Pahuus

Missä pahuus luuraa?

• minussa itsessäni (minun omassa vanhassa luonnossani)

Jaak. 1: 13-14. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

• toisessa ihmisessä (vanhassa luonnossa)

Luuk. 17: 1-4. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. Pitäkää varanne! …

Matt. 18: 6-7. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. "Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat!

• maailmassa

Joh. 7:7. Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat.

Gal. 1:3-4. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille - Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.

1. Joh. 5:19. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

• paholaisessa ja pahoissa henkivalloissa

Ef. 6: 16. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.

Ef. 6: 12. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

2 Kor. 11: 14-15. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.

Mark. 5: 2-7; Matt. 8: 28-32; Luuk. 8:26-33. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. …

Taistelukenttä on ihmisessä (minussa itsessäni), ei ihmisen ulkopuolella. Minä itse ratkaisen, vastustanko pahaa vai liitynkö siihen. Välimahdollisuutta ei ole. Välinpitämättömyys on rakkaudettomuutta ja niin ollen pahan puolella olemista. Saatana voi esiintyä valkeuden enkelinä, mutta ei tuo esiin Jeesuksen sovitustyötä ristillä. Minusta itsestäni nousevat konstit ovat itsekkyyden, ylpeyden ja omavoitonpyynnin värittämiä. Ellen anna Jumalan hallita ja muuttaa ajatuksiani, puheitani ja tekojani, niin vanha luontoni toimii niiden kautta. Esimerkiksi Pietari yritti saada Jeesusta luopumaan ristintiestä ja tietämättään samalla koko ihmiskunnan pelastamisesta. Jaakob sanoo Jeesuksen tavoin suoraan, että maallinen ihmisviisaus, jos sitä värittää väittelynhalu (oikeassa olemisen tarve), on pahojen henkien viisautta. Jeesukseen uskovassa Kristityssä ei kuitenkaan ole ainuttakaan pahaa henkeä tai riivaajaa, ei voi olla koska PH:n läsnäolo (Jeesuksen läsnäolo meissä) karkottaa ne automaattisesti. Missä on Herran Henki, siellä on vapaus myös pahoista hengistä (2 Kor. 3:17.) Mutta meissä on se vanha oma minä, ”aatu”, joka aina vastusta Jumalaa ja näin asettuu saatanan puolelle. Kristityn omasta sydämestä nousee esiin se, mikä saastuttaa. Se tulee tunnustaa synniksi ja sen kanssa tulee mennä ristin sovitusveren alle.

Saatana yrittää saada meitä ulkoistamaan oman sydämemme synnit. ”Jos tuo toinen vain olisi erilainen, niin …” Näin menetellen meidän ei tarvitse tehdä parannusta eikä kilvoitella itsessämme olevaa syntiä vastaan, ja olemme valinneet saatanan antaman valheellisen tien päästä synnistä eroon. Vanhan aatun vallassa oleva ihminen kuvittelee, ettei hänessä itsessään ole pahaa, ainoastaan pieniä vikoja, vaan paha on vain muualla tai muissa ja siirtää näin taistelukentän pois itsestään, toisiin ihmisiin antaen samalla luovutusvoiton viholliselle. Ihminen sokeutuu omille virheilleen ja hän luulee, ettei hänen tarvitse muuttua koska syntisyys, näyttäisi olevan aina muissa. Näin vanha aatu estää ihmistä menemästä Jeesuksen puhdistettavaksi ja Pyhän Hengen uudistettavaksi.

Tärkeää olisikin tunnistaa paha. Itsessään olevaa pahaa on vaikea tunnistaa ja tunnustaa. Kannattaa peilata asiat ensisijassa siihen, mitä Raamattu sanoo, ei omiin tunteisiin. Oma omatunto tulisikin kasvattaa antamaan oikea ääni ruokkimalla sitä Jumalan sanalla, rukouksella ja muiden kristittyjen seuralla.

Mark. 8: 31-33. Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Jaak. 3: 14-17. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta.

Luuk. 6: 45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Matt. 15: 10-20. Jeesus … sanoi: ... Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." … se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin."

Room. 7: 15-21. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.

2 Kor. 3: 17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Juud. 1: 8-10. Yhtä kaikki nämä hurmahenget (ihmiset) tekevät samalla tavoin. He saastuttavat ruumiinsa, halveksivat Herraa ja hänen valtaansa ja herjaavat henkivaltoja. Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" ...

Sananl. 14:12 ja 16:25. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

Sananl. 22: 6. Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.

Voimme vastustaa pahaa:

• Vahvistumalla Herrassa / en ”ruoki” enää vanhaa luontoani, en ojennu sen mukaan, enkä ehdoin tahdoin hakeudu sellaisiin tilanteisiin että joutuisin kiusauksiin.

• Ottamalla voimaksemme Herran voiman (armon, anteeksiantamisen ja rakkauden) / pidättäytymällä oman voiman käytöstä (kosto, katkeruus, vihanpito, selän takana puhuminen, mitätöiminen ja alistaminen).

• Pitämällä rukouksen mukana kaikessa toiminnassa (että Jumala johdattaisi, antaisi viisautta ja rakkautta, varjelisi ja että Jumalan tahto tapahtuisi).

• Totuudessa pysymällä (silloinkin kun se on itselle vahingollista). Mutta jollei totuutta kykene sanomaan rakkaudessa, se tulee jättää sanomatta.

• Tunnustamalla rikkeeni Jumalalle ja suostumalla Hänen armonsa alle. (Vanhurskaus, joka on Jeesukselta saatua lahjavanhurskautta).

• En salaa sitä, että kuulun Jeesukselle (jos joku sitä kysyy), osallistun mahdollisuuksieni ja tarpeen mukaan seurakunnan kokouksiin ja toimintaan (”tuon leiviskäni rahanvaihtajille”). Alttius evankeliumin julistamiseen.

• Uskomalla siihen, että mitä tahansa minulle tapahtuu, olen Jumalan kädessä. Mikäli olen itse synnilläni aiheuttanut tapahtuman, uskallan tunnustaa sen ja mennä sen kanssa Jeesuksen sovintoveren alle puhdistettavaksi.

• Olemalla Jeesuksen sovintoveren suojissa. Tiedän olevani uudestisyntynyt Jumalan lapsi Jeesuksen sovitustyön perusteella.

• Tutustumalla Jumalan sanaan Raamattuun, joka lisää Jeesuksen tuntemista.

Ef. 6:10-18. Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Jaak. 4: 7. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.

Vaikka sortuisin tekemään pahaa, antaisin sille myöten, niin armo riittää kattamaan senkin. Vihollinen yrittää kyllä väittää muuta, mutta uskotaan ennemmin Jumalan sanaa Raamattua kuin vihollista. Raamattu sanookin, että nimenomaan vanhurskas lankeaa mutta nousee jälleen, nousee viisaampana koska tuntee nyt paremmin itseään, omaa heikkouttaan ja Jumalan armon anteeksiantavaa voimaa. Ero lapsen ja sian välillä on se, että lapsi nousee puhdistettavaksi rapakkoon kaaduttuaan mutta sika alkaa rypeä rapakossa. Sama se on syntirapakon kanssa.

Sananl. 24: 16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

Room. 5: 20. … Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

Jes. 1: 18. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Eräs mies kertoi, miten hän nuoruudessaan oli varastanut kolme kolpakkoa. Teko alkoi myöhemmin vaivata häntä, mutta niitä ei voinut enää vuosien jälkeen palauttaakaan. Ensimmäinen ajatus oli, että nehän voisi rikkoa ja hävittää. Varkaus olisi todennäköisesti unohtunut miehen mielestä kun kolpakot eivät olisi enää olleet muistuttamassa asiasta. Mutta olisiko teko ollut Jumalan kirjasta pois pyyhitty? Hän tunnusti tekonsa syntinä Jumalalle ja uskoi Jeesuksen sovintotyön kattavan senkin. Nykyisin, aina kun kolpakko olemassaolollaan muistuttaa varkaudesta, mies oman kertomansa mukaan kiittää Jumalaa armosta joka riittää. Voisi jopa sanoa että Jumala osaltaan näillä kolpakoilla pitää miehen nöyrempänä kuin mitä mies muuten olisi.

Tuleeko paha sitten Jumalalta? Ei tule. Jumala joutuu kuitenkin sallimaan paljon asioita ihmisen pahuuden ja sydämen kovuuden tähden.

Kiusaukseen ja sitä kautta pahan tekemiseen ei tarvitse langeta. Mutta jos kuitenkin lankeamme, Jumalalla on vastaava tieto tulevaisuudesta kiusaukseen joutuvan kohdalla kuin mitä Hänellä oli Simon Pietarin osalta. Pietari pystyi lankeemuksensa jälkeen vahvistamaan toisia kristittyjä, mihin hän ei olisi (omavoimaisena) kyennyt ilman lankeamistaan. Lankeamisessa Pietari ”riisuttiin” omiin voimiin turvautumisesta. Näin Jumala pystyy kääntämään saatanan onnistumisenkin saatanan täydelliseksi epäonnistumiseksi. Kunhan vain emme jää lankeemukseen vaan käännymme silloinkin Jumalan puoleen turvautuen Jeesuksen sovintovereen.

Jaak. 1: 13. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.

Matt. 19: 8. Hän (Jeesus) vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.

Job. 42: 1-6. Silloin Job sanoi Herralle: - Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä. ... Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat." Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Luuk. 22:31 32. "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä (Jeesus) olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."

1 Kor. 10: 13. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Tähän yhteyteen voisi myös liittää käsitteen ”armon meri”. Joskus kristityt sotkevat sen unohduksen mereen, joka on eri asia. Ihminen itse pyrkii siirtämään traumaattisimmat ja vaikeimmat asiat unohduksen mereen, ettei hänen tarvitsisi niitä kohdata. Seppo Jokinen puhuu paljon tästä asiasta kirjoissaan. Tämä siirto tapahtuu useimmiten jo varhaislapsuudessa. Aikuisena koetut vääryydenkokemiset sen sijaan usein muutetaan katkeruudeksi, joita ei unohdeta. Yhtälailla nekin, niin kuin unohduksen mereen painetut asiat, estävät meitä kasvamasta kristittyinä Jumalan tuntemisessa.

Seppo Jokinen kertoo kirjassaan ”Terve kiintymys” näin (sivu 21); Jotta ihminen voisi olla ainakin teoriassa ehjä, hänellä pitäisi olla vahva perusturvallisuus elämää kannattelemassa. Hänellä ei saisi olla sisimmässään voimakkaita, torjuttuja traumaattisia kokemuksia, sillä ne nielevät tavattoman paljon psyykkistä energiaa ja hengellistä voimaa. Jos torjutut traumat saadaan purettua sisimmästä, niiden torjumiseen mennyt voima vapautuu ihmisen käytettäväksi hänen jokapäiväisessä elämässään.” Ja (sivu 24) ”Jos sinusta sen sijaan tuntuu siltä, että elämä on todella mukavaa ja olet onnellinen ja iloinen, älä ollenkaan lähde itsesi löytämisen matkalle, vaan nauti elämästä ja elele niin kuin tähänkin asti.”

Armon meressä ei saa kalastaa. mutta mitä tehdä niille vonkaleille, jotka yrityksistä huolimatta eivät suostu pysymään armon meren (tai unohduksen meren) pinnan alla, vaan nousevat polskimaan pintaan. Vaatii suunnattomasti henkisiä voimia olla vahdissa rannalla ja nuijia niitä takaisin pinnan alle. Ne vonkaleet kannattaisi fileerata. Mutta ei ehkä yksin, vaan luotettavan sielunhoitajan tai ystävän kanssa. Ja ehdottomasti aina kannattaa pyytää Herramme Jeesus Kristus mukaan siihen tilanteeseen. Oman kokemukseni mukaan jotkut vonkaleet pitää fileerata monta kertaa, toisille riittää yksi kerta.

Moni sotkee näiden vonkaleiden vastustamisen pahan vastustamiseen. Ne ovat täysin eri asioita. Jos emme suostu näkemään haavojamme, jotka olemme lapsuudessa tai aikuisuudessa sieluumme / mieleemme saaneet, emme siltä osin myöskään suostu Jeesuksen parannettaviksi. Jeesuksen seurassa ollessamme, hän yleensä kysyy lempeästi, saako avata haavan jotta voisi parantaa sen. Tai sitten hän joko johdattaa tai sallii meidän itse viedä elämäntilanteemme sellaiseen pisteeseen, että apu alkaa kelvata meille.

Eräs lääkäri oli kerran kysynyt Seppo Jokiselta että mistä erottaa terveen ja tunne-elämältään ehjän ihmisen. Seppo oli vastannut, ettei hän tiedä, koska ei ole vielä tavannut sellaista ihmistä.

Kiinnostu Kristuksesta Jeesuksesta, älä henkivalloista. Erik Ewalds on sanonut aika kivasti; ”Joka lähtee painimaan nokikolarin kanssa, tulee vain itse nokiseksi.” Jeesuksen kanssa voi ”painia”, siinä tulee vain puhtaammaksi. Vääriä oppeja ei ole tarpeen opetella. Kun tuntee oikean, erottaa vääränkin. Pyhä Henki nimittäin vie meitä syvempään Kristuksen tuntemiseen. Kun olemme Kristuksessa, olemme suojassa. Pahat henget, jotka Gerasan alueella näkivät Jeesuksen, parkaisivat. Alkutekstin mukaan kyseessä oli tuskanhuuto. Jokaisessa Jumalan lapsessa on Pyhä Henki ja itse Jeesus Kristus (Joh. 14:20). Paras tapa olla suojassa kaikilta henkivalloilta on olla Jeesuksen sovintoveren alla.

Pahuuden alkuperä

Mistä paha on lähtöisin? Syntiinlankeemus alkoi taivaasta, kun yksi johtavista, loistavimmista ja kauneimmista enkeleistä, lankesi ylpeyteen. Pahuutta ei siis alun perin ole ollut olemassa. Pahuus ei ole edes epäsuorasti Jumalan luomaa tai vaikuttamaa. Jos olisi, ei luotuja voisi asettaa vastuuseen synneistään.

Hes. 28:11-15. (Valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, jonka on tulkittu koskevan myös Saatanaa ennen hänen lankeamistaan.) … Näin sanoo Herra Jumala: Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan.

Jes. 14:12-14. (Tämä Babylonian kuningasta koskeva kohta on tulkittu myös Saatanaa koskevaksi.) Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja." Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi."

Ilm. 12:7-9. Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.

Saatana sai ihmisen epäilemään Jumalan sanaa ja sai ihmisen näin mukaansa. Ihminen syyllistyi samaan syntiin kuin Saatanakin, eli itsensä tekemiseen Jumalan vertaiseksi. Saatanan sanoma ihmiselle oli; ”Teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin kuin Jumala”.

1. Moos. 3:1-6. Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.' Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

Synti periytyi kaikille ensimmäisten ihmisten jälkeläisille, myös meille. Tätä sanotaan perisynniksi. Tämän vuoksi Jeesus sikisikin Pyhästä Hengestä, niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan, joten Hän oli myös tässä mielessä synnitön ja kykeni kuuliaisuuteen.

Room. 5:12-19. Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. … Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Ps. 51:7. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Ihmisen lankeaminen pahuuteen ei tullut Jumalalle yllätyksenä. Jumala tiesi ennalta lopputuloksen - silti Hän loi ihmisen. Jumalalla oli ratkaisu ihmisen syntiin valmiina jo ennen syntiinlankeemusta – tämä ratkaisu on Jeesus Kristus. Jo ennen ihmisen luomista, yksi kolmiyhteisen Jumalan persoona, Poika, tiesi, että Hänen tiensä ihmisenä tulisi viemään ristille. Kuinka suuresti Jumala meitä rakastaakaan.

1. Moos. 3:15. Ja minä (Jumala) panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Gal. 3:16. Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus.

Jes. 53:4-6. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Hepr. 10:5-7. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Saatanan ja häneen liittyneiden enkelien synnistä ei näytä olevan paluutietä. Heidän syntinsä oli ensi hetkestä lähtien avointa kapinaa Jumalaa vastaan. Ihminen sitä vastoin voi kääntyä syntitieltään ellei hän paadu täysin.

Matt. 25:41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Jaak. 5:20. niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit.

1. Joh. 5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.

Otanko minä todesta sen, että Jeesus Kristus on kuollut minunkin syntieni vuoksi? Uskonko sen?

Joh. 16:7-11. … Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen Kristukseen), ...

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Room. 7:24-8:1. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.