Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Kenen lähettämä?

Room. 10:5. Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän."

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jotta voisi pelastua lain kautta, ihmisen täytyisi elää täydellinen elämä, jonka aikana hän ei tekisi syntiä kertaakaan. Jos kerran Jumala tiesi, etteivät ihmiset voisi pitää lakia, miksi hän sitten antoi sen? Paavalin mukaan laki annettiin, jotta se osoittaisi ihmisille heidän syyllisyytensä ja sen, että he tarvitsevat Jumalan valmistamaa pelastusta Jeesuksessa (Gal. 3:19). Laki on Kristuksen varjo. Uhrijärjestelmä opetti ihmisiä niin, että kun todellinen uhri tulisi, he ymmärtäisivät sen tarkoituksen (Hepr. 10:1-4).

Gal. 3:19. Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. (”Jälkeläinen” tarkoittaa yhtä tiettyä Jumalan lupaamaa henkilöä, joka on Jeesus Kristus.)

Hepr. 10:1-4. Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit.

Room. 10:6-8. Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. Mitä siis on sanottu? Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali soveltaa Jeesukseen Mooseksen jäähyväispuheen kehotusta (5. Moos. 30:11-14). Jeesus valmisti meille pelastuksen syntymällä ihmiseksi ja nousemalla kuolleista. Jumala tulee luoksemme, missä tahansa olimmekaan, ja tarjoaa meille pelastusta. Meidän tehtävämme on vain ottaa vastaan hänen pelastuksen lahjansa. ”Syvyys” tarkoittaa tässä hautaa tai tuonelaa, kuolleiden olinpaikkaa.

5. Moos. 30:11-14. "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen eikä salattu. Se ei ole taivaassa, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' Se ei myöskään ole meren takana, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka käy hakemassa sen meren takaa ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi.

Room. 10:9-13. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jakeissa kuvataan pelastuksen hetkeä: pelastus on yhtä lähellä meitä kuin oma suumme ja sydämemme. Monet luulevat, että pelastus vaatii monenlaisia vaiheita, mutta se ei pidä paikkaansa. Jos uskoo sydämessään ja sanoo suullaan, että Jeesus on ylösnoussut Herra, pelastuu.

"Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu" (Joel 3:5). Jeesus Kristus on tämä Herran nimi.

Joel 3:5. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat. (Jumala kutsuu siten, että pyrkii ohjaamaan ihmiset Jeesuksen luo tunnustamaan syntinsä. Ne pelastuvat jotka lopettavat vastustelun ja tulevat. Ilman tätä Jumalan kutsua ei yksikään ihminen pelastuisi.)

Room. 10:14. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kun kertoo toisille Jeesuksesta, tarvitaan muutakin kuin esimerkin näyttämistä. Jossain vaiheessa on selitettävä evankeliumi perusteellisesti. On tärkeää, että oma elämä heijastaa Kristusta, mutta uskosta osattoman tulee saada kuulla myös evankeliumin perusteet. Kenenkään ei tulisi väitellä siitä, pitäisikö evankeliumia kertoa oman elämän kautta vai julistamisen kautta, sillä molempia tarvitaan yhtä paljon.

Room. 10:15. Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman (evankeliumin) tuojan askelet!"

Vain Jumalan lähettämä voi julistaa oikeaa sanomaa. Miksi muut eivät voi julistaa oikein? Siksi, koska ihmisen oma vanha luonto on sodassa Jumalaa vastaan (Room. 8:7-9). Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei voi edes ymmärtää Jumalan sanaa. Pyhä Henki on vain uudestisyntyneellä kristityllä.

Room. 8:7-9. Lihan (vanhan luonnon) pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. (Ja jokaisella Kristuksen omalla on Kristuksen Henki, eli Pyhä Henki.)

Näitä Jumalan lähettämiä ovat Jumalan sanaan uskovat tavalliset kristityt sekä evankelistat.

• Tavallinen Jumalan sanaan uskova kristitty elää normaalia elämää pyrkien elämään sitä Jumalan sanan, Raamatun, ilmoittamalla tavalla. Hänen elämänsä kertoo ulkopuolisille Jeesuksen täytetystä työstä, koska Jumala kasvattaa hänessä Hengen hedelmää. Hänet Jumala on lähettänyt siinä mielessä, että hän kertoisi kysyjille, mihin hänen toivonsa perustuu (1. Piet. 3:14-16).

1. Piet. 3:14-16. ... "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana

• Sitten on niitä tavallisia Jumalan sanaan uskovia kristittyjä, joille Jumala on antanut evankelistan armolahjan. Heillä on erityinen halu ja kyky tavoittaa muita.

Ef. 4:11-12. Hän (Jeesus) antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.

• Sitten ovat ne tavalliset kristityt, joille Jumala antaa muita armolahjoja ja lähettää heidät vahvistamaan, rohkaisemaan ja avustamaan omaa seurakuntaansa.

• Apostolin armolahja on vielä erikseen. Siitä voi enemmän puhua joku sellainen, jolla ko. armolahja on.

Room. 10:16. Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?"

Paavali varoitti seurakuntia siitä, että oikeiden julistajien lisäksi kirkon omasta keskuudesta tulee harhaopettajia (Apt. 20:28-30). Olen kiittänyt Jumalaa jokaisesta sellaisesta papista ja julistajasta, joka vielä puhuu kääntymisestä Jeesuksen puoleen ja syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen sovintoveressä.

Apt. 20:28-30. "Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä (ja naisia), jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Petri Kortelahti kertoi eräässä Raamattuopiston jumalanpalveluksessa, että joku pappi oli sanonut, ettei halua olla laumaeläimiin kuuluva lammas vaan itsenäinen susi. Missä tämä sudeksi halunnut pappi on mennyt harhaan? Siinä, että arka ja haavoittuva lammas on vain toinen puoli totuutta Jumalan lapsessa. Toinen puoli on Pyhän Hengen voima ja Jumalan varjelus jonka ylipaimenemme Jeesuksen Kristuksen läsnäolo aralle ja haavoittuvalle lampaalleen antaa. Tästä Jeesuksen läsnäolosta tämä pappi mitä ilmeisimmin jäi ulkopuolelle.

Tapani Suonto mainitsi eräässä nettipuheessaan, että on seuraavanlaisia julistamaan lähetettyjä / lähteneitä henkilöitä.

1. On Jumalan lähettämiä, jotka ovat pysyneet lähettäjälleen ja Raamatun sanalle uskollisina.

Puheiden lisäksi näiden julistajien elämästäkin näkyy se, että he ovat Jumalan omia (Jer. 23:28, Joh. 15:26, Jaak. 3:13).

Jer. 23:28. … se, jolle minä (Herra) olen puhunut, julistakoon minun sanani totuudenmukaisesti! (Siinä muodossa kuin ne on Raamattuun kirjoitettu jättämättä pois mitään oleellista tai muuttamatta mitään.)

Joh. 15:26. "Te saatte puolustajan; minä (Jeesus) lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. (Oikean sananjulistajan puheiden keskiössä on ristiinnaulittu Jeesus Kristus, joka sovitti meidän syntimme.)

Jaak. 3:13. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee.

2. On niitä, jotka aluksi ovat olleet Jumalan lähettämiä, mutta ovat luopuneet Jumalan sanan totuudesta.

Julistajan ei tarvitse antaa periksi kuin yhdestä Raamatun totuudesta, niin hän on jo luisumassa pois Kristuksesta. Paholainen käyttää houkutuksinaan mm. ympäristön mielipiteitä ja painostusta, kunniaa, rahaa, valtaa ja vääränlaista rakkautta (2. Tim. 4:10, 1. Joh. 2:15-16, 1. Tim. 6:10, Hes. 18:26).

2. Tim. 4:10. Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan.

1. Joh. 2:15-16. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.

1. Tim. 6:10. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Hes. 18:26. Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, hän kuolee väärien tekojensa tähden. Hän on tehnyt sellaista mikä on väärin, ja siksi hän kuolee. (Synnintekijä, joka palaa Jeesuksen sovintoveren alle, ei menetä pelastustaan, koska hän saa takaisin Jeesuksen lahjavanhurskauden. Luopumista on se, jos pysyy synnin harjoittamisessa ja jopa kerskailee sillä. Syntiä on se, mitä Raamatun sana sanoo synniksi. Esim. ne kohdat, joissa Raamattu sanoo, etteivät niiden harjoittajat peri taivasten valtakuntaa.)

3. Sitten on niitä, jotka eivät ole alun perinkään tunteneet Jumalaa, mutta silti julistavat.

Nämä julistajat eivät julista Raamatun sanan mukaista Kristusta, jonka voima tulee heikoissa näkyviin (Jer. 23:21, 2. Tim. 4:3, Matt. 24:11-12).

Jer. 23:21. Minä (Herra) en ole lähettänyt tuollaisia profeettoja, mutta silti he juoksevat joka suuntaan. Minä en ole puhunut heille, mutta silti he esiintyvät minun profeettoinani.

2. Tim. 4:3. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. (Kun ihmiset alkavat valita julistajia sillä perusteella, että he eivät halua kuulla julistettavan Raamatun synneiksi sanomia asioita, silloin se seurakunta on joko kuolemassa tai jo kuollut.)

Matt. 24:11-12. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Nämä julistajat eivät varusta kuulijoitaan kohtaamaan sitä vastustusta, joka Jumalan sanasta kiinni pitäviä kohtaa maailman taholta.)

4. On niitä, jotka ovat julistaneet tuntematta Jumalaa mutta ovat myöhemmin tehneet parannuksen ja kääntyneet.

Joidenkin aikaisemmin kirjoittamat harhaoppiset kirjat edelleenkin leviävät maailmalla, vaikka he kuinka yrittävät kertoa niiden vääryydestä. Vaikka ihminen itse pelastuu ja saa syntinsä anteeksi, tekojaan hän ei saa tekemättömäksi. (Hes. 18:27-28.)

Hes. 18:27-28. Ja jos jumalaton kääntyy jumalattomuudestaan ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän pelastaa elämänsä. Hän saa elää, ei hän kuole. Hän saa elää, kun hän ottaa opikseen ja luopuu synneistään ja kaikista pahoista teoistaan.

5. On myös niitä julistajia, joiden herrana on valkeuden enkelinä esiintyvä paholainen.

Surullista on, että nämä julistajat eivät useinkaan tiedä palvelevansa väärää herraa. Nämä julistavat parantumista, ihmeitä, voima- ja tunnekokemuksia ja hengen saamista (Matt. 7:22-23, 2. Kor. 11:14-15). He ovat laittaneet ihmeet ja merkit etusijalle, vaikka Raamatun mukaan ne seuraavat vasta oikeaa julistusta.

Matt. 7:22-23. Monet sanovat minulle (Jeesukselle) sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

2. Kor. 11:14-15. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun.

Room. 10:17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

”Nyt metsä kirkkoni olla saa” –lausetta käytetään joskus tekosyynä, kun ei haluta mennä kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa. Metsäkirkko, jos siellä julistetaan aitoa evankeliumia, on hyvä asia – mutta ellei julisteta, se on yhtä tyhjän kanssa.

Evankeliumin sanassa joka kertoo Jeesuksen veren sovittaneen meidän syntimme, on itsessään pelastava voima (2. Kor. 4:7). Se voima on Sanassa, ei heikossa sanan kertojassa (2. Kor. 12:9-10).

2. Kor. 4:7. Tämä aarre (sanoma Jeesuksesta Kristuksesta) on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

2. Kor. 12:9-10. Mutta hän (Herra) on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. (Paavali piti kunnia-asianaan vain niitä ahdinkoja, joihin joutui Kristuksen tähden, ei muita vaikeuksia.)

Room. 10:18-20. Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat: Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti. Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo: Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa. Jesaja sanoo vielä rohkeammin: Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Monet Messiasta odottavat juutalaiset kieltäytyivät uskomasta häneen, kun hän saapui. Jumala tarjosi pelastusta pakanoille, jotka eivät tienneet hänestä mitään. Niinpä monet pakanat, jotka eivät tienneet Messiaasta, löysivät hänet ja uskoivat häneen.

Emme voi nähdä kenenkään sydämeen emmekä siten tietää, miten lähimmäisemme suhtautuvat Jumalan kutsuun. Evankeliumin sanoma kuuluu jokaiselle, ja siksi on parempi olla arvailematta, kuka sen ottaa vastaan ja kuka ei. Meidän tehtävämme on vain kertoa Jeesuksesta ja jättää ratkaisu kuulijan ja Jumalan väliseksi asiaksi.

Room. 10:21. Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti."

Jotkut ovat siinä harhaluulossa, ettei juutalaisia tarvitse evankelioida koska he pelastuvat kansana lopun ajan päätöksessä. Tämä raamatunkohta kertoo meille muuta. Koska Jumala itse ojentaa joka päivä käsiään juutalaisia kohti, miksemme mekin tekisi niin ja kertoisi heille evankeliumia heidän omasta Messiaastaan Jeesuksesta.