko Jeesukseen Kristukseen (Joh. 16:9, Room. 5:8).

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen),

Room. 5:8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

• Jeesus synnyttää jokaisen Häneen uskovan uudesti ylhäältä sillä hetkellä, kun tämä avaa sydämensä Hänelle. Jumala antaa tähän kuoleman ruumiiseemme uuden sydämen (2. Kor. 5:17-18, Hes. 36:26-27).

2. Kor. 5:17-18. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon

Hes. 36:26-27. Minä (Herra Jumala) annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

• Jeesus antaa Henkensä jokaiselle Häneen uskovalle, jotta pysyisimme Hänen yhteydessään (Ef. 1:13).

Ef. 1:13. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.

”Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.” Me olemme pelastuneina Jumalan lapsinakin tällaisia kahtaalle jakautuneita. Tämä on tosiasia, josta emme pääse eroon tämän maallisen elämämme aikana. Kun me tämän tiedämme, me osaamme paremmin valvoa itseämme ja tekemisiämme ja varoa maailman synnillisiä houkutuksia (Hepr. 11:1-2).

Hepr. 11:1-2. Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi (muut uskovat, jotka ovat selviytyneet perille taivaaseen tästä kahtaalle jakautumisesta huolimatta), pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. (Jeesus alkaa meissä uskon ja vie sen kerran päätökseen. Suunnatkaamme katseemme ja ajatuksemme Jeesukseen ja Hänen lupauksiinsa, pois vanhan luontomme surkeudesta. Kun olemme langenneet syntiin, palatkaamme katsomaan syntiemme vuoksi ristiinnaulittuun Jeesukseen. Kun iloitsemme, viettäkäämme ”ateriayhteyttä” ylösnousseen Herramme kanssa.)

Kannattaa muistaa, että kun vastustamme synnillisiä houkutuksia;

• Jumalan meille antama Pyhä Henki puolustaa meitä. Hän on meissä voimakkaampi kuin maailman henki tai turmeltunut luontomme. Hän ei kuitenkaan tee meissä mitään sellaista, mihin emme itse suostu.

• Koska olemme avanneet sydämemme oven Herrallemme Jeesukselle, meidän sisimmällämme on jatkuva keskusteluyhteys Herramme kanssa. Yhteys on, jos vain itse haluamme viettää aikaamme Hänen kanssaan.

• Jumala antaa meille kaiken mahdollisen avun vastustaessamme turmeltuneen luontomme, maailman tai saatanan houkutuksia (Ef. 6:10-18). Älkäämme vain itse laiminlyökö Jumalan sanan lukemista ja rukousyhteyttä Herramme Jeesuksen kanssa.

Ef. 6:10-18. Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. (Pyhä Henki on jo annettu meille. Hän on meissä.) Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. (Me tarvitsemme nimenomaan Jumalan itsensä sotimaan puolestamme, koska vihollisemme on hengellinen.) Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Pimeyden vallat eivät pelkää meitä itseämme. Ne pelkäävät Jeesuksen nimeä ja sovintoverta.) Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, (Jumalan varustus on vajavainen niin kauan kun pitää yhdestäkin tietoisesta synnistä kiinni.) niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. (Paavali ottaa esikuvaksi roomalaisen sotilaan taisteluvarustuksen.) Seiskää lujina! (Suuri osa ajasta kuluu valvomiseen, ei taistelemiseen. Varustus on oltava mukana koko ajan, koska houkutus syntiin tulee juuri silloin kun ei valvo.) Kiinnittäkää vyöksenne totuus, (Synnit on tunnustettava ja totuudessa pysyttävä. Ilman vyötä ”housut kintuissa” on paha taistella.) pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan (Omavanhurskaus on kuin lahonnut riepu. Vain Jeesuksen antama lahjavanhurskaus kestää.) ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. (Valmius kertoa, mihin meidän toivomme perustuu.) Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. (Uskotaan sillä uskolla, jonka Jumala antaa, että Jumalan sana ja Jumalan rakkaus ovat kokonaan totta - myös silloin kun sairaana tai vastoinkäymisessä ei siltä näytä.) Ottakaa myös pelastuksen kypärä, (Jeesus on Pelastaja. Häntä tulee ajatella.) ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. (Raamatun sanan käytön tulee olla Pyhän Hengen ohjauksessa.) Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. (Rukoilemme, että me voisimme olla Pyhän Hengen käytössä – emme missään tapauksessa sitä, että Pyhä Henki olisi meidän käytössämme.) Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. (Pyhä Henki osoittaa aina ristiinnaulittua Jeesusta. Mikäli Hän puuttuu, rukoustaistelu on hävitty.) Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. (Emme taistele yksin vaan yhdessä muiden kanssa. Heidän menestyksensä on edellytys minun ja sinunkin menestymiseen.)