Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Pahat ja vähemmän pahat

Room. 9:19. Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan."

Tässä kohdassa Paavali esittää vastaväitteen omalle tekstilleen. Jos kerran kukaan ei voi vastustaa Jumalan tahtoa, miksi sitten kaikki eivät pelastu? Tämä kysymys on tarkoitushakuisesti virheellinen. Vastaava kysymys esitetään usein nykyisinkin, mutta vain siksi, koska halutaan elää itsekkäästi oman tahdon mukaan. Kyllä Jumalan tahtoa voi vastustaa mutta sen seurauksia ei voi.

Jumalan tahdon voi tietää, jos vain haluaa lukea sen Hänen omasta ilmoituksestaan Raamatusta. Jumalan tahdon voisi hyvin lyhyesti ilmoittaa seuraavasti: Ne pahat, jotka eivät halua kääntyä Jumalan puoleen, tuhoutuvat. Ne pahat, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, ne Jumala on luvannut pelastaa. Hyviä ihmisiähän ei olekaan, on vain pahoja ja vielä pahempia sekä Jumalan armahtamia pahoja (Room. 3:9-25).

Room. 3:9-25. Miten siis on? Olemmeko me (kristityt) muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. … jumalanpelko on heille vieras. … (Jos kerran mekään emme ole muita parempia, miksi Jumala kuitenkin haluaa tehdä meistä lapsiaan? Paavali vastaa siihen seuraavassa.)

Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

Room. 9:20. Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?"

Useimmat saviastiat eli ihmiset eivät enää edes usko Luojansa olemassaoloon, vaan sanovat: ”Jumalaa ei ole, siksi minä en joudu vastuuseen tekemisistäni.” Valtaosa niistäkin, jotka väittävät uskovansa, sanovat: ”Jumala on rakkaus, siksi minä en joudu vastuuseen tekemisistäni.” Kummankin ihmisryhmän uskon kohde on väärä. Toinen ei usko Jumalaa olevankaan. Toinen on riisunut Jumalastansa pois muun paitsi rakkauden ja näin tehnyt itselleen epäjumalan.

Profeetta Jeremia kertoo osuvasti saviastiasta ja sen muovaajasta (Jer. 18:5-10). Siinä kerrotaan kansoista saviastioina, mutta se sopii yksittäiseen ihmiseenkin. Kun me ihmiset alamme moittia Jumalaa siitä, millaisia olemme, ei syy lähtökohtaisesti ole Jumalan, vaan omien valintojemme ja muiden ihmisten. Jos me käännymme Jumalan puoleen Hän ohjaa meidät ensimmäiseksi Kristuksen sovintoveren alle jotta saisimme syntimme anteeksi. Kristuksen sovintoveren allakaan Hän ei halua jättää meitä sellaisiksi kuin olemme. Hän haluaa tehdä meistä kuolleista eläviä.

Jer. 18:5-10. Silloin minulle (Jeremialle) tuli tämä Herran sana: "Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut. (Ellei kansa luopunut pahuudestaan, ei Jumalakaan luopunut rangaistuksesta. Jos kansa luopui pahuudestaan, Jumalakin luopui rangaistuksesta. Jos kansa pysyi hyvyydessä, Jumala siunasi sitä. Jos kansa luopui hyvyydestään, Jumalakin luopui kansaa kohtaan osoittamastaan hyvyydestä. Moni ihmettelee sitä, miksi Jumala hävitti monia kansoja Vanhan testamentin aikana. Tässä on siihen yksi vastaus – nämä kansat eivät luopuneet pahuudestaan.)

Ihminen arvostelee Jumalaa ylpeydessään ja tietämättömyydessään. Sellainen ihminen, joka jo vähän aavistaa Jumalan suurta rakkautta itseään kohtaan, alkaa vähitellen myös kiittää ja ylistää Jumalaa.

Room. 9:21. Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Vertauskuva ei tarkoita sitä, että toiset ovat arvokkaampia kuin toiset, vaan sitä, että Luoja määrää luoduistaan. Luodulla ei siis ole oikeutta vaatia mitään Luojalta, sillä ilman häntä luotua ei olisi edes olemassa. Kun muistaa tämän, ei ylpeile niin helposti saavutuksillaan.

Saviastiat tehdään savesta. Mekään emme ihmisinä tässä mielessä eroa toisistamme. Se, mihin astioita käytetään, erottaa ne toisistaan. Jumala on tarkoittanut meidät käyttöä varten, ei suinkaan koriste-esineiksi tai ”vihan” astioiksi (katso seuraava jae 22). Jos suostumme antamaan itsemme Jumalan käyttöön, silloin me olemme arvokkaassa käytössä (Room. 6:19, 2. Tim. 2:20-21). Meidän ei itsemme kannata valita sitä, mikä on arvokasta käyttöä ja mikä ei ole. Jos saisimme itse valita, jättäisimme kaikkein arvokkaimmat käyttötavat syrjään, kuten toisten palvelemisen (Luuk. 22:24-27).

Room. 6:19. käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. (Jumala pyrkii saamaan meidät ensin yhteyteensä sillä se on edellytys arvokkaaseen käyttöön.)

2. Tim. 2:20-21. Suuressa taloudessa ei ole vain kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puusta ja savesta tehtyjä. Toiset on tarkoitettu arvokkaaseen, toiset arkiseen käyttöön. Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta (synnistä), tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. (Jumala tekee kuolleen eläväksi. Savi muuttuu kullaksi.)

Luuk. 22:24-27. Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille: "Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. (Jeesus suostui muiden palvelijaksi. Jeesus kuitenkin aina kysyi niiltä, joita palveli; mitä haluat että minä sinulle tekisin.)

Room. 9:22. Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.

Kukaan ei Jumalan päätöksellä ole ”vihan astia” (Hes. 33:11). Vihan astioiksi ihmiset itse muuttavat vähitellen itsensä pysymällä pahoilla teillään.

Hes. 33:11. Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset! (Jumala pysyy samana iankaikkisesti, joten voimme nytkin luottaa Hänen sanaansa. Luottaa siinäkin, että Jumalan puoleen kääntyvät saavat / alkavat elää.)

Room. 9:23-24. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.

Tästäkin kohdasta ilmenee se, että ihminen ei itse pysty tekemään itsestään parempaa ”astiaa”. Se on yksinomaan Jumalan työtä meissä. Tämä Jumalan laupeudellinen työ alkaa kuitenkin vain niissä, jotka vastaavat Hänen kutsuunsa tulla Hänen Poikansa Jeesuksen luo.

Room. 9:25-26. Hoosean kirjassa hän (Herra) sanoo: Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut. Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: "Te ette ole minun kansaani", heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi.

Tämä Hoosean kirjan kohta (Hoos. 1:6 - 2:3) toteutuu kahdella tavalla.

1. Jumala on meidät Jeesuksen Kristuksen sovintovereen uskovat pakanat liittänyt yhteen uskovien juutalaisten kanssa omaksi kansakseen. Meitä pakanoita, jotka emme olleet Jumalan rakastamia, sanotaan Jeesuksen Kristuksen yhteydessä Jumalan rakastetuiksi lapsiksi.

2. Lopun aikana, kun Israel on koottuna takaisin omassa maassaan, Israelin kansan jäännös kääntyy vielä Jumalan puoleen. Tämä tapahtuu ilmeisesti uskovien ylösoton jälkeen.

Hoos. 1:6 - 2:3. Hoosean vaimo tuli jälleen raskaaksi ja synnytti tyttären. Herra sanoi Hoosealle: "Anna hänelle nimeksi Lo-Ruhama, sillä minä en enää osoita rakkautta Israelia kohtaan enkä anna sille anteeksi. … Vieroitettuaan Lo-Ruhaman Hoosean vaimo tuli taas raskaaksi ja synnytti pojan. Herra sanoi Hoosealle: "Anna hänelle nimeksi Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani enkä minä ole teidän Jumalanne." (Jumala todellakin toteutti Israelille uhkaamansa tuomiot siten, että Israel hävitettiin niin, ettei luvattuun maahan juurikaan jäänyt israelilaisia jäljelle. Mutta silloinkin Jumala antoi Israelille lupauksen paluusta omaan maahansa.) Kerran Israelin jälkeläisiä on oleva kuin merenrannan hiekkaa, jota ei voi mitata eikä laskea. Sen sijaan että heille nyt sanotaan: "Te ette ole minun kansani", heille sanotaankin näin: "Te olette elävän Jumalan lapset." … Sanokaa silloin veljillenne: "Te olette 'Minun kansani'!" Sanokaa sisarillenne: "Teidän nimenne on 'Rakastettu'!"

Room. 9:27-28. Mutta Israelista Jesaja huudahtaa: Vaikka Israelin kansa olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka, siitä pelastuu vain rippeet. Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä.

Ensimmäisen kerran tämä Israelin jäännöksen pelastuminen tapahtui 70 vuotta Jesajan ennustuksen jälkeen, kun Jumala toi osan kansaansa pois Babyloniasta takaisin Israelille lupaamaansa maahan.

Toisen kerran tämä tulee toteutumaan tulevaisuudessa lopun aikana.

Vaikka ihmiset tekisivät mitä tahansa tai väittäisivät mitä tahansa, Jumalan ilmoituksen toteutumista he eivät kykene estämään. Itselleen he vain tuottavat vahingon. Babylon on tuhoutunut – Israel pysyy (Jes. 13:19-22). Rooman valtakunta on tuhoutunut – Israel pysyy. Saman logiikan ja Jumalan ilmoituksen mukaan Israelin ympärillä olevat Israelia vastaan sotivat islamilaiset valtiot tuhoutuvat - Israel pysyy. Ei Israel siksi pysy, että se olisi muita erinomaisempi kansa. Se pysyy siksi, koska Jumala on niin luvannut.

Jes. 13:19-22. Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois. Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa. Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä. Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru. (Sekä Aleksanteri Suuri että Saddam Hussein ovat yrittäneet rakentaa Babylonin kaupungin uudelleen siinä onnistumatta. Tämä ennustus on yksi niistä lukuisista Raamatun ennustuksista, jotka ovat toteutuneet. Vielä toteutumattomat ennustukset koskevat lopun ajan päätöstä ja nekin tulevat varmasti toteutumaan.)

Room. 9:29. Jesaja on myös ennustanut: Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt meistä siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, me olisimme Gomorran kaltaiset.

Paavali viittaa tässä Jesajan kohtaan; Jes. 1:9. Jesajan aikanakin Jumala olisi halunnut pelastaa kansansa tuholta mutta kansa sulki korvansa Jumalan sanalta (Jes. 1:18-20). Kuitenkin Jumala armossaan jätti Israelista pienen jäännöksen jäljelle. Se, että osa Israelia joutui pakkosiirtolaisuuteen, oli lopulta Jumalan armoa, sillä juuri se osa jäi jäljelle. Muu osa tuhoutui.

Paholaisen vallassa oleva maailma yrittää kaikin tavoin johtaa meitäkin hyväksymään Sodoman kaltaisen syntielämän. Jumala on nytkin antanut meille pelastustien - Jeesuksen sovintoveren alle jättäytyvä varjeltuu muuttumasta Sodoman ihmisten kaltaiseksi ja saamasta vastaavaa loppua (Luuk. 17:28-30, 2. Piet. 2:6, Juud. 1:7).

Jes. 1:9. Jollei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä eloon, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, me olisimme Gomorran kaltaiset.

Jes. 1:18-20. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut. (Vanhan testamentin aikakirjoista käy hyvin ilmi se, miten epäjumalia palvovan kuninkaan aikana kansa kärsi, väheni ja ympärysvallat tuhosivat sitä, sillä Herra oli poistanut siltä suojeluksensa. Herraa palvelevan kuninkaan aikana Herra varjeli kansaa. Esivallan puolesta kannattaa rukoilla.)

Luuk. 17:28-30. (Jeesuksen paluun hetkellä) On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. "Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.

2. Piet. 2:6. Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi ja antoi näin varoittavan esimerkin vastaisten aikojen jumalattomille.

Juud. 1:7. Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.

Room. 9:30-31. Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut.

Jumala teki Vanhassa testamentissa lupaamansa uuden liiton (Jer. 31:31-33) pari tuhatta vuotta sitten Jeesuksen sovintoveressä (Luuk. 22:20). Koska Israelin kansa hylkäsi Jeesuksen Messiaanaan, se hylkäsi samalla myös tämän uuden liiton, sillä se piti kiinni itselleen tekemistään Mooseksen lain tulkinnoista. Näissä laintulkinnoissa ei ollut sijaa ”Herran kärsivälle palvelijalle” (Jes. 52:5), vaan pelkästään kuninkaalliselle Messiaalle. Tällaista Mooseksen lain tulkinnan muodostamaa estettä ei ollut pakanoilla.

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se (lakiliitto), jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. (Jumalan antama Pyhä Henki tekee tämän.)

Luuk. 22:20. Aterian jälkeen (pääsiäisaterialla ennen ristinkuolemaansa) hän (Jeesus) samalla tavoin (kuin oli ottanut leivän) otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.

Jes. 52:5. meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Nyt kirkossa ollaan matkalla toiseen äärimmäisyyteen. Vaikka vanhurskautta ei saadakaan yrityksillä noudattaa Jumalan sanaa mahdollisimman tarkoin, ei se tarkoita sitä, että uskomalla mihin ja miten tahansa voisi saada Jumalan hyväksynnän.

Room. 9:32-33. Miksi ei (saavuttanut vanhurskautta)? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali selittää, että Jumalan suunnitelma ei kuulu niille, jotka yrittävät ansaita hänen suosiotaan tekemällä hyvää, vaan niille, jotka ymmärtävät, etteivät voi koskaan olla tarpeeksi hyviä. He ymmärtävät myös tarvitsevansa Jeesusta. Vain turvautumalla siihen, mitä Jeesus on tehnyt, voi pelastua. Silloin ei pety eikä joudu häpeään.

Kompastuskivi tarkoittaa Jeesusta. Juutalaiset eivät uskoneet häneen, koska hän ei ollut sellainen Messias, jota he odottivat. Jotkut kompastuvat nykyäänkin Jeesukseen, koska heidän on vaikea ymmärtää pelastumista uskon kautta. He haluaisivat mieluummin ansaita tiensä Jumalan luo, tai sitten he ajattelevat, että Jumalan ei pitäisi välittää heidän synneistään. Toiset taas kompastuvat Jeesukseen sen vuoksi, että Jeesuksen arvot eivät vastaa maailman arvoja. Jeesus kehottaa nöyryyteen, ja monien on vaikea nöyrtyä hänen edessään. Hän vaatii kuuliaisuutta, mutta monet eivät suostu antamaan omaa tahtoaan hänelle. Jokainen voi valita, kompastuuko Jeesus-kulmakiveen vai perustaako elämänsä hänen varaansa.

Vain yhteen Henkilöön kohdistuva usko kykenee pelastamaan. Ei edes meidän uskomme laatu tai suuruus pelasta meitä, vaan meidät pelastaa Hän johon uskomme. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on tämä kivi ja kallio
(1. Piet. 2:4-8).

1. Piet. 2:4-8. Tulkaa hänen (Jeesuksen Kristuksen) luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. (Meidän työmme kelpaavat Jumalalle pelkästään Jeesuksen Kristuksen tähden.) Sanotaanhan Raamatussa: Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. (Oikea usko näkyy halussa noudattaa Jumalan sanaa. Se usko on Jumalalta saatua.) Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, "kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan". Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin. (Nykyisin monet seurakunnassa ovat hylänneet Jumalan sanan, koska sen epämieluisia kohtia ei haluta noudattaa. Samalla he helposti tulevat hylänneeksi myös itse Kristuksen.)

Room. 10:1-3. Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he (israelilaiset) pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.

Paavalia murehdutti suunnattomasti, että vain harvat juutalaiset ottivat Jeesuksen messiaanaan vastaan vaikka hän paikkakunnalle tultuaan aina ensimmäiseksi meni synagogaan kertomaan evankeliumin.

”He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on”. Tiedämmekö me? Siihen Paavali vastaa seuraavassa jakeessa.

Room. 10:4. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Ihmisen oma ponnistelu, vaikka se olisi vilpitöntäkin, ei korvaa vanhurskautta, jota Jumala tarjoaa meille uskon kautta. Pelastuksen voi ansaita vain olemalla täydellinen, ja se on ihmiselle mahdotonta. Voimme ainoastaan ojentaa tyhjät kätemme Jumalan puoleen ja ottaa pelastuksen vastaan lahjana.

Otan tähän katkelman Erik Pontoppidanin katekismuksesta ”Totuus Jumalan tuntemisesta”.

Minä uskon Jeesukseen Kristukseen. Mitä se merkitsee?

Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt, tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Paholaisen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

Kysymys 392. Onko Kristuksen tunteminen hyvin tärkeää?

On, sillä vain hänen välityksellään voimme pelastua.

Ap.t. 4:12. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Kysymys 398. Miksi Jumalan Pojan täytyi tulla todelliseksi ihmiseksi?

Hänellä täytyi olla meidän kuolevainen luontomme, jotta hän saattoi kuolla puolestamme.

Kysymys 399. Miksi Jumalan Pojan täytyi olla myös tosi Jumala?

Jotta hänen kuolemallaan ja uhriverellään voisi olla rajoittamaton sovittava voima.

Kysymys 463. Riittääkö, että tiedämme Jeesuksesta Kristuksesta kaiken tämän ja pidämme sitä totena?

Ei. Pyhän Hengen täytyy kirkastaa Kristus sydämessämme, niin että hän antaa meille elävän uskon. Siten me pyhitymme totuudessa.