Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.

Jeesuksen opettama "Isä meidän" rukous kuuluu seuraavasti;

Matt. 6:9-13. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

(Ja rukoukseen liitetty ylistys) Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Jeesus jatkoi välittömästi rukouksen jälkeen:

Matt.6:14-15. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Vastaava kohta luukkaan evankeliumissa kuuluu;

Luuk. 11:1-4. ... "Kun rukoilette, sanokaa näin: … Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. ..."

Velalla (Matt. 6:9-13) tarkoitetaan, Ison Raamatun tietosanakirjan mukaan, velvollisuuksien laiminlyömisen tuomaa velkaa. Jos en tunnista tai tunnusta niitä asioita joihin olisin ollut velvollinen, tai jos peräti kiellän ne, se ei poista minulle kertyvää velkaa (Ps. 19:13).

Luukkaan käyttämä synti–sana (Luuk. 11:4) merkitsee rikkomusta. Se tulee alkukielen sanasta "olla osumatta, erehtyä, tehdä syntiä". Pietari käyttää samaa synti-sanaa mm. puhuessaan siitä, kuinka Jeesus kantoi meidän syntimme ristille (1. Piet. 2:24). Tässä tullaan siihen tosiasiaan, että ei Jumala anna meille meidän syntejämme tai velkaamme anteeksi sen tähden, jos mekin annamme anteeksi, vaan anteeksi saamme ainoastaan Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman tähden. Kun ja jos me kykenemme antamaan jollekulle anteeksi emmekä katkeroidu, se on Pyhän Hengen vaikutusta meissä. Tämä ajatus tulee esille myös Luukkaan kohdasta, jossa Jeesus sanoo: "sillä mekin annamme anteeksi". Tämä kohta Isä-meidän rukouksessaon tärkeä jokapäiväinen muistutus siitä, miten kuolemanvaarallista jumalasuhteelle on anteeksiantamattomuus ja sen mukanaan tuoma katkeruus (Hepr. 12:15).

1. Piet. 2:24. Itse, omassa ruumiissaan, hän (Jeesus Kristus) "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet."

Hepr. 12:14-15. Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Joku voisi todeta, että minähän kykenen antamaan anteeksi, koska minä siedän tai hyväksyn kaiken. Vaikka mitä tekoja ympärilläni tehdään, niin en niihin reagoi (ne eivät vaivaa minua). Ei tämä ole anteeksiantamista vaan sellaista välinpitämättömyyttä Jumalan sanaa kohtaan, jota Jumala ei siedä (Ilm. 3:15-18). Tällainen menettely on anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen irvikuvaa. Psalminkirjoittajakin on havainnut tämän vaaran (Sananl. 14:12).

Sananl. 14:12. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

Ilm. 3:15-18. Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Mutta olenko minä jotakin velkaa Jumalalle tai lähimmäiselleni? Omalta velalta ummistan helposti silmäni mutta sen kyllä näen heti, kun joku toinen rikkoo minua vastaan. Käyttäytyy epäasiallisesti, aliarvioi, sivaltaa sanoilla (Sananl. 12:18), – vain joitakin velkoja mainitakseni. Laulussakin sanotaan: "Velkahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu." Mutta kykenenkö minä maksamaan velkani? Millä minä maksan esim. sen, jos olen tuhoamassa toista henkisesti? Koska en saa tehtyä tekemättömäksi, enkä pysty mitenkään korvaamaan tekojani, tarvitsen anteeksiantoa. Anteeksiantoa Jumalalta ikuisuutta ajatellen ja anteeksiantoa sekä jumalalta että lähimmäisiltäni tätä maan päällistä elämää ajatellen (Matt. 25:40 ja 45).

Sananl. 12:18. Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.

Matt. 25:40 ja 45. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' … kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

Jumalalta on monen helppo pyytää anteeksi (joskus liiankin helppoa, miettimättä mitä anteeksianto Jumalalle on maksanut) – mutta onko sen lisäksi helppo pyytää anteeksi häneltä, jonka elämää on tuhonnut (Matt. 5:23-24)? Liian moni pyytää vain pikaisesti tekojaan Jumalalta anteeksi mutta jättää lähimmäisen kanssa asiat käsittelemättä.
Jeesus kertoi miehestä, joka rikkoo toista vastaan päivittäin seitsemän kertaa mutta myös katuu ja pyytää anteeksi joka kerta (Luuk. 17:3-5). Hänelle on annettava anteeksi. Tähän opetuslapset totesivat että heidän uskonsa ei siihen riitä. ”Anna meille vahvempi usko”.

Matt. 5:23-24. "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.

Luuk. 17:3-5. Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." Apostolit sanoivat Herralle: "Anna meille vahvempi usko!"

Toinen voi rikkoa minua vastaan tahattomasti eikä edes tiedä rikkoneensa (Ps. 19:13). Minä saatan kantaa asiaa sydämelläni ja metetän sisäisen levon ja rauhan. Näihin tilanteisiin Jeesus antaa hyvän neuvon (Matt. 18:15-16). Ystävyyssuhteet kariutuvat liian usein väärinymmärryksiin. Kahdenkeskisellä keskustelulla, jossa Jeesus on mukana kolmantena, ystävyyssuhteen voi "voittaa" takaisin.

Ps. 19:13. Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.

Matt. 18:15-16. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.

Eräs tilanne oli sellainen, jossa ystävälläni oli konfliktitilanne toisen henkilön kanssa ja hän halusi menetellä tämän Jeesuksen antaman ohjeen mukaan. Hän otti minut mukaansa keskustelun todistajaksi. Asian käsittelyä seuratessani jouduin kuitenkin toteamaan ystävälleni, että hän olikin se suurempi syyllinen välien rikkoutumiseen. Hän oli vain sokea omille vajavuuksilleen.

Jumala suhtautuu meidän esittämiimme rukouspyyntöihin sen mukaan, olemmeko antaneet anteeksi lähimmäisellemme vai emme (Mark. 11:24-26). Myös terveytemme riippuu siitä, olemmeko antaneet toisillemme anteeksi (Jaak. 5:16).

Mark. 11:24-26. Niinpä minä (Jeesus) sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Jaak. 5:13-16. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Jeesus sanoi myös; ”Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi” (Joh. 20:23). Missä tilanteessa minä voisin olla antamatta anteeksi? Tämäkin Jeesuksen sanoma lause on luettava asiayhteydessään. Tärkeää on huomata, miten Jeesus puheensa aloitti; ”Niin kuin minä – niin tekin” (Joh. 20:21). Kielsikö Jeesus keneltäkään luokseen tulleelta anteeksiantoa? Vain jotkut fariseukset ja hallitusmiehet jäivät ilman anteeksiantoa mutta syy oli heidän itsensä. He tulivat Jeesuksen luo vain löytääkseen Jeesuksesta vikoja (1. Joh. 1:8-10).

Joh. 20:21-23. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Vuoden 1933/38 raamatunkäännös sanoo asian vuoden 1992 käännöstä paremmin. Se kertoo syntien pidättämisestä (pidättää toinen vastuuseen synnistään). Tähän liittyy se, että kertoo toiselle, rakkaudellisesti jos mahdollista, missä ja miten tämä on menetellyt väärin.

Joh. 20:23 (v. 1933/38 käännös). ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Tätä ns. ”avainten valtaa” käyttävät jotkut kristityt myös väärin (Hes. 13:19). He hylkäävät ihmisen hänen syntiensä mukana kuin "lapsen pesuveden mukana", vaikka Jumala on käskenyt armahtaa (Juud. 1:21-23).

Hes. 13:19. Oman kansani edessä te olette häpäisseet minut parista kourallisesta ohria ja muutamasta leivänkannikasta. Te olette tappaneet ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt kuolla, ja jättäneet henkiin toisia, jotka olisivat ansainneet kuoleman. Sen te olette saaneet aikaan, kun olette valehdelleet kansalleni, joka mielellään kuuntelee valheita.

Juud. 1:21-23. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää (armahtakaa) kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

Saatana osaa käyttää myös anteeksiantamattomuutta päästäkseen meistä voitolle (2. Kor. 2:10-11).

2. Kor. 2:10-11. Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin (Paavali), ja kun olen antanut anteeksi - jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on - olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.

Kuuntelin äskettäin erästä hengellistä puhujaa. Hän kertoi, miten kokouksessa keskusteltiin suhtautumisesta erääseen kristittyyn joka oli langennut uudelleen; pitäisikö hänet erottaa yhteydestä määräajaksi, niin kuin Paavali neuvoo 1. Kor. 5:11 kohdassa. Tämä hengellinen puhuja kertoi silloin kysyneensä läsnäolijoilta, että jos me tälle tielle lähdemme, eikö meidän ensin pitäisi määritellä se, missä kulkee meille sallitun ahneuden raja. Paavalihan puhuu tässä samassa asiayhteydessä myös ahneudesta. Läsnäolijat olivat ruvenneet nauramaan. Tällöin puhuja oli todennut, että: "Psykologinen totuus on, että me nauramme kuoliaaksi ne totuudet, joita emme halua käsitellä." Tästä huolimatta keskustelua oli jatkettu muista asiosta.

1. Kor. 5:9-11. Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.

Me tosiaan vaikenemme itsellemme vaikeista asioista sillä emme halua kohdata niitä. Emme halua kohdata totuutta itsestämme. Majataloillassa 29.2.2020 oli vieraana Erja Kalpio Evankelinen lähetysyhdistys ELY:stä. Hän puhui "hengellisestä ylikunnosta", siitä kun ilo Herran työssä katoaa. Kirjasin hänen puheestaan ylös joitakin asioita. Sulkeissa () olevat asiat ovat minun lisäämiäni.

Jumala loi ihmisen kuvakseen – "Häntä itseään vastapäätä". Ihminen eli luonnollisessa yhteydessä Jumalaan ja seurusteli Hänen kanssaan, kunnes syntiinlankeemus muutti asian. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen elämään tulivat;

• Pelko. Pelko rajoittaa elämää. Jumalan rakkaus karkottaa pelon. Jumalan rakkaus kohtaa meidät Jeesuksessa Kristuksessa.

• Häpeä. "Olet väärä". Häpeästä tulee vähitellen osa omaa persoonaa. (Jeesus kärsi häpeänkin ristillä meidän puolestamme.)

• Syyllisyys. "Teit väärin." Rakkaus auttaa tähänkin. (Jumalan rakkautta on vaikea kohdata ellei Jumala saa rakastaa meitä lähimmäistemme / muiden ihmisten kautta.)

• Totuuspakoisuus. "Syyllinen on joku muu." Totuus itsestä (kyetään näkemään vain riittävän turvallisessa ympäristössä), ensin tunnistus sitten tunnustus. Jumala pyrkii vapauttamaan meidät syyllisyyteen, että siitä voisi päästä irti. Kipeät asiat alkavat tulla tietoisuuteen. Silloin kannattaa mennä luotettavan sielunhoitajan luo saamaan synninpäästö. Erja kertoi, miten hänen niska-hartia-päänsärkynsä jäi rippiin.

Synti taakoittaa, vie voimat ja sairastuttaa. Häpeä on sellainen syyllisyysläjä, jota ei ole purettu pois. Erja kertoi, miten hänellä oli masennus. Masennuksestaan huolimatta hän alkoi kiittämään. Siitä seurasi vähitellen parantuminen. Kuitenkin sellainen tunne, jota Erja sanoi "mustaksi aukoksi", ei irrottanut hänestä otettaan. Erja kertoi takan lämmityksestä, johon meni aina kerrallaan 4 tuntia aikaa. Hän käytti tämän ajan rukoukseen. Vähitellen tämä lämmitykseen kulunut rukousaika muuttui levoksi Jeesuksessa. Silloin hän putosi tähän "mustaan aukkoon". Mutta hän vain käväisi siellä ja yhtäkkiä tätä "mustaa aukkoa" ei enää ollutkaan. Tässä tapahtui se, kun Jeesus sanoi; Tulkaa ja levähtäkää vähän Hänen seurassaan (Mark. 6:31).

Mark. 6:31. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää."

Vain totuus tekee meistä vapaita. Ensin totuus kuitenkin tekee meistä kipeitä ja siksi me pakenemme totuutta. Totuuden löytäminen itsestään on prosessi. Se etenee pienin askelin. Mutta Erja vakuutti että se toimii. Askel askeleelta elämä alkaa helpottaa. Elämään alkaa tulla iloa. Jumala alkaa saada meissä Hengen hedelmää näkyviin, jota on myös ilo ja rauha. Mutta suostutko, uskallatko Jeesuksen muokattavaksi?

Itselle anteeksi antaminen voi olla ylivoimaista. Me käytämme suunnattomasti energiaa, kun yritämme painaa meitä ahdistavat asiat unohduksen mereen. Vasta Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan rakkauden kohdattuamme me kykenemme tuomaan ne näkyville armon mereen, jolloin ne alkavat muuttua elämän ankeuttajista voimavaraksi. Tämä näkyy mielestäni hyvin Erja Kaipiosta.

2. Kor. 1:3-4. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.

Keskusteluyhteys toiseen osapuoleen on säilytettävä mahdollisuuksien mukaan (Room. 12:18). Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista tai edes viisasta. Esim. narsistisesta henkilöstä kannattaa pyrkiä pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti. Näissä tilanteissa asiansa voi viedä Jumalalle ja luotettavalle sielunhoitajalle.

Room. 12:17-19. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra.

Pääsääntö on, että anteeksi on annettava. Myös narsistille vaikka yhteydet häneen pitääkin katkaista. Anteeksiantaminen ei ole unohtamista. Joskus kuulee väärää opetusta siitä, että kun antaa anteeksi, asia pitää myös unohtaa. Jos ”unohtamisella” tarkoitetaan sitä, että anteeksiannettua asiaa ei enää vedetä "sopivassa tilanteessa" esille, asia on oikein. Mutta muunlainen unohtaminen on tyhmyyttä. Silloinhan emme ole oppineet mitään omista tai muiden erehdyksistä. Kun esim. narsistille antaa anteeksi, asiaa ei voi unohtaa koska silloinhan joutuisi uudelleen hyväksikäytetyksi. Joidenkin asioiden kanssa joutuu kamppailemaan pidempään, ennen kuin niistä "pääsee eroon". Ellei kykene antamaan anteeksi vaan katkeruus valtaa mielen, senkin voi viedä Herralle. "Herra minä en kykene antamaan anteeksi, en edes halua antaa anteeksi, tee Sinä tälle asialle jotain". Lopulta anteeksi annettu asia ei nouse enää syyttämään.

Se, että me olemme antaneet anteeksi, ei tarkoita sitä että väärintekijät jäisivät vaille rangaistusta.

Room. 12:19-20. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."

Kristillisen elämän tulisi olla sellaista, että tarvetta anteeksiantoon ei edes tulisi. Mutta koska elämämme ei ole puhdasta, siitä pitää jokaisen oma vanha luonto huolen, me itsekin tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantoa sekä Jumalalta että lähimmäisiltämme. Älkäämme siis mekään kieltäkö muilta omaa anteeksiantoamme.

Ef. 4:25-27. Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.

Ef. 4:29-32. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Luuk. 6:36-38. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin (Jumala) armahtaa. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Kol. 3:12-13. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

1. Piet. 4:8. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit".

Pyhän hengen pilkasta Jeesus puhui siinä yhteydessä kun jotkut fariseuksista kokivat Jumalan toiminnan uhaksi itselleen ja omalle opilleen ja he alkoivat väittää Jeesuksen toiminnan olevan Paholaisen aikaansaamaa (Matt. 12).

Matt. 12:31-32. "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.

Mark.3:28-29. Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin."

Luuk. 12:10. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.

Pyhän hengen pilkan peruuttamattomuus ilmenee siinä, että vaikka ylipapit saivat luotettavaa ensikäden tietoa Jeesuksen ylösnousemuksesta Jeesuksen hautaa vartioineilta sotilailta, he siitä huolimatta päättivät kaikin voimin vastustaa Herran toimintaa.

Jumalan armo ja anteeksiantamus saadaan jättäytymällä Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alle ja pysymällä siellä. Jumalan anteeksiannon suuruutta ei voi ymmärtää ennen kuin on itse tullut syntiseksi ja armoa tarvitsevaksi.