Seuraavassa roomalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Ilosanoma mutta keille?

Room. 15:8. Tarkoitan tätä: Kristus on tullut palvelemaan juutalaisia. Hän on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan.

Jeesus syntyi juutalaisena ja eli juutalaisen kansan keskuudessa. Jeesus antoi apuaan myös pakanoille, jos he sitä Häneltä pyysivät. Jeesuksen syntymässä, elämässä sekä kuolemassa toteutui suuri määrä Vanhan testamentin profetioita (Yhtenä esimerkkinä 5. Moos. 18:15 ja Apt. 3:21-26).

5. Moos. 18:15. "Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne (juutalaisen kansan) joukosta nousta profeetan, joka on minun (Mooseksen) kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. (Jeesus on tämä profeetta. Jeesus on paljon enemmän kuin vain profeetta.)

Apt. 3:21-26. "Taivas oli oleva hänen (Jeesuksen, Kristuksen) asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. (Kohdalleen paneminen tarkoittaa tässä sitä, että Jeesus palautti yhteyden Jumalan ja langenneen ihmiskunnan välille syntymällä ihmiseksi ja kuolemalla ”Aadamin lasten” eli meidän sijaisenamme.) Mooses on sanonut: 'Herra, teidän Jumalanne, on veljienne joukosta nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni. Kuulkaa häntä, tehkää kaikessa niin kuin hän teille sanoo. Jokainen, joka ei tätä profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.' (Vain se välttyy kadotustuomiolta, joka hyväksyy Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja suostuu sen jälkeen elämään syntien sovituksessa.) Samoin ovat muut profeetat, niin Samuel kuin kaikki myöhemmätkin, kansalle puhuessaan myös ennustaneet näistä päivistä. (”Nämä päivät” = kun Jeesus Pyhän Hengen välityksellä tuli kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen takaisin niiden sydämiin ja keskuuteen jotka uskovat Häneen.) Te (juutalaiset) olette profeettojen lapsia, te olette perineet sen liiton, jonka Jumala teki isienne kanssa (Abrahamin kanssa tehty liitto oli lupauksen liitto, ei vastavuoroisuuteen perustuva lakiliitto niin kuin Siinailla tehty.) sanoessaan Abrahamille: 'Sinun jälkeläisesi kautta (= Jeesuksen Kristuksen kautta) tulee siunaus kaikille sukukunnille maan päällä.' (Myös meille pakanoille.) Teitä varten ennen muita (kuulijoita varten, jotka tässä vaiheessa vielä kaikki olivat juutalaisia) Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa (Poikansa). Hänet Jumala on lähettänyt siunaamaan teitä kaikkia, kun käännytte pois pahuudestanne." (Jumalan siunauksen saaminen edellyttää kääntymystä. Kääntymys on oman pahuutensa näkemistä, sen tunnustamista ja menemistä syntiensä kanssa Jumalan Pojan sovintoveren alle saamaan ne anteeksi. Kääntymys alkaa vähitellen näkyä sydämestä nousevana pyrkimyksenä noudattaa Jumalan sanaa sellaisena, mitä se on kirjoitettuna Raamatussa.)

”Jumala pysyy sanassaan.” Jos haluaa tietää jotain tulevaisuudesta, siitä mitä Jumala on luvannut tai uhannut tekevänsä, se kannattaa katsoa Raamatusta, sillä se mitä Jumala on sanassaan ilmoittanut, tapahtuu aikanaan varmasti.

Room. 15:9-11. Hän (Jeesus Kristus) on tullut myös, jotta muut kansat (pakanat) saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu: - Siksi ylistän sinua kansojen keskellä (pakanain seassa), laulan kiitosta sinun nimellesi. Ja edelleen: - Riemuitkaa, kansat (te pakanat), yhdessä hänen kansansa (juutalaisten) kanssa. (Paavali sanoo tässä, että juutalaiset ovat edelleenkin Jumalan kansa.) Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, kaikki kansat (kaikki pakanat)! Ylistäkää häntä, kansakunnat.

Yksi Raamatun tekemä jakolinja on; juutalaiset – kaikki muut, eli pakanoiden joukko. Näissä jakeissa Paavali ei puhu kansoista vaan pakanoista eli ”ei juutalaisista”. Vuoden 1992 raamatunkäännös on sujuvuutta edistääkseen muokannut alkuperäistä merkitystä. Raamattu Kansalle –käännös noudattaa alkutekstiä uskollisemmin.

Raamattu Kansalle käännös; Room. 15:9-11. ja että myös pakanat ylistäisivät Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu: ”Sen tähden minä ylistän sinua pakanoiden keskuudessa ja laulan kiitosta sinun nimellesi.” Ja vielä on sanottu: ”Riemuitkaa pakanat hänen kansansa kanssa.” Ja vielä: ”Kiittäkää Herraa kaikki pakanat, ja ylistäkää häntä, kaikki kansat.”

• Jumala valitsi Abrahamin ja kasvatti hänen jälkeläisistään juutalaisen kansan, jotta Hän voisi sen kautta välittää sanansa maailmalle. Tämän tehtävän se toteutti. Toinen tehtävä oli toimia kansana, josta syntien sovittaja ja maailman Vapahtaja syntyisi. Tämäkin toteutui. Juutalaiset eivät kuitenkaan kansana ottaneet Messiastaan, Kristusta Jeesusta vastaan. Siten he tahtomattaan toteuttivat Jumalan suunnitelman syntien sovittamisesta, kun he ristiinnaulitsivat roomalaisten kanssa Jeesuksen (1. Kor. 2:7-8).

1. Kor. 2:7-8. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. (Jeesus on tämä Jumalan viisaus. Jumala on määrännyt, että jokainen, joka suostuu ottamaan Jeesuksen Kristuksen sydämensä Herraksi, saa tämän kirkkauden.) Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.

• Pakanakansat eivät kansoina ota Jeesusta vastaan vaan hylkäävät Hänet. Edessä olevan tuhatvuotisen aikakauden aikana tilanne on toinen. Kaikista kansoista pelastuu kuitenkin vielä koko ajan ihmisiä Jumalan valtakuntaan (Room. 11:25). Lopun ajan päätöstapahtumissa, ilmeisesti vasta Jeesuksen sovintovereen turvautuvien ylösoton jälkeen, Israelin kansan jäännös kuitenkin kansana hyväksyy Jeesuksen Messiaakseen.

Room. 11:25. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.

• Monet kristilliset seurakunnat eivät kykene lopun ajan päätöstapahtumia kohti mentäessä, laittomuuden yhä lisääntyessä ja päästessä valtaan, säilyttämään Jeesusta syntiensä vuoksi ristiinnaulittuna Herranaan (Luuk. 18:8). Laittomuus tulee sellaisen yksilönvapautta korostavan lainsäädännön varjolla, jossa syntymättömät lapset, vammaiset ja vanhukset jätetään heitteille tai tapetaan. Sellainen kirkko, joka suosii maailman mielipiteitä Jumalan sanan sijasta, joutuu kerran tuomiolle. Jumalan armosta herätyksiä, joissa ihmiset tulevat synnintuntoon, ja kääntymisiä Jumalan puoleen armoa anoen kuitenkin koko ajan tapahtuu (Ilm. 3:20, 2. Kor. 5:20 - 6:2). Jumalan antama herätys alkaa aina ihmisten synnintuntoon tulemisesta, niin julistajien kuin sanan kuulijoidenkin.

Luuk. 18:8. ... Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä? (Tämän raamatunkohdan mukaan seurakuntia kyllä voi olla mutta vain vähän uskovia.)

Ilm. 3:20. Minä (Jeesus) seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Nämä sanat Jeesus sanoi seurakunnalle, jolla omasta mielestään oli kaikki tarvittava, mutta joka Jumalan silmissä oli penseä, säälittävä, ja sokea. Mutta vaikka seurakunta olisikin surkea, haluaa Jeesus silti tällaisessakin seurakunnassa viettää aikaa niiden seurakuntalaisten kanssa, jotka sallivat Hänen tulla sydämeensä. Näiden uskovien merkitys on suuri, sillä heidän kauttaan Jumala vielä pitää sanaansa esillä.)

2. Kor. 5:20 - 6:2. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. (Jumala puhuu meillekin Raamattuun kirjoitettujen Paavalille antamiensa sanojen kautta.) Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. (Mikäli juuri tämän päivän pelastuksen päivänä, jolloin vielä on mahdollista tunnustaa Jumalalle syntinsä ja pyytää Jeesusta tulemaan sydämeensä, siirtää hamaan tulevaisuuteen, ei voi olla varma siitä, onko itse enää läsnä siinä tulevaisuudessa.)

Room. 15:12. Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen (pakanoiden) hallitsijaksi. Häneen kansat (pakanat) panevat toivonsa.

Paavali viittaa tässä Jesajan 11 lukuun (Jes. 11:1-3).

Jes. 11:1-3. Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. (Iisai oli Daavidin isä. Jeesus syntyi neitsyestä Daavidin sukuun, ”Daavidin poikana”.) Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: hänen ilonsa on totella Herraa. (Tämä profetia toteutui Jeesuksen syntymässä, kasteessa Jordanvirralla, elämässä ja ristinkuolemassa. Jeesus on jo nyt niiden hallitsija, jotka ovat ottaneet Hänet vastaan sydämensä Herraksi.)

Room. 15:13. Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.

Mihin uskova tarvitsee toivoa – eikö hänellä uskon kautta ole jo kaikki tarvittava? Kaikki tähän hetkeen tarvittava kyllä jo on, mutta huominen ja koko tulevaisuutemme on vielä toivon varassa.

Mutta mihin meidän toivomme suuntautuu ja mihin se perustuu?

• Hän, joka ei usko Raamatun Jumalaan, perustaa tulevaisuudentoivonsa omaan terveyteensä, viisauteensa, rahavaroihinsa, ystäviinsä tai maailmantilanteeseen – tai jopa siihen, ettei viimeistä tuomiota olisikaan. Valitettavan usein me uskovatkin asetamme toivomme maallisiin ja siksi Jumala välillä sallii väärän toivon tukipilareidemme romahtaa.

• Hän, joka uskoo epäjumaliin, perustaa toivonsa siihen, että ne suosisivat häntä, tai etteivät ne ainakaan tuhoaisi häntä. Näitä epäjumalia (jotka usein ovat riivaajia) on siksi lepyteltävä. Tosin jotkut kristitytkin, koska eivät vielä ole oppineet tuntemaan Jumalan mielenlaatua, eivät uskalla asettaa luottamustaan Jumalaan vaan toivovat voivansa teoillaan tai kiltteydellään ansaita paikan Jumalan luona.

• Joku haluaa uskoa vain sellaisiin asioihin, jotka luulee tieteen voivan selittää. Jos hän uskoo darvinistiseen kehitysoppiin, hän asettaa toivonsa sellaiseen tarinankerrontaan, jota tieteen nykyiset havainnot eivät puolla. Tosin monet kristitytkin vielä pitävät darvinistista kehitysoppia totena – ja tietämättään tai tietoisesti samalla pitävät, sekä Raamattua että Jeesuksen sovitustyötä ristillä, ainakin osittaisena satuna.

Mikä on oikean toivon perusta? Se on Toivon Jumala itse, luottamus Hänen sanaansa joka toteutuu varmasti ja Hänen varmoihin lupauksiinsa, jotka Hän on omille lapsilleen antanut. Jumalan antama Pyhä Henki vaikuttaa meissä sen toivon, jonka perusta on Jeesuksessa Kristuksessa (Ef. 1:17-19, Kol. 1:23).

Ef. 1:17-19. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen (että meidän oma henkemme hyväksyisi Pyhän Hengen ohjaajakseen), niin että oppisitte tuntemaan hänet (Jeesuksen), ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. (Toivomme, että Jumalan mittaamaton voima tekisi meistä vahvoja. Jumala ei anna kunniaansa muille ja siksi Hänen voimansa tulee esiin heikkoudessa.)

Kol. 1:23. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Liian usein me asetamme toivomme sellaisiin toiveisiin, jotka ovat jopa Raamatun sanan vastaisia. Joku voi esim. luopua Herrasta siksi, että Jumala ei vapauta häntä ahdistuksesta, vaikka hän kuinka sitä rukoilee. Ei Jumala ole luvannut vapauttaa meitä ahdistuksesta, Hän on luvannut olla ahdistuksessa meidän kanssamme (Joh. 16:33). Jumalalla on valta silloinkin antaa ilo ja rauha. Mutta kiinnitämmekö me ajatuksemme ahdistukseemme vai kiitoksen kanssa Herraamme? (Fil. 4:6-7)

Joh. 16:33 vuoden 1933/38 käännös. Tämän minä (Jeesus) olen teille (opetuslapsille) puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. (Emme aina saa pyytämäämme, vaan sen mikä Jumalan mielestä on meille tarpeen.) Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Liiallinen hyvinvointi saa meidät helposti luopumaan Kristuksesta Jeesuksesta; 2. Tim.4:10, Sananl. 30:7-9.)

Ilo ja rauha ovat Pyhän hengen vaikuttamaa hedelmää uskovassa, sellaista joka ei riipu olosuhteista (Gal. 5:22-23, Apt. 16:23-25). Tällaisella uskovalla on vaikeissakin olosuhteissa toivo, sillä hän luottaa Jumalaan.

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Apt. 16:23-25. Kun heidät (Paavali ja Silas) oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin, ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä.

Room. 15:14-15. Olen toki varma, veljeni (ja sisareni), siitä että teillä jo on runsaasti hyvää tahtoa ja kaikkea tietoa ja että pystytte itsekin neuvomaan toisianne. Silti olen kirjoittanut teille paikoitellen rohkeastikin muistuttaakseni teitä eräistä asioista.

Paavalilla oli monia Rooman seurakunnasta tulleita ystäviä, joilta hän oli tietonsa Rooman olosuhteista saanut. Paavali nostaa esille kolme tärkeää asiaa, joita hän Rooman seurakunnassa arvostaa.

• Hyvä tahto muita seurakuntalaisia kohtaan.

• Oikea ja monipuolinen tieto Jumalan sanasta.

• Kyky neuvoa muita oikealla tavalla ja ottaa vastaan neuvoja muilta.

Raamatun perusasioiden jatkuva esillä pitäminen ja toistaminen on tärkeää. Mitä ohuemmaksi Raamatun tunteminen käy, sitä enemmän harhaopit saavat tilaa (Kol. 2:6-8, 2. Joh. 1:9). Saman asian uudelleen lukeminen tai kuuleminen avaa siitä uusia näkökohtia.

Kol. 2:6-8. Kun (niinkuin) kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, (niin)eläkää hänen yhteydessään. (Me otimme Jeesuksen vastaan syntiemme sovittajana tunnustamalla Hänelle syntimme. Samaa periaatetta noudattaen meidän on elettävä Hänen yhteydessään.) Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. (Harhaopit pyrkivät poistamaan ristin hulluuden, synnin pahennuksen ja heikkouden välttämättömyyden.)

2. Joh. 1:9. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. (Tämän vuoksi on vaarallista muuttaa esim. Jeesuksen vahvistamaa avioliittokäsitystä; Matt. 19:4-12.)

Room. 15:15-16. Olen tehnyt näin (kirjoittanut teille ja muistuttanut teitä), koska Jumala on armossaan kutsunut minut Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi kansojen (pakanain) keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman kansoista (pakanoista) tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri.

Jumala oli kutsunut Paavalin pakanoiden apostoliksi (Gal. 2:7-8) ja sen tehtävän Paavali täytti.

Gal. 2:7-8. He (Jerusalemin seurakunnan arvohenkilöt) päinvastoin näkivät, että minun (Paavalin) tehtäväkseni oli annettu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille. Sillä hän (Jumala), joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa (pakanain keskuudessa).

”Jotta (meistä) pakanoista tulisi Pyhän Hengen pyhittämä uhri.” Jeesus Jumalan uhrikaritsana uhrattiin ristillä meidän puolestamme, jotta saisimme syntimme anteeksi – mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että meidät oli kätketty Jeesukseen silloin kun Hän kuoli ristillä. Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa niin elämässä kuin kuolemassa (Kol. 3:1-5). Täällä maan päällä eläessään Kristuksen seurakunta on tosin vasta Karitsan morsian ja kykenee vielä tahrimaan morsiuspukunsa ja murehduttamaan Pyhän Hengen (Ef. 4:30-5:2).

Kol. 3:1-5. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. ... Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. (Kun me ajattelemme Jeesusta ja mietiskelemme Jumalan sanaa, meidän on vaikeampi tehdä syntiä.)

Ef. 4:30-5:2. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Room. 15:17-19. Kristuksen Jeesuksen kunniaksi kerron siitä, mitä olen saanut aikaan palvellessani Jumalaa. En näet rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailman kansat (pakanat) kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla.

Jumalan vaikutusta oli sekin, että Paavali seurakunnan vainoamisen sijasta nyt julisti evankeliumia (Room. 1:1-5). Jumala käytti hyödyksi Paavalin Vanhan testamentin tuntemusta. Paavali ei kuitenkaan enää tulkinnut oppimiaan kirjoituksia pelkästään oman maallisen viisautensa varassa (2. Piet. 1:20-21).

Room. 1:1-5. Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, … joka on sanoma hänen Pojastaan. … Häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista (pakanoista) uskonkuuliaisuuteen.

2. Piet. 1:20-21. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (Evankeliumi on maallistuneelle ihmiselle joko pahennus tai hulluutta; 1. Kor. 1:18-31. Siksi se on Jumalan teko, kun joku alkaa uskoa evankeliumiin ja pelastuu.)

Evankeliumin sanoma ei mennyt eteenpäin pelkästään Paavalin ja muiden puheiden varassa, vaan Jumala itse vahvisti sanansa tunnustöiden ja ihmeiden avulla (Esim. Apt. 13:6-12).

Apt. 13:6-12. He kulkivat sitten koko saaren halki Pafokseen saakka. Siellä he tapasivat Barjesus-nimisen juutalaisen miehen, joka oli noita ja väärä profeetta. … Käskynhaltija kutsui Barnabaksen ja Saulin luokseen ja halusi kuulla Jumalan sanaa. Mutta tuo tietäjä … vastusti heitä ja yritti estää käskynhaltijaa tulemasta uskoon. Silloin Saul - eli Paavali - täynnä Pyhää Henkeä katsoi mieheen tiukasti ja sanoi: "Sinä Paholaisen sikiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kaiken hyvän ja oikean vihollinen! Etkö jo lakkaa vääristämästä Herran suoria teitä! Nyt Herra nostaa kätensä sinua vastaan. Sinä tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa ennen kuin määrä on." Siinä samassa noidan ylle laskeutui synkkä pimeys, ja hän asteli haparoiden sinne tänne ja etsi taluttajaa. Kun käskynhaltija näki, mitä tapahtui, hän ihmetteli Herran opin voimaa ja uskoi. (Paavali ei itse päättänyt vastustaa noitaa tällä tavalla, vaan sen teki Pyhä Henki Paavalin kautta.)

Room. 15:19-24. Näin olen vienyt päätökseen Kristuksen evankeliumin julistamisen kiertäen kaikkialla Jerusalemista aina Illyriaan saakka. Olen kuitenkin pitänyt kunnia-asianani olla julistamatta evankeliumia niillä seuduilla, joilla Kristuksen nimi jo tunnetaan, jotta en rakentaisi toisen laskemalle perustukselle. Toimin niin kuin on kirjoitettu: - Ne, joille ei ole kerrottu hänestä, tulevat näkemään, ne, jotka eivät ole kuulleet, tulevat ymmärtämään. Tämän vuoksi matkani teidän luoksenne on estynyt kerran toisensa jälkeen. Mutta nyt minulla ei enää ole tehtävää näillä seuduilla, ja olen jo vuosikausia odottanut tilaisuutta päästä käymään teidän luonanne sitten kun menen Espanjaan. Toivon, että voisin tällä matkallani tavata teidät ja että te auttaisitte minut matkaan sieltä eteenpäin, kun olen ensin saanut jonkin aikaa nauttia seurastanne.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Paavali uskoi saaneensa valmiiksi sen, mitä Jumala oli tahtonut hänen tekevän Korintissa, ja halusi viedä evankeliumin uusille alueille Rooman länsipuolelle. Kun hän lopulta pääsi Roomaan, hän oli vankina. Perimätiedon mukaan Paavali vapautettiin lyhyeksi aikaa, jolloin hän meni Espanjaan julistamaan evankeliumia. Matkaa ei kuitenkaan mainita Apostolien teoissa.

Room. 15:25-27. Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille. Makedonian ja Akhaian seurakunnat ovat näet päättäneet antaa yhteisen lahjan Jerusalemin seurakunnan köyhille. Näin ne siis ovat päättäneet, ja ne ovatkin tämän heille velkaa. Jos kerran pakanuudesta kääntyneet ovat päässeet osallisiksi Jerusalemin pyhien hengellisistä aarteista, heillä on puolestaan velvollisuus auttaa näitä aineellisesti.

Paavali ja seurakuntien valitsemat henkilöt veivät kyseisen avustuksen Jerusalemiin (2. Kor. 8:19 – 9:15).

2. Kor. 8:19 – 9:15. Lisäksi seurakunnat ovat valinneet hänet (Tituksen) meidän matkatoveriksemme viemään tätä rakkaudenlahjaa, josta olemme huolehtineet Jumalan kunniaksi … nämä veljemme taas ovat seurakuntien edustajia, he ovat Kristuksen kunnia. … Minun on oikeastaan tarpeetonta kirjoittaa teille (Korinttilaisille) pyhien avustamisesta. … Teidän intonne on saanut täälläkin useimmat liikkeelle. … Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. (Tämä avustus, rakkauden lahja, oli osoitus siitä Jumalan armosta, jota korinttilaiset olivat saaneet kokea. Itse asiassa se, että korinttilaiset avustivat muita, siunasi heitä itseään enemmän kuin niitä, joille he avustusta antoivat.) Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan! (Paavali ei kiitä tässä avustuksesta vaan Jumalaa siitä armosta, jonka Jumala oli korinttilaisille antanut.)

Room. 15:28-29. Sitten kun olen hoitanut tämän tehtävän ja asianmukaisesti luovuttanut keräyksen tuoton, lähden Espanjaan ja käyn matkalla teidän luonanne. Tiedän, että tullessani luoksenne tuon mukanani Kristuksen täyden siunauksen.

Se, että Paavali joutui vankina Roomaan oli Jumalan johdatusta ja se koitui evankeliumin parhaaksi. Näin myös keisarin palveluskunta sai tiedon evankeliumista Paavalia vartioivien sotilaiden kautta (Fil. 4:21-22).

Fil. 4:21-22. Minun luonani olevat veljet lähettävät teille terveisiä. Teitä tervehtivät myös kaikki täkäläiset uskovat, erityisesti ne, jotka ovat keisarin palveluskuntaa.

Room. 15:30-33. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani, että en Juudeassa joutuisi epäuskoisten käsiin ja että lahja, jonka vien Jerusalemiin, olisi pyhille mieluinen. Silloin voin, jos Jumala suo, tulla iloisin mielin teidän luoksenne ja virkistyä seurassanne. Rauhan Jumala olkoon teidän kaikkien kanssa. Aamen.

Lahja tuli puutteenalaisen seurakunnan tarpeeseen joten se oli Jerusalemin uskoville mieluinen.

Tässä vaiheessa Paavali vielä rukoili ja pyysi esirukousta, ettei joutuisi epäuskoisten käsiin. Myöhemmin Jumala ilmoitti Paavalille, että vankeus odotti häntä Jerusalemissa (Apt. 20:22-24).

Apt. 20:22-24. "Nyt on Pyhä Henki sitonut minut (Paavalin) ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Rukousta saatetaan pitää vain lohdutuksen, mietiskelyn ja pyyntöjen hetkenä. Jakeessa Paavali kehottaa Rooman kristittyjä osallistumaan rukouksin hänen taisteluunsa. Rukous on ase, jota jokaisen uskovan tulisi käyttää toisten puolesta. Tiedämme, että monet kristityt elävät vaikeissa olosuhteissa, joissa ei saa julistaa evankeliumia avoimesti. Heitä voi auttaa lähettämällä varoja, mutta rukous on myös elintärkeä keino tukea heitä. Lähetystyöntekijät tarvitsevat niiden rukouksia, jotka ovat lähettäneet heidät, ja meidän tulisi osallistua rukouksin heidän taisteluunsa.