Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Ihmisen ja Jumalan valinta

Room. 9:1. Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele:

Kun joku vakuuttaa puhuvansa totta ja ottaa vieläpä Pyhän Hengen vakuutteluunsa mukaan, on tarkistettava ainakin seuraavat asiat:

• Mitä kyseinen henkilö on aiemmin puhunut ja mitä hän puhuu tämän jälkeen. Onko se luotettavaa ja Raamatun mukaista.
  Esim. Paavalin tekstit ovat yhtäpitäviä sekä Vanhan testamentin kanssa että muiden Uuden testamentin kirjoittajien kanssa (2. Piet. 3:15-16).

2. Piet. 3:15-16. Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. (Pietari oli lukenut Paavalin kirjeitä eikä ollut havainnut niissä mitään väärää. Se, joka nykyään kritisoi Paavalin kirjoituksia, väittää apostoli Pietarin olevan joko tyhmä tai valehtelevan.)

• Onko kyseisen henkilön oma elämä sopusoinnussa Raamatun ilmoituksen kanssa. Mikäli hän elää jossain sellaisessa julkisynnissä, joka Raamatun mukaan on syntiä, älä usko häntä.
  Luukas on kirjoittanut Paavalin elämästä Apostolien teoissa, joten jokainen voi arvioida tämän Paavalin osalta itse.

• Varsinkin, jos on vedottu Pyhään Henkeen, on muiden seurakunnassa olevien profeetan armolahjan omaavien välttämätöntä arvioida sanoman sisältö (1. Kor. 14:29).

1. Kor. 14:29. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. (Sanoma on aina arvosteltava. Jos joku sanoo, ettei häntä saa arvostella, hän tuomitsee itse itsensä vääräksi profeetaksi.)

Muistan erään raamattupiirin nuoruuteni ajoilta. Eräs osallistuja, jonka tiedettiin elävän vapaaehtoisessa äärimmäisessä köyhyydessä ja askeesissa, lähes itseään kiduttaen, sanoi jotain ja lisäsi vielä siihen että näin sanoo Pyhä Henki. Raamattupiirin vetäjä sanoi siihen, että Hänellä oleva Pyhä Henki taas sanoo, että tuo ei voi pitää paikkaansa. Kumpaa Henkeä pitäisi uskoa?

Mitä tämä osallistuja oli aikaisemmin puhunut? Yksi hänen kertomansa asia on jäänyt mieleeni. Hän kertoi nähneensä näyssä kaksi aurinkoa, joista toinen oli toista kirkkaampi. Ääni oli kysynyt häneltä, kumpaa aurinkoa hän seuraa. Hän oli vastannut, että tietenkin hän seuraa kirkkaampaa. Tämä näky ei tullut Jumalalta, joten ilmeisesti hän oli alkanut seurata jonkun riivaajan neuvoja ja se myös näkyi hänen elämäntavastaan.

Miksi näky ei ollut Jumalalta? Siksi, koska me emme seuraa valoja, olivat ne miten kirkkaita tahansa, vaan Raamatun sanaa, joka kertoo meidän syntiemme vuoksi ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta.

Tämän henkilö oli menettänyt työpaikkansa, koska hänelle ei voitu maksaa palkkaa pankkitilin puuttumisen vuoksi. Hän ei suostunut käyttämään liikennevälineitä, vaan kulki aina kävellen. Raamatussa kuitenkin kerrotaan esim. laivalla ja vaunuissa matkustamisesta. Hänen elämänsä ei ollut Raamatun opetusten mukaista.

Arvioisin, että tämä henkilö luuli valon enkelinä esiintyvää pahaa henkeä Pyhäksi Hengeksi.

Aina näin selkeitä merkkejä ei ole näkyvissä. Esim. Paavalikin odotti monta päivää, ennen kuin käski mallikelpoisesti käyttäytyneen tietäjähengen poistua orjatytöstä (Apt. 16:17-18).

Apt. 16:17-18. Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi: "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!" Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä (Ei Paavali kärsivällisyyttään menettänyt, vaan asia vaivasi Paavalia. Katso vuoden 1933/38 käännös.), kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" Siinä samassa henki lähti.

Omantunnon antama ääni ei normaalioloissa ole luotettava (Tit. 1:15-16, 1. Kor. 8:7). Vasta Raamatun sanalla kunnolla koulittu omatunto kykenee antamaan oikean äänen (Hepr. 9:14).

Tit. 1:15-16. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet. (Sellaisen ihmisen omatunto on aina likaantunut, joka ei usko Jeesuksen sovintovereen.)

1. Kor. 8:7. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. (Nuoren uskovan omatunto on vielä epävarma.)

Hepr. 9:14. kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Omatunto on silloin jo paatumassa, jos ei koe enää tarvitsevansa Jeesuksen ristinsovitusta syntiensä anteeksisaamiseksi.)

Room. 9:2-3. Minulla (Paavalilla) on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä.

Paavalin oma toiminta vahvistaa todeksi tämän hänen lausumansa väitteen. Jokaisella evankeliointimatkallaan Paavali aina ensimmäiseksi meni juutalaisten synagogaan julistamaan heille evankeliumia (Esim. Apt. 13:5).

Apt. 13:5. Saavuttuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

On hyvä pohtia, miten syvää oma rakkaus on niitä kohtaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Olisitko valmis antamaan aikaasi, varojasi ja voimiasi heidän hyväkseen? Entä olisitko valmis luopumaan omasta mukavuudestasi ja jopa turvallisuudestasi, jos se auttaisi toisia löytämään Jeesuksen?

Tätä kommentaariraamatun kommenttia ei saa ottaa syyllistävänä eikä pakottavana, koska silloin menee helposti lain alle. Tätä kommenttia ei myöskään saa ohittaa liian helposti. Asia kannattaa viedä rukouksessa Jumalalle ja pyytää Häneltä rakkautta lähimmäisiin.

Room. 9:4-5. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Israelin saamat siunaukset ja sen etuoikeutettu asema Jumalan omana esikoispoikana (2. Moos. 4:22) tekivät kansan luopumuksesta ja epäuskosta sitäkin lohduttomampaa. Tämä räikeä vastakohtaisuus selittää myös pohjatonta surua, jota Paavali tunsi Israelin kansan puolesta.

2. Moos. 4:22. Silloin sinun (Mooseksen) pitää sanoa faraolle: Näin sanoo Herra: 'Israel on minun esikoispoikani. (Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen ennen muita kansoja. Siinä mielessä Israel on esikoinen. Jeesus Kristus on Jumalan ainoa [ainosyntyinen] Poika.)

Ilman Israelin kansaa meillä ei olisi Jumalan ilmoitusta, Raamattua, eikä Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Mutta nyt meillä on nämä kaikki, ja Jeesuksen Kristuksen ansiosta olemme saaneet Pyhän Hengen. Hänet me tarvitsemme jotta voisimme elää Jumalan yhteydessä. Meillä on nyt myös Raamattu, joten tiedämme sen, miten Jumala on aikaisemmin toiminut maailmassa, ja tiedämme senkin, mitä Jumala tulee tekemään maailmalle. Me tiedämme myös sen hyvän, minkä Jumala on valmistanut niille jotka säilyttävät uskon Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

Room. 9:6-7. Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi."

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jumalan sana tuli Abrahamille liiton lupauksina. Liiton kansaa ja Abrahamin todellisia lapsia eivät ole vain hänestä polveutuneet ihmiset. Heitä ovat kaikki, jotka uskovat Jumalaan ja siihen, mitä Jeesus on tehnyt heidän puolestaan (katso myös jakeet Room. 2:29 ja Gal. 3:7).

Room. 2:29. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.

Gal. 3:7. Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.

Room. 9:8-13. Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. Lupaus kuului näin: "Ensi vuonna samaan aikaan palaan sinun luoksesi, ja silloin Saaralla on poika." Eikä tämä ollut ainoa kerta. Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak. Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa." Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. Onhan kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin."

"Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin." Miten tämä alkukielen ilmaisu tulisi ymmärtää?

Otetaan esimerkki. Presidentinvaaleissa vastakkain olivat Stubb ja Haavisto. Jos lopputulos ilmoitettaisiin vastaavalla kielenkäytöllä, se kuuluisi seuraavasti: Suomen kansa rakasti Stubbia, koska valitsi hänet presidentiksi, mutta vihasi (rakasti vähemmän) Haavistoa, koska ei valinnut häntä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Tekikö Jumala oikein, kun hän valitsi nuoremman Jaakobin eikä vanhempaa Eesauta? Malakian kirjan jakeissa 1:2-3 sanotaan: ”Jaakobia minä rakastin mutta Eesauta vihasin”. Jakeessa viitataan Israelin ja Edomin kansoihin, ei itse veljeksiin. Jumala valitsi Jaakobin jatkamaan uskollista sukua, koska tiesi että Jaakob oli hänelle uskollinen sydämessään. Hän ei kuitenkaan estänyt Eesauta tuntemasta ja rakastamasta häntä.

On hyvä muistaa, millainen Jumala meillä on; hän on kaikkivaltias, hän ei ole mielivaltainen, hän toimii kaikkien asioiden kautta meidän parhaaksemme, hän on luotettava ja hän pelastaa ne, jotka uskovat häneen. Kun ymmärrämme, millainen Jumala on, voimme luottaa siihen, että hänen valintansa ovat oikeita, vaikka emme aina ymmärtäisikään niiden syitä.

Room. 9:14-16. Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: "Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon." Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.

"Minä (Jumala) armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon." Ketkä Jumala sitten tahtoo armahtaa? Jumala on etukäteen ilmoittanut sen meille sanassaan Raamatussa (Hes. 18:23, Sananl. 28:13, Joh. 6:37, Joh. 3:14-18). Joten se, joka hylkää Jumalan ilmoituksen, saa kadotukseen päädyttyään syyttää vain itseään.

Hes. 18:23. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää? (Lähtökohtaisesti Jumala haluaisi armahtaa jokaisen ihmisen. Miksi kaikki sitten eivät pelastu? Siksi, koska Jumalan tarjoama tapa pelastua ei heille kelpaa.)

Sananl. 28:13. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. (Syntien tunnustaminen on edellytys Jumalan armon saamiseksi. Kyllä ihminen mielellään tunnustaa joitakin pikkusyntejään ollakseen ”Jumalan tahdon täyttäjä” mutta että nekin synnit olisi tunnustettava, jotka ovat rakkaita, tai joita häpeää suunnattomasti. Kun Jumala sanassaan Raamatussa sanoo jonkin asian synniksi, se kannattaa ottaa vakavasti.)

Joh. 6:37. … sitä, joka luokseni tulee, minä (Jeesus) en aja pois. (Syntien tunnustaminen ei yksistään riitä, vaan on tultava Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen luo saamaan syntinsä anteeksi. Jeesuksen luokse uskaltaa suurinkin syntinen tulla, koska Jeesus ei aja yhtäkään luoksensa tullutta pois.)

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. (Tässä on peruste ihmisen armahtamiselle. Jeesus ristiinnaulittiin Jumalan uhrikaritsana meidän syntiemme vuoksi. Joka tämän uskoo omalle kohdalleen, hänet Jumala armahtaa ja antaa hänelle iankaikkisen elämän.) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Ainoa keino saada Jumalan pelastava rakkaus kohdistumaan itseensä ja välttyä kadotukselta, on tulla syntinsä tunnustaen Jeesuksen luo ja ottaa vastaan Hänen tarjoamansa syntien anteeksiantamus. Tässä yhteydessä Jumala myös kysyy, haluatko ottaa Hänen Poikansa Jeesuksen sydämesi Herraksi. Myöntävästi vastanneelle Jumala antaa Pyhän henkensä, synnyttää hänet uudesti ylhäältä ja ottaa lapsekseen.) "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. (Me elämme vielä armon ajassa. Vielä Jumala vetää ihmisiä Poikansa luo, jotta voisi pelastaa heidät kadotukselta.) Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. (Niitä, jotka hylkäävät Jeesuksen Kristuksen yhteydessä tarjotun armon, odottaa se tulijärvi joka on valmistettu saatanan loppusijoituspaikaksi.)

Todellakin. ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Kun eräältä julistajalta (Erkki Leminen) kysyttiin, mitä ihminen voi itse tehdä oman pelastumisensa eteen, hän vastasi: ”Vain hangoitella vastaan.” Jumala ei tyydy vain siihen, että Hän Raamatussa ilmoittaa meille Jeesuksen olevan ainoa pelastuksen tie. Hän yrittää lisäksi aktiivisesti saada meitä ”vastaan hangoittelevia” tulemaan tälle Pelastuksen tielle (Joh. 6:43-45, Room. 1:16, Hoos. 11:4, Room. 2:4, Luuk. 14:23).

Joh. 6:43-45. Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko! Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni. (Jumala vetää meitä Jeesuksen luo pääasiassa kirjoitetulla ja puhutulla sanallaan. Jumalan konstit ovat monet.)

Room. 1:16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. (Evankeliumissa itsessään on pelastava voima. Sen, joka lukee tai kuuntelee evankeliumia, on vaikea olla pelastumatta.)

Hoos. 11:4, 1933/38 käännös. Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin. (Kun pelastava armon sanoma kuullaan luotettavalta ihmiseltä, se kyetään helpommin ottamaan vastaan.)

Room. 2:4. … Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? (Jumala on vielä toistaiseksi vetänyt meitä luokseen hyvyydellään. Muunkinlaisia aikoja joutuu Jumala vielä sallimaan maailman pahuuden vuoksi.)

Luuk. 14:23. Silloin herra sanoi: 'Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi (pakota) ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. (Tässä vaiheessa Jumalan hyvyys on jo saanut ”köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat” kääntymään Hänen puoleensa. Muut ovat kieltäytyneet. Itse en haluaisi kokea sitä aikaa, kun Jumala alkaa vaatia tiukemmin.)

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Pelastuksen tavoittelu omin ansioin on yhtä yleistä nykyään kuin ennenkin. Ihmiset kuvittelevat, että ikuisen elämän ovi aukeaa heille hyvien tekojen avulla. Toiset mieltävät teot tikapuiksi, joita pitkin voi kiivetä taivaaseen. Palveleminen, perhe, asema, maine, hyvät työt ja toiveet eivät kuitenkaan auta ketään pääsemään lähemmäksi pelastumista. Ihmiset yrittävät tavoittaa Jumalaa niin kiihkeästi (kiivetä ylös Jumalan luo), että sivuuttavat sen totuuden, että Jumala on jo tullut alas heidän luokseen. Jumalan armoa ei voi ansaita – muuten se ei olisi armoa.

Room. 9:17-18. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: "Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa." Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali lainaa Toisen Mooseksen kirjan jaetta 9:16, jossa Jumala sanoi faraolle ennakkoon, että hänen voimansa tulisi ilmi faraon kautta. Paavali osoittaa näin, että pelastus on Jumalan työtä, ei meidän. Farao päätti vastustaa Jumalaa, ja Jumala tuomitsi hänet vahvistamalla hänen syntiään ja kovettamalla hänen sydämensä.

2. Moos. 9:15-16. Minä (Herra) olisin jo nyt voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua (farao) ja kansaasi rutolla, niin että olisitte kokonaan hävinneet maan päältä. Mutta minä olen säästänyt sinut sitä varten, että voisin näyttää sinulle voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin kaikkialla maailmassa.

”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo”. Onko Jumala mielivaltainen? Sellaista kuvaa Raamattu ei anna Jumalasta. Jumala on äärettömän pitkämielinen. Hän haluaa armahtaa, jos sille vain on edellytyksiä (Hes. 33:11, Jer. 5:1,
1. Moos. 15:13-16, 1. Moos. 18:32).

Hes. 33:11. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; (Jumala kutsuu meitä havaitsemaan syntimme ja tunnustamaan ne Hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle – tämä on kääntymistä. Kun tämän lisäksi otamme vastaan evankeliumin syntiemme sovituksesta Jeesuksen sovintoveressä, olemme pelastuneita; Apt. 26:18.)

Jer. 5:1. Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka tekee oikein, joka noudattaa uskollisuutta, niin minä (Jumala) annan anteeksi Jerusalemille. (Ja joku kehtaa vielä väittää, että Vanhan testamentin Jumala on julma ja Uuden testamentin Jumala rakastava? Kyllä molemmissa on sama Jumala.)

1. Moos. 15:13-16. Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, … Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi." (Jumala antoi Israelilaisille lupaamansa maan kansoille 400 vuotta armonaikaa tehdä parannusta. Eivät tehneet ja siksi Jumala hävitti ne Israelin tieltä. Myös Israel ja Juuda saivat pitkän armonajan ennen kuin niiden syntivelka tuli täyteen ja ne hävitettiin pois maastansa. Israel palasi takaisin sille luvattuun maahan vain siksi, koska Jumala oli niin luvannut.)

(Vastaavalla tavalla Euroopan kansojen ja Suomenkin armonaika tulee loppumaan kerran, ellemme käänny takaisin Jumalamme puoleen. Jumalalle kiitos, Suomessa on vielä niitä, jotka ottavat Raamatun sanan vakavasti.)

1. Moos. 18:32. Ja hän (Aabraham) sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä (Sodomassa ja Gomorrassa) on kymmenen (vanhurskasta)?" Hän (Herra) vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän (Sodoman ja Gomorran) hävittämättä." (Suomella on vielä toivoa.)