Roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä. Tekstin sisällä (sulkeissa) olevat kohdat ovat muista raamatunkäännöksistä tai sanan alkuperäinen merkitys on otettu Raamatun tietosanakirjoista.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Valkeuden varusteet

Room. 13:12. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein (pukeutukaamme valkeuden varustuksiin).

”Yö” kertoo ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeisestä historiasta ja varsinkin kristittyihin alusta alkaen kohdistetusta ahdistuksen ajasta (Joh. 16:33). Ihmiskunnan pimeyden teot alkoivat syntiinlankeemuksesta. ”Päivä” kertoo siitä Kristuksen paluun jälkeisestä ajasta, jolloin Jumala pyyhkii lastensa silmistä kaikki kyyneleet (Ilm. 7:17).

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla (teillä on ahdistus), mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.

Ilm. 7:16-17. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

Kun ihminen itse yrittää hylätä pimeyden tekojaan, hän onnistuu siinä vain pintapuolisesti, sillä omaa sydäntään ei kukaan kykene muuttamaan – käyttäytymistään kylläkin (Matt. 15:18-20, Hes.11:19-20). Monet ihmiset luulevat, että heidän tulee olla vahvoja tai onnistua itse elämänsä siivouksessa edes osittain kelvatakseen Jumalalle, mutta he eivät silloin ymmärrä olevansa täydellisesti hakoteillä (Ps. 147:3, Jes. 66:2). Ihmisen oma vahvuus on este Jumalalle, ei heikkous tai epäonnistuminen.

Matt. 15:18-20. Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat (Raamatun kielenkäytössä sydän on sekä tunteiden-, että ajatus- ja tahtoelämän tyyssija. Vasta kun ihminen antaa Jumalan pelastaa itsensä, hän saa Jumalalta kivisydämensä tilalle elävän sydämen; Hes. 11:19.)

Hes.11:19-20. Minä (Herra Jumala) annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin (sen seurauksena) he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.

Ps. 147:3. Hän (Herra) parantaa ne, joiden mieli on murtunut (joilla on särjetty sydän), hän sitoo heidän haavansa. (Särkymätön kivisydän pyrkii sulkemaan Herran ulkopuolelle eikä anna Herran parantaa kovuuttaan. Särkynyt, jos hän turvaa Herraan, saa olla varma Herran läsnäolosta.)

Jes. 66:2. Kaiken tämän (maailmankaikkeuden) on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. (Itseriittoinen ihminen ei ole pukeutunut valkeuden varustuksiin, vaan omaan erinomaisuuteensa. Jumalan sanaa hän noudattaa valikoiden.)

Valkeuden varustuksista Paavali puhuu enemmän Efesolaiskirjeessä (Ef. 6:10-18 ja 1. Tess. 4:8).

Ef. 6:10-18. … vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. (”Vahvistukaa Herrassa” tarkoittaa sitä, että valon aseet ja varustukset ovat käytettävissämme vain ja ainoastaan, mikäli suostumme pysymään Herran yhteydessä. ”Vahvistukaa Herrassa, ei Herrasta”. Vanha luontomme haluaa itselleen vain Herran voiman, mutta ei halua yhteyttä ristiinnaulittuun Kristukseen, koska ristiinnaulitun yhteydessä vanha luontomme kadottaa oman voimansa. Kaikki Paavalin mainitsemat varustuksen osat liittyvät Herran Jeesuksen yhteydessä ja Hänen sanansa yhteydessä olemiseen. Kaikki tulee Herralta, me voimme ainoastaan hylätä ne tai ottaa ne vastaan. Eikä meidän todellakaan kannata satsata Herran voimaan vaan siihen, että Herra Jeesus itse tulisi meille läheisemmäksi ja rakkaammaksi. Silloin kanssamme ei ainoastaan ole Herran voima vaan Herra itse kaikessa voimassaan. Kyllä voima kelpaa pelastumattomallekin ja siksi paholainen naamioituu myös valkeuden enkeliksi, mutta ristiinnaulittua Kristusta Jeesusta, jossa Jumalan todellinen voima on, pelastumaton vieroksuu; 1. Kor. 1:18.)

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. (Oikeastaan Jumala itse pukee meidät taisteluvarustukseen. Kasteen suojaa antava vaikutus liittyy myös tähän yhteyteen. Me kuitenkin itse riisumme varustuksen osia pois päältämme. Jos häpeämme uskomme tunnustamista maallisessa seurassa, menetämme alttiuden kengät. Tosin islamistisissa maissa joutuu hengenvaaraan, mikäli julkisesti kääntyy kristityksi. Jos emme pysy totuudessa, olemme itse riisuneet yltämme totuuden vyön jolloin muutkaan varusteet eivät anna suojaa.)

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Paholainen yrittää saada meidät kääntymään muita ihmisiä vastaan koska silloin luovutamme oman lohkomme taistelukentästä paholaisen haltuun. Tuomiomieli ja halveksunta, jotka liittyvät ylpeyteen ja kostonhaluun, tuhoavat rukouksen ja rakkauden.)

Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta (tehtävänne suoritettuanne) pystyssä pysyen. (Meillä on oltava yhteys kunnossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Emme saa antaa minkään synnin tulla välimme. On pidettävä lyhyet tilivälit Hänen kanssaan Silloin olemme hengellisesti valveilla – oikeastaan Pyhä Henki valvoo silloin meidän puolestamme ja kanssamme – ja silloin olemme myös valmiiksi varustuksiin pukeutuneita, sillä emme tiedä, milloin ja mistä suunnasta houkutus syntiin tulee.

Joku voi ajatella, että on raskasta olla jatkuvasti taisteluvarustuksiin pukeutuneena. Se on vain osa totuutta. Totta on myös se, että Herra vie meidät lepäämään ja huolehtii kaikista tarpeistamme, jopa kattaa meille pöydän vihollisten silmien eteen. Lue Psalmi 23.)

Seiskää lujina! (Seisokaa siis …) (Vuoden 1933/38 käännös ei sisällä ”lujina” sanaa. Tämän sanan käyttö tässä uudemmassa käännöksessä ohjaa huomiota ihmisen omaan voimakkuuteen, mikä ei ole Jumalan tarkoitus. Seisokaa siis … varustuksiin pukeutuneina. Huomio kiinnittyneenä – ei omaan heikkouteen tai vahvuuteen – vaan Jumalaan joka antaa täydellisen suojan. Suoja ei ole maailman ahdistusta vastaan vaan pahuuden voimia vastaan. Omasta mielestään vahva kristitty ei valitettavasti aina kuuntele tai lue Ylipäällikön ohjeita koska luulee tietävänsä itse tarpeeksi.)

Kiinnittäkää vyöksenne totuus, (Jos olemme luopuneet totuudesta, silloin olemme jo osittain siirtyneet paholaisen puolelle, sillä paholainen on valehtelija ja valheen isä; Joh. 8:44. Totuuden vyön kadottamisen myötä tipahtaa myös Hengen miekka.)

(Jeesus on tie, totuus ja elämä. Siksi oikeanlainen totuus ei koskaan voi olla rakkaudetonta julistusta.)

pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan (Vanhurskaus saadaan lahjana Jumalalta, ja sen on Jeesus hankkinut meille kuolemallaan ja sovintoverellään. Omavanhurskaus on paperinen maalitaulu paholaisen palaville nuolille. Omavanhurskaus on sitä, että luullaan oman luonteen hyvyydellä, omilla hyvillä töillä tai karttamalla riittävästi pahoja töitä, olevamme edes hiukan Jumalalle kelvollisia. Omavanhurskaalle Jumalan armo on sitä, että sen lopun, johon ei itse kykene, saa anteeksi.)

Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja kertoo vanhurskaudesta seuraavaa:

Tavallisimmin Uusi testamentti tarkoittaa vanhurskaalla henkilöllä uskovaa, joka on saanut syntinsä anteeksi ja on siis Jumalan vanhurskauttama. Uskova on samalla kertaa vanhurskas ja kuitenkin syntinen, ja juuri tällaisena joka hetki Jumalan käsissä. Mutta vanhurskaus, pelastus ja armo voi olla todellisuutta vain sille, jolle kadotustuomiokin on todellisuus eikä vain hurskasta kuvittelua.

Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, Jumalan sulasta armosta. Se merkitsee, että Jumala Poikansa tähden lahjoittaa meille syntien anteeksiantamuksen, lukee omaksemme Poikansa ansion, ottaa meidät lapsikseen ja antaa omantunnon rauhan. Ken tämän lahjan ja lapsioikeuden uskolla omistaa ja sallii Pyhän Hengen itseänsä kuljettaa uudessa elämässä, on vanhurskas.

Armo ja usko edellyttävät toinen toistaan. Uskoa ei silti saa käsittää ihmisen työksi. Jumala tekee jumalattoman vanhurskaaksi. Tämä käy ymmärrettäväksi heti, jos muistamme, ettei ole kyseessä siveellinen, vaan hengellinen vanhurskaus. Ei ihminen omasta ansiostaan pääse Jumalan eteen, vaan siksi, että Kristus on tullut hänelle vanhurskaudeksi.

Vanhurskauttamista voidaan verrata Jumalan tuomiotoimeen, jossa hän julistaa vanhurskaiksi ne, jotka uskovat Jeesukseen. Jumala ei tällä toimellaan kumoa lakiansa, vaan pitää yllä sekä lakiaan että pyhyyttään, koska ihminen tulee vanhurskaaksi koko lain täyttäneen Kristuksen tähden. Uskokaan ei tee lakia mitättömäksi, vaan vahvistaa sen, sillä tunnustaessaan syntinsä syntinen myöntää lain tuomion itsestään oikeaksi. Vanhurskaaksi tekeminen ei kuitenkaan ole kokonaan ihmisen ulkopuolella "taivaan tuomioistuimessa" suoritettu tapahtuma, vaan se on myös uuden todellisen jumalasuhteen luomista. Siinä ihminen kohtaa Jumalan: tapahtuu maailman ihmeellisin tapaus, kun väärä muuttuu Jumalan ihmeellisessä arvioinnissa vanhurskaaksi ja Jumalan lapseksi. Tämä on mahdollista vain Kristuksen täytetyn työn pohjalla, koska hän on poistanut ihmisiä Jumalasta erottavan synnin väliseinän. Täällä maailmassa "ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan", mutta se, joka on vanhurskautettu, on saanut mahdollisuuden elää vanhurskaasti (Pyhän Hengen pyhittämää elämää).

ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. (Mietipä tilannetta, jossa kävelet paljain jaloin terävien kivensirujen päällä. Parin askelen päästä et liiku enää minnekään. Olet silloin sotilaana tai työntekijänä hyödytön. Hengellisessä mielessä saatat pelastaa itsesi mutta et ketään muuta. Alttius ei kuitenkaan ole pakkojulistusta vaan oikean tilanteen käyttämistä hyödyksi; 1. Piet. 3:15-16.)

Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. (Maailmanmieliset yrittävät tuhota Raamatun, koska Raamatun totuus on heille vastenmielistä. Raamatun sanan vastaisia tarinoita on kerrottu jo niin paljon ja niin usein, että harva enää tekee niille faktantarkistusta, mikä osoittaisi ne huuhaaksi. Kun minulle tulee epäilys siitä, onko joku Raamatussa kerrottu asia totta, mietin sitä, mikä on sille vaihtoehto. Olen havainnut, että Raamatun totuudelle esitetty vaihtoehto on tieteen uusimpien havaintojen ja tosiasioiden vastainen (geenitiede, todennäköisyyslaskenta, tähtitiede, fysiikan lait, ym.). Uskoni Jeesuksen sovintovereen perustuu faktoihin ja totuuteen, eikä Jeesuksessa Kristuksessa Raamatun mukaan ole valhetta. Usko Jeesukseen ei ole uskomista pelkkiin tarinoihin, mitä darvinistinen kehitysoppi tieteen uusimpien havaintojen mukaan uskontona on.)

Ottakaa myös pelastuksen kypärä, (Luopumus alkaa ensin ajatuksissa ja muuttuu vasta myöhemmin Jumalan sanan vastaisiksi teoiksi. Suvaitsevaisuuden kaapuun pukeutunut välinpitämättömyys, rakkauden kaapuun pukeutunut himo, taloudellisuuden kaapuun pukeutunut ahneus ja omavanhurskauden kaapuun pukeutunut ylpeys ovat saaneet paljon luopumusta aikaan. Luopumuksesta voi kuitenkin palata takaisin armon alle Jeesuksen yhteyteen, mikäli tekee parannuksen. Parannus on oman väärän suunnan havaitsemista ja tunnustamista, suunnan muutos ja paluu takaisin Jumalan Sanan ja armon alle. Ja koska ihmisellä ei useinkaan ole itsellään voimaa tehdä suunnan muutosta elämässään, on siihen pyydettävä halu ja voimat Jeesukselta Kristukselta.)

ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. (Kun käytämme Jumalan sanaa, kannattaa muistaa, että sanan miekan tulee aina olla Pyhän Hengen ohjauksessa, Hengen miekkana, ei minun. Pyhä Henki ei koskaan käytä Raamatun sanaa rakkaudettomasti vaikka se erottaakin totuuden valheesta.)

Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. (Vaikka olisimme kuinka hyvin pukeutuneet valkeuden varustuksiin mutta emme pitäisi yhteyttä ylipäällikköömme Jeesukseen Kristukseen, olisimme hengellisessä työssä muille haitaksi. Rukous on tämä tarpeellinen yhteydenpitoväline. Rukous on paljon enemmän kuin vain omien tarpeiden anomista.)

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. (Rukous on itse asiassa paljon voimallisempi hyökkäysase kuin Hengen miekka. Rukous on ohjus, joka hävittää vastustajan linnoitukset; 2. Kor. 10:3-5. Rukoilija saa paljon enemmän aikaan kuin yksittäinen Hengen miekan käyttäjä, oli tämä kuinka taitava sanankäyttäjä tahansa, sillä rukous hävittää vihollisen linnoituksia taistelukentällä ja taistelukentän takana.)

Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. (Esirukous on kuin rukouskohteen ympärille levitetty suojaava miinakenttä, jota pahan voimien on vaikea ylittää.)

1. Tess. 4:8. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. (Jumala vahvistaa meille antamaansa vanhurskauden haarniskaa antamalla meille uskon ja rakkauden; Hepr. 12:2, 1. Joh. 4:19. Jumala pukee vajavaiset lapsensa Jeesuksen Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen ja pyhyyteen ja vaikuttaa lapsissaan sen jälkeen myös uskon ja rakkauden.)

(Nämä kolme pysyvät ikuisuuteen; usko, toivo ja rakkaus; 1. Kor. 13:13. Maan päällä eläessämme joudumme vielä olemaan toivon varassa mutta toivomme perustuu Kaikkivaltiaan Jumalan Raamatussa ilmoittamaan varmaan sanaan; 1. Tim. 1:15, 4:9-10.)

Room. 13:13. Meidän on elettävä nuhteettomasti (säädyllisesti) niin kuin päivällä eletään, ei remuten (mässäyksissä) ja juopotellen, siveettömästi (haureudessa) ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.

Muualla Raamatussa tässä kohdassa käytetty ”nuhteettomasti” –sana on käännetty; ”kunniallisesti” 1. Kor. 7:35, ”arvokkaasti” 1. Kor. 14:40, ”hillitty” 1. Tim. 2:9, ja ”rauhallinen” 1. Tim. 3:2.

Nuhteettomasti pyrkii elämään se, Jossa Jeesus Kristus on saanut muotoa (Gal. 4:19) ja Pyhä Henki saanut aikaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23). Uskoon tullut henkilö on vasta matkalla tällaiseen nuhteettomuuteen Pyhän Hengen ohjauksessa. Ilman Pyhää Henkeä ei ole mahdollista elää nuhteettomasti, koska ihmisen ristiinnaulitsematon vanha luonto estää sen (Gal. 5:24-25, Room. 8:5-8).

Gal. 4:19. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. (Paavali pelkäsi menettävänsä juuri uskoon tulleet galatalaiset kristityt sellaiselle harhaopille, joka korosti pelastuksen varmistamiseksi tarvittavia omia tekoja. Eli Jeesuksen Kristuksen ristillä vuotanut sovintoveri ei olisikaan riittänyt Jumalalle syntien sovitukseksi.

Jos ihminen lähtee tällaiselle omien tekojen tielle, hänen oma vanha luontonsa tulee hänessä näkyviin, ei suinkaan Kristuksen muoto.)

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Gal. 5:24-25. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Room. 8:5-8. Lihan (= ihmisen turmeltunut itsekäs luonto) mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Joitakuita voi yllättää huomata, että Paavali laittaa riitelyn ja kateuden samaan listaan räikeiden syntien, kuten juopottelun ja haureuden kanssa. Samoin kuin Jeesus vuorisaarnassaan, Matt, 5:1 – 7, 29, myös Paavali pitää asenteita ja tekoja yhtä tärkeinä. Viha johtaa murhaan, kateus riitaan ja himo aviorikokseen. Kun Jeesus tulee takaisin, hän haluaa omiensa olevan puhtaita sekä sisältä että ulkoa.

Room. 13:14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan (niin että himot heräävät).

”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus”. Vaihtoehto tälle on antaa vanhan luontonsa himoille valta. Monellakaan meistä vanha luonto ei vie meitä raadollisina pitämiimme synteihin, ei ainakaan heti, vaan omavanhurskauteen ja väärään ylpeyteen. Ylpeys on aina väärää silloin, kun se ei anna arvoa muille, tai kun se ei anna arvoa Jumalan sanalle Raamatussa.

Edellä aikaisemmin puhuttiin Jumalan antamaan taisteluvarustukseen pukeutumisesta, mikä itse asiassa on jatkuvaa Herran huolenpidossa olemista. Vaihtoehto Herran päälle pukemiselle on antaa vanhalle luonnolleen ja samalla himoilleen valta.

Kun me tunnustamme syntimme Jeesukselle Kristukselle ja sanomme Hänelle: ”Tule asumaan sydämeeni minun Herrakseni ja Vapahtajakseni”, silloin Herra liittää meidät itseensä. Hän uudestisynnyttää meidät, antaa meille Jumalan lapseuden ja Pyhän Hengen. Hän itse kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa Kristuksen paluuta odottaessamme (Tit. 2:11-13).

Tit. 2:11-13. Jumalan armo … kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.

”Älkääkä hemmotelko ruumistanne” ei tarkoita askeettisuutta eikä itsensä kiduttamista. Yksi ylpeiden ihmisten, tai näiden toimesta harhaanjohdettujen ihmisten kristilliseltä vaikuttava harhaoppi on edelleenkin sellainen, että kieltäydytään hengellisyyden nimessä asioista, joita Jumala ei ole sanassaan kieltänyt.