Miksi Jumala näyttäisi sallivan pahan

Usein tämä kysymys esitetään muodossa, "Miksi Jumala ei tee mitään vaan sallii pahan, ikään kuin kysyjä olisi sitä mieltä, että Jumala on voimaton tai välinpitämätön pahan suhteen. Ateistit päättelevät jotenkin näin; Jos Jumala olisi hyvä, hän ei sallisi pahaa. Koska paha on olemassa, ei voi olla olemassa hyvää Jumalaa. Kristitty voisi samalla periaatteella päätellä; Jos ateisti (ihminen) olisi hyvä, hän ei sallisi pahaa. Koska paha on olemassa, ei voi olla olemassa hyviä ateisteja (hyviä ihmisiä). Tieteessä tällaista päättelyä sanotaan epätieteelliseksi kehäpäättelyksi.

Taustalla on tietämättömyys kristillisistä perusasioista. Ei tunneta Jumalaa Luojana, ei tunneta Jeesusta Kristusta Jumalan Sanana, ei tunneta Raamattua, jossa Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa eikä tunneta edes itseä (omaa vanhaa luontoa). Jos tämän kysymyksen esittää vilpittömin mielin, Jumala yleensä vastaa kysyjälle.

Habakukin kirjassa VT:n puolella, Habakuk ei aseta Jumalan hyvyyttä kyseenalaiseksi. Habakukin ongelma on lähinnä se, miksi Jumalan tuomiot pahoille viipyvät.

Hab. 1:1-4. Kuinka kauan minun pitää huutaa, etkö kuule minua, Herra? Kuinka kauan minun täytyy valittaa väkivallan tähden, etkö sinä auta? Miksi annat minun nähdä vääryyden tekoja, kuinka kauan annat pahuuden vallita? Kaikkialla näen hävitystä ja väkivaltaa, riita puhkeaa, viha leviää. Laki on voimaa vailla, oikeus ei toteudu koskaan. Jumalaton sortaa vanhurskasta, ja oikeus vääristyy.

Jumalan vastaus Habakukille oli, että Hän kutsuu julmat ja armottomat kaldealaiset rankaisemaan pahantekijöitä mutta vanhurskas saa elää, kun pysyy uskollisena (Hab. 1:5 – 2:4).

Habakuk tyytyi Jumalan vastaukseen, vaikka se edellytti vaikeuksien keskellä odottamista sekä Jumalaan ja Jumalan aikatauluun luottamista.

Hab. 2:1-4. Profeetta sanoi: Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini. Herra vastasi minulle: Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.

Hab. 3:16-18. Minä kuulin pauhun - sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat. Tyynesti minä silti odotan ahdingon päivää. Se päivä koittaa kansalle, joka hyökkää meidän kimppuumme. Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.

Tätä samaa luottamusta Jumalaan osoitetaan psalmissa 73. "Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti" (Ps. 73:26).

Ps. 73:2-28. ... Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään. … He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä." Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. ... Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa. Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

Selkein vastaus kysymykseen olisi: Jumala joutuu sallimaan pahan, koska jokainen ihminen on paha, minäkin, ja koska Jumala on antanut meille aikaa parannuksen tekemiseen. Ellei Jumala antaisi meille (ja pahalle) aikaa, Hän joutuisi saman tien lopettamaan jokaisen ihmisen elämän, myös minun, koska meissä jokaisessa on jotain Hänen tahtonsa vastaista. Rehellinen kysymys olisi, miksi Jumala sallii minunkin vielä elävän. Sillä eihän mikään epätäydellinen, epäpyhä tai syntinen kestä Pyhän Jumalan läheisyydessä.

Joku voisi nyt sanoa, että eiväthän pahat ihmiset ole Jumalan läheisyydessä. Kyllä he ovat. Raamattuhan sanoo, että; "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:27-28).

Paavalin puhe Ateenalaisille kertoo jotain tästä.

Apt. 17:24-31. "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra … antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.

Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä … jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies (Jeesus Kristus), jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."

Mitä Paavali itse asiassa edellä sanoo? Hän sanoo mm. seuraavaa;

• Jumala on luonut kaiken (enkelivallat, maailmankaikkeuden ja ihmisen).

• Jumala ylläpitää meitä jokaista, niin "hyviä" kuin "pahoja".

• Jumala antaa myös paholaisen olla toistaiseksi maailmassa.

• Jumalan tarkoitus on, että Ihminen löytäisi Jumalan. Eikä mitä tahansa jumalaa vaan Jeesuksen Kristuksen.

• Jeesus Kristus löydetään "tulemalla takaisin kotiin Isän Jumalan luo". Ei oikeaa parannusta muulla tavalla voi tehdäkään.

• Jumala tuomitsee aikanaan maailman ja sen mukana myös ne, joilla on pelkästään "maailman kansalaisuus". (Ne, joilta puuttuu taivaan kansalaisuus, Jumalan lapsen nimi ja –asema, pysyvät tuomion alla).

Joh. 3:18. Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen Kristukseen), ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

• Maailman ja ihmisten tuomarina toimii Jeesus Kristus.

Onko Jumala luojana luonut myös pahan?

Jumala on luonut sekä enkelit että ihmiset itsenäisiksi, ajatteleviksi olennoiksi. Luomiseen, jossa luoduille annetaan oma tahto, liittyy aina luodun mahdollisuus valita hyvän sijasta paha. Kapina jumalaa vastaan alkoi taivaasta, kun kaunein ja paras Jumalan luomista enkeleistä, Lusifer (valon tuoja), halusi ylpeydessään olla Jumalan vertainen. Hän sai kolmasosan taivaan enkeleistä liittymään mukaan aloittamaansa kapinaan. Hän sai myös ihmisen mukaansa pettämällä. Raamatussa Babylonin kuninkaaseen liitetty kohta puhuu myös saatanasta, joka vaikutti Babylonian vallan taustalla.

Jes. 14:13-14. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: "Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi."

Voisi sanoa, että taivaan enkelit on koeteltu ja jako siellä on jo tehty. Langenneilla enkeleillä ei ole pelastumisen mahdollisuutta (Matt. 25:41) – saatanan pettämiksi ja tuomion alle joutuneilla ihmisillä vielä on.

Jumala ylläpitää sekä "hyviä" että "pahoja".

Jumala odottaa, että Hän voisi armahtaa ihmisen. Edellytys armon antamiselle ja tuomion alta poistamiselle on Kristuksen Jeesuksen sijaiskuolema ristillä. Se on historiassa tapahtunut tosiasia. Ihmisen, oli hän sitten paha tai omasta mielestään hyvä, tarvitsee vain hyväksyä tämä omalle kohdalleen.

Jes. 30:18. Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Hepr. 9:27-28. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Hes. 18:23. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

Jes. 1:18-20. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.

Ihminen, joka asettaa turvansa Jeesukseen Kristukseen, uudestisyntyy jumalan lapseksi (Jumala adoptoi hänet), ja hän saa Jumalalta vakuudeksi, puolustajaksi ja rinnallakulkijaksi Pyhän Hengen.

Tuleeko ihmisestä hyvä, kun hänestä tulee Jumalan lapsi? Ei tule. Jumalan lapsi tuo päivittäin syntinsä (ajatussynnit, laiminlyönnit, jne.) Kristukselle, sovintoveren puhdistettavaksi. Paavalikin joutui kristittynä, ja jo pitkään Jeesuksen Kristuksen seurassa olleena, toteamaan, että häntä revitään kahtaalle. Ennen Kristuksen kohtaamista Paavalilla ei ollut tätä ongelmaa, sillä silloin häntä kuljetti yksinomaan hänen oma vanha luontonsa.

Room. 7:21-8:10. Huomaan siis, että minua (Paavalia) hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Lihan (ihmisen oma luonto) mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.

Jumalan lapselleen antama Pyhä Henki pyrkii ohjaamaan ja kasvattamaan meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Jos siihen suostumme, silloin vanhan luontomme vaikutusvalta tekoihimme vähenee. Jos vanhan luontomme vaikutuksesta laiminlyömme seurakuntayhteyden, rukouksen ja Raamatun lukemisen, Pyhän Hengen vaikutus meissä vähenee ja me murehdutamme Pyhän Hengen.

Room. 8:10. … Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.

Room. 13:14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Ef. 4:30-32. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Vain Kristus meissä (Pyhä Henki) kykenee pitämään meidän vanhaa luontoamme kurissa. Mutta sitä Hän ei tee ilman meidän omaa suostumustamme.

Room. 6:10-12. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.

Room. 6:6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

Gal. 2:19-20. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Me pääsemme vanhasta luonnostamme lopullisesti eroon Kristuksen tullessa takaisin noutamaan omiaan. Silloin saamme samanlaisen ylösnousemusruumiin, joka Kristuksella jo on.

1. Joh. 3:1-2. Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Miksi Jumala antaa paholaisen olla edelleen olemassa?

Paholaisen valta on rajattu. Se käy hyvin ilmi esim. Jobin kirjasta, jolloin saatanalla oli vielä pääsy Jumalan eteen. Paholainen toimii yleensä niiden ihmisten kautta, jotka ovat suostuneet hänen pettämikseen. Ongelma on ihminen itse. Joku haluaa itselleen valtaa, joku rikkautta, himojen tyydytystä, jne. Ihminen haluaa olla rikas, vahva ja onnistunut. Ne, jotka eivät edelliseen kykene, sortuvat helposti kateuteen, vihaan ja katkeruuteen.

Room. 8:7-8. Lihan (ihmisen oma vanha luonto) pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Paholainen saa eksytyksillään sen aikaan, että jakolinja Kristuksen sovintovereen turvaavien ja Kristuksen hylkäävien välillä tulee selväksi. Tämä käy ilmi varsinkin ns. 1000 –vuotisen aikakauden aikana, kun saatana on ollut sidottuna ja vasta aikakauden lopussa hetkeksi vapautetaan.

Luuk. 22:31. "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.

Matt. 13:20-21, Mark. 4:16-17. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta.

Ilm. 22:10-11. Sitten minulle sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä.

Ilm. 20:7-8. Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa.

Jumalan tarkoitus on, että Ihminen löytäisi Jeesuksen Kristuksen ja pelastuisi.

Jumala on jo tehnyt kaiken pelastukseen liittyvän valmiiksi. Jumala kutsuu ihmistä monella tavoin tulemaan luokseen.

Matt. 22:8-13. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, … Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Kaikki kelpaavat Jumalalle. Kaikki saavat tulla sellaisina kuin ovat. Miksi sitten mies, jolla ei ollut hääpukua, heitettiin ulos? Ongelma oli siinä, että vaikka mies olisi kelvannut Jumalalle, Jumala ei ollut kelvannut tälle miehelle. Kun hylätään Jumalan ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta lahjavanhurskautena / hääpukuna / ainoana mahdollisena suojana Jumalan tuomiota vastaan, hylätään samalla itse Jumala.

Mitä on kääntyminen ja parannus?

Moni yrittää parannusta kiristämällä tahtia – ja palaa loppuun "kiristettynä" kristittynä. Kääntyminen edellyttää pysähtymistä ja suunnan muutosta. Oikea kääntyminen on kääntymistä Jumalan puoleen. Jumalaa ei tavoiteta juoksemalla vaan pysymällä paikoillaan Hänen kasvojensa edessä. Tässä vaiheessa Kristus tulee kuvioihin mukaan, sillä Jumalaa voi lähestyä vain Jeesuksen Kristuksen kanssa ja sovintoveren turvissa. Kristuksessa me näemme Jumalan kasvot. Kun Isä Meidän –rukouksessa pyydämme Jumalaa kirkastamaan meille kasvonsa, pyydämme Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Vasta Kristuksessa me löydämme meille Jumalalta tarjolla olevan levon ja rauhan.

Oikeaa kääntymystä ei voi kukaan tehdä omavoimaisesti, koska ihmisen oma vanha luonto estää sen. Jumala vetää meitä Jeesuksen Kristuksen luo eri tavoilla (Joh. 6:44). Monelle evankeliumi Kristuksesta kelpaa vasta sitten, kun omat voimat ja mahdollisuudet on hukattu (Joh. 6:45).

Joh. 6:43-45. Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko! Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.

Luuk. 15:8-10. (Suostukaa löydettäviksi) "Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."

Matt. 18:2-3. (Pitäkää Jumalaa Isänänne, jonka luo uskallatte tulla) Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Mark. 1:15. (Tulkaa Jumalan luo ja uskokaa se, mitä Raamattu kertoo Jeesuksesta) Hän (Jeesus) sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"

Vasta kun Jumala antaa lapselleen kääntymisen jälkeen (Kristuksen luo tulemisen jälkeen) Pyhän Hengen, alkaa Henki vähitellen paljastaa meille itsellemme meidän syntejämme. Vasta sen jälkeen meidän on mahdollista tehdä parannusta todellisista synneistämme.

Syntien paljastaminen (valoon tuominen) ilman armoa on julmaa. Se on pelkkää lain julistamista. Sen vuoksi Pyhä Henki, paljastaessaan meille meidän syntimme, tuo siihen aina myös Kristuksen sovintoveren, johon voimme turvata.

Apt. 3:19-20. (Tiedostakaa syntinne ja tuokaa ne Herran eteen) Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.

Ef. 1:7. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden

Tuomio on jo julistettu – toimeenpano vielä puuttuu.

Joh. 16:8-11. ja hän (Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen Kristukseen), vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua (Jeesus on häneen uskovien vanhurskautena), ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Joh. 3:18. Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen Kristukseen), ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

He, joilta puuttuu taivaan kansalaisuus, Jumalan lapsen nimi ja –asema, he pysyvät maailman ruhtinaan kanssa hänelle julistetun tuomion alla.

Tuomion toimeenpano;

2. Kor. 5:10. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Ilm. 20:10-15. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Maailman ja ihmisten tuomarina toimii Jeesus Kristus.

Liian moni ihminen kuvittelee, että Jeesus Kristus, maailman tuleva tuomari, Juudan leijona, on vain kesy kotikissa. Jeesus Kristus on Pyhä Jumala, vaikka onkin samanaikaisesti myös ihminen. Hän on yhtä Isän Jumalan kanssa. Ainoa syy, miksi me vajavaiset syntiset ihmiset voimme lähestyä Pyhää, on Jeesuksen Kristuksen sovintoveri, jolla meidät on Golgatalla sovitettu.

Hepr. 10:30-31. Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: Herra on tuomitseva kansansa. On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin.

Apt. 17:31. Hän (Jumala) on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."

Matt. 28:18. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Matt. 25:31-32. "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Ellei vielä tunnusta Jeesusta Kristusta vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, eikö olisi viisasta mahdollisimman pian tehdä se ja tulla siirretyksi pois kadotukseen matkalla olevien joukosta.