Syyllisyys

On oikeaa ja väärää syyllisyyttä. Jobin kirja on esimerkki myös siitä, miten nuhteetonta yritetään syyllistää. Todisteena Jobin syyllisyydestä käytettiin kahta asiaa; Vain syylliselle voi käydä noin – ja – olet syyllinen koska et ajattele samoin kuin me.

• Job oli Jumalan silmissä ihmisenä esimerkillinen. Raamattu ei kuitenkaan kerro, että Job olisi ollut synnitön.

Job 1:1. Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.

Job 1:8. Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa."

• Job oli tietoinen omasta erinomaisuudestaan ja puhui Jumalastakin aivan oikein - mutta ei nähnyt ihmisenä asemaansa oikeassa suhteessa Luojaansa.

Job 6:29. ... Minä olen syytön!

Job 7:20. Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle (Jumala) ole vahinkoa tehnyt, … (Kaikki synti on kuitenkin loukkaus Jumalaa kohtaan.)

Job 38:1-2. Silloin Herra vastasi Jobille. … Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni …

• Jobin ystävät sen sijaan eivät puhuneet Jumalasta oikein. He pyrkivät syyllistämään Jobin.

Job 6:26. Te (Jobin ystävät) takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

Job 21:1-3. Nyt Job sanoi: Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte. Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.

Job 22:1 ja 21. Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi: … Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen. (Job oli kuitenkin sovinnossa Jumalan kanssa vaikka Elifas oli sitä mieltä ettei se ollut mitenkään mahdollista.)

Job 42:7. Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.

• Job ei suostunut olemaan syyllinen ystäviensä tarkoittamalla tavalla vaikka ystävät häntä siihen painostivatkin. Sen sijaan Job suostui oikeaan syyllisyyteen kohdattuaan Jumalan.

Job 42:1-6. Silloin Job sanoi Herralle: Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä. … Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

• Me ihmiset yritämme tehdä toisistamme syyllisiä vertaamalla heidän elämäänsä itse itsellemme tekemiin syntilistoihin. Oman kokemukseni mukaan ihminen huomaa syyllisyytensä (syntisyytensä) vasta kohdattuaan Jumalan pyhyyden.

Kol. 2:20-23. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Jes. 6:3-5. He (serafit) huusivat toinen toiselleen: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

Syyllistäminen ja nuhtelu ovat eri asioita. Kun syyllistän toista, pyrin sillä välttämään oman vastuuni asiasta. Oikea nuhtelu lähtee rakkaudesta. Asiaa voisi selventää seuraavalla ”ystävän tuntomerkillä”;

Empaattinen tuttava toteaa kaverilleen tämän jouduttua vaikeuksiin näin; ”Oletpa sinä saattanut itsesi vaikeuksiin. Mitenkähän selviät? Minä voin kyllä antaa neuvoja.”

Todellinen sympaattinen ystävä toteaa; ”Me taidamme olla vaikeuksissa. Mutta emmeköhän me yhdessä selviä.”

Vanhempien vaikutus myös pahassa (esimerkki, teot, kotikasvatus, mielipiteet) ulottuu aina neljänteen sukupolveen asti, ellei Jumalan anneta armossaan tätä vaikutusta katkaista.

2. Moos. 34:7. Hän (Jumala) on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista."

Jumala on armollinen – mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Miten nämä voivat olla samanaikaisesti totta? Vastaus on Jeesuksen Kristuksen sovintokuolemassa.

Vain syyllinen tuomitaan. Ihmiset rikkovat sekä Jumalaa että toisia ihmisiä vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein ja vetävät näin syyllisyyden päälleen. Joh. 3:18 kohdan mukaan koko ihmiskunta on jo syyllisenä tuomion alla. Ihmiset eivät ylpeytensä sokaisemina ja omavanhurskauteen sairastuneina vain tätä huomaa. Tämän tuomion alta voi vapautua ainoastaan vetoamalla sijaiskärsijään, Kristukseen. Ihmisen syyllisyys poistuu vain Jeesuksessa Kristuksessa.

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

3. Moos. 19:17-18. "Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään. … rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.

Jes. 64:4-5. Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.

Hes. 18:21-23 ja 30. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää? Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. "Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne!

2. Kor. 6:1. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Joh. 3:18. Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen Kristukseen), ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Entä sellainen ihminen, joka tekee hyviä tekoja vaikka toiset hänen teoistaan ovatkin pahoja. Voiko hän olla syyllinen? Hänet kannattaa jättää rukouksessa Jumalan käsiin.

Luuk. 6:36-37. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

Matt. 12:35-37. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. … Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."

Vastauksen omalla kohdallani saan ehkä miettimällä seuraavaa.

• Jos pyrin vähättelemään tai peittämään tekojani, laiminlyöntejäni tai tekojeni seurauksia, silloin en tuo niitä Jumalan Sanan valossa arvioitavaksi ja olen livennyt totuudesta.

Sananl. 28:13-14. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.

Sananl. 27:19. Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

Room. 15:1-2. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

• Jos taas suurentelen hyviä ominaisuuksiani, olen syyllistynyt väärään ylpeyteen.

Room. 12:3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Sananl. 27:2. Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.

Syyllisyys voi lisääntyä. Syyllisyyttä aiheuttaneiden tekojen seuraukset eivät anteeksi saamisen jälkeenkään poistu tai ne poistuvat vasta viiveellä.

Saarn. 3:16-18. Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka - ja siellä vääryys, oli tuomioistuin - ja sielläkin vääryys. Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.

Jes. 5:18-24. Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita. …

2. Aik. 28:13. … Syyllisyytemme Herran edessä on jo ennestään suuri ja Herran viha on yllämme, mutta te vain tahdotte lisätä syntejämme ja syyllisyyttämme."

Joh. 19:10-11. "Etkö puhu, vaikka minä kysyn?" Pilatus sanoi. "Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?" Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut."

Ihminen huomaa ja tunnustaa oman syyllisyytensä usein vasta kohdatessaan Jumalan. Nyt vielä armonaikana, kun Jumala tuo ihmisen eteensä, on samanaikaisesti läsnä Jeesuksen Kristuksen sovintoveri.

Hepr. 10:30-31. Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: Herra on tuomitseva kansansa. On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.

Jes. 6:5-7. Ja minä sanoin: Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin. Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.

Ef. 1:7. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. …

Hepr. 12:22-25. … te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta.

SYYLLINEN VAI SYYTÖN TAIVAALLISESSA OIKEUDENKÄYNNISSÄ

Jumala on tuomari. 1 Moos. 31:53, Ps. 7:12, Ps. 82:1, Hebr. 12:23, 1 Piet. 1:17, 2 Piet. 2:6.

Jeesus on myös tuomari. Apt. 10:38-43, 2 Tim. 4:1, Room. 2:16.

Ps. 7:12. Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä.

Hebr. 12:22-24. Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

1 Piet. 1: 17. Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

2 Piet 2:6. Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi ja antoi näin varoittavan esimerkin vastaisten aikojen jumalattomille.

Apt. 10:40-43. mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi."

2 Tim. 4:1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet.

Room. 2: 16. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

Tästä käy ilmi myös Jeesuksen Jumaluus, sillä Hänet tuomarina rinnastetaan Isään Jumalaan.

Tästä käy myös ilmi, että Jeesus on jotain enemmän kuin tuomari.

Saatana on syyttäjä. Job. 1:6-12, Sak. 3:1, Ilm. 12:10,

Laki on toinen syyttäjä niille, jotka haluavat mennä ilman Jeesusta taivaaseen (laki = Mooseksen laki) Sef. 3:8, Joh. 5:45, Room. 2:12.

Kolmas syyttäjä voisi olla ihmisen omatunto (= ihmisen tekojen motiivit).

Sak. 3:1. Sitten Herra antoi minun nähdä ylipappi Joosuan, joka seisoi Herran enkelin edessä. Saatana seisoi Joosuan oikealla puolella ja syytti häntä.

Ilm. 12:10-12. … Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. … Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.

Joh. 5: 45. "Älkää luulko, että minä (Jeesus) teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne.

Room. 2:12. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.

Omatunto toimii ihmisen syyttäjänä tai puolustajana. Usko Jeesukseen puhdistaa omantunnon Heb. 9:9, 10:14 ja 22, Tiit. 1:15-16.

Rom. 2: 14-16. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

Heb 9: 8-9. Tämä kaikki kuvaa nykyistä aikaa: lahjoja ja uhreja kyllä tuodaan, mutta jumalanpalvelukseen osallistuvan omatunto ei niistä puhdistu.

Heb 10: 14. kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Tiit 1: 15-16. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet.

Puolustajina ovat Jeesus ja Pyhä Henki. 1 Joh. 2:1, Joh. 14:16-18, 14:26, 15:26 ja 16:7.

Jumala itse on vähäosaisten puolustaja Sananl. 23:10-11, Job. 16:19.

1 Joh 2: 1. Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus.

Joh 14: 16-18. Minä (Jeesus) käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

Joh 15: 26. Te saatte puolustajan; minä (Jeesus) lähetän hänet Isän(Jumalan) luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.

Joh 16: 7. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä (Jeesus) menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne.

Sananl. 23: 10-11. Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä äläkä tunkeudu orpojen pelloille, sillä heillä on väkevä puolustaja, joka ajaa heidän asiaansa sinua vastaan.

Job 16:19. Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.

Syytettynä on ihminen. 1 Moos. 3:11, 1 Moos. 4:10, Mat. 15:18-20, Mark. 7:20-23, Room. 3:23, Room. 5:12, Room. 6:23, Room. 7:18, Room. 14:23, Heb. 9:27, Jaak. 2:9-10, 1 Joh. 1:8,

1 Moos. 3:11. ”Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"

1 Moos. 4: 10. Herra sanoi (Kainille Aabelin murhan jälkeen): "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

Ps 51:8. Sinä (Jumala) tahdot sisimpääni totuuden. (Ja ed. käännöksen mukaan) Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.

Mat. 5:21-22. "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä (Jeesus) sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Mat. 15: 18-20. Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ..."

Mark. 7: 20-23. Ja hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."

Room. 3:23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.

Room. 5:12. Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

Room. 7: 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.

Room. 14:23. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Heb. 9: 27. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.

Jaak. 2: 9-10. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin.

1 Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Oikeudenkäynnin ratkaisu.

1. Tuomio – ihminen on syyllinen.

Room. 3:23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

1. Moos. 2:17. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."

1. Moos. 3:12. Mies vastasi (Jumalalle): … minä söin."

2. Tuomion täytäntöönpano – tuomitaan kuolemaan ja vahvistetaan ihmisen oma valinta, jolla ihminen otti eron Jumalasta ja kaikesta siitä, mitä Jumala on.

Room. 6: 23. Synnin palkka on kuolema.

Jeesus otti kuitenkin sijaisena kantaakseen ihmiselle langetetun tuomion. Hänen oli mahdollista se tehdä, koska Hän itse ihmisenä ei ollut syyllinen eikä syytettynä.

Mat. 27: 46 ja Mark. 15:34. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Mark. 15:37. Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.

Room. 8: 3. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin.

1 Piet. 2: 23-24. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle.

1 Piet. 3:18. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin.

1 Joh. 4:10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Ihminen on vapaa aivan kuin Barabbas vapautettiin Jeesuksen sijasta - MUTTA.

Vapauden, syyttömäksi julistamisen ja vanhurskauden (Jumalalle kelpaava) saamiseksi omalle kohdalle on kuitenkin yksi ehto. Ne ovat sidottu Jeesukseen Kristukseen.

Joh. 3:16. … jottei yksikään, joka häneen (Jeesukseen Kristukseen) uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

2 Kor. 5: 20-21. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Room. 8: 10. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.

Room. 3: 22-25. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

Jeesuksen kuollessa tuomittiin synti, myös Saatana sai tuomion. Nyt ei ihmistä kadota itse synti vaan se, ettei syntinen usko syntejään Jeesuksen kannettavaksi vaan haluaa sovittaa ne itse.

Joh. 16:8-11. hän (Pyhä Henki) paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen), vanhurskaus tulee julki siinä, että minä (Jeesus) menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas (Saatana) on tuomittu.

Jumala on jo tuominnut synnin (= ihmisen) Golgatalla, eikä tuomitse enää toista kertaa niitä, jotka ovat tämän Jumalan julistaman tuomion (jonka Jeesus Kristus kärsi) vastaanottaneet (suostuneet sovintoon Jumalan kanssa).

Room. 8: 3. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin.

Ne, jotka eivät suostu sovintoon Jumalan kanssa, ovat edelleen tuomion alla sitä odottamassa.

Jes. 5:18-24. Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita. …

Tämä Jumalan oikeusistuin on korkein mahdollinen, eikä sen ratkaisusta ole mahdollisuutta valittaa. Valitusoikeutta ei ole edes sinulla itselläsi.