Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Kristuksessa pysyminen

Room. 8:31. Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

Paavali viittaa maininnalla ”tästä päätellä” edellä sanomaansa (Room. 8:28-30).

Room. 8:28-30. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.

• Kaikkia kyllä kutsutaan, mutta Jumala valitsee omikseen vain ne, jotka hyväksyvät Jeesuksen pelastajakseen (Joh. 3:18).

Joh. 3:18. Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen), ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. (Joku voi sanoa että minähän uskon, mutta haluaa silti tehdä syntiä koko ajan. Oikea pelastava usko näkyy, ajoittaisista lankeamisista huolimatta, pyrkimyksenä noudattaa Raamatussa meille annettua Jumalan sanaa.)

• Ja niille, jotka ovat hyväksyneet Jeesuksen pelastajakseen, Jumala antaa:

• Poikansa Jeesuksen vanhurskauden ja Pyhän Henkensä pitämään yllä tätä lahjaksi saatua vanhurskautta.

• Poikansa kaltaisuuden. Lopullisesti tämä muuttuminen tapahtuu Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä.

• Kirkkautensa. Lopullisen, itse kullekin tulevan Jumalan kirkkauden saamme vasta Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä.

”Kuka voi olla meitä vastaan?” Tätä ei saa ymmärtää siten, ettei meillä olisi vastustajia. Niitä ovat jokaisessa ihmisessä oleva hänen vanha luontonsa, maailma ja paholainen joukkoineen. Mutta Jeesus on jo saanut voiton niistä kaikista.

• Vanha luontomme on uskoon tulon yhteydessä päätynyt ristiinnaulituksi Jeesuksen kanssa ja on voimaton, jos vain itse suostumme pitämään sen ristillä (Room. 6:6-8).

• Jeesus on voittanut maailman (Joh. 16:33). Jos pysymme Jumalan sanassa, mekin voitamme (1. Joh. 5:5).

• Paholainen joukkoineen on jo hävinnyt ja tuomittu ja odottaa tulevaa tuomiotaan (Matt. 25:41). Vaikka paholainen on tuomittu, hän on vielä vapaalla jalalla mutta Jumalan liekaköydessä.

• Jeesus antaa omilleen vallan paholaisen joukkojen yli (Luuk. 10:17-20). Ehdoton edellytys tälle on, että nimi on merkitty taivaan kirjaan (Apt. 19:15-16). Silloin Jeesus itse on tällaisena valtana meissä.

Room. 6:6-8. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

1. Joh. 5:5. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

Matt. 25:41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Luuk. 10:17-20. Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." (Joka tavoittelee sitä, että henget häntä tottelevat, on jo osittain harhassa. Riivaajien ulosajaminen vaatii puhdasta elämää, jatkuvaa rukousyhteyttä Jumalaan, rukousyhteyttä muiden uskovien kanssa, Jumalalta saatua armolahjaa ja kutsua Jumalalta tähän tehtävään.)

Apt. 19:15-16. mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta.

Room. 8:32. Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

Miksi me kiinnittäisimme ajatuksemme siihen, mitä meillä ei ole? Kannattaa katsoa sitä mitä meillä jo on, kiitoksen kanssa. Meillä on kuitenkin lupa pyytää Jumalalta kaikkea, mitä elääksemme tarvitsemme (Fil. 4:6-7, Matt. 6:30).

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Jos me rupeamme miettimään murheitamme, alamme menettää rauhaamme, koska huomiomme kääntyy silloin omiin mahdollisuuksiimme ja muiden laiminlyönteihin. Viekäämme murheemme Herrallemme ajatellen, että Hän tietää tarpeemme paremmin kuin me itse ja on kaikkivaltias.)

Matt. 6:30. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

Jumala on luvannut huolehtia tarpeistamme, mutta seuraavin rajoituksin:

• Jumala ei koskaan toimi Raamatussa ilmoitetun sanansa vastaisesti. Esim. kun Jumala sanassaan kertoo, että tiettyjen nimettyjen syntien harjoittajat eivät peri Jumalan valtakuntaa, se kannattaa ottaa tosissaan.

• Jumala ei anna meille vahingollisia asioita. Ne me hankimme itse elämällä Jumalan sanan vastaisesti.

• Jumala ei ole vastausautomaatti rukouksille. Usein meidän pyytämämme asian aika ei ole vielä, tai se ei ole hyväksi muille. Kannattaa silti jatkaa rukousta.

Esim. Jumala ei anna meille sellaista asemaa seurakunnassa eikä siihen asemaan liittyviä armolahjoja, mikäli Hän on tarkoittanut sen aseman jollekin toiselle. Me voimme kyllä sellaisen aseman itsellemme hankkia, mutta siitä kärsii seurakunta.

Kannattaa pyytää Jumalan tahdon toteutumista. Silloin Jumala ohjaa meidän rukouselämäämme Hänen tahtomaansa suuntaan.

Room. 8:33-34. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jotkut saattavat ajatella, ettei Jumala voi pelastaa heitä, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, tai että pelastus kuuluu kyllä muille muttei heille. Nämä jakeet on kirjoitettu erityisesti näin ajatteleville. Kun Jumala kerran antoi oman Poikansa puolestamme, hän ei ole kitsas antamaan pelastusta lahjaksi niille, jotka sitä pyytävät. Jeesus, joka antoi henkensä meidän vuoksemme, ei aio yhtäkkiä tuomita meitä kadotukseen. Hän ei pidätä meiltä mitään, mitä tarvitsemme elääksemme hänelle. Sen lisäksi, että Roomalaiskirje on opillinen selitys Jumalan lunastavasta armosta, se on myös lohduttava ja rohkaiseva teos, joka on kirjoitettu jokaista meitä varten.

Paavali sanoo, että Jeesus rukoilee puolestamme taivaassa. Jumala on vapauttanut meidät syyllisyydestä ja poistanut syntimme, joten hän ei osoita meitä syyttävällä sormella. Meitä syyttää Saatana, ei Jumala. Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella ja puolustaa meitä. Jeesuksesta puolustajana kerrotaan lisää jakeiden Hepr. 4:14 ja 4:15 kommentaariviitteissä.

Sana elämään kommentaariraamatun viitteet Hepr. 4:14-15 kohtiin;

Kristus on pappeja suurempi, ja hänen pappeutensa on korkeampaa kuin maallinen pappeus. Juutalaiset pitivät ylipappia arvovaltaisimpana henkilönä hengellisissä kysymyksissä. Vain hän sai mennä kerran vuodessa temppelin pyhimpään osaan suorittamaan syntien sovituksen koko kansan puolesta (3. Moos. 16:1-34). Jeesus toimii välittäjänä meidän ja Jumalan välillä ylipapin tavoin. Ihmiskunnan edustajana hän puhuu puolestamme Jumalan edessä. Jumaluuden edustajana hän vakuuttaa meidät siitä, että saamme syntimme anteeksi. Jeesus on korkeampi kuin juutalaiset papit, sillä hän on tosi Jumala ja tosi ihminen. Hän on aina Jumalan luona, toisin kuin ylipappi, joka pääsi Jumalan eteen vain kerran vuodessa. Jeesus kuulee rukouksemme.

Meidän tavoin Jeesus koki monia kiusauksia eläessään ihmisenä. Sen vuoksi hän ymmärtää meitä, ja se tuo meille lohtua. Jeesus kesti kiusaukset eikä antanut periksi synnin houkutuksille. Se taas rohkaisee. Jeesuksen esimerkki osoittaa, ettei meidän tarvitse joutua synnin valtaan, vaikka kohtaamme kiusauksia.

Room. 8:35-36. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Nämä jakeet kirjoitettiin seurakunnalle, jota kohtasi hirvittävä vaino vain muutamaa vuotta myöhemmin. Jakeet vahvistavat Jumalan suunnattoman rakkauden omiaan kohtaan. Tapahtuipa mitä tahansa ja olimmepa missä tahansa, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Kärsimyksen ei tarvitse johtaa meitä pois Jumalan luota, vaan se voi auttaa meitä tuntemaan, että kuulumme hänelle. Se auttaa myös samastumaan häneen ja kokemaan syvemmin hänen parantavaa rakkauttaan.

Paavali viittaa tässä psalmiin 44 (Ps. 44:18-23). Jeesus sanoi itse, että vanhurskas voi joutua vainon kohteeksi, mutta mikäli näin tapahtuu, se on merkkinä Jeesuksen lähellä olemisesta (Matt. 5:10-12).

Ps. 44:18-23. Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi. Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi. … Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.

Matt. 5:10-12. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Kerron varoittavan esimerkin, jonka nuorempana kuulin.

Eräässä pienessä seurakunnassa kaksi vanhemmistossa olevaa alkoi ihmetellä seurakuntansa johtajan puheita ja käytöstä. He päättivät arkaillen ottaa asian esille vanhemmiston kokouksessa. Johtaja kuunteli kiinnostuneena itseensä kohdistuvaa ihmettelyä ja totesi sitten: ”Olipa hyvä että otitte asian esille. Minä kun olen alkanut miettiä, että olenko uskossa ollenkaan, kun en ole vielä kohdannut itseeni kohdistuvaa vainoa. Nyt te olette alkaneet vainota minua.” Tämän jälkeen johtaja antoi näiden kahden kuulla kunniansa.

Toinen näistä kahdesta, joka tämän kertoi, sanoi, että kului monta vuotta, ennen kuin hän seuraavan kerran avasi minkään seurakunnan ovea.

Kuka tässä joutui vainon kohteeksi? Ei suinkaan tämä seurakunnan johtaja, vaan nämä kaksi. Näiden kahden seurakunnasta erotetun osa oli kuitenkin siunatumpi kuin niiden, jotka seurakuntaan jäivät tällaisen johtajan alaisuuteen.

Room. 8:37. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Näistä jakeista löytyy Raamatun lohduttavimpia lupauksia. Kristityt ovat aina joutuneet kohtaamaan vaikeuksia, vainoa, sairautta, vankeutta ja jopa kuolemaa. Joskus vaikeudet saattavat saada epäilemään, onko Jeesus hylännyt meidät. Paavali kuitenkin vakuuttaa, että on mahdotonta tulla erotetuksi Jeesuksesta. Hänen kuolemansa on todiste ikuisesta rakkaudesta, joka on voittanut kuoleman. Mikään ei voi erottaa meitä Jeesuksen läsnäolosta. Kun uskomme, että Jumala rakastaa meitä, voimme tuntea olevamme täysin turvassa hänessä.

Room. 8:38-39. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

”Voimat” tarkoittavat näkymättömiä pahuuden voimia, kuten Saatanaa ja langenneita enkeleitä (katso Ef. 6:12). Kristuksessa nekin on voitettu, ja hänen rakkautensa suojelee meitä kaikilta pahuuden voimilta.

Ef. 6:10-12. Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Jos mikään luotu ei voi erottaa meitä Kristuksen Jeesuksen rakkaudesta, miksi monet kuitenkin luopuvat uskostaan (Apt. 5:3-4, Hepr. 6:4-6, 1. Tim. 4:1-2, Matt. 13:20-21, Matt. 13:22, 2. Tim. 4:10, Hepr. 3:12)? Siksi, koska ihmisellä itsellään pelastuneenakin säilyy vapaus valita. Ja monenlaisiin valintatilanteisiin me elämässämme joudumme. Niin kauan kun elimme maailmassa tämän maailman ruhtinaan, paholaisen, alaisina, hän joko jätti meidät elämään väärässä rauhassamme tai sitten yritti tappaa ja tuhota meidät. Ei paholainen yrityksiään lopeta vaikka olemme siirtyneet Kristuksen Jeesuksen sovintoveren turviin pois hänen käsistään.

Jos luotamme Jeesukseen, Hän huolehtii siitä, ettei mikään riistä meitä Hänen käsistään. Epäusko ja väärä itseluottamus joka on valvomattomuutta vievät meitä eroon Kristuksesta.

Apt. 5:3-4. Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä … Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." (Saatana sai houkuteltua Ananiaan luottamuksen siirtymään rahaan, pois Jumalasta. Sen seurauksena Ananias alkoi elää valheessa. Ilm. 22:15 mukaan; kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä, jäävät taivasten valtakunnan ulkopuolelle.)

Hepr. 6:4-6. Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi! (Liian moni Helsingin teologiseen tiedekuntaan pappiskoulutukseen mennyt tunnustava kristitty on luopunut Raamattuun sitoutuneesta uskostaan ja alkanut itse opettaa Raamatun vastaisia oppeja. Syynä luopumiseen on ollut Raamatun totuudet kieltävä opetus ja opettajien pilkka uskovia kohtaan. Moni näistä luopioista johtaa nyt jotain seurakuntaa.)

1. Tim. 4:1-2. Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. (Tämä liittyy edellä olevaan raamatunkohtaan, Hepr. 6:4-6.)

Matt. 13:20-21. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret (Jeesuksen sisäinen tunteminen). Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. (Tämä kristitty ei ole tajunnut vanhan luontonsa kelvottomuutta ja siksi hän ei myöskään kasva Jumalan tuntemisessa. Ahdingon tullessa hän itse ”kustannukset laskettuaan”, valitsee helpomman tien ja luopuu.)

Matt. 13:22. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. (Tällainen kristitty on mielestäni rajatapaus. Mikäli hän pysyy Kristus-perustuksella, hän pelastuu vaikkakin ”ikään kuin tulen läpi”; 1. Kor. 3:11-15.)

2. Tim. 4:10. Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut (Paavalin) ja lähtenyt Tessalonikaan. (Tällainen ”Demas” on itse lähtenyt tielle, joka vie kadotukseen. Ellei hän tee parannusta, hän vähitellen kuolee suhteessa Kristukseen.)

Hepr. 3:12. Varokaa siis, veljet (ja sisaret), ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. (Ellei ihminen itse suostu valvoen viemään omassa sydämessään, eli vanhassa luonnossaan olevaa pahuuttaan Herralleen Jeesukselle, hän on helppo saalis paholaiselle. Silloin on turha syyttää Jumalaa siitä, ettei Jumala estänyt lankeamasta.)

Otan tähän katkelman kirjasta ”evankeliumin ääni”, kirjoittanut Jonas Lagus. Kirjeestä nro 94, 15.5.1852.

Kaikkien Aadamin lasten luonto on sellainen, ettei kukaan tahdo lähteä elämän kaidalle tielle. Tähän haluttomuuteen on syynä toisaalta se, että omavanhurskaus siinä särkyy, toisaalta se, ettei tämä tie salli lihan vapaasti elää. Päinvastoin se (elämän kaita tie) suorastaan tappaa sydämen luontaisen taipumuksen huvin etsimiseen tämän maailman asioista, lentävistä ajatuksista ja muusta sellaisesta, mitä joka päivä koemme enemmän kuin tarpeeksi. Sen vuoksi useimmat heränneet (herännyt ei ole vielä pelastunut) kiittävät kauniisti kutsusta lähteä tälle tielle ja hakevat sen sijaan itselleen hyvällä tai pahalla toisia teitä ja tukia, jotta aatamillinen elämä saisi säilyä. Vieläpä he pilkkaavat tätä syntisen alituista palaamista Herran eteen armoa kerjäämään. Varsinkin vanhurskauttamisen jälkeen he rupeavat pitämään pääasianaan pyhitystä ja sen harjoittamista (ryhtyvät fariseuksiksi) ja nukkuvat uudestaan kauniisti. Tässä on syy siihen, miksi Herra sanoo, että harvat kulkevat elämän kaitaa tietä.

(Yllä oleva on kuvausta suruttomista ”kristityistä”, jotka eivät ole matkalla Jumalan valtakuntaan, vaikka itse niin luulevat.)

(Alempana on kuvaus sellaisesta heränneestä ”kristitystä”, joka on herännyt huomaamaan Jumalan pyhyyden ja oman syntisyytensä ja yrittää itse tehdä sellaisia asioita, joilla luulee kelpaavansa Jumalalle. Eli yrittää itse pelastaa itsensä.)

Et sinä äsken kuvattuun joukkoon kuulu. Sinä olet mielestäsi mennyttä miestä, et luota omiin voimiisi, tahtoisit saada kaiken Kristukselta. Tämä kaikki on oikein. Mutta en arvostele sinua väärin, kun kaiken tämän ohella huomautan salaisesta, itsellesi tietymättömästä, sinua vahingoittavasta viasta. Sinä katselet aivan liian paljon syntiäsi ja heikkouttasi, sinä palvelet kahta herraa: lakia ja evankeliumia. kuinka se tapahtuu? Siten, että tuomitset itseäsi ja kulutat paljon aikaa puutteitasi katsellen, kun aika pitäisi käyttää vain Kristuksen katselemiseen. Salaa ja tietämättäsi sinä koetat (itse) tappaa synnin joka taholla, kun sinun pitäisi jättää kaikki muu, antaa synnin olla syntinä, ja yksinomaan puhua armovaltakunnan Kuninkaalle, että hän ottaisi sinut elämän tielle, so. ”tulkoon sinun valtakuntasi”. …

Käytä jokainen hetki, jonka tähän asti olet käyttänyt valitukseen ja syntiä vastaan taistelemiseen, keskustellaksesi Herran kanssa. Silloin et tarvitse muuta kuin Jumalan Karitsan katselemista, hänen, joka on kantanut syntisi. Ja huomaa! Juuri näin käyttäytyessäsi tapahtuu uusi syntyminen sielussasi ilman omaa vaivannäköäsi. Sinä vihaat syntiä, tunnet ja voitat sen vain hänen kauttaan, joka sanoi: ”ilman minua ette voi tehdä mitään”. Silloin myös pyhitys seuraa itsestään. Tämä on tie. Kulje sitä, niin tulet autuaaksi etkä joudu harhaan.