Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Jeesuksen opettama "Isä meidän" rukous kuuluu seuraavasti;

Matt. 6:9-13. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

(Ja rukoukseen liitetty ylistys) Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Alustusta tehdessäni oikein hätkähdin sitä, kuinka vähän minä itse olen Jumalan nimeä pyhänä pitänyt. Onneksi on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumalan nimeä ei voi erottaa Jumalasta itsestään. Myös Jumalan ominaisuudet liittyvät kiinteästi Jumalaan ja Jumalan nimeen. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Yksi Jumalan ominaisuuksista on pyhyys (Jes. 6:3-5). Muut Jumalan ominaisuudet kuten armo ja rakkaus, eivät voi mitätöidä, muuttaa tai edes yhtään vähentää Jumalan pyhyyttä. Jos joku ei koe Jumalaa pyhänä, vaan esimerkiksi vain rakastavana ja kaiken anteeksiantavana, voi olla kyse siitä, että hän ei ole vielä kohdannut Jeesusta Kristusta pelastajanaan. Jeesuksen ristinkuolema ja sovintoveri eivät ole saaneet niille kuuluvaa asemaa. Lapsesta asti Kristuksen seurassa vaeltaneella ihmisellä on yleensä niin luonnollinen suhde Taivaalliseen Isäänsä, että hän tiedostamattaankin kunnioittaa Jumalaa Pyhänä.

Jes. 6:3-5. He (serafit) huusivat toinen toiselleen: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

Pyhitetty olkoon …

Sana "pyhä" on kirkon nettisivulla selitetty seuraavasti;

Pyhä (sanctus, sacer) eli sakraali on arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Pyhällä tarkoitetaan yleensä jotakin asiaa ja paikka, joka on muusta erillään ja jolle on annettu erityisasema uskonnollisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Pyhä on jotakin Jumalalle erotettua tai Jumalalle kuuluvaa. Pyhäksi nimittäminen ilmaisee suhteen siihen, millä on erityistä arvoa. ...

Selityksen mukaan pyhää olisi lähinnä se, mitä ihminen itse pitää pyhänä tai erottaa Jumalalle kuuluvaksi. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota muutamaan ongelmakohtaan selityksessä;

• Jos pyhää ja pyhyyttä pidetään pelkästään arjen ja maallisen vastakohtana eikä niihin kuuluvana, seuraa siitä nykyaikana vallitseva yleinen ilmiö. Pyhyys ja samalla Jumala erotetaan omaan erilliseen lokeroonsa eroon arkielämästä ja arjen käyttäytymisestä. Tällöin "pyhyys" otetaan esiin vain silloin kun lähdetään harjoittamaan pyhyyttä. Pyhän Jumalan läsnäoloa ei eletä arjessa todeksi eikä Raamatussa olevaa Jumalan sanaa kunnioiteta (noudateta). Tällainen pyhyys on tekopyhyyttä (Mark. 7:6-7).

Jes. 29:13-15. Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta salatakseen suunnitelmansa, niitä, joiden teot piilevät pimeydessä ja jotka sanovat: "Kukapa meidät näkisi, kukapa meidät tuntisi!"

Matt. 15:7-8. Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.

Mark. 7:6-7. Hän (Jeesus) vastasi heille (fariseuksille): "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.

• Pyhä on kirkon selityksen mukaan myös "jotakin Jumalalle erotettua tai Jumalalle kuuluvaa". Mieleeni tulee erään laulun sanat; "Jouluna kirkkoon ja kolehtiin markka. Pääsen siis taivaaseen." Mitä kaikkea minun tulisi erottaa (pyhittää) Jumalalle? Riittääkö Pyhälle Jumalalle se, että noudatan edellä olevan laulun sanoja? Joku voi ajatella niinkin. Joku taas ajattelee, että hänen tulee tehdä "pyhiä tekoja" paljon, paljon enemmän. Jos lähden tällaiselle itse itseni pyhittämisen tielle, kuljen Jumalan minulle tarjoaman lahjapyhyyden ohi. Yksin Pyhä Henki voi pyhittää minut, itse en siihen kykene, en vaikka mitä tekisin. Pyhän Hengen saan Jumalalta, kun uskon Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ja siihen että Hän on kuollut minunkin syntieni vuoksi. Pyhän Hengen vaikutus minussa (pyhitys) alkaa sitten vähitellen tulla esiin syvenevänä synnintuntona ja "agape" rakkautena. Silloin ihmislähtöinen uskonnollisuuteni vähitellen muuttuu Jumalalta saaduksi uskoksi eikä se ole enää hukkaan menevää, kumiseva vaski tai helisevä symbaali uskonnollisuutta (1. Kor. 13:1-3).

1. Kor. 13:1-3. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus ("agape", Jumalan antama rakkaus), olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus ("agape", Jumalan antama rakkaus), en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus ("agape", Jumalan antama rakkaus), en sillä mitään voittaisi.

Room. 5:5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa (agape) meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Mitä minun sitten tulisi erottaa Jumalalle kuuluvaksi? Jeesuksen vastaus fariseuksille, jotka antoivat Jumalalle kymmenesosan jopa ostamistaan mausteista, selventää asiaa. (Matt. 22:17-21.) Raha, jolla vero maksettiin kuului kokonaisuudessaan keisarille, koska siinä oli keisarin kuva ja nimi. Jeesuksen vastauksen mukaan Jumalalle kuuluu vastaavasti se, jossa on Jumalan kuva ja nimi. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27). Tämän tosiasian valtaosa ihmisistä kieltää. Heidän mielestään ihminen on kehittynyt apinan kanssa samasta esi-isästä, minkä geenitiede on jo todistanut mahdottomaksi. Entä kannanko (tunnustanko) minä kristittynä ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen nimeä häpeämättä sitä, eli olenko kristitty – vai nimikristitty? Ei Jumala meidän tekojamme tarvitse (lähimmäiset niitä meiltä tarvitsevat), Jumala haluaa meidät itsemme rakkautensa kohteiksi.

Matt. 22:17-21. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu."

1. Moos. 1:27. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Mark. 8:38. Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Room. 10:911. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."

• Kirkon nettisivun selityksen mukaan; "Pyhäksi nimittäminen ilmaisee suhteen siihen, millä on erityistä arvoa."

Sanotaanpa tämä asia toisella tavalla; "Suhde siihen, mille annamme erityistä arvoa, ilmaisee sen mitä pidämme Pyhänä." Kun katselee ympärilleen, ei voi välttyä johtopäätökseltä, että "pyhiä" asioita ihmisille ovat lähes kaikki muut asiat kuin Jumalan sanan, Raamatun, lukeminen ja sen noudattaminen. Ateistin kohdalla tämä on johdonmukaista mutta kristityiksi itseään kutsuvien kohdalla se on älyllistä epärehellisyyttä.

Ilm. 3:14-20. "Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Jumala ja kaikki Jumalaan liittyvä on pyhää. Kuinka sitten vajavainen, epätäydellinen, valehteluun syyllistyvä ja syntinen ihminen voi lähestyä Pyhää Jumalaa? Ei hän voikaan. Siksi me tarvitsemme itsemme ja Jumalan välille välimiestä, joka on Jeesus Kristus (1. Tim. 2:5-6). Pyhä Jumala ei ota ihmistä suoraan lähelleen koska ihminen ei sitä kestäisi, vaan aina ensin Poikansa Jeesuksen kristuksen yhteyteen. Jeesuksessa Kristuksessa me kohtaamme Jumalan armollisena Isänä, emme enää polttavana tulena (5. Moos. 4:24). Muistan kuinka nuorena miehenä, jolloin en kuitenkaan ollut jumalankieltäjä mutta en silloin vielä tuntenut Jeesusta Kristusta Herranani, pysyttelin varmuuden vuoksi kauempana Jumalasta ettei Jumala vain kiinnittäisi huomiotansa minuun. (Se, miten Jumala ohjasi minut Kristuksen luo, on oma juttunsa.)

1. Tim. 2:5-6. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.

Joh. 6:44. Ei kukaan voi tulla minun (Jeesuksen) luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

1. Joh. 2:23. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

5. Moos. 4:24. Herra, teidän Jumalanne, on polttava tuli; hän on kiivas Jumala.

Hepr. 12:28-29. … palvelkaamme häntä (Jumalaa) hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.

Jes. 33:13-15. Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt! Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun (Jumalan) voimani! Syntiset pelkäävät Siionissa, jumalattomat kauhistuvat: "Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa, kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?" Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein, joka hylkää laittoman hyödyn, joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista, joka sulkee korvansa murhajuonilta eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

Kuinka sitten Raamatun sanan vastaisesti elävät, aktiivista syntielämää harjoittavat "seurakunnan palvelijat" voivat elää lähellä Jumalaa? Eivät he voikaan. He elävät valheessa sillä heillä on Pyhän Jumalan tilalla pyhyydestä riisuttu jumala ja Raamatun tilalla kirja, josta on karsittu pois synti ja tuomio – ja sen seurauksena myös sovitus ja armo.

Luuk. 5:31-32. Jeesus vastasi heille (lainopettajille): "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

1. Tess. 4:3-8. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! … Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.

Kuka sitten voi pelastua, jos se on mahdotonta; kysyivät opetuslapset Jeesukselta. Jeesus vastasi että ihmiselle se onkin mahdotonta mutta Jumalalle on kaikki mahdollista - myös ihmisen pelastaminen. (Matt. 19:26.)

Matt. 19:23-26. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaativat synnille (ja niin ollen myös synnin tekijälle) kuolemantuomiota ja eroa Jumalasta. Yksikin synti, oli se sitten kuinka vähäinen tahansa, riittää kuolemantuomion julistamiseen. Tästä tuomiosta ei ole poikkeusta eikä siitä voi valittaa. Tätä vaatii Jumalan pyhyys.

Room. 6:23. Synnin palkka on kuolema …

Room. 7:5. Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle.

Room. 7:24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Hepr. 10:30-31. Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: Herra on tuomitseva kansansa. On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.

Ilm. 20:11-15. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Jumala on myös rakkaus. Mutta ei pyhyyden kustannuksella. Koska ihmiskunnan synti vaati kuolemantuomiota, Jumala piti siitä kiinni. Siksi Hän lähetti maailmaan Poikansa, joka syntyi ihmiseksi, kärsi ihmisenä ja kuoli ihmisenä. Koska Jeesus Kristus eli ihmisenä synnittömän elämän ja halusi itse ihmisenä kuolla meidän (kaikkien muiden ihmisten) sijaisena, Jumalan oikeudenmukaisuus ja pyhyys täyttyi.

Hepr. 2:9. … Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.

Room. 8:3. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin,

Joh. 19:28-30. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Room. 5:8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.

1. Piet. 3:18. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.

Synti ei enää kadota ihmistä vaan se, että hän ei usko Jeesuksen Kristuksen sijaiskärsimykseen eikä ota sitä vastaan (Joh. 3:18). Syntinsä saa anteeksi tunnustamalla ne ja pyytämällä niitä Jumalalta anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintovereen turvaten.

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Joh. 5:24-25. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat (alkavat) elää,

Kol. 1:21-23. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Hepr. 5:9. Kun hän (Jeesus) oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.

Hepr. 7:24-25. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.

Koska Jumala on näin äärettömän Pyhä, en yhtään ihmettele, että maallistunut, Kristusta Jeesusta tuntematon ihminen (jopa kristitty) välttelee Hänen kohtaamistaan viimeiseen asti. Tällainen ihminen joko kieltää Jumalan olemassaolon tai sitten hän muuttaa Jumalan itselleen sellaiseen sopivampaan muotoon, jonka läheisyydessä hän joko voi tehdä syntiä katumatta tai sitten ostaa pelastusta itselleen omilla töillään.

Pyhitetty olkoon sinun …

Isä Jumala haluaa kohdata lapsensa kasvoista kasvoihin, minä-sinä suhteessa. Sellainen ihminen, joka ei ole kohdannut Jumalan armollisia kasvoja Jeesuksessa Kristuksessa, ei tähän suhteeseen halua eikä hän siihen kykenisikään. Hän pakenee. Eräs Jeesuksen Kristuksen sydämeensä vastaanottanut henkilö todisti uskoon tulostaan seuraavasti;

Ennen pelastumistani minä tein omaa osuuttani. Juoksin Jumalaa pakoon minkä kerkesin. Jumala kuitenkin teki oman osuutensa ja lähti minun perääni. Ja hän sai minut kiinni.

Hes. 18:23. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

Jumalan kasvot ovat Jeesuksen Kristuksen kasvot. Kun me "Herran siunausta" lausuessamme (4. Moos. 6:24-26) pyydämme Jumalaa kirkastamaan (tai valaisemaan / valistamaan) meille kasvonsa ja olemaan meille armollinen, me pyydämme seuraavaa; Että me löytäisimme Jeesuksen Kristuksen pelastajanamme ja näin oppisimme tuntemaan Jumalan armon omalla kohdallamme, armon, joka on saatavissa vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.

Ja kun me pyydämme Herraa kääntämään kasvonsa meidän puoleemme ja antamaan meille rauhan, mitä me silloin pyydämme? Kasvojen yhteys Raamatussa tarkoittaa läheistä ateriayhteyttä (Ilm. 3:20), läheistä kanssakäymistä toisen kanssa. Sellaista ystävyyttä, jonka seurauksena on rauha toisen osapuolen kanssa, vaikka maailma ympäriltä sortuisi (tässä tapauksessa rauha Jumalan kanssa).

4. Moos. 6:24-26. Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Ilm. 3:20. Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

… nimesi.

Jumalaa ei voi erottaa nimestään tai ominaisuuksistaan. Jumalan nimi kertoo jotain jumalasta itsestään. Seuraavassa joitakin Jumalan nimiä;

• "Minä olen" (Jahve) nimeä on käsitelty jo aikaisemmin. Samoin nimeä; "On, oli ja on tuleva". Me odotamme Herraamme Jeesusta Kristusta, joka on tuleva noutamaan Häntä odottavat luokseen sinne, missä Hän jo on.

• "El" ja sen johdannainen "Elohim". Tämän Jumala-sanan perusmerkitys on "voima, valta".

• "Isä, Poika ja Pyhä Henki", "Kolmiyhteinen Jumala". Tätäkin on käsitelty aikaisemmin.

• "Herra Sebaot, Sotajoukkojen Jumala". Jumalalla on käytössään kaikki taivaan joukot (enkelit ja meteoriitit). Esim. Sodoman ja Gomorran alueelta, jotka Jumala tuhosi niiden syntivelan tähden (Loot pelastettiin), on löydetty ydinräjähdystä vastaavat jäljet, jotka myös maan pinnalla räjähtävä meteoriitti voi saada aikaan. Erittäin kovassa hetkellisessä kuumuudessa pinnaltaan lasittuneet rakennusten savitiilet.

Raamatusta ja kansojen historiasta luemme senkin, että kun jonkun kansan syntivelka on tullut niin suureksi, että Jumala ei voi sitä enää sietää, se kansa lopulta tuhoutuu naapurikansojen sotajoukkojen käsissä.

• "Jumala kaikkivaltias". Jumala ei kaikkivaltiudessaan kuitenkaan koskaan toimi vastoin omaa olemustaan eikä ilmoitettua sanaansa. Tämä tarkoittaa myös, että Jumala Kaikkivaltias kykenee pitämään ja myös pitää kaiken sen, mitä Hän sanassaan Raamatussa on meille ilmoittanut.

Lisäksi meidän herramme Jeesuksen Kristuksen (Messiaan, Voidellun) nimiä on ilmoitettu Jesajan 9:5 kohdassa.

Jes. 9:5-6. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

Jeesus ei ole Iankaikkinen Isä, vain hänen nimensä on se. (Isä Jumala ja Poika on ykseys.) Tässäkin näemme, miten mahdotonta Jumalaa on määritellä. (Jollet ymmärrä, ole huoleti. Minäkään en ymmärrä.)

Siihen, että Jumala on Pyhä ja Kaikkivaltias sekä Totuus, joka pitää sanansa, me Hänen lapsinaan saamme asettaa luottamuksemme. Vaikka olemmekin Jumalan lapsia Jeesuksen Kristuksen sovintoveren tähden, olemme edelleen myös osana langennutta ihmiskuntaa, joka kärsii synnin seurauksista. Maailmassa meillä on vielä ahdistus mutta Jumala on luvannut pyyhkiä kaikki kyyneleet meidän silmistämme.

Joh. 16:33 edellinen käännös. Tämän minä (Jeesus) olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

Ilm. 21:3-4. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."