SYNTI

Mistä synti on lähtöisin? Syntiinlankeemus alkoi taivaasta, kun yksi johtavista, loistavimmista ja kauneimmista enkeleistä, lankesi ylpeyteen. Syntiä ei siis alun perin ole ollut olemassa. Synti ei ole edes epäsuorasti Jumalan luomaa tai vaikuttamaa. Jos olisi, ei luotuja voisi asettaa vastuuseen synneistään.

Hes. 28:11-15. (Valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, jonka on tulkittu koskevan myös Saatanaa ennen hänen lankeamistaan.) … Näin sanoo Herra Jumala: Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.

Jes. 14:12-14. (Tämä Babylonian kuningasta koskeva kohta on tulkittu myös Saatanaa koskevaksi.) Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja." Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi."

Ilm. 12:7-9. Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.

1. Tim. 3:6. … jotta hän (seurakunnan kaitsija) ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.

Saatana sai ihmisen epäilemään Jumalan sanaa ja sai ihmisen näin lankeamaan. Ihminen syyllistyi samaan syntiin kuin Saatanakin, eli itsensä tekemiseen Jumalan vertaiseksi. Saatanan sanoma ihmiselle oli; ”Teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin kuin Jumala”.

1. Moos. 3:1-6. Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.' Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

Synti periytyi kaikille ensimmäisten ihmisten jälkeläisille, myös meille. Tätä sanotaan perisynniksi. Tämän vuoksi Jeesus sikisikin Pyhästä Hengestä, niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan, joten Hän oli myös tässä mielessä synnitön ja kykeni kuuliaisuuteen.

Room. 5:12-19. Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. … Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Ps. 51:7. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Ihmisen lankeaminen syntiin ei tullut Jumalalle yllätyksenä. Jumala tiesi ennalta lopputuloksen - silti Hän loi ihmisen. Jumalalla oli ratkaisu ihmisen syntiin valmiina jo ennen syntiinlankeemusta – tämä ratkaisu on Jeesus Kristus. Jo ennen ihmisen luomista, yksi kolmiyhteisen Jumalan persoona, Poika, tiesi, että Hänen tiensä ihmisenä tulisi viemään ristille. Kuinka suuresti Jumala meitä rakastaakaan.

1. Moos. 3:15. Ja minä (Jumala) panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Gal. 3:16. Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus.

Jes. 53:4-6. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Hepr. 10:5-7. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Enkelien synnistä ei näytä olevan paluutietä. Heidän syntinsä oli ensi hetkestä lähtien avointa kapinaa Jumalaa vastaan. Ihminen sitä vastoin voi kääntyä syntitieltään ellei hän paadu täysin.

Matt. 25:41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Jaak. 5:20. niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit.

1. Joh. 5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo synnistä seuraavasti;

Syvimmältä olemukseltaan synti on uskonnollinen käsite ja hengellinen todellisuus. Synti on aivan muuta kuin inhimillinen heikkous, joka voidaan selittää psykologisesti ja joka voidaan voittaa valistuksen ja hyvän tahdon avulla. Synti on turmellut ihmisen jumalasuhteen; ihmisessä oleva Jumalan kuva on pilalla. Syntikysymyksessä kaikki ovat asianosaisia. Kaikki ovat sekaantuneet luomakunnan kapinaan Luojaa vastaan. Kaikki ovat tehneet syntiä. Sen vuoksi langennut ihminen on sokaistunut ja kyvytön saavuttamaan todellista tietoa synnistä. Vain Jumalan Hengen ja Jumalan Sanan kautta ihmisen silmät voivat avautua.

Raamattu osoittaa synnin hyvin vakavaksi asiaksi. Raamatusta emme tapaa syntisen käsitystä pahasta, vaan Jumalan ajatukset synnistä. Kaksi aihetta muodostaa itse asiassa koko Raamatun sanoman, nimittäin sen oppi synnistä ja sen synnistä pelastumista koskeva julistus. Jumalan luomistyössä synti on vain välivaihe.

Vanhassa Testamentissa on usean synti-käsitteen joukossa kolme hebreankielistä synti-sanaa, jotka ovat perustavia. Sanojen merkitys on;

1. Mennä ohi maalin, eksyä tieltä, ottaa harha-askel, käyttäytyä pahoin, tehdä syntiä.

Sanaa käytetään sekä moraalisessa että hengellisessä mielessä. Se tarkoittaa synnin tekemistä joko lähimmäistä tai Jumalaa vastaan. Tässä on kysymyksessä Jumalan tieltä, Hänen tahdostaan ja totuudestaan eksyminen, niin että ihmisen koko elämä menee tämän vuoksi hukkaan. Tapa jolla sanaa käytetään osoittaa, että sillä on merkitys ”tehdä syntiä” kaikkine merkitysvivahteineen.

2. Poiketa tieltä (tarkoituksellisesti).

Tämä on voimakkaampi sana kuin edellinen. Se merkitsee, että ihminen tieten tahtoen hylkää oikean tien ja valitsee toisen. Kun edellinen synti-sana ilmaisi enemmän yksittäisten tekojen tekemistä, tämä sana ilmaisee toimintatapaa.

3. Tehdä kapina.

Tämä on voimakkain synti-sana. Se merkitsee, että Jumalaa vastaan noustaan ilmikapinaan.

Jumala oli tehnyt liiton Israelin kanssa, joten kansan tekemä synti oli myös liiton rikkomista. Ei ainoastaan yksityinen synti, vaan koko kansan synti hyvitettiin suurena sovituspäivänä. Synti saattoi tulla anteeksiannetuksi vain uhrieläimen sijaiskärsimyksen kautta. Sovituksen tapahduttua anteeksianto oli mahdollinen.

Jesajan kirjan 53 luvussa, (joka ennalta kuvaa Jeesuksen sovitustyötä,) esiintyvät kaikki tärkeimmät syntiä tarkoittavat sanat.

Uudessa Testamentissa synti-sanoja käytetään seuraavasti;

1. Mennä ohi maalin, ei saavuttaa päämääräänsä.

Tämä on tavallisin kreikankielinen syntiä tarkoittava sana. Sana sisältää määritelmän synnistä todellisena velkana ja syyllisyytenä Jumalaa kohtaan ja suoranaisena Hänen tahtonsa vastustamisena.

2. Lain rikkominen, laittomuus.

Tätä sanaa käytetään usein hebreankielisen ”poiketa tieltä tarkoituksellisesti” vastineena.

3. Sivuun putoaminen.

Sanaa käytetään Aadamin lankeemuksesta, Israelin lankeemuksesta sen hylätessä Kristuksen ja pakanain rikkomuksista joitten seurauksena oli hengellinen kuolema. Tätä voimakasta sanaa voidaan käyttää myös uskovien synneistä.

Kaiken sen perusta, mitä Uusi Testamentti sanoo synnistä, löytyy Vanhasta Testamentista. Raamatullinen ilmoitus rakentaa yhteyden kadotetun paratiisin ja jälleen löydetyn paratiisin välille. Uudessa liitossa sama Jumala joka vanhassa liitossa pyyhkii pois rikkomukset eikä enää muista syntejä, sovittaa ihmisen ja antaa anteeksi synnin Jeesuksessa Kristuksessa.

Uusi Testamentti ilmoittaa myös, että Jumala on saanut voiton synnistä. Ristillä syntinen ihminen sovitettiin Kristuksen kuoleman kautta. Jumala voi osoittaa sitä armoa, ”joka meille on annettu Jeesuksessa Kristuksessa ennen ikuisia aikoja” (2 Tim. 1:9-10). Henkensä kautta Hän voittaa synnin vallan uskovan elämässä (Room. 8:2).

Synti ei ole alemmanasteista hyvyyttä tai hyvyyden puutetta, vaan synti on jotain aktiivisesti pahaa ja turmiollista. Synnillä ei ole iankaikkista tai itsenäistä olemassaoloa. Synti on asiantilaa, jota ei edes pitäisi olla olemassa. Synti ei myöskään ole uusi kyky tai uusi asia, jonka ihminen olisi omaksunut. Synti on luomakunnassa vaikuttava häiriötila joka alkoi ihmisen jouduttua pois oikeasta jumalasuhteesta.

Hyvä on olemassa riippumatta siitä, onko pahaa vai ei. Pahan suhteen asianlaita on aivan toinen. Paha syntyy hyvän vastakohtana. Synti voidaan ymmärtää vain siten, että käytetään vertauskohtana jotain hyvää.

Saatanan valtakunta pysyy pystyssä ainoastaan petoksen ja valheen avulla. Siksi paha ei useinkaan esiinny avoimesti vaan hyvän valepuvussa. Kristuksen sovitustyön kautta pahuus on paljastettu ja myös riisuttu aseista.

Golgatan tapahtumien jälkeen kenenkään ei tarvitse olla epätietoinen siitä, mikä on synnin todellinen olemus. Synti ei ole ainoastaan kylmäkiskoisuutta ja välinpitämättömyyttä Luojaa kohtaan vaan se on vihollisuutta Häntä vastaan, vihollisuutta joka menee niinkin pitkälle, että pyrkii raivaamaan Jumalan tieltään.

Jumala ei ole jättänyt eikä jätä luomakuntaansa pahan valtaan. Tuomiossa ja pelastuksessa Hän astuu esiin ja voittaa synnin. Jumala on pitkämielinen syntistä kohtaan. (Jeesuksen vertauksessa, Matt. 13:24-30, Jumalan lapsia verrataan vehnään.) Vehnän vuoksi lustekin (valevehnä) on jätettävä pellolle kasvamaan elonaikaan saakka. Pahan on saatava elää yhdessä hyvän kanssa kunnes sekä hyvä että paha kypsyvät ja saavuttavat täyden mittansa. Niin kauan kun on pelastuksen päivä ja kääntymyksen aika kestää, Jumala on pitkämielinen syntiä kohtaan. Mutta kun armon aika päättyy, on synnin historia lopussa. Iankaikkinen tuomio tai iankaikkinen pelastus osoittaa sekä Jumalan vihan syntiä kohtaan mutta myös Jumalan rakkauden syntistä kohtaan.

Miten sitten pitäisi suhtautua ns. syntilistoihin? ”Älä koske, älä tartu, älä maista.” Kerrotaan, että kun tanskalaiset kristityt naiset aikoinaan näkivät voimakkaasti meikatut amerikkalaiset sisarensa, he hämmästyivät niin paljon, että heiltä tipahti sikarit suusta. Listat niistä asioista, jotka koetaan synniksi, voivat olla hyviäkin, mikäli ne varjelevat listan tekijän joidenkin syntien tekemiseltä. Virhe tehdään siinä, että listan noudattamista vaaditaan muiltakin. Varsinkin juuri uskoon tulleilla on taipumus tehdä uskonelämästään musta-valkoista. Kun syntilistoilla yritetään ”siivilöidä hyttysetkin, nielaistaankin kameli”. Syntilistojen teko on varmin tie päätyä itse fariseukseksi. Siitä, minkä Raamattu kertoo synniksi, tulee kuitenkin pitää kiinni. Vaikka kristitty on Kristuksessa vapautettu synnin vallasta, tulee hänen ottaa heikompi tai toisella tavalla ajatteleva lähimmäinen huomioon. Kristitty ei saa omalla sallivalla, tai tiukalla, käyttäytymisellään johtaa toista kristittyä lankeamaan uskossaan vaan kasvamaan siinä. Raamatun mukaan; ”jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta”. Ja; ”Sinun on hyvä … välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.”

Kol. 2:20-23. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Gal. 5:13. Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.

Room. 14:13-23. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. … Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen (onnellinen, autuas) se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Matt. 23:23-26. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin! "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!

Syntilistojen tekemistä voisi verrata sikalaan. Se on kuin yrittäisi ottaa aina ne pienet (synti)porsaat kiinni ja pitää aitauksessa – ja antaa samalla sen vanhan emakon (ihmisen oma vanha luonto), joka niitä porsaita jatkuvasti tuottaa, olla rauhassa. Ihmisten tekemät syntilistat menevät pieleen siksikin, että Jumala on asettanut ylpeyden ja pahat ajatukset murhan kanssa samaan listaan.

Sen vanhan luonnon eli, ”aatun”, ainoa oikea paikka on olla Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuna.

Room. 8:13-14. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.

Mark. 7:21-23. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."

Room. 6:6-19. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. … Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. … - käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.

Otanko minä todesta sen, että Jeesus Kristus on kuollut minunkin syntieni vuoksi? Uskonko sen?

Joh. 16:7-11. … Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen Kristukseen), ...

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Room. 7:24-8:1. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.