Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.

Jeesuksen opettama "Isä meidän" rukous kuuluu seuraavasti;

Matt. 6:9-13. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

(Ja rukoukseen liitetty ylistys) Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Alustusta tehdessäni yllätyin, miten paljon Jeesuksen ristinkuolema liittyi myös jokapäiväiseen leipään. Joku voisi todeta, että miksi minä sitä ristiinnaulittua Jeesusta tungen aina joka paikkaan? Ehkä se johtuu siitä, että Hän on joka paikassa (Apt. 17:27-28).

Apt. 17:27-28. "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

Anna meille …

Jeesus sanoi: "Ellei vehnänjyvä kuole, se jää yksin" (Joh. 12:24-26). Jeesus eli ja kuoli omaa oppiansa noudattaen. Siksi Jumalan valtakuntaan kuuluu nyt paljon kansalaisia. Valitettavan moni tätä pyyntöä esittäessään kuitenkin ajattelee ja myös toimii "anna minulle" periaatteen mukaisesti. Tällainen rukoilija ei tajua, että hänen jokapäiväiseen leipäänsä tulisi kuulua muutakin kuin oma menestyminen ja siksi hän jää lopulta yksin tai ainakin yksinäiseksi.

Joh. 12:24-26. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun (Jeesuksen Kristuksen) palvelijani, seuratkoon minua.

Jumalan sanan noudattaminen tuo sen sijaan aina mukanaan siunauksen. Jumala on luvannut että Hänen tahtoaan etsivä saa kaiken tarvittavan. Hän saa myös todellisia ystäviä, niin että hän voi sanoa, "anna meille". Tosin hän saa myös jokaiselle päivälle omat murheet, niin ettei hän voi sysätä Jeesusta Kristusta syrjään elämästään (Matt. 6:34).

Matt. 6:25-34. "Sen tähden minä (Jeesus) sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Jos en tunne Jumalaa sellaisena Isänä, joka pitää lapsistaan huolta, asetan turvani helposti muihin asioihin. Jos turvani on omaisuudessa, en saa sitä koskaan itselleni tarpeeksi. En myöskään kykene siitä luopumaan muiden hyväksi. En jaa leipääni muille. Tätä itsekkyyttä itsessäni en saa kuriin ennen kuin Jeesus Kristus saa minut omakseen ja annan Pyhän Hengen minua opastaa Jumalan sanan noudattamisessa.

Luuk. 12:16-21. Ja hän (Jeesus) esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

… tänä päivänä …

Mitä me tarvitsemme juuri tänään? Ruumiin ja sielun tarpeiden lisäksi me tarvitsemme yhteyttä Isään Jumalaan. Tärkeintä tälle päivälle on, että suhteemme Elämän leipään, Jeesukseen Kristukseen on kunnossa (Joh. 6:35).

2. Kor. 6:1-2. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

Joh. 6:35. Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

… jokapäiväinen leipämme.

Lutherin Vähä katekismuksen mukaan; Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.

Jokapäiväinen leipä tarkoittaa Lutherin mukaan; Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.

Sananl. 30:7-9. Kahta minä sinulta (Jumala) pyydän - niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

Täällä maailmassa eläessämme me tarvitsemme ruumiimme tarpeisiin jokapäiväisen leivän. Mutta siinä ei ole kaikki, se ei riitä. Me tarvitsemme elääksemme myös ikuisen elämän leipää.

• Jeesus on elämän leipä. Jeesus jopa tarkentaa, että hänen ruumiinsa, jonka hän antoi ristinkuolemaan sijaisuhriksi meidän puolestamme, on tämä leipä (Joh. 6:51). Paavalikin julisti ristiinnaulittua Kristusta (1. Kor. 2:2-5). Jollemme hyväksy omalle kohdallemme Kristuksen ristillä meille hankkimaa sovitusta, hyljeksimme meille tarjona olevaa elämän leipää, Kristusta itseään ja me pysymme Jumalalle kuolleina.

Joh. 6:47-51. Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä. Minä (Jeesus) olen elämän leipä. … tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."

1. Kor. 2:2-5. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. … jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.

Kun Jeesus vietti viimeistä pääsiäisateriaansa maan päällä, hän asetti ehtoollisen. Niin usein kuin me vietämme ehtoollista, me julistamme Herramme Jeesuksen Kristuksen kuolemaa aina siihen asti kunnes hän tulee noutamaan omiaan kotiin (1. Kor. 11:26). Jeesus kuoli jotta meillä olisi Hänessä elämä ja että me saisimme syntimme anteeksi. Ehtoollisleipää ja -viiniä nauttiessamme me myös tunnustamme yhteytemme Kristukseen (1. Kor. 10:16-17).

Matt. 26:26-28. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

1. Kor. 11:23-26. Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.

1. Kor. 10:16-17. Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.

• Haluammeko me seurata Jeesusta vain maallisen hyvän vuoksi? Odotammeko me hänen siunaavan meitä runsailla maailman antimilla jo täällä maan päällä ja petymmekö, jos hän ei niitä annakaan? Tavoittelemmeko me katoavaa vai ikuista ruokaa (1. Kor. 15:19)? Jeesus ei itselleen tällaisia seuraajia halua, sillä Hän ei jaa kunniaansa Mammona-jumalan kanssa.

Joh. 6:26-27. Jeesus vastasi (ihmisille): "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään."

1. Kor. 15:19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.

Jeesuksen seurassa hänen maallisen vaelluksensa aikana oli paljon sellaisia jotka seurasivat häntä vain leivän, ruumiin terveyden ja ihmeiden kokemisen vuoksi (Joh. 6:64). Jeesuksen puheet ruumiinsa syömisestä ja verensä juomisesta karkottivat heidät.

Joh. 6:41-43. Juutalaisissa herätti ärtymystä se, että Jeesus sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta." He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?" Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko!

Joh. 6:47-64. Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo (Jeesukseen ja hänen sanoihinsa), on ikuinen elämä. Minä (Jeesus) olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä (Jeesus) olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti." Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa.

Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: "Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?" Jeesus tiesi, että hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa ärtymystä, ja hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä? Miten käykään, jos te näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli! Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko." Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi.

Samoin on tänäkin päivänä. Raamatun aito sanoma on monelle sietämätöntä puhetta. Muistaakseni Richard Dawkins, joka on maailman johtavia ateisteja, on sanonut että kyllä hänkin voisi seurata sellaista kulttuuri-jeesusta, joka vain hoitaa historiallisia rakennuksia ja jakaa avustuksia. (Hyviä asioita nekin ovat). Jos Raamatun sanaa saarnataan sellaisena kuin se todella on; sitä että Raamattu on totta, kääntymistä Jumalan puoleen, parannusta synneistä ja todellista vähäosaisista huolehtimista, monet liberaalit ja maallistuneet lähtevät. Mutta haluammeko me "tykkääjiä" kirkolle vai seuraajia Jeesukselle? Luulen, että paholainen jättää vähemmälle kiusaamiselle ne "tykkääjät", jotka eivät tavoittele elämän leipää.

Matt. 4:1-4. Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"

• Jeesuksen mukaan ihminen tarvitsee maallisen leivän lisäksi elääkseen Jumalan sanaa (Matt. 4:4). Itse asiassa vasta evankeliumin vastaanottaminen tekee ihmisen eläväksi (Joh. 5:24-26). Jeesus myös puhuu Jumalalta saatavasta huolenpidosta Jumalan lapsille kuuluvana leipänä (Matt. 15:25-26). Jeesus on myös antanut seurakunnilleen palvelijoita, jotka jakavat hengellistä ruokaa (Matt. 24:45).

Joh. 5:24-26. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat (alkavat) elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Matt. 15:21-28. Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.

Matt. 24:44-45 edellinen käännös. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?

Jeesus vertaa väärää hengellistä opetusta leivän hapatteeseen. Se on kuin ravitsevan leivän tilalla tarjottaisiin pelkistä akanoista leivottua leipää. Samanlaista väärää opetusta, kuin mitä Jeesuksen aikanakin oli, on edelleenkin. Jeesus varoitti opetuslapsiaan fariseusten, saddukeusten ja Herodeksen hapatteesta.

• Fariseusten hapate (Matt. 16:6); Nykypäivän fariseuksiksi voitaisiin sanoa niitä, jotka pyrkivät rakentamaan omia "tikapuitaan" taivaaseen. He pyrkivät joko itse puhdistamaan itsensä taivaskelpoisiksi tai varjelemaan puhtauttaan käyttäytymissäännöillä, joita ovat itselleen tai ryhmälleen laatineet. Fariseuksella on sisäinen pakko näyttää olevansa muita parempi, kelvatakseen. Siksi he eivät voineet myöskään Jeesuksen aikana suostua Johanneksen kasteelle (Luuk. 7:29-30), sillä silloinhan he olisivat tunnustaneet olevansa "syntiseen kansaan" kuuluvia.

• Saddukeusten hapate (Matt. 16:6) ja Herodeksen hapate (Mark. 8:15); Nykypäivän saddukeuksiksi voitaisiin sanoa niitä, joiden jumalasuhteeksi riittää joidenkin, itse valittujen muotomenojen noudattaminen. Saddukeus antaa itselleen luvan elää halujensa mukaan, kunhan "kulissit" ovat kunnossa. Saddukeus myös kumartaa vallanpitäjiä ja suostuu kaikkiin heidän vaatimuksiinsa jopa Jumalan sanan kustannuksella.

Matt. 16:5-12. He saapuivat vastarannalle, mutta opetuslapset olivat unohtaneet varata leipää mukaansa. Silloin Jeesus sanoi heille: "Pitäkää varanne. Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta." Mutta he vain puhelivat keskenään: "Meiltä unohtui leipä." Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: "Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää. Ettekö te vieläkään ymmärrä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joista riitti viidelletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te vielä keräsitte? Entä ne seitsemän leipää, joista riitti neljälletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te keräsitte? Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta." Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta.

Mark. 8:14-15. Opetuslapset olivat unohtaneet varata leipää mukaansa. Heillä oli veneessä yksi ainoa leipä. Jeesus puhui heille vakavasti: "Olkaa varuillanne. Varokaa fariseusten ja Herodeksen hapatetta."

Mark. 7:1-8. Muutamia lainopettajia tuli Jerusalemista, ja yhdessä fariseusten kanssa he menivät Jeesuksen luo. He panivat merkille, että jotkut hänen opetuslapsensa aterioivat (rituaalisesti) epäpuhtain, pesemättömin käsin. Fariseukset sen paremmin kuin juutalaiset yleensäkään eivät näet käy aterialle ennen kuin ovat pesseet kätensä, vaikkapa vain tilkkasella vettä. Näin he tarkoin noudattavat isien perinnäissääntöä. He eivät myöskään syö mitään torilta tuotua ennen kuin ovat vihmoneet sen. Monia muitakin tapoja he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten juomamaljojen, saviruukkujen ja pronssiastioiden pesuja. Niinpä fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?" Hän vastasi heille: "Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä."

Luuk. 7:29-30. "Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus (kääntymyksestä) oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen. Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

Sekä fariseukset että saddukeukset elävät oman vanhan luontonsa ohjauksessa. Fariseukset sentään yrittävät etsiä Jumalan sanasta ohjeita tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen kuten se henkilö, joka tuli kysymään Jeesukselta, mitä hyvää hänen pitää tehdä, jotta saisi iankaikkisen elämän (Matt. 19:16 ja 21-26). Fariseus yrittää varmistaa taivaspaikkaansa omilla teoillaan. Jos ja kun Fariseus kärsii konkurssin opissaan, hän joko löytää aidon Kristuksen ja luopuu itse itselleen tekemästään kristuskuvasta, tai sitten pettyneenä hän luopuu koko kristinuskosta. Tunnen molempiin ryhmiin kuuluvia.

Nykypäivän saddukeukset sen sijaan tutkivat sanaa löytääkseen sieltä itselleen "porsaanreikiä", syitä olla noudattamatta Jumalan sanaa.

Matt. 19:16 ja 21-26. Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" … Jeesus sanoi ... Tule sitten (kun olet ensin tunnustanut Jumalalle väärät riippuvuutesi) ja seuraa minua. … Ihmiselle se (itsensä pelastaminen ja Jumalan tahdon noudattaminen) on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista (eli, salli Jumalan pelastaa itsesi ilman omia yrityksiä).

Jeesuksen vertaus vanhan viitan paikkaamisesta ja uudesta viinistä vanhoissa leileissä kertoo siitä, miten yhteensovittamattomat ihmisen vanha luonto ja uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa ovat (Luuk. 5:36-38). Syntisen ihmisluonnon paikkaaminen Jumalan Hengellä on sekä mahdotonta että vastoin Jumalan sanaa. Oikea paikka vanhalle luonnolle on pitää se ristiinnaulittuna Jeesuksen kanssa ristillä eikä antaa sen vaeltaa vapaana (Room. 6:6). Silti nykyajankin fariseukset ja saddukeukset elävät vanhan luontonsa ohjauksessa ja yrittävät vain pitää piilossa sen pahimpia puutteita.

Luuk. 5:36-38. Jeesus esitti heille vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.

Room. 6:6-14. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. …

Jos rukoilen tätä rukousta; "Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme", mutta suljen sydämeni lähellä olevalta avun tarvitsijalta silloinkin kun minulle olisi mahdollista auttaa …

Jes. 58:6-9. … minä (Jumala) odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen."

Matt. 25:31-40. Sitten kuningas (Ihmisen Poika, Jeesus Kristus) sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

(Ja kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.) Matt. 25:45.

Onneksi on olemassa Jumalan armo, jonka varaan voin rikkinäisenä heittäytyä. Onneksi Jumalan sana vakuuttaa, että ei ole kadotustuomiota niille, jotka ovat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojakseen. Onneksi Jumala on antanut Pyhän Henkensä lapsilleen muistuttamaan meitä synneistämme ja voimaksi synneistä luopumiseen.

Ja onneksi Jumala antaa anteeksi meille, Häntä ja lähimmäistämme vastaan rikkoneille Jeesuksen Kristuksen sovintoveren tähden. (Mutta siitä enemmän seuraavassa alustuksessa.)