Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Israel valittuna kansana

Room. 11:1-2. Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin (Paavali) israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa. Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali sanoo, että kaikki juutalaiset eivät suinkaan ole torjuneet Jumalan pelastussanomaa vaan jäljellä on vielä uskollinen jäännös (Room. 11:5). Paavali oli itsekin juutalainen, samoin kuin Jeesuksen opetuslapset ja melkein kaikki ensimmäiset kristityt lähetyssaarnaajat.

Raamatun mukaan Jumala ei ole hylännyt Israelin kansaa, se on edelleenkin Jumalan kansa. Yksi kristittyjen keskuudessa levinnyt harha on ns. korvausoppi. Siinä väitetään, että kristillinen kirkko olisi korvannut vanhan liiton Israelin. Sen verran väitteessä on totta, että uusi liitto Kristuksen sovintoveressä korvasi kyllä lakiliiton. Mutta tämä uusi liittokin tehtiin Israelin ja israelilaisten kanssa. Meidät pakanakristityt on vain myöhemmin otettu mukaan tähän uuteen liittoon.

Kuten ihmisiä pelastuu muista kansoista, myös juutalaisia pelastuu koko ajan, kun he uskovat Jeesukseen Kristukseen Messiaanaan. (Kristus = Messias = Voideltu.) Uskovat juutalaisetkin ovat mukana siinä uskovien ylösotossa, kun Jeesus palaa hakemaan omansa pois maailmasta. Juutalaisen kansan tehtävänä on Jeesuksen paluun jälkeisessä maailmassa olla todistuksena Jumalan olemassaolosta.

Room. 11:2-5. Tiedättehän te, mitä kirjoitukset kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen: "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni." Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä." Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut.

Paavali viittaa tässä 1. Kuningasten kirjaan (1. Kun. 19:14-18). Tuntuu kuin paha olisi voitolla maailmassa, mutta se ei ole totta. Paha on jo hävinnyt vaikka saakin pidettyä valtaosan ihmisistä kadotukseen vievällä tiellä. Ihmiset itse valitsevat pahuuden kun kieltäytyvät kuuntelemasta Jumalaa (Joh. 3:19-21). Jumalalla on nykyäänkin Jeesuksen Kristuksen paluuseen asti jäännös, joka pyrkii elämään Jumalan tahdon ja sanan mukaan. Kristuksen paluun jälkeen, kun uskovat on maailmasta temmattu pois, jäännöksenä maailmassa on Jeesuksen Messiaanaan vastaanottava Israel.

1. Kun. 19:14-18. Hän (Elia) vastasi: "Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen." Herra sanoi hänelle: … Vain seitsemäntuhatta minä jätän jäljelle Israeliin, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalin edessä ja joiden suu ei ole Baalia suudellut."

Joh. 3:19-21. valo (Jeesus Kristus Jumalan Sanana) on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Raamatun sanasta luopuminen johtaa aina laittomuuteen. Nyt kun laittomuus pääsee yhä enenevässä määrässä valtaan, kylmenee myös useimpien kristittyjen rakkaus (Matt. 24:10-13). Meillä Jumalan lapsillakin on houkutus lähteä tuomitsemaan varsinkin niitä kristittyjä, jotka ajattelevat erilailla kuin me itse. Jos teemme niin, meidän rakkautemme on silloin kylmenemässä. Raamatussa on kerrottu tilanteita, joissa kaltoin kohdellulla olisi ollut syytä tuomita ja haukkua toinen osapuoli. Mutta kuitenkin he jättivät tuomion Jumalalle ja tyytyivät vain kertomaan oman näkemyksensä (4. Moos. 14:30 ja 35-38, 1. Sam. 24:5-8 ja 16). Kyllä Jumala tuomitsi sen toisen osapuolen, joskus välittömästi, joskus vasta 40 vuoden kuluttua.

Matt. 24:10-13. Monet silloin luopuvat, (kun Jeesuksen paluu lähestyy) he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. (Väärä profeetta on sellainen, joka on luopunut Jumalan sanasta tai lisännyt siihen ihmisten korvasyyhyyn sopivia asioita. Tässä valossa kannattaa miettiä piispojen ehdotusta kahdesta erilaisesta, toisensa poissulkevasta ja kuitenkin samanaikaisesti voimassaolevasta avioliittokäsityksestä.) Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Tässä tarkoitettu agape-rakkaus on vain Jumalan lapsilla, joten tämä on vakava varoitus meille, ettemme itse tuomitsisi eri mieltä olevia, vaan hylkäisimme vain heidän oppinsa.) Mutta joka kestää (noudattaa Jumalan sanaa) loppuun asti, pelastuu.

4. Moos. 14:30 ja 35-38. Kansa alkoi huutaa Moosesta vastaan (kun kymmenen kahdestatoista vakoilijasta saattoi luvatun maan huonoon valoon), mutta Kaleb tyynnytteli sitä ja huusi: "Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuumme! Me pystymme siihen!" (Kaleb ei lähtenyt tuomitsemaan muita heidän epäuskonsa takia, vaan kertoi vain oman eriävän näkemyksensä. Kansa halusi kuitenkin palata Egyptiin ja aikoi kivittää eri mieltä olevat Joosuan ja Kaalebin.) … Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt tutkimaan Kanaaninmaata, kuolivat Herran lyöminä, koska he olivat yllyttäneet kansan kapinoimaan Moosesta vastaan puhumalla pahaa Herran lupaamasta maasta. Niistä miehistä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä, jäivät eloon vain Joosua, Nunin poika, ja Kaleb, Jefunnen poika.

1. Sam. 24:5-8 ja 16. Miehet sanoivat Daavidille: "Nyt on tullut se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä jätän vihollisesi (Saulin) sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle mitä tahdot.'" Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä (mutta ei tappanut tätä). Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä ja sanoi miehilleen: "Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu!" Daavid piti miehensä aloillaan eikä päästänyt heitä Saulin kimppuun, … (koska Daavid ajatteli seuraavalla tavalla:) Herra olkoon tuomarina ja jakakoon meille oikeutta. Hän saa tutkia minun asiani ja puhua puolestani, ja hän on ratkaiseva riidan minun hyväkseni." (Jätämmekö mekin tuomiovallan Jumalalle ja pidämme vanhan luontomme aloillaan emmekä päästä sitä erilailla ajattelevan kimppuun, vaikka mieli tekisi?)

Room. 11:6. Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin - muutenhan armo ei olisi armo.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Saatamme joskus ajatella, että Jumalan on helpompi rakastaa meitä, kun käyttäydymme hyvin, tai että Jumala valitsi meidät, koska ansaitsimme sen. Ajattelemme ehkä, että jotkut ihmiset ovat niin pahoja, ettei Jumala voi mitenkään pelastaa heitä. Tällaiset ajatukset eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä muuten pelastus ei perustuisi armoon eikä olisi lahjaa. Pelastusta ei voi ansaita edes osittain. Sen voi vain ottaa vastaan kiittäen ja ylistäen Jumalaa.

Jumalan valinta perustuu armoon. Mutta mihin sitten Jumalan armo perustuu? Se perustuu siihen, että Jeesus Kristus on viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut kaikkien ihmisten synnit Golgatalla. Ihmisen suurikaan syntisyys ei siksi ole valinnan este.

Mutta jos kaikkien synnit on sovitettu Golgatalla, miksi sitten kaikkia ei valita? Syy on hyvin yksinkertainen. He eivät suostu siihen, mitä Jumalan valinta edellyttää.

Mitä sitten Jumala valituiksi tulevilta edellyttää? Seuraavaa:

• Tunnusta syntisi. Tunnusta se, että jo yksikin väärä ajatus tai pienikin rakkaudeton teko erottaa sinut pyhästä Jumalasta ja oikeuttaa Jumalan tuomitsemaan sinut kadotukseen ja ikuiseen eroon itsestään.
  Jeesukselle, joka on kärsinyt ristillä suurimman mahdollisen häpeän pelastaakseen sinut, voit ja uskallat tunnustaa kaiken. Jumala ei hylkää sinua minkään syntisi tai tekosi vuoksi.

• Tunnusta, että et itse kykene tekemään mitään oman pelastuksesi eteen. Et kykene saamaan yhtäkään ajatustasi tai tekoasi tekemättömäksi. Voit vain vähätellä tekojasi, mutta se ei sinua pelasta.

• Vetoa Jeesuksen Kristuksen sinun puolestasi Golgatalla vuodattamaan sovintovereen ja pyydä Jumalaa antamaan syntisi anteeksi.

• Pyydä Jeesusta Kristusta elämäsi Herraksi. Syntien anteeksisaamisesta ei ole mitään hyötyä, ellei Jeesus saa olla Herrasi (Joh. 16:9).

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen), (Jeesus muuttaa pelastusta etsivän hapuilun pelastavaksi uskoksi, ihminen ei siihenkään itse kykene.)

Jos näin teit tai olet tehnyt, olet suostunut siihen, että Jumalan valinta sinun kohdallasi pääsi toteutumaan (Ef. 1:3-5). Ne jotka suostuvat Jumalan valintaan, ne Hän on myös adoptoi lapsikseen, taivaan valtakunnan perillisiksi. Jumala itse huolehtii sinusta tämän jälkeen. Pidä vain huoli, ettet itse lähde pois Hänen luotaan.

Ef. 1:3-5. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Room. 11:7-10. Israel ei siis ole saavuttanut sitä, mitä se on tavoitellut; vain valitut ovat sen saaneet. Muut ovat paatuneet, niin kuin on kirjoitettu: Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. Ja Daavid sanoo: Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja satimeksi, kompastukoot he siihen ja saakoot rangaistuksensa. Hämärtykööt heidän silmänsä niin, etteivät he näe. Paina heidän selkänsä aina kumaraan. (Paavali viittaa tässä Daavidin psalmiin 69.)

Ihminen paatuu, jollei hyväksy valituksi tulemisen ehtoa, Jeesuksen ristinkuolemaa omien syntiensä vuoksi. Paatuminen näkyy mm. siten, että Raamatun sanan lukeminen tai kuunteleminen ei kiinnosta. Hyväkään hengellinen kirjallisuus ei koskaan korvaa Raamatun sanaa, sillä hengellisen kirjallisuudenkin me valitsemme omien mieltymystemme perusteella.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

”Muiden paatuminen” viittaa siihen, että Jumala sallii ihmisen sydämen turtua, jos tämä ei halua tehdä parannusta. Siten ihminen joutuu kokemaan oman kapinointinsa seuraukset. Jumalaa vastaan kapinoiminen tarkoittaa, että kääntää itsepintaisesti selkänsä Jumalalle, vastustaa hänen ääntään ja torjuu hänet. Jumala on kuitenkin läsnä aina ja kaikkialla. Hänen torjumisensa merkitsee sitä, että ihminen paatuu, eli hänen sydämensä ja mielensä turtuu Jumalan ääntä kohtaan. Me voimme pyytää, että Jumala antaisi meille näkevät silmät ja kuulevat korvat, jotta säilyttäisimme avoimuuden ja herkkyyden häntä ja hänen Sanaansa kohtaan.

Room. 11:11-12. Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Monet juutalaiset torjuivat evankeliumin. He turvasivat sukujuuriinsa pelastuakseen, eikä heillä ollut kuuliaista sydäntä, jota sekä Vanhan testamentin profeetat että Paavali korostivat. Kun pakanuudesta kääntyneistä kristityistä tuli enemmistö kristillisissä seurakunnissa, he alkoivat hylkiä juutalaisia ja jopa vainota heitä. Näin on jatkunut läpi vuosisatojen.

Kenenkään vainoaminen ei ole kristillisen uskon mukaista. Sekä kristityt että juutalaiset ovat tehneet niin paljon vahinkoa Jumalan asialle, jota sanovat palvelevansa, että Paavalin näyn täyttyminen voi tuntua mahdottomalta. Jumala on kuitenkin osoittanut niin juutalaisille kuin muillekin kansoille tien yhteyteensä, ja hän toimii edelleen yhdistääkseen kaikki omansa uudeksi Israeliksi ja uudeksi Jerusalemiksi, jossa hänen Poikansa hallitsee (katso Ef. 2:11-22).

Jumala oli sopinut Israelin kansan kanssa että se kansa olisi Hänen pappisvaltakuntansa (2. Moos. 19:5-8). Jumala kuitenkin tiesi jo ennalta, että juutalaiset eivät pitäisi sopimusta eivätkä myöskään hyväksyisi Jeesusta Messiaakseen vaan tappaisivat Hänet. Näin he tietämättään toteuttivat Jumalan suunnitelman sovittaa ihmiskunta Jumalan kanssa (1. Kor. 2:7-8). Jumalan suunnitelmaan kuului tehdä uusi liitto ja liittää myös meidät pakanat tähän uuteen liittoon, jonka Hän teki Jeesuksen sovintoveressä (Luuk. 22:20). Nämä Jumalan suunnitelmat ovat jo toteutuneet.

2. Moos. 19:5-8. Jos te nyt kuuntelette minua (Herraa) ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille." Tultuaan takaisin Mooses kutsui koolle Israelin vanhimmat ja kertoi heille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen sanoa. Ja koko kansa vastasi yhtenä miehenä: "Me teemme kaiken, mitä Herra käskee." Mooses vei kansan vastauksen Herralle.

1. Kor. 2:7-8. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa. (Paholainen halusi Jeesuksen pois päiviltä, mutta toteuttikin Jumalan laatiman suunnitelman.)

Luuk. 22:20. Aterian jälkeen hän (Jeesus) samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.

Toteutumista odottavia Jumalan suunnitelmia ovat vielä seuraavat;

• Jeesuksen paluu noutamaan omansa pois maailmasta (Ilm. 22:11-12).

• Juutalaisten kääntyminen kansana hyväksymään ristiinnaulittu Jeesus Messiaakseen (Room. 11:25-26).

Ilm. 22:11-12. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.

Room. 11:25-26. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva,

Room. 11:13-14. Teille pakanuudesta kääntyneille sanon: minä ylistän tehtävääni kansojen apostolina, sillä näin herätän ehkä heimolaisissani kateutta teitä kohtaan ja voin pelastaa joitakuita heistä.

Jumala itse kutsui Paavalin pakanoiden apostoliksi (Apt. 22:21, Gal. 2:9).

Apt. 22:21. Mutta hän (Herra) sanoi minulle (Paavalille): 'Mene, minä lähetän sinut kauas toisten kansojen keskuuteen.

Gal. 2:9. Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle (Paavalille) armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen.

Room. 11:15. Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon!

Silloin kun Juutalaiset kansana hyväksyvät ristiinnaulitun Jeesuksen messiaakseen, silloin todellakin haudoissa olevat uskovat saavat ylösnousemusruumiin ja heidät temmataan Herraansa Jeesusta Kristusta vastaan. Nämä tapahtumat liitetään yleensä samoihin aikoihin lopunaikana tapahtuvaksi.

Room. 11:16-22. Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät. Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois.

Paavalin teksti on yhtäpitävä Jeesuksen puheen kanssa (Joh. 15:1-6).

Joh. 15:1-6. "Minä (Jeesus) olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali puhuu pakanakristityille ja varoittaa heitä tuntemasta ylemmyyttä sen vuoksi, että juutalaiset hylättiin. Abrahamin usko on kuin hedelmällisen puun juuri, ja juutalaiset ovat puun luonnollisia oksia. Uskottomuuden vuoksi jotkut oksat katkaistiin pois, ja pakanakristityt, jotka olivat alun perin luonnonvaraisen öljypuun oksia, oksastettiin samaan puuhun. Sekä juutalaisuudesta että pakanuudesta kääntyneet saavat ravinteita puun juurista, uskosta Jumalaan, eivätkä kummatkaan voi luottaa sukujuuriinsa tai kulttuuriinsa pelastuakseen.

Jumalan hyvyydessä pysyminen tarkoittaa uskossa kestämistä. Kestävyys osoittaa uskon todeksi. Se on pelastuksen synnyttämää eikä itsessään saa pelastusta aikaan.

Otan tähän kohdan kirjasta; ”Hengen virrat”, Hilja Aaltosen tupakokouksissa pitämiä puheita.

Nämä Jeesuksen sanat (öljypuusta leikattavista oksista) ovat vavahduttavia. Ne ovat erityisesti näinä aikoina puhutelleet minua. Seuraavissa jakeissa Jeesus sanoo ainakin viisi kertaa: ”Joka minussa pysyy …” Olin äskettäin eräässä hengellisessä tilaisuudessa. Siellä eräs Herran todistaja oli löytänyt erikoisen evankeliumin (kummallisen muodon evankeliumista), jota hän sitten meidän edessämme julisti. Hän niin väkevästi ja rohkeasti sanoi, että kun kerran on Jumalan lapseksi tullut, sen jälkeen ei tätä lapseutta oteta pois. Hän käytti raskasta kuvaa: Vaikka minä joisin kuolinpäivääni saakka, minä menen Jeesuksen veren kautta porteista sisälle. Kun minä kuuntelin tätä julistusta, jota hyvin arvovaltaiselta paikalta julistettiin, minä jouduin Jumalan edessä kysymään: ”Taivaallinen Isä, miten tämä asia on?”

Kyllä minä ymmärrän ne Daavidin lujat armot, joka syntisen kanssa tehdään silloin, kun syntisraukka lankeaa Armahtajansa eteen. Kun saastainen ja musta sydän aukenee Herralle, Jumalan Pojan veri puhdistaa sen kaikesta synnistä. Kyllä minä ymmärrän, ettei tätä liittoa mikään, ei henkivallat, ei korkeus eikä syvyys voi rikki lyödä, niin kauan kuin armahdetun syntisen käsi kurottautuu Herran kättä kohden ja Herra saa taluttaa oikealla tiellä. Jeesus sanoi kuitenkin: ”Jokaisen oksan, joka ei kanna hedelmää, minä karsin pois.” Se oli vastaus minun kysymykseeni. Tie on kaita. Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään. Tältä tieltä me voimme kaatua syrjään ja reväistä itsemme irti Armahtajan kädestä. Meidät voidaan karsia irti jalosta viinipuusta.

Jos minä suljen sydämeni Jeesukselta, tai niin kuin tämä todistaja sanoi, että vaikka joisin kuolinpäivääni saakka, mitä te siihen sanotte? Päästäänkö tällaista tietä Jumalan kirkkauteen?

Tämä sana on juuri tälle ajalle erikoisen ajankohtainen. Tässä kristityssä maassa me kannamme kristityn kansan nimeä. Tämän kristityn kansan keskellä on se osa Jumalan kansaa, jota tänä päivänä puhdistetaan ja koetellaan. Se osa on morsiusseurakunta. Tämän Jeesuksen verellä ostetun kansan keskellä, joka on omakohtaisesti kokenut syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa Kristuksessa, käy tänä päivänä erikoinen puhdistuksen tuuli. Onko koskaan Jumalan ihmistä sillä tavalla koeteltu, kuin tänä päivänä koetellaan.

Room. 11:23-24. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.

Ratkaisevaksi asiaksi nousee se, luopuuko ihminen epäuskostaan suhteessa Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana (Joh. 16:9, 2. Kor. 4:3-5, Hepr. 3:19 – 4:2). Jokaiselle joka luopuu epäuskostaan, Jumala antaa lahjaksi sellaisen uskon joka pelastaa. Itse asiassa Jumala lahjoittaa Poikansa uskovan sydämeen.

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen),

2. Kor. 4:3-5. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta.

Hepr. 3:19 – 4:2. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko. Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.

Paavali sanoo tässä, että vaikka nykyisellä maallisella Israelilla onkin Jumalan antama tehtävä Kristuksen paluun jälkeisen ajan maailmassa, se ei nykyisessä olotilassaan kuulu osana siihen jaloon oliivipuuhun, joka on Kristus. Tässä mielessä Israel ei eroa muista maallisista valtioista.

Room. 11:25. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.

Milloin pakanoiden luku on täysi? Jumala on jättänyt sen päivämäärän salaisuudeksi. Jeesus hakee omansa pois maailmasta heti, kun pakanoiden luku on tullut täyteen. Sitä ennen pahuus saa kuitenkin luvan nousta valtaan (Luuk. 18:8, Ilm. 13:7-11).

Luuk. 18:8. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" (Jeesuksen mukaan Hänen takaisintulonsa hetkenä maailmassa ei vallitse hyvyys vaan pahuus. Tällä Jeesus voi tarkoittaa myös sitä hetkeä, kun Hän uskovien ylösoton jälkeen tulee tuhoamaan maan tulella.)

Ilm. 13:7-11. Sille (kansojen merestä nousseelle petovaltioliitolle) annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat. Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä - kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan.

Jolla on korvat, se kuulkoon: Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa. (On tarpeellista tietää, että jumala on jo ennakkoon ilmoittanut tämän tulevaisuuden, jonka Hän sallii kohtaavan omiaan, ettei se yllättäisi meitä. ”Kenen osana on” tarkoittaa sitä, että Jumala on tarkoin etukäteen mitoittanut ja rajannut sen osan, mikä kullekin Hänen lapselleen tänä pahuuden aikakautena tapahtuu.)

Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. (Tämä toinen peto on Jeesuksen verestä ja Jumalan sanasta luopunut kristillinen järjestelmä. Tämäkin peto vainoaa Jeesuksen vereen uskovia kristittyjä, koska paholainen on sen herra.)

Room. 11:26-27. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jumala on solminut liittonsa Israelin kanssa ja antanut sille lupauksensa, joissa Kristus on kätkettynä. Niihin ja Jeesuksen ristintyöhön perustuu uuden liiton pelastuksen osallisuus, joka on myös pakanoiden ulottuvilla. Jumala ei ole lakannut tekemästä työtään Israelin eikä seurakuntansa parissa vaan tarjoaa edelleen pelastusta kaikille.

Room. 11:28-29. Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden. Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jumalan alkuperäisessä suunnitelmassa juutalaiset olivat lähde, josta pakanoiden oli tarkoitus ammentaa Jumalan hyvyyttä (1. Moos. 12:3). Kun juutalaiset eivät täyttäneet tehtäväänsä, Jumala siunasi pakanoita juutalaisen Messiaan kautta. Hän pitää kuitenkin kiinni rakkaudestaan omaisuuskansaansa kohtaan, sillä hän antoi lupauksensa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. ”Isien tähden” Jumala ei peru Israelille antamiaan etuoikeuksia eikä kutsua.

1. Moos. 12:3. Minä (Herra) siunaan niitä, jotka siunaavat sinua (Abrahamia), ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."

Room. 11:30-32. Te (pakanat) olitte ennen tottelemattomia Jumalaa kohtaan, mutta noiden toisten (juutalaisten) tottelemattomuuden vuoksi Jumala on nyt armahtanut teidät. Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olette saaneet armahduksen. Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.

Paavali pitää varmana asiana, että juutalaiset armahdetaan lopunaikana. Perusteena hän pitää tässä sitä, että koska teidät armoa ansaitsemattomat pakanat on armahdettu, totta kai Jumala armahtaa myös armoa ansaitsemattomat juutalaiset.

Armon peruste on molemmille sama, Jeesuksen Kristuksen sovintoveri. Kummallakaan ei ole erivapauksia.

Room. 11:33-35. Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Kysymykset tarkoittavat, että kukaan ihminen ei voi käsittää Herran ajatuksia eikä antaa hänelle neuvoja. Jumala ei myöskään ole velkaa meistä kenellekään. Jesaja ja Jeremia kysyivät samankaltaisia kysymyksiä osoittaakseen, että emme kykene neuvomaan Jumalaa emmekä arvostelemaan hänen teitään (katso Jes. 40:13 ja Jer. 23:1). Yksin Jumalalla on ehdoton valta ja ehdoton viisaus. Hän on kaiken elämän lähde. Hänen voimansa pitää yllä ja hallitsee maailmaa, jossa elämme. Hän myös toimii kaikessa tuottaakseen kunniaa itselleen. Jumala on kaikkivaltias ja ansaitsee ylistyksemme.

Jes. 40:12-14. Kuka mittasi kourallaan meren vedet, kuka kämmenensä leveydellä taivaat? Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat? Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä? Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

Jer. 23:1. "Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!" sanoo Herra.

Room. 11:36. Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.

Jumala on Luoja, joka on luonut kaiken tyhjästä Sanallaan (1. Moos. 1:1, Ps. 33:6). Tässä on valtava ero kehitysopin tarinoihin, joiden mukaan ”ei mikään” räjähti ”ei missään” valtavalla voimalla ilman mitään tarkoitusta tai päämäärää, mutta räjähdys ei synnyttänytkään kaaosta eikä tuhoa, vaan synnytti valtavan määrän äärettömän monimutkaista informaatiota ja tämän räjähdyksen aikaansaaman, säilyttämän ja monistaman aineettoman informaation avulla teki vahingossa meidät ihmiset vieläpä vastoin kaikkia aineeseen liittyviä luonnonlakeja.

1. Moos. 1:1. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. (”Alussa” sana voidaan hepreankielestä suomentaa ”Esikoisen kautta”.”Jumala”-sana on monikossa, joten se pitää sisällään Kolmi-yhteisen Jumalan.)

Ps. 33:6. Herra on sanallaan luonut taivaat, suunsa henkäyksellä (Hengellä) tähtien joukot.

Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:26-27). Tässäkin on valtava ero kehitysoppiin uskoviin, joiden mielestä ihminen on kehittynyt apinasta, joka taas on kehittynyt alkulimasta, joka taas on kehittynyt ”ei mistään”. En yhtään ihmettele, että kehitysoppiin uskovat ihmiset kannattavat sikiöiden murhaamista sekä ns. armomurhaa, sillä silloin he toteuttavat vain kehitysopillisia uskomuksiaan, jotka perustuvat vahvimman ja kelvollisimman eloonjäämiseen.

1. Moos. 1:26-27. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (Ihminen on miehenä ja naisena Jumalan kuva. Geneettisesti muita sukupuolia ei ole olemassa, minkä tiede vahvistaa. Myös ihminen, jossa on sekaisin sekä miehen että naisen geenejä, on Jumalan kuva.)

Kaikki on luotu Kristuksen kautta, joka on Jumalan Sana (Joh. 1:1-3). Jumala myös pitää elämää jatkuvasti yllä (Hepr. 1:3, Apt. 17:24-28).

Joh. 1:1-3. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.

Hepr. 1:3. Poika (Jeesus Kristus) on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla

Apt. 17:24-28. "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, … itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, …, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

”Herran on kunnia ikuisesti. Aamen.” Annammeko me kunnian Jumalalle? (Ps. 150:6, Luuk. 11:28, Joh. 14:23-24.) Jos emme pyri pitämään elämäämme sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, meidän sanamme ja puheemme ovat onttoja eivätkä ne silloin tuota kunniaa Jumalalle, koska tekomme häpäisevät Jumalan.

Ps. 150:6. Kaikki te, joissa on elämän henkäys (joille Jumala on antanut elämän), ylistäkää Herraa! Halleluja!

Luuk. 11:28. Siihen (kun joku ylisti Neitsyt Mariaa autuaaksi) Jeesus sanoi: "Niin, autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä." (Mariakin on autuas vain siksi, että suostui noudattamaan Jumalan sanaa.)

Joh. 14:23-24. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. (Jos joku ei pyri noudattamaan Raamatun sanaa, turha hänen on väittää rakastavansa Jumalaa. Hän jättäytyy itse Jumalan rakkauden ja Jumalan läsnäolon ulkopuolelle.) Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani. (Näitä, jotka tarkoituksella jättävät noudattamatta Jumalan sanaa sellaisena, kuin se on Raamattuun kirjoitettu, on kristityn nimellä kulkevien joukossa monia.)